Ihminen odottaa aina jotain. Viikonloppua, kesälomaa, matkaa, palkkapäivää, kilpailuja tai vaikka lounastaukoa. Odottaessa voi mennä monta hyvää hetkeä ohi ja myöhemmin harmittaa, kun ei osannut iloita hetkestä silloin. Niin, jälkeenpäin vasta oppii arvostamaan asioita joita oli ja hetkiä, jotka ovat menneet. Yleensä on jotenkin vaikeaa olla tyytyväinen juuri tähän hetkeen ja tilanteeseen. Nyt on ihan hyvä, mutta jos vielä vähän sitä ja tätä niin olen tyytväinen. Ja sitten kun sitä ja tätä on saavutettu, onkin keksitty uusia juttuja, joita tavoitella.
Miettikää jos elämästään nauttii vain viikonloppuisin, kuinka monta prosenttia elämästä nauttii ja kuinka monta prosenttia menee odotteluun? Entä jos ainoat kohokohdat elämässä ovat ne muutamat lomat vuodessa ja siihen asti rämmitään selviytyen stressin ja kiireen uuvuttamana. Tämän vuoksi olisi tärkeää, että oma arki on sellaista josta nauttii ja jossa on hyvä olla. Muutokset voivat tuntua vaikeilta, mutta elämä on kuitenkin sen verran lyhyt, ettei kannata jäädä työhön jossa ainoastaan ahdistuu tai tehdä ylipäätään asioita, jotka tuntuvat pahalta.
Tavoitteet ovat aina hyvä asia, mutta mun mielestä on erittäin tärkeää oppia olemaan tyytyväinen jo tähän hetkeen ja tilaan. Aina voi parantaa ja kehittyä, mutta se tulisi tehdä niin sanotusti hyvillä mielin. Osaatte ehkä kuvitella tilanteen, jossa henkilö on lähtenyt tavoittelemaan parempaa kroppaa dietaten tai treenaten. Mielessä on vain se hetki, kun ne tavoitteet on saavutettu ja sitä ennen ei voi olla tyytyväinen. Tällaisissa tapauksissa, kun se tavoite saavutetaan ja homma ikään kuin loppuukin yhtäkkiä, voi tulla hyvin tyhjä olo. Mitäs nyt? Tässäkö se nyt oli? Ensin painetaan hommia hulluna, vain yksi asia mielessä ja sitten kun se loppuu, tuntuu että kaikelta katoaa pohja. Uskon, että monilla voi tulla esimerkiksi kilpailemisen jälkeen samanmoiset fiilikset, sillä kilpailujen jälkeen se kupla puhkeaa ja pitäisikin alkaa elämään taas normaalia, ehkä jopa tylsältä tuntuvaa elämää.
Mitä tavoitteisiin tulee, mielestäni on tärkeää osata nauttia matkasta, jopa enemmän kuin siitä määränpäästä. Täytyy osata iloita niistä pienistä saavutuksista, eikä aina haluta lisää ja enemmän. Tämä on yleensä vain ajatusmalli, joka on itseasiassa aika helppo muuttaa. Jos annat itsellesi luvan olla tyytyväinen, olet tai ainakin tulet tyytyväiseksi helpommin.
Olen käyttänyt ennenkin ”vanhan valokuvan” esimerkkiä. Yleensä kuvan ottohetkellä, kuvaa katsoessa näkee vain mahdolliset virheet ja ajattelee olevansa, vaikka lihava. Kun katsoo kuvaa myöhemmin, vaikka vuoden kuluttua, miettii että mitä ihmettä oikeen ajattelin. Olisinpa osannut olla tyytyväinen silloin!
Joten, mitä jos kuunneltaisiin tulevia itsejämme ja oltaisiin tyytyväisiä just nyt. Just tähän hetkeen, itseemme ja tilanteeseen. Joskus tekee hyvää pysähtyä ja oikein ottaa hetki aikaa, miettiä mistä asioista on kiitollinen ja miten hyvin asiat todellisuudessa ovatkaan. Kannattaa muistaa että mikään hyvä hetki ei kestä ikuisuutta, ja olisi melkein haaskausta olla nauttimatta asioista silloin. Kannattaa myös muistaa huonoina hetkinä sama asia, mikään huono vaihe ei kestä loputtomasti ja alhaalta on vain yksi suunta ja se on ylös! 🙂
Jos palataan otsikkoon, olisi kiva tietää osaatteko mielestänne nauttia hetkestä?
Kuvat: Anna Snickars
PS. Ohjaan tänään Bodyattack 45′ kl 17:00 Sports Gymillä, tulkaapa kaikki kykenevät fiilistelemään ennen viikonloppua! 🙂