UUSI TREENIKAVERI

Vaikka aamulla olo oli vielä hieman tahmea, on olo virkistynyt pitkin päivää. Normaalisti maanantai on ollut mun jalkatreenipäivä, mutta koska eilen oli aika rankka päivä jumppien ja auton ratissa istumisen johdosta, päätin siirtää sen myöhemmälle viikkoon. Sen sijaan lähdettiin koko perheen voimin pienelle lenkille ja juoksemaan mäkivetoja. Perheellähän tarkoitan siis koiraa ja miestä 😀  En ole koskaan aiemmin kokeillut juosta pidempää matkaa tuon meidän hauvan kanssa, mutta meni kyllä yllättävän hyvin. Nätisti se hölkötti menemään meidän kanssa 25 minuutin ajan. Hölkkäiltiin tosiaan aika rentoa vauhtia, lähinnä lämmittelymielessä. Lisäksi raitis ilma herätteli kivasti väsynyttä pääkoppaa. Oman haasteensa toi myös osittain todella liukkaat tiet. Heitinkin kotimatkalla kunnon lipat ja melkeen meinas itku tulla kun otti niin kipeetä polveen. Onneksi ei käynyt kuinkaan ja selvisin pelkällä tärähdyksellä.

11020279_10155185571210577_1539205321_n_Fotor_Collage

Meidän lähellä on pieni rapatunturi, joka toimii erinomaisena mäkenä vetoja varten. Mäki oli myös aivan jäässä, mutta onneksi sivussa meni ohut suikale ”kuivaa” maata, joten juokseminen onnistui kaatumatta. 🙂 Juostiin jyrkkää mäkeä ylös useita kertoja ja jossain vaiheessa tuo toinen pojista hyytyi, mutta toinen jaksoi juosta mun kanssa loppuun saakka. 😀

11026505_10155185570720577_38282755_n

On the top of the Gerby!

En muista, olenko koskaan kirjoittanut tästä, mutta en siis aiemmin ollut mikään kovin suuri koirafani. Hankimme koiran, koska poikaystävä oli haaveillut siitä viimeiset neljä vuotta. Olimme sopineet, että kun muutamme isompaan asuntoon, jossa on oma piha sekä muutenkin paremmat ulkoilumahdollisuudet, saa myös koira tulla. Viime syksynä, tai oikeastaan elokuun lopussa, haimme Obelixin kotiin ja sen jälkeen meikäläinen onkin ollut ihan myyty. <3

Tuo karvapallo on vaan jotain niin suloista, että en kestä. Se on aina niin iloinen kun tulee kotiin ja antaa niin paljon läheisyyttä, ettei toista. 🙂 Se on aina siellä missä mekin ollaan. Jos minä olen alakerrassa ja mies yläkerrassa, Obe hengailee jossain rappusten keskivälissä, koska ei tiedä kumpaan kerrokseen menisi! Jos herään yöllä, löytyy tuo karvakasa yleensä kainalosta, tai mun vatsan päältä. <3 <3 <3

DSC02842 DSC02892 OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ranskanbulldogeilla on kyllä ihan mahtava luonne. Onko mun lukijoissa yhtään ranskiksen omistajaa?


JOS OLISI YKSI KEINO JOKAISEEN VAIVAAN?

Uusi viikko käynnistetty heti toisen jatkoksi. Sunnuntait ovat yleensä mun lepopäiviä, mutta eilen oli tosiaan hieman erilainen ohjelma, kun suunnistettiin tampereelle LesMillsin jatkokoulutuksiin. Herätyskello pärähti jo kl 6:00 aamulla ja siitä lähdettiin ajelemaan kohti Go Go Cityä. Menomatka meni todella nopeasti, sillä muuta liikennettä ei ollut käytännössä lainkaan. Saatoinpa ottaa myös pikavoiton ajamalla kameraan. 😀

Kello kymmenen startattiin Bodyattack 88 – ohjelmalla, josta olen muuten todella innoissani! Tuntien välillä oli aika pitkä odotteluväli ja päästiin lähtemään kotiin vasta 19 aikoihin. Pitkä ja aika raskas päivä siis, joten nyt olo ei ole ehkä ihan kaikkein virkein. 😀 Sain kyllä nukuttua melko pitkät yöunet, mutta huomaa heti että lepopäivä jäi väliin. Nyt täytyy vain tsempata tämä viikko ja odotella seuraavaa sunnuntaita! Normaalisti lepopäivä on mulle todella tärkeä, enkä skippaa, ellei ole ihan pakko.

