MONTAKO KERTAA VIIKOSSA KANNATTAA TREENATA?

21.12.2016
1

Täällä on nyt viikon verran lepoa alla ja huomaan jo nyt fyysisiä palautumisen merkkejä, mikä on tietysti hyvä juttu. Huomaan, että oon mm. rauhallisempi ja en käy jatkuvasti ylikierroksilla. Pystyn keskittyä ja kuunnella kun joku puhuu, ilman että ajatus menee jossain ihan muualla. 😀 Lepoilu on toki ihan mukavaa, mutta tietysti olisi mukavaa päästä treenaamaankin. Kaikki aikanaan. Ajattelin kuitenkin pohtia tänään, miten niitä salitreenejä kannattaa jakaa viikkoon ja mitä tulee ottaa huomioon. Tapoja ja tyylejä on varmasti yhtä paljon kuin tekijöitäkin, eikä ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa. Ensimmäisenä kannattaa aina ottaa huomioon tavoitteet ja se, montako kertaa viikossa on mahdollista käydä treenaamassa. Tavoitteet määrittelevät enemmänkin sen, millaisia toistoja ja painoja siellä salilla tehdään.

Voimaa treenatessa puhutaan voiman lajeista, jotka ovat kestovoima, maksimivoima ja nopeusvoima. Voimasta puhuttaessa tulee mieleen kuntosaliharjoittelu, mutta esimerkiksi kestovoima kehittyy aerobisissa harjoituksissa ja ryhmäliikuntatunneilla. Nopeusvoimaa taas voi treenata vaikka loikkimalla ja hyppimällä. Uskon, että suurimmalle osalle sopii parhaiten perusvoiman harjoittaminen kuntosalilla, ellei kyseessä ole jossain lajissa kehittyminen tai vaikka ponnistusvoiman kehittäminen.

Nämä kolme voiman lajia jaetaan vielä useampiin osiin näin:

  1. kestovoima: (lihaskestävyys ja voimakestävyys) lihaskestävyyttä treenataan esim. oman kehon painolla, kuntopiirityyppisesti, tai melko kevyillä lisäpainoilla jolloin toistomäärät ovat suuria 20-50. Monet ohjatut jumpat menevät tähän kategoriaan. Voimakestävyys kuvaa lihasten kykyä tuottaa voimaa ja suoriutua tehoa vaativasta toiminnasta esimerkiksi 400m juoksu yms. suoritukset joissa vaaditaan suurta voimantuottoa kohtuullisen pitkiä aikoja kerrallaan. Kestovoima harjoittelulla pyritään parantamaan lihasten maitohaponsietokykyä. Toistojen/sarjojen määrä 10-20/3.
  2. maksimivoima; (perusvoima ja maksimivoima) Perusvoiman treenaaminen lisää lihasten voimaa kasvun kautta, eli on siis lihasta kasvattavaa treeniä. Perusvoimaa treenataan 6-8 toistosta aina 12-15 saakka, sarjoja voi tehdä 3-6 kpl. Maksimivoimaa treenataan lyhyillä sarjoilla ja todella isoilla painoilla nimensä mukaisesti. Toistoja täytyy pystyä tehdä vain 1-3 ja sarjoja 5-6. Liikkeitä vain muutama per harjoitus.
  3. nopeusvoima;  (pikavoima ja räjähtävävoima) Pikavoimaa treenataan mahdollisimman räjähtävästi 6-10 toistoilla (esim loikat,aitahypyt jne) sarjoja tehdään 4-8. Palautuksiin tulee satsata, koska suoritukset täytyy olla mahdollisimman räjähtäviä ja ne tehdään aina 100% tehoilla. Räjähtävävoima kehittyy hieman lyhyemmillä toistoilla 1-5 ja sarjoja tehdään 4-10. Liikeitä voivat olla esim. ponnistukset lisäpainoilla. Liikkeet tehdään aina mahdollisimman terävästi.

