RUUAT JOISTA OLEN SYÖNYT ITSENI ULOS

20.08.2019
6

Oon useasti kertonut, että olen tietynlainen kausisyöjä, eli mulla menee kausissa mitä ruokia syön päivittäin. Jos innostun jostain, saatan syödä samaa safkaa vaikka vuoden päivät niin kauan, että tulee seinä vastaan ja sitten en syö sitä tyyliin enää koskaan tai pidän ainakin todella pitkän tauon. Tänään kerron näistä ruokakausista, eli safkoista joita söin niin paljon että raja tuli lopulta vastaan! 😀

Varhaiskaali/kaali – Innostuin tästä joskus niin kovaa, että söin joka ikinen päivä ja vielä monta kertaa. Mulla meni noin kilo kaalia päivässä ja tapasin paistaa kaalin pannulla (veden avulla :D) ja lisätä ruuan sekaan. Jossain vaiheessa tuli vaan stoppi ja sen jälkeen on kaalit jääny kauppaan! 

Kreikkalainen jugurtti + granola + itse tehty chiahillo – Tätä meni viime talvena joka ilta ja jossain vaiheessa alkoi tökkiä ja pahasti. Pelkkä annoksen ajatteleminen sai etovan olon aikaiseksi. Nyt tosin kun mietin asiaa, voisin kyllä kokeilla syödä tätä taas pitkästä aikaa.

Kalkkunanakit – Näitäkin löytyi meidän jääkaapista yhdessä välissä aina ja tuli syötyä joka päivä. Usein paistoin nakit uunissa ja pistin poskeen ketsupin kera. Kävi samat kuin ylläolevalle, eli nakit alkoi tuntumaan ällöttävältä ajatukselta ja tuntuu edelleen. Ei ainakaan hetkeen kiitos!

Kaurapuuro kaikilla höysteillä – Monen muun tavoin, puuro oli munkin aamupala usean vuoden ajan. Oikeastaan vaihtelin smoothien ja puuron välillä, mutta yhdessä välissä söin puuroa sekä aamulla että illalla. Tätä kohtaan mulla ei tullut pahempia fiiliksiä, mutta totesin että runsas hiilarimäärä aamuisin pistää vain väsyttämään, joten vaihdoin takaisin smoothie/munakas – linjalle ja sillä tiellä ollaan edelleen. Puuroa en ole syönyt yli vuoteen.

Proteiinivanukkaat – Vanukaskausi meni yhteen puurokauden kanssa, silloin tuli höystettyä puuro vanukkaalla ja meni noita muutenkin ihan sellaisenaan. Meillä oli aina kaapissa Ehrmannin eri vanukasmakuja. Jossain vaiheessa kyllästyin myös näihin ja totesin vanukkaiden olevan melko turhaa rahan tuhlausta.

Proteiinipatukat – Tämä kausi kesti moooonta vuotta. Olen syönyt protskupatukan välipalaksi varmaan jo vuodesta 2014. Yhdessä vaiheessa tänä vuonna pidin taukoa patukoista ja nykyään jos syön yhdenkin, maistuvat ne kovin teollisilta, eikä maku miellytä enää yhtään. Luultavasti totuin makuun niin paljon, että pidin niitä herkullisina. Edelleen syön näitä joskus, mutta todella harvoin, eikä maku iske oikeen yhtään!

Tällä hetkellä mulla on kaurapeltileipä-kausi sekä tomaatti-kinukkumunakas- kausi. Tuota kaurapeltileipää oon vedellyt jo aika paljon ja ajoittain alkaa sekin tökkiä. 😀 Pitänee kehitellä taas jotain uutta kivaa syötävää tulevalle syksylle. 

Kaalia sen eri muodoissa! 😀

Ootko sä kausisyöjä vai vaihteletko lempiruokia usein?