Tästä aiheesta onkin hyvä jatkaa samoilla linjoilla, nimittäin aiheessa nimeltä uni. Olen ennenkin kirjoittanut tästä ja usein painotan riittävän unen tarvetta, mutta koska olen taas viime aikoina lueskellut aiheesta lisää, halusin raapustaa muutamia ajatuksia.

Nykyään on aika muodikasta elää terveellisesti ja kokeilla uusia asioita, joilla parantaa omaa terveyttä. Mun mielestä kokeileminen on vaan hyvästä, sillä jos ei testaa, ei voi tietää mitkä tavat ja keinot sopii omaan arkeen parhaiten. On kuitenkin asioita, jotka helposti unohtuvat näiden hifistelyjen alle. Perusasiat ovat kuitenkin ne kaikista tärkeimmät jutut, joilla saa merkittävimmän muutoksen aikaseksi. Otetaan vaikka esimerkkinä ihminen, joka on jatkuvasti väsynyt ja pohtii syitä tähän. Hän lueskelee netistä tietoa ja menee ostamaan viimeisen päälle viherjauheet ja vitamiinit piristämään kroppaa, mutta ei silti mieti yöunien tärkeyttä. Tyyppi saattaa istua illat koneen/TV:n ääressä ja uni tulee vasta keskiyöllä 2 jälkeen, kun taas herätyskello pärähtää soimaan jo 7 aamulla. Siinä ei paljon pillerit auta, jos elintärkeät unet jäävät jatkuvasti liian vähäiseksi.

Helposti sitä unohtaa, mihin kaikkeen uni vaikuttaa. Jos ajatellaan niinkin yksinkertaista asiaa kuin puhelin. Miten käy jos puhelinta ei lataa, tai lataa jatkuvasti niin, ettei akku tule täyteen? Akku ei kestä, puhelimen toiminnot eivät toimi kunnolla ja lopulta puhelin sammuu. Vaikka ihmisen keho ei ole ihan noin yksinkertainen kapistus, voi samaa ajatustapaa käyttää myös kropan toimintoihin.

Paino ei putoa? Iho/hiukset on huonossa kunnossa? Aina kipeänä? Masentaa? Ajatus ei toimi? Motivaatio hukassa? Stressaa? Liian vähäinen uni tai huonolaatuinen uni voi olla osasyy tai pääsyy todella moneen vaivaan. Joten ennen kuin alkaa pudottaa kaloreita alemmas tai treenaamaan enemmän, kannattaakin palata ihan perusasioihin ja miettiä ovatko ne kunnossa? Usein väsyneenä on myös vaikeampi tehdä hyviä päätöksiä esimerkiksi ruokavalion suhteen.

Uni eheyttää elimistöä ja on anabolinen, eli rakentava tila. Kasvuhormonin eritys kiihtyy unen aikana ja se saa kudokset uusiutumaan. Myös immuunijärjestelmää aktivoivan prolaktiinin ja unihormoni melatoniinin eritys kasvaa. Myös testosteronin suurin eritys osuu unen ajalle. Monesti ajatellaan että testosteroni on vain mieshormoni jolla kasvaa isot lihakset ja parta, mutta itseasiassa kyseinen hormoni on todella tärkeä myös naisille ja sitä ei turhaan kutsutakkaan ”motivaatihormoniksi”. Testosteroni on se hormoni joka saa reippaan olon ja motivaation huippuunsa. Se pitää myös aineenvaihdunnan tehokkaana. Riittävien yöunien lisäksi testosteronitasot saa nousuun tekemällä voimaharjoittelua. Alkoholin nauttiminen taas esim. laskee miesten testosteronitasoja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Univaje vaikuttaa haitallisesti kehon kaikkiin elinjärjestelmiin, jolloin edelliset hyödyt jäävät toteutumatta. On aika loogista, että jos kehon toiminnot eivät toimi kuten pitäisi, tulee erilaisia ongelmia ja ”mystisiä” vaivoja. Univaje sekoittaa helposti myös hormonitasapainon.