collage_fotora

Miten sitten jakaa treenit viikkoon? Ensinnäkin täytyy siis ajatella, mikä on realistinen treenimäärä, jota voi ylläpitää viikosta toiseen? Jos salille pääsee vain kerran tai kaksi, kannattaa treenata koko kroppa kerralla sen yhden tai kaksi kertaa. Lihasryhmien treenaminen eri päivinä mahdollistaa sen, että pystyy keskittymään tiettyihin lihasryhmiin huolellisemmin ja väsyttämään treenattavan lihaksen kunnolla, sekä useammin treenattaessa toiset lihasryhmät pääsevät palautumaan, kun toisia rasitetaan. Koko vartaloa treenattaessa ei ehdi/jaksa tehdä kovin montaa liikettä yhdelle lihasryhmälle. Jos treenaa vain muutaman kerran viikossa salilla, kannattaa satsata isojen lihasryhmien treenaamiseen (moninivel-liikkeet) sillä esim. rintaa treenatessa myös ojentajat ja olkapäät ovat mukana työssä ja selkää treenatessa hauis saa osansa treenistä.

Jos salille on mahdollisuus mennä useamman kerran viikossa, voi alkaa miettiä jakoa kolmeen, nejään tai viiteen eri harjoitukseen. Jälkimmäiset ovat jo enemmän tavoitteelliseen treeniin sopivia. Jos haluaa treenata myös muita lajeja, kuten ryhmäliikuntaa, juoksua tai jotain harrastusta, sopii kahteen tai kolmeen jako melko hyvin. Kahdesti treenatessa voi tosiaan vetästä koko kropan kerralla, tai jakaa vaikka ylävartalon ja jalat omille päiville, tavoitteista riippuen.

Kolmijakoiseen ohjelmaan on monia vaihtoehtoja, joista esimerkkeinä 1. olkapää/ojentaja/hauis 2. rinta/selkä 3. jalat, tai vetävät ja työntävät liikkeet omille päiville 1. rinta/ojentaja/olkapää 2. selkä/hauis 3. jalat. Soppaahan voi oikeastaan sekoitella miten itse tahtoo ja treenata esim. takajalat ja etujalat eri päivinä jne. Itse en esimerkiksi tykkää tehdä vetäviä ja työntäviä liikkeitä samoina päivinä ja käytänkin tuota ihan ensimmäistä esimerkkiä useimmiten.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jaettu saliohjelma ei aina tarkoita, että jokainen ohjelma tehdään vaan kertaalleen viikkoon, vaan kolmijakoisella ohjelmalla voi treenata vaikka viidesti viikkoon, ohjelma vaan pyörii niin, että lihasryhmät vuorottelevat jatkuvasti, jolloin toiset lihasryhmät pääsevät palautumaan kun toisia rasitetaan. Itseasiassa olisi hyödyllisempää treenata jokainen lihas ainakin kahdesti viikkoon, mielummin kuin jakaa ohjelma kymmeneen eri osaan, jolloin tällaisessa tapauksessa kukin lihas treenataan harvemmin läpi. Tässäkin täytyy taas huomioida se, mitä treeniltä tavoitellaan. Lihasmassaa haluaville minä suosittelisin treenaamaan kunkin lihaksen kahdesti viikkoon. Tai jos haluaa kehittää jotain tiettyä lihasryhmää esim. pakaroita, silloin treenaa pakarat ainakin kahdesti viikossa. Lihastasapaino on kuitenkin tärkeä juttu terveyden kannalta, eli ulkonäöllisten seikkojen vuoksi en lähtisi jättämään väliin tiettyjä lihaksia ja keskittymään vain vaikka pakaraan. Eri asia on jos vaikka etureidet dominoi ja tahtoo saada homman balanssiin, silloin takaosaan enemmän kuormitusta ja treenikertoja.

Sitten vielä loppuun saliohjelma, joka sopii sekä kokeneemmalle salittajalle, että myös aloittelijoille.