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


VITAMIINIT JA LISÄRAVINTEET JOITA KÄYTÄN TÄLLÄ HETKELLÄ

19.08.2019
11

Toivepostausta pukkaa! Mitä kaikkea vitamiineja ja lisäravinteita menee meikäläisen suusta alas tällä hetkellä ja miksi? En tiedä oletteko huomanneet, mutta mulla on vähän sellainen kausi menossa, että kaikki hifistely ja liian tarkka meininki tuntuu hölmöltä. Oon alkanut kyseenalaistaa monia juttuja ja huomannut, että oon itsekin laittanut paljon aikaa ja rahaa turhiin asioihin. Oon siis ylipäätään vähentänyt vähän kaikkea tässä vaiheessa ja huomannut että eipä ne asiat ihan kamalaksi ole menneet vaikka en ole optimoinut jokaista suupalaa tai treeniä.

Tästä tulee siis siinä mielessä melko lyhyt postaus, että tällä hetkellä mulla on säännöllisessä käytössä vain yksi mineraalilisä sekä yksi lisäravinne. En todellakaan kumoa kaikkea aiemmin sanomaani ja kirjoittamaani ravinnon ja lisäravinteiden osalta. Voi olla että voisin paremmin jos pitäisin tarkempaa huolta, että saan kaiken tärkeän ravinnon ja lisäravinteiden kautta, mutta tällä hetkellä voin kyllä ihan hyvin siinä mielessä, että näillä mennään.

Vakkarikäytössä on siis magnesium sekä heraproteiini, jota käytän lähinnä sen monikäyttöisyyden vuoksi, en siksi että saisin muuten liian vähän proteiinia. Hera on kätevä lisä smoothiessa (maku!) sekä leivonnassa! Magnesiumia otan aina suuriakin määriä ja käytän valmistetta, jossa on useampi magnesiumin laatu.

En käytä mitään burnereita, latausjuomia, treenijuomia, aminohappojuomia enkä palautusjuomia. Vettä menee siis noiden kaikkien tilalla ja ihan hyvin kulkee. Joskus oon tykännyt juoda treenin aikana hyvänmakuisia treenijuomia ihan vaan raikkaan maun vuoksi –> tulee juotua enemmän, mutta jos multa kysytään suurin osa kaikista noista on ominaisuuksien ja lupauksien perusteella huuhaata ja rahan tuhlausta! 😀

Hei nyt muistin, onhan mulla noita C- ja B- vitamiiniporetabuja, joita tykkään käyttää ihan vaan maun vuoksi, kun hörpiskelen nestettä päivän aikana! Laitan muuten aina 2 tablettia isoon kuppiin, yhden ceen ja yhden been! D-vitamiinia alan ottaa luultavasti tässä syksyn mittaan. Mulla oli tosi hyvät D-vitaminiinitasot kun kävin ottamassa labrat Synlabilla keväällä.

Vaikka monia asioita olen vähentänyt niin yhdestä en luovu ja se on runsas kasvisten, vihannesten ja marjojen käyttö. Jokaisella aterialla menee jotain edellä mainituista ja suosin etenkin vihreitä vihanneksia, kuten parsakaalia. Syön riisiä eri muodoissa (nuudelit, pasta) ja esimerkiksi kauraleipää aika paljon. Vähärasvaista lihaa menee useimmiten, mutta rasvaa syön kuitenkin esim. avocadojen, kookosöljyn, oliiviöljyn, pähkinöiden, lohen ja oivariinin (:D) muodossa!

Kannustan aina kuuntelemaan tässäkin asiassa omaa kehoa, jos olo on vetämätön tai esim. hiukset ja kynnet huonossa kunnossa kannattaa tietysti aina miettiä, saako oikeasti ravinnosta kaiken tarvitsevansa vai olisiko vitamiini -ja ravintolisällä tarvetta. Yksilöllisiä hommia myös nämä!

Siinäpä ne tällä erää! Energistä uutta viikkoa!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


TÄSTÄ SYYSTÄ EN TREENAA SALILLA ENÄÄ

18.08.2019
19

Tämän vuoden puolella motivaatio voimaharjoittelua kohtaan on ollut hieman kateissa. Salilla on tullut käytyä välillä säännöllisesti ja välillä epäsäännöllisesti. Alkuvuodesta intoa riitti vielä aika hyvin, mutta kevään mittaan taas juokseminen ja muut jutut maistuivat paremmin. Kesälomalla tuli tehtyä salitreenejä, mutta sekin oli kuitenkin suhteellisen lyhyt aikakausi. Motivaation puute ei johdu itse salilla treenaamisesta tai siitä, etten esimerkiksi jaksaisi harjoittaa kyseistä liikuntamuotoa. Mistä on sitten kyse? Antakaas kun kerron..

