Yleensä jos multa kysytään, että mitä kuuluu, vastaan että mitäs tässä, ihan hyvää. Hah, tuohan tulee kuin apteekin hyllyltä hirveästi ajattelematta. Jotenkin on vaikea vastata kysymykseen kun usein arki ja kuulumiset on hyvin pitkälle sitä samaa. Välillä on hyviä viikkoja ja välillä vähän paskempia, aika normaalia eikö? Tää kuluva viikko on ollut jälkimmäinen potenssiin kymmenen. Joskus nimittäin tuntuu, että kaikki kaatuu päälle aina samaan aikaa ja nyt on just sellainen fiilis.
Tällaisien viikkojen aikana mietin usein, että tää on ihan ok ja tääkin menee ohi. Kaikki järjestyy aina lopulta ja niin edelleen, koska niinhän se menee. Jälkeenpäin vaikeet jutut tuntuu usein vähän pienemmiltä. Näiden postauksien tylsä puoli on se, että ihan kaikkia juttuja ei voi aina avata ja jakaa julkisesti vaikka haluaisi, sillä usein niihin liittyy muita henkilöitä joita ei voi vetää mukaan. Oon miettinyt paljon, että pitäisikö ikävillä hetkillä vaan esittää normaalia, koska et voi kuitenkaan kertoa kaikkea auki, mikä usein ärsyttää ihmisiä paljon. ”Olisi sitten kertomatta mitään, jos ei voi kertoa kaikkea.”
No silläkin uhalla, että joku ärsyyntyy, ajattelin kokeilla etsiä tylsistä jutuista positiiviisia puolia, koska niinhän sitä sanotaan, että kaikessa huonossakin on jotain hyvää.
Olen ollut kipeänä melkein koko viikon, mikä on luonnollisesti todella ärsyttävää. Olen yskinyt ja niistänyt non-stoppina aamusta iltaan ja muutenkin olo ollut surkea.
Tämän hyvä puoli on se, että vaikka sairaana keho ei voi hyvin, on mun tulehtuneet akillesjänteet saaneet palautua ja parantua. Oon joutunut rauhoittumaan kunnolla, mitä en ole ”ehtinyt” tehdä pitkään aikaan, joten siinä mielessä tää oli aivan hyvä juttu!
Joitakin aikoja sitten sain uutisia, jotka ovat sekä surullisia että iloisia. Kerron tästä lisää myöhemmin, mutta tää tulee vaikuttamaan mun elämään aika paljonkin ja koen pientä pelkoa sekä epävarmuutta asiaan liittyen etenkin silloin, jos muutenkin on mälsä olo.
Positiivisena puolena tästä asiasta voi seurata paljon uusia siistejä juttuja ja uskon, että joskus pakkaa pitää ravistella ihan kunnolla, että saa kokea uusia asioita!
Sain aika kivat veromätkyt viime vuonna ja niiden kanssa on joutunut painia tässä vähän enemmän viime aikoina. Välillä tuntuu, ettei tässä työnteossa ole mitään järkeä, kun kaikki kynitään kuitenkin aina jotain kautta. Tällä viikolla mua on vituttanut suuresti taas kaikki asiaan liittyvä ja vihaan sitä tunnetta, kun huvittaisi vain heittää hanskat tiskiin, koska tuntuu että aina sua rangaistaan vaikka kuinka yrität ja yrität.
Täytyy sanoa, että viime vuosien aikana olen oppinut rahan käytöstä paljon ja olen oppinut ottamaan enemmän vastuuta asioista. Olen suunnitelmallisempi ja tiedän, että kun vaan päätän niin mä hoidan asiat kuntoon. Kaikesta oppii, myös tästä!
Kaikin puolin olo ja sellainen tietynlainen itsevarmuus on ollut aika nollissa viime aikoina. Tiedän hyvin omat vahvuudet ja myös ne heikkoudet. Joskus vaan tulee hirveästi juututtua niihin heikkouksiin ja verrattua itseään muihin. Lisäksi tässä on ollut jo useiden vuosien ajan tietynlainen varjo yllä, johtuen asiasta johon en itse pysty vaikuttaa. Kaikkea kun ei voi valita, vaan jotkut asiat vaan kuuluu sun elämään halusit tai et.
Tällaisilla kausilla taas tulee mentyä syvemmälle omiin ajatuksiin ja mietittyä mitä oikeasti tahtoo ja mihin asioihin kannattaa keskittyä. Usein sitä tulee tehtyä muutoksia ja muutokset taas johtaa lähestulkoon aina johonkin parempaan. Uskon, että vaikeat asiat tekee musta vahvemman ja osaan arvostaa enemmän kaikkea sitä mikä on hyvin. Näiden asioiden vuoksi mä oon kaikista onnellisin silloin kun elän mun tavallista arkea, en tarvitse mitään ihmeellisyyksiä.
Ja jottei ihan diipiksi menisi, niin heräsin tänään jo asteen paremmassa kunnossa, mikä tuntuu jo melkein lottovoitolta. Päivä näyttää miten tää etenee ja pääsenkö huomenna taas arkeen kiinni vai pitääkö lepuutella flunssan kourissa vielä yksi päivä.
Tiiän, että kun tästä nousen niin se arki tuntuu taas ihan superhyvältä ja pystyn kääntämään kaikki negat fiilikset voimavaraksi! Tunnistan edelleen itsessäni suorittajan ominaisuuksia ja kun suorittaja kaadetaan väkisin kanveesiin, tulee huono omatunto siitä että vain on tekemättä mitään. Mä työstän tätä tunnetta ja oon edistynyt siinä hurjasti.
Nyt ei kovin hyvää, mutta se on ihan okei! Mitä sulle kuuluu?
instagram: ainorouhiainen