Alla olevan ohjelman voi tehdä yhdestä kolmeen kertaan viikossa. Aloittelijoille tiedoksi, alussa tuloksia saa aika helposti ja nopeasti, mikä on mielestäni tosi motivoivaa! Suosittelen siis lämpimästi saliohjelman läpikäymistä ammattilaisen kanssa! Väärällä tekniikalla voi aiheuttaa turhia loukkaantumisia ja rasitustiloja. Tekniikan tsekkaaminen ei tee pahaa kokeneemmallekaan treenajalle.

Kyseessä on siis iso Arskan legendaarinen ”golden six” – ohjelma, joka toimii seuraavalla tavalla.

  1. Takakyykky 4 x 10. Tee kyykky niin alas, että reitesi ovat vaakatasossa lattian kanssa. Palautuminen sarjojen välillä 2 minuuttia.
  2. Penkkipunnerrus 3 x 10. Leveällä otteella siten, että liike tuntuu rintalihaksessa. Palautuminen sarjojen välillä 2 minuuttia.
  3. Leuanveto 3 x max, leveällä myötäotteella. Jos saat alle 5 leukaa, tee leukojen tilalta ylätalja. Palautuminen sarjojen välillä 2 minuuttia.
  4. Pystypunnerrus 4 x 10 sarjaa. Palautuminen sarjojen välillä 2 minuuttia.
  5. Hauiskääntö tangolla 3 x 10. Liike tehdään seisten. Palautuminen sarjojen välillä 90 sekunttia.
  6. Istumaannousu: 3-4 x max: Pidä polvet koukussa ja kädet pään takana. Palautuminen sarjojen välillä 60 sekuntia.

Tämä ohjelma kehittää siis perusvoimaa, lisää lihasmassaa ja toimii aika moneen tavoitteeseen.


4 X TÄRKEÄ RAVINTOLISÄ KILPIRAUHASEN TOIMINTAA TUKEMAAN

20.12.2016
3

Kilpirauhasen vajaatoiminta yleistyy jatkuvasti ja myös tietoisuus siitä on kasvussa. Kilpirauhasen vajaatoiminta syntyy, kun kilpirauhanen ei enää pysty tuottamaan riittävästi kilpirauhashormoneja. Monilla vajaatoimintaan viittaavia oireita voidaan hoitaa masennuksena. Muina oireina on mm. matala energiataso, henkinen väsymys, näköhäiriöt, päänsärky, masennus, ummetus ja sydämentykytys. Keskeisiä oireita ovat sitkeä painonnousu, alhainen perusruumiinlämpö ja siihen liittyvät kylmät kädet ja jalat, kuiva iho, ohenevat hiukset ja käheä ääni. 

Itse olen kärsinyt etenkin tuosta alhaisesta ruuminlämmöstä ja palelusta, myös iho on kuiva ja muitakin oireita on ollut ilmoilla. Stressi ja alipalautuminen ovat kilpirauhasen vihollisia ja joskus näitä oireita voi olla ilman, että sairastaisi vajaatoimintaa. Kun keho käy kovilla, myös kilpirauhashormonin tuotanto voi madaltua hetkelliseksi. Usein rauhoittuminen ja ruokavalion tarkistus auttaa palauttamaan homman raiteilleen ilman lääkitystä. Myös lisäravinteilla pystyy pelailemaan ja buustaamaan kehon palautumista.

4 x tärkeä ravintolisä kilpirauhasen tukemiseen:

Jodi – kilpirauhasen toiminnalle välttämätön hivenaine. Jodin puute voi aiheuttaa kilpirauhasen toiminnan häiriöitä. Jodi on olennainen T3- ja T4-hormonin rakennuksessa. Jodia saa mm. äyriäisistä, merikalasta, maitotuotteista ja kananmunista sekä jodioidusta suolasta.

Seleeni – Vastaa aktiivisten kilpirauhashormonien tuotannosta ja säätelystä. Seleenistä on ollut myös apua kilpirauhasen tulehduksissa. Suomen maaperä on seleeniköyhää joten esimerkiksi muutamalla parapähkinällä varmistaa seleenin saannin päivittäin.