Unentarve on myös yksilöllistä, mutta useimmille sopii parhaiten 7-9 tunnin unet. Sänkyyn tulisi mennä  2-3 tuntia ennen puoltayötä, jotta keho pystyy tekemään tarvittavat rakennustyöt. Valo, ääni ja muut erilaiset ärsykkeet vähentävät melatoniin (unihormoni) tuotantoa, joten sen vuoksi illalla, ennen nukkumaanmenoa kannattaa minimoida tietokoneen, puhelimen ja television käyttö sekä himmentää valot.

Juon kahvia pääosin ainoastaan aamulla ja piristystä aiheuttavat lisäravinteet nautin vain ennen aamutreenejä, sillä huomasin joskus että kroppa meni ihan ylikierroksille, jolloin unensaanti oli hankalampaa. Pyrin myös nukkumaan 8-10 tuntia yössä, joskus enemmänkin. Lisäksi nukun päiväunia hyvin usein. En aina edes nuku päivällä, joskus vain makoilen 30 minuuttia piikkimatolla ja rentoudun. Pienellä asialla on aika suuri vaikutus, ainakin itselleni,

Mielestäni on aika positiivista, että näinkin pienellä muutoksella voi saada paljon apua ja muutosta parempaan vointiin. 🙂

Nukutteko riittävästi?


MÄTTÖPÄIVÄN YHTEENVETO

Miten meni eilinen vapaasyöntipäivä?

Oliko päiväni täynnä täydellisiä makuelämyksia ja mielin määrin gourmeeta? Valitettavasti täytyy paljastaa, että ei mennyt ihan niinku elokuvissa, vaikka siellä kävinkin. Heh heh. Yleensähän käy niin, että kun odottaa jotain, ei hommat sitten menekään kuten oli ajatellut. Mun mielessä siis siinsi rento päivä ja leffailta hyvän ruuan kera..

11026612_10155177080545577_76704482_n_Fotor_Collage

Koska mulla oli ohjaukset edessä, aloitin aamun ihan normimeiningillä, eli viher/marja-smoothiella. Sain perjantaina uuden tehosekoittimen josta kerron lisää myöhemmin. Laite toimi kuin unelma ja sainkin nauttia kaikkien aikojen samettisimman smoothien, nam! Aamuun kuuluu myös iso muki luomukahvia ja paljon vettä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jumppien jälkeen oltiin sovittu lounastreffit Even kanssa ja päädyttiin syömään Pincho nimiseen mestaan, jossa oli tajolla kattava salaattibuffee. Lautaselle valikoitui rehujen lisäksi pastasalaattia, fetaa, siemeniä ja kanaa. Pinchossa on myös tarjolla todella herkullista leipää leipomosta joka voitti ”suomen paras leipomo” tittelin viime (?) vuonna. Leipää menikin useampi pala, vaikka kuvassa on vain yksi.

11026612_10155177080545577_76704482_n

Lounaan jälkeen juotiin kahvit ja höpöteltiin hetki. Evellä alkoi vielä jumppa iltapäivällä, joten kipaistiin Punnitse&Säästä:n kautta hakemassa meikälle vähän makiaa, jonka jälkeen ajelin kotiin. Ostin tällä kertaa todella maltillisen määrän pähkinöitä ja maiskuttelin niitä kotosalla, samalla eilistä postausta kirjoitellen. Pikkuruisten kuppien sisällä on carob-pähkinöitä, kuivattuja päärynoitä, salmiakkimanteleita sekä suklaakuorrutteisia omenarenkaita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun postaus oli valmis, oli kellokin kirinyt jo sen verran paljon eteenpäin, että kerkesin käydä hauvan kanssa kävelyllä ja sitten olikin aika lähteä leffa-treffeille. Olin tosiaan ajatellut viettää illan poikaystävän kanssa, mutta koska hänen oli ”pakko osallistua kaverin varpajaisiin” meni myös omat pläänit uusiksi.