Olen toki aina tiedostanut tämän asian, mutta viime aikoina on tullut mietittyä asiaa entistä enemmän. Käyn myös Trainer4You:n Voimavalmentaja – koulutusta, jossa syvennytään voiman lajeihin erityisen tarkasti ja myös tämä on saanut minut ajattelemaan asioita eri tavalla.

Ennen kun kerron syyn, raapaistaan kevyesti voimaharjoittelun pintaa ja sen tarkoitusta. Periaatteessa saliharjoittelulla voit kehittää ja muokata ulkonäköäsi rakentamalla lihasmassaa tai sitten voit kehittää suorituskykyäsi kehittämällä voimaa, eli tulemalla vahvemmaksi tai kestävämmäksi. Useinhan kaikki ominaisuudet kulkevat myös käsi kädessä, mutta tietynlaisella harjoittelulla pystymme optimoida omaa kehityskohdetta tarkemmin. Kehitykseen liittyy aina vahvasti myös ravinto ja lepo, eli palautuminen. Palautuminen taas on isompi kokonaisuus, eikä tarkoita vain sitä montako lepopäivää pitää viikossa. Elämäntilanne ja itse elämän kokonaiskuormitus vaikuttaa aina siihen miten jaksaa ja palautuu.

Jos taas palataan itse voima -ja lihasmassaharjoitteluun, vallitsee nykyään trendejä missä tästä yksinkertaisesta harjoittelumuodosta on tehty kunnon sirkushuvia. Erikoistekniikat, hifistelyt, mitä erikoisemmat liikevariaatiot ja höpöhöpö-hommat vallitsee tällä alalla sekä somessa. Treenin tehoa mitataan valuvan hien, sykkeen ja kalorien palamisen muodossa ja kuvitellaan, että lihasta voi kiinteyttää, kun pomppii yhdellä jalalla bosu-pallon päällä tanko harteilla.

Jos esimerkiksi ajatellaan lihasta, se mitä voit tehdä on kasvattaa sitä tai kehittää sen suorituskykyä, kertokaa siis mulle mitä tarkoittaa lihaksen kiinteytyminen, niinku ihan käytännössä? Lihaksen päällä taas on rasvakudosta, jota voi pienentää laihduttamalla, eli syömällä vähemmän kuin kuluttaa. Siihen ei tarvita ketogeenistä rukavaliota, pussikuuria tai pätkäpaastoa. Ihan vaan sitä samaa safkaa kuin nytkin, mutta mahdollisesti vähän vähemmän. Kalorit ratkaisee, piste. Kun rasvan määrä pienenee, lihas erottuvuus on parempi ja ulkomuoto näyttää kiinteämmältä.

Jos haluaa laihtua eli näin muodikkaammin sanottuna polttaa rasvaa, se ei tarkoita että salilla pitäisi vääntää hurjia toistomääriä ja supersarjoja päivästä toiseen. Treenin avulla on helpompi saada energiatasapaino miinukselle, mutta jos tavoite on kuluttaa kaloreita, saman tuloksen saat tekemällä mitä tahansa aerobista. Nimittäin todella pitkät toistomäärät kehittävät kestovoimaa, eli kehon suorituskykyä tehdä pidempiä sarjoja. Jos haluat olla hyvä tekemään pitkiä sarjoja niin sitten asia on toki erikseen, mutta laihtumiseen tai kiinteytymiseen se ei vaikuta sen enempää kuin vaikka jumppa tai juoksulenkki.

Jos haluaa kasvattaa lihasta ja/tai voimaa, silloin kannattaa palata ihan back to basics. Perus liikkeitä, puhtaita toistoja, lihaksen väsyttämistä hyvällä kuormalla ja pitkiä palautuksia jatkuvan sykkimisen sijaan. 1,2 tai 3 – jakoinen ohjelma on luultavasti paljon kehittävämpi kuin todella monijakoiset erikois-ohjelmat, joissa lihakset saavat ärsykettä aivan liian harvoin. Myös ruokaa täytyy syödä riittävästi, sillä jatkuva diettaaminen ei anna lihaksille mahdollisuutta kehittyä.