Sinkki – Sinkki vaikuttaa tyroksiinin vapautumisteen kilpirauhasesta verenkiertoon, joten sen puutos vaikuttaa kilpirauhasen toimintaan alentamalla kilpirauhashormonitasoja. Hyvin moni kärsii tietämättään sinkin puutoksesta, joten sen saannista kannattaa pitää huolta. Hyviä sinkin lähteitä ovat mm. naudanliha ja pähkinät, mutta vain osa ruuan sinkistä imeytyy kehon käyttöön. Lisäravinteena hyvin imeytyvä vaihtoehto on sinkkipikolinaatti.

Tyrosiini –  L-tyrosiini on aminohappo ja kilpirauhashormonien sekä dopamiinin esiaste. Se tukee sopeutumista stressaaviin tilanteisiin vaikuttaen piristävästi ja energiaa lisäävästi. L-Tyrosiinin avulla voi mm. parantaa suorituskykykään sekä edistää kilpirauhasen säätelemää rasva-aineenvaihduntaa. L-Tyrosiinin tulisi myös auttaa alhaisesta ruumiinlämmöstä kärsiviä! 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Itse oon nyt ottanut käyttööni nämä kaikki yllä mainitut mun muiden lisäravinteiden avuksi. Mullahan on siis käytössä monivitamiini, kalaöljy, magnesium, D-vitamiini sekä probiootit. Kävin tänään hakemassa Biomedin kilpirauhasta tukevan TH-intense valmisteen, joka sisältää jodia, seleeniä sekä aminohapoista L-tyrosiinia ja L-glysiiniä. Lisäksi C, B1 ja B3 vitamiineja jotka tukeva energiatuotantoa piristävät ja vahvistavat sekä lisäksi sinkkiä joka suojaa elimistöä hapetusstressiltä. Eiköhän näillä saada kroppa uuteen nousuun! 🙂


ENDORFIINIADDIKTI

18.12.2016
17

Tässä on tullut selailtua erilaisia tarinoita ylikunnosta ja olen huomannut kuinka moniin oireisiin ja tuntemuksiin pystyy samaistumaan todella helposti. Ongelma tässä on ehkä se, että nämä tuntemukset ovat sellaisia, joita ei välttämättä osaa yhdistää siihen, että olisi alipalautunut, sillä ne voivat olla myös juttuja ”jotka vain kuuluvat elämään joskus”. Huomasin, että yksi yhdistävä tekijä on tietynlainen ihmistyyppi. Löysin CrossFit Tampereen sivustolta niin osuvan kuvauksen, että en voinut kuin nauraa.

”Endorfiiniaddikti-perfektionistin” treenikriisi

”Endorfiiniaddikti-perfektionistin” todennäköisin treenikehityksen hidastaja on liika yrittäminen. Jatkuva kontrolli hukuttaa alleen kehon viestit siitä mitä se oikeasti tarvitsee. 

Sanna (nimi keksitty) on ”endorfiiniaddikti” ja (ainakin melkein) perfektionisti, joka nauttii treenistä ja säännöllisestä     elämänrytmistä. Hän tekee treeni- ja ruokavalinnoissa ”kaiken oikein”, muut ihailevat hänen kurinalaisuuttaan. Sanna on hyvässä kunnossa.

Sanna ei ole täysin tyytyväinen omaan kuntoonsa. Hän toivoo saavansa lisää voimaa ja tehoa treeneihin sekä hieman rasvaa pois vyötäröltä ja reisistä. Nämä tavoitteet eivät tunnu toteutuvan millään.

Sanna päättää yrittää kovempaa –lisää treeniä ja optimaalinen ravinnejakauma (vähähiilihydraattinen paleo) ruokailussa jatkuu. Lisätystä treenimäärästä ja vähäisistä hiilihydraateista seuraa yöunen laadun heikkeneminen. Samaan aikaan alkaa iskeä ruokahimoja makeaan ja suolaiseen ruokaan – iltaisin treenin jälkeen jääkaapista voisi syödä valonkin!