Käytiin Even kanssa katsomassa kotimainen ”Luokkakokous”, joka oli ihan todella viihdyttävä ja hauska pätkä. En yleensä diggaile kotimaisista leffoista, mutta tämä oli kyllä piristys! 😀 Olin haaveillut isosta popparikulhosta leffaa viihdyttämään, mutta paikalle päästyämme, koko paikka oli niin ammuttu täyteen, ettei ollut mitään mahista ostaa yhtään mitään ennen elokuvan alkua. Oltiin onneksi ostettu liput etukäteen netin kautta. Otti kyllä kevyesti pannuun, kun joutui olla ihan tyhjin käsin elokuvissa. Onneksi Eve jakoi auliisti omasta mököpussista myös mulle.

Kotiin ajellessa kurvasin vielä kaupan kautta hakemassa iltapalaa nautittavaksi ennen nukkumaan menoa. Tässä vaiheessa fiilis oli jo laskenut vastoinkäymisten vuoksi ja suunnittelin vain painuvani untenmaille, sillä seuraavan päivän kello 6:00 herätys ei tuntunut kovin houkuttelevalta. Kauppareissun jälkeen voitelin itselleni 4 kpl kauraleipiä ja nesteenä meni pari lasillista Pepsi Maxia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä satsi x 2

Uuden blenderin kunniaksi leivoin perjantaina todella tuhdin suklaisen raakakun, jota oli vielä pakko maistaa. Jostain syystä kakku ei enää uponnut ja muutaman lusikkallisen jälkeen jätin homman kesken. Sokeriyliannostuksella saattoi olla jotain osuutta asiaan. 😀 Jätskit söin lautaselta ja pari lusikallista lisää, suoraan purkista tietenkin. Sen jälkeen pesulle ja peiton alle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sanotaanko että paskemminkin olisi voinut mennä, mutta eihän tämä mikään makujen ilotulitus ollut. 😀

Tämä päivä vietellään tampereella jumpaten LesMillsin uusia ohjelmia ja palaillaan vasta iltamyöhään kotiin!


MIKSI HALUAN PYSYÄ TIMMISSÄ KUNNOSSA?

Välillä tuntuu, että joidenkin ihmisten on vaikea ymmärtää elämäntapaani tai tavoitteitani. Tämä ei sinänsä mua haittaa, koska en minäkään ymmärrä kaikkien ihmisten metodeja ja ajatusmaailmaa, se on mulle ihan fine. Kukin taplaa tyylillään, tärkeintä on kuitenkin että itse voi hyvin sekä läheiset ymmärtää ja hyväksyy sut sellaisena kuin olet. Personal Trainerin työssä olen usein törmännyt siihen, että asiakkaiden ympärillä olevat ihmiset eivät pysty hyväksymään asiakkaani muutosta. Aluksi voidaan tukea ja tsempata, mutta kun tulokset alkaa olla suurempia, aletaan kyseenalaistaa toimintaa ja jopa tuputetaan pullaa sun muuta. Ehkä pelätään, että siitä entisestä pullukasta tuleekin jäätävä seksipommi ja kokee itsensä huonommaksi.

Olen itse säästynyt näiltä aika hyvin, mitä nyt silloin tällöin on kummasteltu, miksi en voi ottaa kakkupalaa tai syödä kahvihuoneen viinerirasiasta (nykyään meidän kahvihuoneessa ei juuri epäterveellisiä juttuja edes näe). Olen kuitenkin aina selittänyt kantani hyvin selkeästi, enkä koe häpeää siitä minkä takana seison. Harvoin olen kokenut, että mun pitäisi syödä jonkun toisen iloksi. Nykyään mulle edes harvoin tarjotaan mitään. Mistäköhän johtuu? 😉

IMG_5463_Fotor_Collage

Muutama postaus taaksepäin, osa kyseenalaisti toimintaani ja mietti, onko homma lähtenyt jo käsistä? Olen aika tottunut tähän ja heitinkin Evelle, että nyt on taas se aika vuodesta kun mun hormonitoiminta ei toimi ja oon muutenkin sairas. 😀 Tätä tapahtuu siis usein silloin, kun kirjottelen enemmän kehon muokkaukseen liittyistä asioista ja lätkin kuvia vatsalihaksista. Periaatteessa pystyn itse vaikuttaa aika paljon siihen, mitä musta ajatellaan, joten miksi sitten oon niin avoin kaikesta? Miksen vaan kiristelisi omissa oloissa ja olisi hiljaa? Omasta mielestäni kunto ei edes ole mikään kovin erikoinen tai överi, mutta sekin tietysti riippuu katsojasta ja siitä mihin vertaa.

