Oon useasti kertonut, että olen tietynlainen kausisyöjä, eli mulla menee kausissa mitä ruokia syön päivittäin. Jos innostun jostain, saatan syödä samaa safkaa vaikka vuoden päivät niin kauan, että tulee seinä vastaan ja sitten en syö sitä tyyliin enää koskaan tai pidän ainakin todella pitkän tauon. Tänään kerron näistä ruokakausista, eli safkoista joita söin niin paljon että raja tuli lopulta vastaan! 😀
Varhaiskaali/kaali – Innostuin tästä joskus niin kovaa, että söin joka ikinen päivä ja vielä monta kertaa. Mulla meni noin kilo kaalia päivässä ja tapasin paistaa kaalin pannulla (veden avulla :D) ja lisätä ruuan sekaan. Jossain vaiheessa tuli vaan stoppi ja sen jälkeen on kaalit jääny kauppaan!
Kreikkalainen jugurtti + granola + itse tehty chiahillo – Tätä meni viime talvena joka ilta ja jossain vaiheessa alkoi tökkiä ja pahasti. Pelkkä annoksen ajatteleminen sai etovan olon aikaiseksi. Nyt tosin kun mietin asiaa, voisin kyllä kokeilla syödä tätä taas pitkästä aikaa.
Kalkkunanakit – Näitäkin löytyi meidän jääkaapista yhdessä välissä aina ja tuli syötyä joka päivä. Usein paistoin nakit uunissa ja pistin poskeen ketsupin kera. Kävi samat kuin ylläolevalle, eli nakit alkoi tuntumaan ällöttävältä ajatukselta ja tuntuu edelleen. Ei ainakaan hetkeen kiitos!
Kaurapuuro kaikilla höysteillä – Monen muun tavoin, puuro oli munkin aamupala usean vuoden ajan. Oikeastaan vaihtelin smoothien ja puuron välillä, mutta yhdessä välissä söin puuroa sekä aamulla että illalla. Tätä kohtaan mulla ei tullut pahempia fiiliksiä, mutta totesin että runsas hiilarimäärä aamuisin pistää vain väsyttämään, joten vaihdoin takaisin smoothie/munakas – linjalle ja sillä tiellä ollaan edelleen. Puuroa en ole syönyt yli vuoteen.
Proteiinivanukkaat – Vanukaskausi meni yhteen puurokauden kanssa, silloin tuli höystettyä puuro vanukkaalla ja meni noita muutenkin ihan sellaisenaan. Meillä oli aina kaapissa Ehrmannin eri vanukasmakuja. Jossain vaiheessa kyllästyin myös näihin ja totesin vanukkaiden olevan melko turhaa rahan tuhlausta.
Proteiinipatukat – Tämä kausi kesti moooonta vuotta. Olen syönyt protskupatukan välipalaksi varmaan jo vuodesta 2014. Yhdessä vaiheessa tänä vuonna pidin taukoa patukoista ja nykyään jos syön yhdenkin, maistuvat ne kovin teollisilta, eikä maku miellytä enää yhtään. Luultavasti totuin makuun niin paljon, että pidin niitä herkullisina. Edelleen syön näitä joskus, mutta todella harvoin, eikä maku iske oikeen yhtään!
Tällä hetkellä mulla on kaurapeltileipä-kausi sekä tomaatti-kinukkumunakas- kausi. Tuota kaurapeltileipää oon vedellyt jo aika paljon ja ajoittain alkaa sekin tökkiä. 😀 Pitänee kehitellä taas jotain uutta kivaa syötävää tulevalle syksylle.
Kaalia sen eri muodoissa! 😀
Ootko sä kausisyöjä vai vaihteletko lempiruokia usein?
instagram: ainorouhiainen
Itse olen näissä sapuska-asioissa oikein miellyttävä keskustelukumppani kulinaristeille. Olen meinaa itse jonkinlainen askeetikko 🙂
Mun ja kulinaristin ero lähinnä on se, että kulinaristin pöperöt on päänasioita, kun taas mun pöperöt pään asiatkin huomioi.
Kai mua voisi kutsua ikisyöjäksi, kun ne kaudet kestää tyyliin ikuisesti. 😀 Kaurapuuro, siihen kylmäpuristettu öljy ja ruususuola. Ruisleipä, juusto, kurkku ja tomaatti. Omenat ja kananmunat, keitetty porkkana. Uppoaa aina! Lohta vetelen ajoittain niin paljon, että se alkaa tökkiä. Yleensä mulle ei tule tota tökkimisvaihetta ollenkaan, mutta kalat alkaa kyllä jossain vaiheessa tulla korvistakin ulos. Aikoinaan söin kanaa
Niin usein, että sitä en enää oikeastaan pysty syömään ollenkaan.
Oon ollut kauan sun blogin lukija ja muistan aina kun hehkutit niitä qest bar patukoita. Ne ei mun mielestä ollut kovinkaan hyviä silloinkaan, mutta ehkä makuun tottuu 😅 Niitä ei enään taida mennä?
Jos multa kysytään, niin hänen blogeja kannattaa jatkossakin lukea.
Saatan olla puolueellinen, mutta vain siitä syystä koska näen hänessä ajattelevaisen naisen, joka terveyttä ja hyvinvointia vaalii.
Tästä blogista voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Ei vaan bloginpitäjästä, vaan naisista yleensäkin.
Lueskelin viime yönä pari tuntia vain heidän tekstejään, jotka bloginpitäjälle kirjoittivat. Meinasin pudota nojatuolista. Se oli erittäin palkitsevaa ja rohkaisevaa. Kannustavaa.
Se missä minä olen, siellä mut olisi lytätty jo lähtökohtaisesti. Se ’minä olen parempi ajattelu’.
Myönettäköön että kun tajusin jossain vaiheessa lukiessani että taidankin olla jossain naisten palstalla, niin aluksi ajattelin että olen väärässä paikassa.
Nyt ajattelen että taisin minä sittenkin ihan oikealla palstalla olla. Miehillä meinaa paljon oppimista.
Jep, mä niin tiedän mistä sä puhut XD Pahin minkä muistan oli taco-kausi tossa pari vuotta sitten, se kesti pari kuukautta.. Tällä hetkellä mulla on kreikkalainen jogurtti-hunaja-kurpitsansiemen kausi 🙂
Itselläni ystäväpiiriin lukeutuu kaksi ammattikokkiakin. Ja yksi sellainen, joka ei ammatiltaan ole kokki, mutta on ruoanlaitosta tykännyt ainakin niin kauan kun hänet olen tuntenut. Hän on parhaimpia ystäviäni.
Tämä hyvä ystäväni kyllä tietää ’askeettisuuteni’, mutta voitte kuvitella tilannetta, missä neljä ruokafriikkiä istuu pöydässä syöden ateriaa, minkä valmistamiseen on kokkien mukaan kulunut 28 tuntia. Ja yksi friikki heistä sanoo: joo on tosi hyvää tää, mut kyl nyt maistuis bisseki.
Se saattoi olla loukkaus, mutta ainakin ystäväni repesi totaaliseen nauruun. Ja sitten tuli bisseä.
En tiedä mitä olisi pitänyt tajuta.