Koko ”Sannan” tarinan voi lukea täältä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Omalla kohdalla kävi niin, että koska treenin jälkeen oli aina hyvä olo, hamusin sitä tunnetta enemmän ja enemmän. Toki mä oon aina treenannut paljon, mutta silloin oon ollut myös muuten balanssissa, eikä se ole ollut ainoa asia mistä saa iloa. Kun muuten olo oli paska, niin tiesi että treenatessa kaikki huolet unohtuu ja sen jälkeen on ainakin hetken hyvä olo. Kuulostaa ihan joltain alkoholistilta eikö vaan? Tämän lisäksi tajusin, että oon kuitenkin tainnut syödä liian vähän kulutukseen nähden, sillä vaikka lisäsin treenimääriä, en lisännyt energiaa ”koska halusin kiristellä hieman”.

Lihastohtori julkaisi sopivasti aiheeseen sopivan artikkelin eilen ”Suhteellinen energiansatavuus kunto- ja huippu-urheilussa”. Kyllähän mäkin sen tiedän, ettei kulutus ole vain sitä mitä treenin aikana kuluu, mutta miksi ihmeessä pitää olla vasta jälkiviisas? Kun mietin aikaa, jolloin oon ollut mielestäni parhaimmassa kunnossa, olen ennen kaikkea syönyt todella paljon, ilman että lasken tai punnitsen mitään. Tuntuu, että viimeiset 5 kk oon elänyt jonkun toisen kehossa, tuntuu että nyt vasta kaikki kirkastuu. Muistan kun lokakuun koulutuksessa kaveri sanoi, että sä oot niinku joku kävelevä haamu, kun kävelin lentokentälläkin päin tolppia, enkä tajunnut/kuunnellut mitään mitä kukaan sanoi. 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt kun oon miettinyt tätä asiaa enemmän, oon huomannut että näitä ”oireita” on ollut ennenkin. Mä en tiedä onko tähän mitään järkevää selitystä, mutta mun kroppa toimii niin, että kun lähden nostamaan sykettä (=treenaan) se ikäänkuin herää voimakkaasti eloon, sitten kun oon lepotilassa, kroppa menee ns. ”shut down” tilaan, eli syke on hyvin alhainen, palelen, väsyttää jne. Kävin vuoden alussa Es Teck – skannauksessa, jossa siis skanneri kartoittaa kehon tilannetta. Jo tuolloin mittauksessa huomattiin, että mun kehon arvot oli aina paremmat treenin jälkeen, vaikka homman kuuluisi mennä päinvastoin. Osaako joku teistä arvioida mistä tällainen johtuu?

Tämä seuraava lainaus on omasta tekstistäni maaliskuulta

”Otettiin skannauksia viime viikolla muutaman kerran ennen ja jälkeen treenin ja testailtiin myös Lypowake-nimisen voiteen vaikutusta treeniin ja palautumiseen. Laite toimii myös kehonkoostumuksen mittaukseen ja sen tarkkuutta on verrattu DXA-laitteeseen. Sain myös arvion omasta energiankulutuksesta ja se yllätti kyllä jälleen. Tämän mittauksen mukaan kulutan ilman treeniä n. 2640 kaloria vuorokaudessa. Treenien kanssa voidaan siis päästä jopa lähelle 4000 kaloria, mikä on jo aikamoinen määrä.”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tiedättekö mikä on kaikkein vaikeinta nyt kun ei pääse liikkumaan kunnolla? Juurikin tuo endorfiiniaddiktio. On jotenkin todella epätoivoinen olo, kun ei tiedä mitä tekisi, että saisi itsensä piristymään. Mikään ei oikeen kiinnosta eikä huvita. Tulee oikeen vihaiseksi itselleen, että miksi sitä pitää olla näin helvetin tyhmä.

