Moikka! Heräsin tänään aamulla hillittömän ihanaan jalkojen&pakaroiden lihaskipuun! 🙂  Taidan olla jollain tavalla masokisti, mutta mielestäni on ihanaa kun lihaksia kolottaa ja särkee. Myös se tunne, kun treenin aikana on aivan hapoilla on ihan mahtavaa! Silloin tietää tehneensä kunnolla ja haastaneensa kroppaa. Hieman jänskätti miten aamupäivän Bodyattack sujuu, mutta kyllähän se sujui ihan hyvin heti kun lihakset lämpeni hieman.

Liikuntamaailmassa trendit vaihtelevat aina tietyin väliajoin. Tällä hetkellä pinnalla on kuntosalitreenaus sekä crossfit. Loistavia lajeja molemmat, itsekin innostuin uudella tavalla saliharjoittelusta tämän vuoden puolella. Tylsää näissä muoti-ilmiöissä on se, että kun jokin laji on pop niin helposti toisia lajeja aletaan ”syrjiä”. On suorastaan syntiä tehdä pelkkää aerobista treeniä, joka aiheuttaa kropalle vaan stressiä ja polttaa vähäisimmätkin lihakset. Lenkille lähtö ei tarkoita enää lenkkareiden jalkaan vetämistä, vaan pitää samalla miettiä mihin aikaan lähtee, onko vatsa tyhjä, tekeekö intervallitreenin vai rauhallisen lenkin? Kaikella pitäisi olla aina jokin tavoite ja tarkoitus, jolloin pahimmassa tapauksessa koko lenkki jää tekemättä, kun kaikki tuntuu niin monimutkaiselta. 

Onko liian isot lasit vai liian pieni pää? 😀

Tieto lisää tuskaa –sanonta pätee myös liikunnassa. Mitä enemmän tiedät, sitä tarkemmin mietit, mitä ja miten kannattaa tehdä, jolloin hommasta tulee helposti pelkkää suorittamista. 

Mun mielestä on ala-arvoista dissata jotain muuta urheilulajia, vaikka itse ei siitä tykkäsikään. Ethän voi tietää mikä treenaajan tavoite on, tai onko hänellä ylipäätään tavoitteita? Ryhmäliikunta joutuu usein arvostelun kohteeksi..”Ei niillä pumppipampeilla kehity lainkaan, salitreeni on ainoa oikee tapa!” 

Tärkeintä olisi löytää laji josta itse nauttii ja tehdä sitä ylpeänä, välittämästä mikä on milloinkin pop ja in. Joskus on ihan hyvä palata ”back to basics” ja unohtaa kaikki turha hifistely, tehdä sitä mistä tykkää ja silloin kun tykkää. Tavoitteet ja kilpaurheilu on asia erikseen, vaikka ei tekisi huonoa näidenkään lajien harrastajille jättää joskus suunnitelmat, ohjelmat ja kellot kotiin ja tehdä rennommin fiiliksen mukaan. Tämähän koskee myös allekirjoittanutta itseäänkin! 😉

Mä nautin itse ryhmäliikunnasta, koska se on tehokasta, hauskaa ja siinä saa treenata yhdessä muiden kanssa. Salitreenit ovat taas ihan erilaisia, nautin siitä että voi tehdä ns. rauhallisemmin ja treenin jälkeinen tunne on erilainen kuin esim. jumpan tai spinningin. Rauhalliset ja huoltavat treenit ovat mulle vielä haastavia, sillä en nauti niistä juurikaan, mutta esim. Fustran jälkeen olo on ihanan ryhdikäs ja kevyt. 

Olkaa ylpeitä omista lajeista, älkää dissatko toisten harrastuksia ja olkaa avoimia kokeilemaan uusia juttuja! Jos ei kokeile, ei voi tietää. Itse en olisi uskonut, että pelkästään oman kehon painoa käyttämällä voi saada kankut näin jumiin. 😀