Yksi syy on se, että saan hirveästi motivaatiota tästä blogista ja teidän kanssa kommunikoinnista. Mäkin olen ihan tavallinen ihminen, jolla on mielitekoja silloin tällöin. Jos kirjoitan tänne, että en meinaa syödä herkkuja kuukauteen ja sen lukee monta sataa tuhatta ihmistä, saan siitä hirveesti motivaatiota pysyä tavoitteessa. Ei paljon voi sortua, kun on huudellut noin avoimesti omista tavoitteistaan! 😀 Olen toki myös iloinen saavutetuista asioista ja niistä jää tänne jälki, jotta voin lukea myöhemmin mitä olen touhuillut. Esimerkiksi tämän vuoden alussa hain motivaatiota omista vanhoista teksteistä, joissa olin saavutellut haluttuja juttuja. Mitä tuohon sairas-keissiin tulee, sitä tuskin tarvitsee kovinkaan paljoa edes kommentoida, sillä sanon mitä tahansa, jengi tekee kuitenkin omat päätelmänsä. Ei paljon terveempi vois olla kuin meikämuija tällä hetkellä! 😉

IMG_6737_Fotor_Collage

Miksi sitten pitää olla niin tiukassa kunnossa, eikö vähempi riittäisi? Tämähän on aina makuasia ja teen näitä juttuja sen vuoksi, että siitä tulee mulle hyvä olo ja fiilis. Onhan se kiva saada hyvää palautetta tai kuulla että inspiroi muita, mutta vaikka kuinka joku muu sanoisi mulle että oot hyvä noin, niin se ei riitä. Haluan itse tuntea oloni hyväksi ja olla tyytyväinen. Mulla on aika sporttinen kroppa ja suuremmalla rasvakerroksella näytän helposti tönköltä patukalta. Esimerkiksi keskivartalon lihaksisto on aika vahva ja mulla on melko leveä vatsa. Rasvaa ei siis tarvita extraa, muuten keskivartalo on liian leveä omaan makuuni.

Ulkonäöllisten seikkojen lisäksi, ei voi olla hehkuttamatta sitä olotilaa mikä tulee kun saa asioita aikaiseksi ja on aktiivinen. Mulla tulee hyvä fiilis rutiineista ja arjesta, jonka aikana teen itselle tärkeitä juttuja. Toisaalta taas haen vastapainoa viikonlopuista, jolloin ei tarvitse olla mitään ohjelmaa tai aktiviteetteja.

Asia joka ei varmaan koskaan muutu, on toisten ihmisten arvosteleminen. Sitä tapahtuu joka paikassa nykyään. Ruoditaan ties minkä tv-sarjan, blogin tai lehden tyyppejä, tietämättä tai tuntematta kuitenkaan koko totuutta. Kannattaako oikeasti arvostella jos näkee vain osan pintaa? Keskittymällä positiivisuuteen ja niihin omiin läheisiin, saa luultavasti enemmän iloa, kuin tuntemattomien tai tuttujen dissaamisesta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joskus käytän myös tavallisia vaatteita 😀

Tänään ohjelmassa tankkailua huomista jumppamaratonia varten ja muutenkin.  Aloitin homman heti jumppien jälkeen, kun käytiin Even kanssa lounaalla. 🙂 Päivän ruokapäiväkirjaa luvassa luultavasti jo huomenna.


OSAATKO NAUTTIA HETKESTÄ?

Ihminen odottaa aina jotain. Viikonloppua, kesälomaa, matkaa, palkkapäivää, kilpailuja tai vaikka lounastaukoa. Odottaessa voi mennä monta hyvää hetkeä ohi ja myöhemmin harmittaa, kun ei osannut iloita hetkestä silloin. Niin, jälkeenpäin vasta oppii arvostamaan asioita joita oli ja hetkiä, jotka ovat menneet. Yleensä on jotenkin vaikeaa olla tyytyväinen juuri tähän hetkeen ja tilanteeseen. Nyt on ihan hyvä, mutta jos vielä vähän sitä ja tätä niin olen tyytväinen. Ja sitten kun sitä ja tätä on saavutettu, onkin keksitty uusia juttuja, joita tavoitella.