Pahoittelut että nämä aiheet pyörivät nyt vaan tämän saman aiheen ympärillä, mutta tää kirjoittaminen toimii samalla hyvänä terapiana kun saa jäsennellä näitä ajatuksia ylös. Jos teillä on jotain postaustoiveita aiheesta tai muusta, niin niitäkin voi laittaa. Tää kirjoittaminen on melkeinpä ainoa asia mikä tuntuu hyvältä tällä hetkellä.

Heittäkääpä kohtalotoverit tarinoita kehiin, niistä saa aina voimaa kun tajuaa ettei ole ainoa! 😀


YKSINÄISYYDESTÄ SEKÄ TÖRKEEN HYVÄ PUNAJUURIPESTO

17.12.2016
2

Luulen, että seuraavat viikot keskityn täällä blogissa enemmän hieman eri aiheisiin kuin yleensä. Voi olla ettei irtoa mitään hyviä pepputreeni-tipsejä kun oma aktiivisuus on lähinnä koiran kanssa ulkoilua. 😀 Tulen siis jauhamaan omia ajatuksia ja keskityn ehkä enemmän siihen sisäiseen hyvinvointiin. Ehkä tämä sopii ihan hyvin tähän joulunaikaan, kun muidenkin tulisi rauhoittua hieman.

Tänään aamulla iski se ajatus, että mitä mä teen nyt? Voin kertoa, että kun oot rakentanut koko elämäsi tyyliin yhden asian ympärille niin saattaa tulla hieman tyhä olo kun sitä ei olekkaan. Lisäksi on helppoa olla yksin, kun on jatkuvasti tekemistä, mutta nyt mun on ihan pakko opetella olemaan yksin ilman mitään muuta ja en voi kieltää etteikö se ahdistaisi ajoittain. Onhan mulla tietysti ystävät ja läheiset, mutta kun oot ollut parisuhteessa melkein 7-vuotta niin oot tietysti tottunut siihen, että vierellä on aina se tuki ja turva.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mun kaveri sanoi tosi osuvasti, että sun täytyy opetella olemaan empaattinen itseäsi kohtaan. On nimittäin helppoa olla empaattinen muille, mutta kun kyseessä on sinä itse, tulee helposti väheksyttyä tätä asiaa. Kai mä oon ihan oikeesti ajatellut olevani joku kone, joka ei hyydy mistään ja kohdellut itseäni kuin robottia. Eilen lääkärillä ollessani, hän kysyi millaisen ohjeen antaisin itse toiselle ihmiselle joka olisi tässä tilanteessa. Ei ollut vaikea keksiä vastausta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tiedän hyvin, että ruokavaliolla on aika suuri merkitys omaan hyvinvointiin ja oonkin nyt keskittynyt syömään mahdollisimman monipuolisesti. Kerroin aikaisemmin, että myös tätä ruutua on tullut suoritettua huolella ja sen vuoksi päätin lopettaa liian miettimisen makroista ja kaloreista. Yritän nyt syödä ruokia, jotka maistuu hyvältä ja joista tulee hyvä olo. Kun en treenaa, ei ole niin merkitystä että onko ne hiilarit ja rasvat samalla aterialla vai ei. 😉 Hautasin myös ruoka-aine vaa’an kaappiin, sillä tajusin että oon jotenkin tiedostamattakin (?) punninnut kaiken suuhun menevän tyyliin keväästä asti. Huomaan, että mun on haastavampaa suhtautua ruokaan, kun en treenaa. Normaalisti on pakko syödä, koska kulutus on tosi korkealla, mutta nyt kun ei ole mitään lisäkulutusta, ei suhtautuminen olekkaan niin helppoa. Tätäkin on vain harjoiteltava.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Syy, miksi ylipäätään aloitin kirjoittamaan tätä postausta, näkyy noissa kuvissa. Aihe lähti kuitenkin vähän omille teilleen as usual. Kuvissa näkyy siis eilen valmistamani punajuuripesto, jonka söin kikhernepastan kanssa. Tämä oli jotain älyttömän hyvää, joten pakko jakaa resepti myös teille! Reseptin löysin Wellberries-blogista, jossa oli paljon muitakin kokeilun arvoisia reseptejä! Tällä määrällä tuli melko suuri määrä pestoa, josta syönee 4-5 kertaa.

