PÄIVÄ JOLLOIN MIKÄÄN EI MENNYT PUTKEEN

Herään yöllä siihen, että lennähdän ilmaan ja säikähdän sitä. Luulen, että mies on käynyt vessassa ja rojahtanut sänkyyn voimalla, mutta myöhemmin tästä kysyessäni, ei kuulemma käynyt vessassa yöllä. Tiedä sitten mitä siinä tapahtui, mutta kelloa katsoessani se näyttää hieman yli 4.oo aamuyöstä. Raahaudun vessaan ja sen jälkeen olenkin täysin hereillä. Olen harrastanut näitä yövalvomisia sen verran paljon, että tiedän kun on se tilanne, että uni ei tule vaikka kuinka yritän. Tiedän senkin, että se tulee noin 2 tunnin kuluttua uudelleen. Makoilen sängyssä ja selailen somet läpi, luen artikkeleita ja uutisia, kunnes kuuden jälkeen alkaa väsyttää uudelleen. Nukahdan ja herään uudelleen 9.30. Voi paska, nyt tulee kiire!

Päivän to do – lista on romaanin pituinen ja tarkoituksena oli tehdä iso osa hommista aamulla ennen ensimmäistä jumppaohjausta. Lisäksi kyseiseen jumppaan piti suunnitella uutta ohjelmaa. Syön aamupalaa ja yritän saada uutta ohjelmaa kasaan. Kun biisit on valittu ja miksattu yhteen, pitää vielä keksiä sisällöt ja voin kertoa, että kiireessä tämä on todella vaikeaa. Kello käy ja lopulta se on niin paljon että on pakko lähteä. En ole pessyt hampaita, pukenut, saati edes harjannut hiuksia. Pesen leegot, heitän äkkiä kuteet niskaan ja pipon päähän ilman hiusten harjaamista.

Tietokone ei tee yhteistyötä, eikä synkkaa biisejä puhelimeen. Ei muuta kuin koko kone messiin ja tuhatta ja sataa autoon. Automatkalla pänttään edellisen viikon tunnille suunnitellut jutut, sillä ne ovat päässeet unohtumaan kokonaan. Säntään henkilökunnan pukkariin vauhdilla, samalla musiikkien soidessa koneelta. Vedän lenkkarit jalkaan ja huomaan että unohdin ottaa hiusharjan mukaan. Hiukset ovat aivan takussa yön jäljiltä. No ei auta kun vetää ne jotenkin ponnarille ja jumppaan. Olen salissa minuutin ennen tunnin alkua ja aloitan kuin aloitankin jumpan ajallaan.:D

Ohjaus menee ihan ok, vaatii kuitenkin pientä säätöä vielä uusien pätkien suhteen. Jumpan jälkeen aamun kaaos tuntuu astetta pienemmältä pahalta. Salilta lähtiessä muistan, että koiran ruoka on loppu ja jääkaappi tyhjänä. Ajan Mustiin&Mirriin hakemaan hauvalle ruokaa ja nappaan itselle salaatin mukaan viereisestä kahvilasta. Nyt en vaan jaksa eikä ehdi ruokakauppaan, saati valmistamaan mitään ruokaa.

Kotiin päästyäni salaatin kimppuun ja tietokone auki. Mistähän sitä alottaisi, kun hommaa olisi vaikka muille jakaa. Kello on 13.00 ja seuraava lähtö illan ohjauksiin on 17.00. No ei auta kun alkaa hommiin, yksi kerrallaan!

Jossain vaiheessa muistan, että illan Bodyattackia pitäisi miksata, lisäksi spinningiin olisi pakko saada muutama uusi kappale mukaan. Päätän, että klo 16 käyn koiran kanssa pienellä kävelyllä, kuuntelen attackin musiikkeja ja sitten tullessa hoidan loput. Muut työt jääköön iltaan jumppien jälkeen.

Neljältä lähdetään ulos, mutta kuulokkeiden akku loppuu minuutin kuluttua. Kiva, se siitä kuuntelusta. Kävellään lyhyt lenkki ja palataan kotiin. Pitää muuten muistaa syödä jotain ennen lähtöä.

Alan selata bodyattack-musiikkeja ja yhtäkkiä huomaan, että Obelix säntäilee hätääntyneenä pitkin kämppää. Koiralla on selkeästi jokin hätä ja huomaan, että hänen vatsa kramppaa ja hän ei pysty istua, koska takapuoleen sattuu. Soitan eri eläinlääkäreitä läpi. Kenelläkään ei ole enää vapaita aikoja, ainoa vaihtoehto soittaa päivystykseen. Työt alkaa kohta ja mun olisi pakko alkaa lähteä, mutta en voi mitenkään jättää Obelixia yksin. Onneksi exäni pääsee paikalle ja ottaa hänet mukaansa.

Kello alkaa olla 17.00 ja jumppahommat jäi sitten tekemättä. Lähtiessä muistan myös, etten ehtinyt syödä. Edellisestä ateriasta on jo monta tuntia ja mulla on kova jumppasetti edessä. No, syön salilla sitten banaanin tai jotain…yeah right! :D

Automatkalla heitän bodyattackin biisejä soimaan ja muistelen koreografioita. Onneksi mulla on varastossa paljon biisejä, jotka muistan ulkoa kun hieman kertaan ja kuuntelen. Lopulta saan ihan kivan kokonaisuuden aikaseksi ja oon salilla jopa ajoissa tällä kertaa. Jumpat menee kivasti ja kun spinning loppuu, on niin kiitollinen olo, että päivä alkaa olla pulkassa.

Lähden salilta, haen Obelixin exän luona. Koira on onneksi ollut paremmassa voinnissa ja vaikuttaa jo normaalilta. Kotimatkalla on pakko käydä vielä ruokakaupassa, koska kaapit tyhjillään. Raahaudun kotiin miljoonan kassin kera kellon ollessa jo 20.30. Ruuat kaappeihin ja ruuan laittoon. Ruoka on valmista ysin aikaan illalla ja syödessäni hoidan vielä pakolliset työjutut. Sen jälkeen pitäisi vielä viedä koira iltalenkille ja jaksaa käydä suihkussa! :D

Onneksi mies lupaa viedä koiran ulos ja meitsi pääsee pesulle. Ei muuta kuin pää tyynyyn ja uutta päivää odottamaan. Nää maanantait ei todellakaan ole aina mitään herkkua, mutta jälleen kerran selvittiin!

PS. Kuvat ei liity kyseiseen päivään! ;)

Parempaa tiistaita ruudun sinne puolen!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


2 Responses to “PÄIVÄ JOLLOIN MIKÄÄN EI MENNYT PUTKEEN”

  1. Avatar Myy sanoo:

    Selvisikö syy Obelixin oireisiin?

    Kuuostaa niin tutulta! Tollaset päivän menee lumipalloefektillä ja illalla vaan on kiitollinen, että päivä on ohi. Sit vielä kun koiria on kolme ja asuu yksin niin jo pelkkä tieto siitä, että yksin on selvittävä, on varsin tsemppaava. 🙈 Mutta tollasten päivien jälkeen suhteellisen sujuva päivä on luksusta! 😂

    • Sillä oli ilmeisesti vaan vatsa sekasin jostain mitä oli ehkä syönyt. Sillä on tosi herkkä vatsa ja allergioita niin pitää olla tarkka ettei mee mitään ylimääräistä. Vointi oli kuitenki jo parempi heti silloin illalla!

      Niin totta kyllä, eilinen vaan lensi siivillä kun oli tollanen kura-päivä taustalla! :D

Kommentoi