Tässä on tullut raapusteltua useampi tuhat blogitekstiä urani aikana ja täytyy sanoa, että olen oppinut hyvin paljon näiden vuosien saatossa. Alkuun sitä oli jotenkin paljon sinisilmäisempi, eikä juurikaan ajatellut sen enempää mitä tänne tekstikenttään suolsi. Olihan nuo lukijamäärätkin ”hieman pienempiä” tuolloin. Jollain tavoin kaipaan myös sitä avoimuutta ja rohkeutta, mikä on osiltaan kadonnut viime vuosien aikana. Voin rehellisesti sanoa, että nykyään en enää kirjoita kaikkia mielipiteitä mitä omaan, tai vähintäänkin pehmennän niitä hieman. Syy on puhtaasti se, että haluan suojella itseäni. Kestän kyllä p*skaa, mutta kaikella on rajansa ja kun sitä alkaa tulla liikaa, muuttuu tämä koko touhu ahdistavaksi.

Vaatepostaukset ovat varma kortti – neutraali vastaanotto.

Olen oppinut mitkä aiheet ärsyttävät, mistä tykätään ja mitkä aiheuttaa kohua. Mun all time ärsytys aihe on aina ollut se, jos alan esimerkiksi kiristelemään kroppaani. 😀 En tiedä mikä siinä on, mutta tuo ja siihen liittyvät aiheet tuovat aina vähintäänkin muutaman negatiivissävytteisen kommentin. Jos kirjoitan olevani dieetillä, täytyy mun perustella asiaa ja painottaa, että en ala nälkäkuurille tai muuta vastaavaa. 😀 Nojoo, se siitä.

liian laiha ja liian lihaksikas..aina liian jotain! 😀

Tässä vuosien aikana on tullut tehtyä myös virhearviointeja, eli olen tyhmyyksissäni julkaissut tekstejä, joiden esillepanoa olisi kannattanut miettiä kahdesti. Koskaan en ole halunnut aiheuttaa tahallaan pahaa tai hakea negatiivista huomiota, sillä joskus sitä ei vaan ajattele loppuun saakka. Samahan tapahtuu muussakin elämässä, virheitä tehdään ja niistä opitaan. Sympatiani menevätkin uusille bloggaajille, jotka joskus joutuvat käymään kovan koulun oppiessaan, miten asiat kannattaa tuoda esille. Kirjoittaessa sitä ei aina saa samaa kuvaa kuin oikeassa elämässä. Tekstistä puuttuu ilmeet, eleet ja äänenpaino, joilla on suuri merkitys, miten asia ymmärretään.

Tässä mun TOP 3 mokat:

Muutama vuosi sitten sain Fitnessgurulta testiin ”One Cheat” – nimisen valmisteen, jonka tarkoitus on siis estää herkkuaterian rasvojen ja hiilarien imeytyminen (en nyt muista tasan tarkkaan miten valmisteen kuului toimia). Tabuja otetaan ennen cheat mealia ja niiden avulla minimoidaan aterian negatiiviset vaikutukset kehoon. Tiedän ja tiedostan hyvin, että tällaiset jutut ovat usein humpuukkia, tai vaikutus on vähintäänkin hyvin minimaalinen. Koska olen aina ollut utelias, olin innoissani kokeilemassa tuotetta. Kirjoitin aiheesta myös blogiin… 😀 Hommasta syttyi sellainenkin paskamyrsky, että mun blogi oli yhden viikonlopun aivan tukossa. Jossain vaiheessa oli pakko poistaa teksti kokonaan. Katsoin äsken, että teksti on edelleen tallessa luonnoksissa ja sen otsikko meni nimellä ”Herkuttelua ilman lihomista? Cheat meals without consequences?”… Ehkä hieman provosoivaa. 😀

Tämä juttu on monien vuosien takaa, heti blogin alkuajoilta. Olin siis sitä mieltä, että ihmiset ovat nykyään aivan liian heikkoja ja jäävät esimerkiksi sairaslomalle liian helpoin syin. Samaan soppaan suolsin, että osa syömishäiriöistä on vain elintasosairauksia, koska ihmisillä menee niin hyvin, että on pakko keksiä itselleen ongelmia… Voi luoja. Olen nykyään eri mieltä kaikesta edellä mainitusta. Voitte ehkä kuvitella että tekstin vastaanotto ei ollut kovin lämpöinen. Jouduin poistaa tekstin ja muotoilla sen uudeksi postaukseksi, jossa pehmensin hieman kantaani. haha. 😀

Joitakin vuosia sitten kävin kuivaverianalyysissä, jonka ideana on siis verenkuvan perusteella tehdä päätelmiä veren puhtaudesta ja sitä kautta kehon hyvinvoinnista. Kyseessä on siis tällainen vaihtoehtoinen ”hoitomuoto”. En ajatellut aihetta sen enempää, sillä itseäni kiinnostaa kaikenlaiset testit, vaikka niiden todenperäisyys ei välttämättä olisi ihan priimaa. Kirjoitin aiheesta ja tuloksistani tekstin ja sen jälkeen tyyliin kaikki Suomen lääkäriopiskelijat olivat kommentoimassa ja haukkumassa kommenttiboksissa millaista paskaa tämä koko homma on. 😀 Ensin annoin kommenttien tulla, mutta koska homma ei loppunut millään, jossain vaiheessa ei vaan enää jaksa ja on parempi poistaa koko teksti. Se siitä. Enpä ole puhunut julkisesti kuivaverianalyysistä sen jälkeen.

vaatekokoja käsittelevä postaus jakoi myös mielipiteet. Se löytyy täältä.

Näin jälkeenpäin, näitä voi muistella huumorilla (toivottavasti tekin), ja samaan hengenvetoon haluaisin muistuttaa, että vaikka kirjoittajalla on tietysti vastuu siitä mitä julkaisee, kannattaa myös lukijan suhtautua teksteihin tietyllä keveydellä. Rakentava palaute on aina tervetullutta ja saa olla eri mieltä, mutta sellainen vittumitäpaskaa-meininki ei kehitä mielestäni ketään mihinkään suuntaan.

Tällä hetkellä täällä vallitsee tosi hyvä ilmapiiri ja itselläni ei ole valittamista kommentoinnista, sillä tulen iloiseksi jokaisesta kommentista mikä tänne saapuu. Luen aina kaiken ja pyrin vastaamaan kysymyksiin ja muutenkin. Nyt viime aikoina oon ollut tosi stressaantunut liian suuresta kuormasta ylipäätään ja on ollut vaikee handlata kaikkea kerralla, joten myös tämä blogi on jäänyt vähemmälle huomiolle. Haluan kiittää kaikkia eiliseen tekstiin reagoineita, vastaan teille kaikille vielä tämän viikonlopun aikana. <3