Punajuuripesto:

6 keskikokoista punajuurta
2 dl auringonkukansiemeniä
1,5 dl neitsytoliiviöljyä
1 luomusitruuna puristettuna
4 kynttä valkosipulia
n. 30 kpl vihreitä kivettömiä luomuoliiveja
n. 1 dl oluthiivahiutaleita 

päälle: tuoretta korianteria

Kuori punajuuret, ja kuutioi ne pieniksi paloiksi ja keitä kattilassa kunnes palaset ovat pehmeitä. Valuta punajuurien vesi pois ja lisää muut peston ainekset kattilaan. Surauta tasaiseksi tahnaksi, ja tarkista maku – tarvittaessa lisää hieman oliiveja. Tahnan voi valmistaa myös tehosekoittimessa. Itse lisäsin vielä hieman suolaa sekä carlic&pepper – mausteseosta. Tarjoile esimerkiksi kikhernepastan kanssa, joka on proteiinipitoisempaa (ja gluteenitonta) kuin tavanomainen. 🙂 

PS. Miten tällaiseen postaukseen voi keksiä järkevän otsikon?! 😀


DIAGNOOSINA YLIRASITUS

16.12.2016
22

Pitihän se tämäkin sitten mennä ja kokea. Tämä teksti liittyy siis eiliseen postaukseen, jonka tiimoilta täytyy ensinnäkin sanoa ISO KIITOS kaikista viesteistä ja kommenteista joita oon saanut. En tajunnutkaan kuinka paljon ihania ihmisiä mulla on ympärillä ja oon ollut tippa linsissä jatkuvasti. Kaikista huvittavinta tässä koko keississä on se, että itse paasaan täällä harva se päivä, kuinka treenit ja treenimäärät tulisi suhteuttaa omaan elämäntilanteeseen sopivaksi. Samaan aikaan käyn itse läpi aika suuria juttuja henkilökohtaisessa elämässä ja mitä teen? Painan kaasua ja vedän vielä enemmän treeniä ja diettaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna tuo kaikki kuulostaa aivan järjettömän ihmisen toiminnalta.

_mg_0103

Tuntuu, että tällä viikolla on loksahtanut useampikin palanen kohdilleen ja oon alkanut ymmärtää asioita. Miksi oon tuntenut tietyllä tavalla tai miksi kroppa on toiminut kuten on. Kerron vielä tarkemmin mun oireista hieman alempana. Kävin siis tänään urheilulääkärin vastaanotolla ja itse olin jo hieman aavistellut, että nää mun psyykkiset oireet johtuvat siitä, että keho käy ylirasituksen puolella. Ongelma tässä on se, että en ole oireillut fyysisesti lainkaan, eli oon esimerkiksi jaksanut treenata tosi hyvin ja treenit ovat vielä kulkeneetkin loistavasti. Silti on tuntunut, ettei kaikki ole ihan kunnossa, sillä aikaisemmin syksyllä mulla oli uniongelmia ja viime aikoina oon kärsinyt keskittymiskyvyn puutteesta ja sellaisesta olosta, etten saa mitään tehtyä. Välillä oon miettinyt itsekin että oonko lintu vai kala, kun mielialat vaihtelevat lyhyen ajan sisällä tosi paljon. Välillä kaikki on hyvin ja välillä taas on ollut tosi raskasta.

_mg_0115

Lääkärikäynnin aikana tajusin aika monta asiaa ja täytyy sanoa, että oli muuten paras lääkäri kenen vastaanotolla on tullut vierailtua. Homma on mennyt lyhykäisyydessään niin, että oon ollut kovan stressin alaisena ja sen lisäksi stressannut kehoa treenillä aivan liikaa, joka on johtanut siihen, että hermosto ei enää ole palautunut ja kehon hormonitasapaino alkanut heilahdella. Tämä johti siihen, että nyt loppuvaiheessa aloin kokea jopa masennuksen kaltaisia oireita, itketti, ahdisti ja ei ollut motivaatiota mihinkään.