Niin, siinäpä se syy. En näe mitään järkeä treenata salilla, koska elämäntilanteeni on sellainen, että työni, eli ohjaukset vievät niin suuren osan kapasiteetista, että voimaharjoittelussa kehittyminen vaatisi aivan todella paljon pilkun tarkkaa hommaa niin ravinnon kuin palautumisen ja muun elämän priorisoinnin kannalta. Tiedän, että tällä jumppamäärällä olisi mahdollista kehittyä myös voimatreeneissä, mutta en vain jaksa panostaa asiaan niin paljon. Lihasmassan kasvattaminen taas olisi vielä hankalampi juttu ja vaatisi erityistä tarkkuutta ruokavalion suhteen, johon mulla ei riitä intoa tällä hetkellä! 😀

Tällä hetkellä siis näin, katsotaan mitä tulevaisuudessa!

Jokainen saa liikkua miten tahtoo ja mennä sinne salille tekemään vaikka kuperkeikkoja jos siitä tulee hyvä fiilis, kyse ei ole lainkaan siitä. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että se mitä tekee, tukee sitä millaista tulosta treeniltään tahtoo, eikö vaan? Kysymys sulle! Käytkö sä salilla? Mikä on sun tavoite?

Kivaa sunnuntaita!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


KANNATTAAKO HYVINVOINTIA MITATA?

14.08.2019
1

Nykyään omaa hyvinvointia pystyy mitata hyvinkin tarkasti. Voit mitata ravinnon energiamäärää, unen laatua tai treenien tuottamaa kulutusta tai kehitystä. Voit mitata painosi kilomäärän ja aamupuurosi grammamäärän, pystyt katsoa kellon näytöltä kuinka syvää unta nukuit ja montako tuntia olit unessa. Numeroilla mittaaminen ja myös vertailu on aina kiinnostanut ihmisiä. On kivaa tietää myös toisen lukemat, sillä sitä on helppo verrata omaan. Myös omia tuloksia vertaillaan ja sitten panikoidaan, jos vaa’an lukema on noussut kilon tai kello kertookin yhtäkkiä, että olet ylikuormitustilassa tai että unenlaatusi on heikkoa.

Hyvinvoinnin mittaaminen kaikella sektorilla on hyvä renki, mutta huono isäntä. Mittaaminen, nimenomaan numeroihin liittyvä mittaaminen luo helposti addiktioita. Addiktio voi olla lievä ja suhteellisen harmiton, tai sitten siitä voi muodostua ongelma. Kaikki jotka ovat käyttäneet aktiivisuuskelloa pidempään, tietävät että siitä tulee helposti tietynlainen ”pakkomielle” pitää kelloa jokaisessa treenissä ja muutenkin. Ei varmasti kaikilla, mutta oman kokemuksen mukaan, monilla käy näin. Moni tietää myös, että kun noudattaa ruokavaliota, jossa punnitaan ruuat, on hetken kuluttua vaikeaa syödä ilman vaakaa ja mittaamista. Tietynlainen kontrolli katoaa ja se on pelottavaa.

Tuntuu, että tässäkin asiassa mielipiteet jakautuu kahteen leiriin. Ei mitata mitään, syödään intuitiivisesti ja luotetaan kehon viesteihin. Sitten on niitä, jotka punnitsee joka suupalan ja laskee makrot sekä määrät päivittäin. Itse näkisin asian niin, että tietyissä tilanteissa mittaaminen on hyvä keino oppia uusia tapoja esim. ravinnon suhteen. Kaikkea kun ei aina tarvitse ajatella joko tai – tyyliin.

Jos suhtautuminen ruokaan on vääristynyt tai elämäntavat ovat täysin pielessä, ei fiilispohjalta syöminen ole välttämättä se paras keino muuttaa niitä parempaan. Muutenkin intuitiivisen syömisen voi ymmärtää väärin ajattelemalla, että syödään kaikkea mitä mieleen tulee. Joskus taas fiilispohjalta meneminen auttaa hurjasti, jos aiemmin syöminen on ollut hyvin kontrolloitua.