Miettikää jos elämästään nauttii vain viikonloppuisin, kuinka monta prosenttia elämästä nauttii ja kuinka monta prosenttia menee odotteluun? Entä jos ainoat kohokohdat elämässä ovat ne muutamat lomat vuodessa ja siihen asti rämmitään selviytyen stressin ja kiireen uuvuttamana. Tämän vuoksi olisi tärkeää, että oma arki on sellaista josta nauttii ja jossa on hyvä olla. Muutokset voivat tuntua vaikeilta, mutta elämä on kuitenkin sen verran lyhyt, ettei kannata jäädä työhön jossa ainoastaan ahdistuu tai tehdä ylipäätään asioita, jotka tuntuvat pahalta.

_MG_3846

Tavoitteet ovat aina hyvä asia, mutta mun mielestä on erittäin tärkeää oppia olemaan tyytyväinen jo tähän hetkeen ja tilaan. Aina voi parantaa ja kehittyä, mutta se tulisi tehdä niin sanotusti hyvillä mielin. Osaatte ehkä kuvitella tilanteen, jossa henkilö on lähtenyt tavoittelemaan parempaa kroppaa dietaten tai treenaten. Mielessä on vain se hetki, kun ne tavoitteet on saavutettu ja sitä ennen ei voi olla tyytyväinen. Tällaisissa tapauksissa, kun se tavoite saavutetaan ja homma ikään kuin loppuukin yhtäkkiä, voi tulla hyvin tyhjä olo. Mitäs nyt? Tässäkö se nyt oli? Ensin painetaan hommia hulluna, vain yksi asia mielessä ja sitten kun se loppuu, tuntuu että kaikelta katoaa pohja. Uskon, että monilla voi tulla esimerkiksi kilpailemisen jälkeen samanmoiset fiilikset, sillä kilpailujen jälkeen se kupla puhkeaa ja pitäisikin alkaa elämään taas normaalia, ehkä jopa tylsältä tuntuvaa elämää.

Mitä tavoitteisiin tulee, mielestäni on tärkeää osata nauttia matkasta, jopa enemmän kuin siitä määränpäästä. Täytyy osata iloita niistä pienistä saavutuksista, eikä aina haluta lisää ja enemmän. Tämä on yleensä vain ajatusmalli, joka on itseasiassa aika helppo muuttaa. Jos annat itsellesi luvan olla tyytyväinen, olet tai ainakin tulet tyytyväiseksi helpommin.

_MG_3854

Olen käyttänyt ennenkin ”vanhan valokuvan” esimerkkiä. Yleensä kuvan ottohetkellä, kuvaa katsoessa näkee vain mahdolliset virheet ja ajattelee olevansa, vaikka lihava. Kun katsoo kuvaa myöhemmin, vaikka vuoden kuluttua, miettii että mitä ihmettä oikeen ajattelin. Olisinpa osannut olla tyytyväinen silloin!

Joten, mitä jos kuunneltaisiin tulevia itsejämme ja oltaisiin tyytyväisiä just nyt. Just tähän hetkeen, itseemme ja tilanteeseen. Joskus tekee hyvää pysähtyä ja oikein ottaa hetki aikaa, miettiä mistä asioista on kiitollinen ja miten hyvin asiat todellisuudessa ovatkaan. Kannattaa muistaa että mikään hyvä hetki ei kestä ikuisuutta, ja olisi melkein haaskausta olla nauttimatta asioista silloin. Kannattaa myös muistaa huonoina hetkinä sama asia, mikään huono vaihe ei kestä loputtomasti ja alhaalta on vain yksi suunta ja se on ylös! 🙂

Jos palataan otsikkoon, olisi kiva tietää osaatteko mielestänne nauttia hetkestä?

Kuvat: Anna Snickars

PS. Ohjaan tänään Bodyattack 45′ kl 17:00 Sports Gymillä, tulkaapa kaikki kykenevät fiilistelemään ennen viikonloppua! 🙂