Tietysti sitä alkaa miettiä, että mikä ihme mua vaivaa ja miksi tunnen näin. Se taas pistää pakkaa vielä enemmän sekaisin. Tänään mun sykevaihteluita mitatessa, leposykkeeni oli 45 ja nousun/liikkeen jälkeen 47, mikä kertoo että kroppa on aika tiltissä, vaikka en ole sitä tuntenut. Ei ihme, että oon palellut tosi voimakkaasti viime aikoina. Myös hyvin korkealle nouseva syke, eli suuri ero leposykkeen ja nousun jälkeisen sykkeen välillä viestii ylirasitustilasta. Jos haluatte testailla, testiä voi googlata nimellä ”ortostaattinen syke”.

Olen aika hyvä esimerkki siitä, että ylirasitus tai ylikunto ei ole aina vain fyysisiä oireita:

Uniongelmat – herääminen usein 4-5 aikaan yöllä. Nukahdan usein uudelleen 7 aikaan ja sitten herätessä olo on tosi tokkurainen. Näitä oli aiemmin enemmän, nyt ollut vähän parempi. Silti nukun määrällisesti vähemmän kuin normaalisti, vaikka tarve olisi päinvastainen.

Herkkä jopa masentunut mieliala – Itkettää helposti, toisaalta myös ärsyyntyy helpolla pienistä asioista.

Motivaation puutos, saamattomuus – Tuntuu, että teen jatkuvasti jotain saamatta kuitenkaan mitään aikaiseksi, mikä ahdistaa vielä enemmän.

Mielialan vaihtelut – Välillä tosi hyvä meno ja välillä taas todella vaikeaa.

Ruokahalun muutokset – Viimeisten viikkojen aikana mulla on ollut loputon nälkä. Ruokaa on voinut syödä ihan jäätäviä määriä, minkä jälkeen olo ei ole ollut siltikään kylläinen. Lisäksi makeanhimo on vaivannut. Normaalisti mulla ei ole juuri koskaan makeanhimoa, mutta ilmeisesti stressihormonin heilahtelut laittanut tuon vaihteen päälle, sillä se viestittää keholle että energiaa on saatava mahdollisimman nopeasti ja nopeasta lähteestä –> sokeri.

Palelu – Etenkin kädet ja jalat ovat olleet ihan jäässä. Joudun usein käydä kuumassa suihkussa ennen kuin pystyn liikkua kotoa minnekään.

Voimakas hikoilu urheillessa – Välillä oon miettinyt, että voiko ihmisestä edes irrota näin paljon nestettä.

Vähentynyt virtsaaminen runsaasta juomisesta huolimatta sekä vatsan toiminnan muutokset.

Turvonneet kasvot ja kädet, etenkin aamuisin.

_mg_0112

Tuntuu, että jo nyt kun olen ollut levossa vasta nelisen päivää, mieli alkaa pikkuhiljaa kirkastua ja esimerkiksi tuo jatkuva ruuan miettiminen tasaantuu. Meen vielä ensi viikolla ottamaan labrakokeet kehon kunnosta varmuuden vuoksi. Seuraavien viikkojen agenda olisikin levätä. Lisäksi on tärkeetä, että viettää aikaa ystävien ja tärkeiden ihmisten seurassa ja tekee ns. normaaleja asioita. Sain myös neuvon, että voisin alkaa miettiä elämääni myös muuta sisältöä kuin treenaamisen. 😀 Tuo kuulostaa kyllä ihan järkevältä neuvolta kun näin ajattelee. Tulen olemaan poissa omilta tunneilta vuoden loppuun saakka ja toivon hartaasti, että tuo aika riittää, sillä jumpat ja ohjaaminen on kuitenkin mulle tosi tärkeä juttu, jonka tekemisestä nautin.

Kuvat: Anna Riska / Annmarias


« Vanhemmat
Uudemmat »