Vaikka itsekin syön fiiliksen mukaan, on mulla silti tietynlaiset raamit, mitä noudatan. Pyrin pitämään kiinni säännöllisyydestä ja syömään paljon kasviksia, ravinteikasta ruokaa ja niin edelleen. Herkut jätän useimmiten viikonlopulle, koska sellainen tyyli sopii mulle.

Välillä mua ärsyttää kun tässä hyvinvointi-skenessä jaotellaan asiat todella mustavalkoisesti. Jos itselle toimii tietty malli, se ei tarkoita, että toisen tapa on väärä, tai että kyseinen tapa sopisi kaikille. Tällä hetkellä on esimerkiksi trendinä se, että vaaka ja oman painon mittaaminen on helvetistä, mutta joissakin tapauksissa vaaka on ihan hyvä mittari kertomaan tuloksista ja siitä onko omat toimintatavat oikeita tavoitteeseen nähden.

Vaikka ranteessa oleva kello kertoisi sun nukkuvan huonosti, mutta silti tunnet itsesi levänneeksi yön jälkeen, usko mielummin itseäsi. Mittarit ovat aina vaan mittareita ja nekin tekevät virheitä. Jos tunnet itsesi todella hengästyneeksi, mutta kellossa lukee alhainen syke, luultavasti kellossa on vain häiriö, tai kosketuspinta ei toimi normaalisti. Mittarit ja mittaukset ovat kätevä apu ja kiva lisä mittaamaan hyvinvointia, silti oma olotila on kaikista tärkein ja se mitä tulisi kuunnella kaikista tarkimmin.

Mihin lopputulokseen pääsin? Kuten kaikessa muussakin, kultainen keskitie on se paras tie. Mittaa jos tahdot, mutta älä ota lukemista liikaa paineita tai stressiä. Joskus suunniteltu, grammantarkka ruokavalio voi olla se ensimmäinen askel kohti uusia elämäntapoja, toiselle taas kontrollista luopuminen voi olla paras päätös ikinä! Kuuntele itseäsi ja toimi sen mukaan. <3

Omakohtainen kokemus mittareista: Käytän aktiivisesti multisportkelloa, jonka ansiosta olen motivoitunut tekemään enemmän hyötyliikuntaa ja korvaamaan sillä osan kovasta treenaamisesta. Seuraan unen määrää, en laatua. Punnitsen itseni noin kerran viikossa, joskus harvemmin. Ruokiani en punnitse, ellen suunnittele reseptiä johon haluan laskea makrot. Syön 4-5 krt päivässä, sen verran, että nälkä lähtee ja herkuttelen usein viikonloppuisin, koska se tekee mielestäni kivan poikkeuksen arkeen ja arkiruokailuihin.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


TREENIMÄÄRÄT TIPPUIVAT – LASKIKO KUNTO? TULIKO LOMAKILOJA?

06.08.2019
0

Mitä tapahtuu kun viikottainen treenimäärä tippuu yhtäkkiä 15 treenistä nollaan ja sen jälkeen kolmeen treenikertaan viikossa? Tänään pohdin siis tätä aihetta niin psyykkiseltä kuin fyysiseltäkin kannalta. Paljon aerobista harrastava kuluttaa tietysti paljon, joten mitä tapahtuu kun kuluttaminen loppuu, nouseeko paino ja rapistuuko kunto välittömästi?

Kevät ja alkukesä menivät kovaa, treenasin paljon ja tein paljon töitä. Jumppien lisänä juoksin pitkiä lenkkejä ja kävin salilla. Salitreenit tosin jäivät jossain vaiheessa kun innostuin juoksenmaan enemmän. Kunto tuntui olevan ihan huipussaan ja jaksoin hyvin. Juhannuksen jälkeen jäin kuitenkin sairaslomalle, vain viikko ennen kuin kesälomani alkoi. Ihomuutoksen leikkauksen jälkeen olikin pakko olla hikoilematta eli treenaamatta, joten tuo oli ihan hyvä startti lomalle, kun oli ns. pakko rauhoittua jo ennen itse loman alkamista!

Oon huomannut nämä piirteet itsessäni jo aikaisemminkin, mutta kun treenit ja työt loppuivat kuin seinään, tunsin itseni ärsyyntyneeksi ja ärtyneeksi. Aloin kuitenkin välittömästi nukkumaan entistä sikeämmin ja pidempään ja joku ihme väsymys iski päälle. Lepäilin viikon tekemättä juurikaan mitään. Päätin, että koko lomani aikana treenaan 3-4 krt / vko ja pääosin ainoastaan salitreenejä. Totuin nopeasti pienempään treenimäärään ja huomasin, että kun treenaa vähemmän yleinen aktiivisuus nousee ihan automaattisesti. Loppujen lopuksi siis esimerkiksi kulutuksen kannalta, tässä ei ollutkaan suurta eroa edelliseen. Kovien treenien väheneminen aiheutti myös pienemmän ruokahalun ja esimerkiksi annoskoot pienenivät koska ei vaan jaksanut entiseen malliin. Paino ei ole siis mulla liikkunut mihinkään koko loman aikana. Kehonkoostumusta en osaa, enkä kyllä oikeastaan jaksakkaan analysoida. 😀

Esimerkkinä viikko jolloin treenasin 3 krt, mutta olin muuten aktiivinen, eli lähinnä hyötyliikunnan kautta tuli liikettä. Viikon kokonaiskalorimäärä oli 20 691, joka tekee siis noin 2955 kcal per päivä. Verrattuna viikkoon kun treenasin 14 krt, kaikki aerobista ja melko kuluttavaa treeniä. Viikon kokonaistulos oli 21 769, , joka tekee noin 3100 kcal per päivä. Ei kovin suurta eroa vai mitä? Tämä kertoo juuri sen, että kokonaisuus on aina paljon tärkeämpää kuin yksittäiset asiat. Perusasioilla pääsee yllättävän pitkälle!

Muita positiivisia puolia oli mm se, että kun treenasin ”vain” sen kolme kertaa, olivat treenit automaattisesti hieman laadukkaampia. Sitä halusi keskittyä ihan jokaiseen toistoon ja liikkeeseen kunnolla. Myös se, ettei ollut aina kiire johonkin helpotti tietysti asiaa.

Sitten taas toisaalta, motivaation kannalta mä en ehkä jaksaisi jatkuvasti tällä tyylillä, sillä se suurin palo on kuitenkin juuri aerobiseen treeniin. Kyllästyn aika nopeasti pelkästään salilla pumppaamiseen, joten tällaiseen lyhyempään testijaksoon se toimi hyvin ja ennen kaikkea teki erittäin hyvää, sillä uskon että pääsin palautumaan ihan kunnolla ja vaikka kuntotaso laski hetkellisesti, se nousee nopeasti takaisin kun jumpat alkavat taas rullata.

On ihan kivaa kun se treeni/jumppa tuntuu oikeasti rankalta ja sykekin nousee kunnolla. Tuntuu, että oikeasti tekee jotain. Se onkin juuri suurien treenimäärien huonompi puoli, että sitä jotenkin turtuu kaikkeen, eikä mikään enää tunnu raskaalta vaikka kuinka kovaa yrittää vetää! 😀

Mitäs seuraavaksi? Nyt ajatuksena on siis aloittaa ohjaukset ja tehdä ainoastaan ne, ilman mitään muuta omaa harjoittelua. Katsotaan miten hommat lähtee rullaamaan ja minkälaiseen jumppa-kokoonpanoon päädy syksyn osalta. Motivaatio ohjaamiseen on ihan huipussaan ja onhan se fiilis ihan huikee kun oot hikoillut kaikki kuteet märäksi ja antanut kaikkesi treenille!

Summasummarum: On tärkeää tehdä sitä mistä nauttii, mutta joskus on hyvä kokeilla jotain ihan muuta. Totaalinen lepo -ja palautumiskausi tekee todella hyvää itse kullekkin ja vaikka tuntuu, että kunto laskee, se on vain hetkellistä. Hyvinvoinnin ja painonhallinnan kannalta on tärkeämpää keskittyä siihen mitä tekee heräämisen ja nukkumaan menon välillä, kuin siihen minkä treenin vetää päivän aikana. Liike on lääke ja sitä kannattaakin hyödyntää mahdollisimman monipuolisesti eri muodoissa!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


« Vanhemmat
Uudemmat »