MIKÄ IHMEEN VO2MAX?

Maksimaalista hapenottoa (VO2max) pidetään parhaana aerobisen eli kestävyyskunnon mittarina.  Mitä suurempi VO2max, sitä enemmän happea elimistö pystyy käyttämään hyväkseen, ja sitä paremmassa kunnossa ihminen on. Vo2max kehittyy luonnollisesti treenaamalla itseään tilaan, jossa hengästyy. Aerobinen harjoittelu onkin hyvä keino kehittää hapenottokykyä ja esimerkiksi intervallityyppinen harjoittelu loistava ja melko nopeakin tapa parantaa Vo2max-lukua.

Maksimaalinen hapenottokyky on yksi kestävyysliikunnan, mutta myös toimintakyvyn tärkeimmistä mittareista. Tavoiteltavat arvot painokiloon suhteutetussa hapenotossa on naisilla vähintään 35 ml/kg/min ja miehillä 40 ml/kg/min, kun tavoitellaan tasoa, jolla minimoidaan hapenkuljetus- ja verenkiertoelimistön osalta kuolleisuuden riskiä. 

Yleensä parhaita arvoja hapenottokyvyllisesti antavat kestävyysurheilijat, kuten hiihtäjät, pyöräiljät ja juoksijat. Hiihdossa kansainvälisen tason hiihtäjien hapenotto on miehillä 80–90 ml/kg/min välillä, naisilla 70-80 ml/kg/min. SM–liigassa pelaavan jääkiekkoilijan hapenotto on keskimäärin 60–65 ml/kg/min, Kansainvälisen tason kestävyysjuoksijalla 70-80 ml/kg/min.

Itse olen testannut tämän juosten kahdeksan vuotta sitten ja sain tuloksena 70. Nyt olen tehnyt testin Polarin Vantage M – mittarilla, joka antoi tulokseksi 62. Fyysinen testi on tietysti aina tarkempi, mutta kyllä nuo älykellotkin pääsee aika lähelle totuutta nykyään! Näiden tulosten varjossa voi siis sanoa, että ryhmäliikunta on tehokas tapa parantaa kestävyyskuntoa! 😀

KUNTOTASOLUOKAT

Miehet

Ikä/vuotta Heikko Matala Tyydyttävä Keskitaso Hyvä Erittäin hyvä Huippu
20–24 < 32 32–37 38–43 44–50 51–56 57–62 > 62
25–29 < 31 31–35 36–42 43–48 49–53 54–59 > 59
30–34 < 29 29–34 35–40 41–45 46–51 52–56 > 56
35–39 < 28 28–32 33–38 39–43 44–48 49–54 > 54
40–44 < 26 26–31 32–35 36–41 42–46 47–51 > 51
45–49 < 25 25–29 30–34 35–39 40–43 44–48 > 48
50–54 < 24 24–27 28–32 33–36 37–41 42–46 > 46
55–59 < 22 22–26 27–30 31–34 35–39 40–43 > 43
60–65 < 21 21–24 25–28 29–32 33–36 37–40 > 40

 

Naiset

Ikä/vuotta Heikko Matala Tyydyttävä Keskitaso Hyvä Erittäin hyvä Huippu
20–24 < 27 27–31 32–36 37–41 42–46 47–51 > 51
25–29 < 26 26–30 31–35 36–40 41–44 45–49 > 49
30–34 < 25 25–29 30–33 34–37 38–42 43–46 > 46
35–39 < 24 24–27 28–31 32–35 36–40 41–44 > 44
40–44 < 22 22–25 26–29 30–33 34–37 38–41 > 41
45–49 < 21 21–23 24–27 28–31 32–35 36–38 > 38
50–54 < 19 19–22 23–25 26–29 30–32 33–36 > 36
55–59 < 18 18–20 21–23 24–27 28–30 31–33 > 33
60–65 < 16 16–18 19–21 22–24 25–27 28–30 > 30

Maksimaalinen hapenottokyky laskee (kuten niin moni muukin asia :D) iän myötä. Kuntohuippu saavutetaan yleensä parikymppisenä. Viimeistään VO2max alkaa laskea, noin 1 prosentilla joka vuosi, mutta sitä vastaan pystyy taistella pysymällä liikkeessä. Itse koen, että hapenottokykyni on ollut viime vuosina jopa parempi kuin parikymppisenä, kiitos ahkeran harjoittelun! Myös raskausaikana moni kokee ”ongelmaksi” sykkeen nousun ja helpomman hengästymisen, mutta itsellä ei ole ollut mitään tällaisia muutoksia. Leposyke on hieman korkeampi kuin normaalisti, mutta muuten sykkeet on pysyneet hyvin aisoissa, enkä ole kokenut ylimääräistä hengästymistä tai väsymistä missään vaiheessa.

Hapenottokyky kehittyy siis harjoittelemalla tehokkaasti, ihan mikä tahansa höntsä ei sitä nimittäin kehitä, vaan täytyy hengästyä voimakkaasti ja ns. mennä oman hapenottokyvyn äärirajoille. Intervallit ja hiitit ovatkin hyvä keino harjoittaa tätä! Mitä parempi hapenottokyky on, sitä kovempi suorituskyky on treeneissä ja sitä kovempi on sekä kehittyminen että myös treenien aikainen kalorinkulutus.

Hyvä kunto auttaa luonnollisesti tekemään parempia voimaharjoituksia, sillä kun hengityselimistö jaksaa paremmin, on helpompi keskittyä tekniikkaan ja viedä sarjat loppuun. Joskus nimittäin voimatasot riittäisivät nostamaan isojakin kuorimia, mutta kunto loppuu ennen voimia. Tämän vuoksi hyvä kunto helpottaa tekemistä lajissa kuin lajissa!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


MAUKAS LOHIKEITTO

Joskus sitä vaan pyörittää päivästä toiseen samoja safkoja ja joskus tällainen pieni inspiraatiopostaus voi muistuttaa, että ainiin, tuotakin ruokaa voisi valmistaa pitkästä aikaa! Keittoruuat ovat ihania talvella ja itse oon valmistanut aiemmin paljon erilaisia sosekeittoja. Kalakeittoa en ole ennen tehnyt, mutta tämän jälkeen teen ehdottomasti uudelleen. Maukas lohikeitto maistuu niin hyvältä tuoreen ruisleivän kera, kokeile säkin!

LOHIKEITTO a’la Aino

  • 1 sipuli
  • 1 kg perunoita
  • 250 g porkkanaa
  • 1 tl yrttisuolaa
  • 5 kpl kokonaisia maustepippureita
  • 1 kalaliemikuutio
  • 2 x 300 g lohikuutio (pakaste)
  • 3 dl kevytmaitoa (kauramaitoa)
  • 1 dl kolme sipulia ruokakermaa (sipulilla maustettua kaurakermaa)
  • tilliä

Hienonna sipuli ja kuori sekä paloittele perunat ja porkkanat. Laita kasvikset kattilaan yrttisuolan, kalaliemikuution ja pippureiden kanssa. Lisää vain sen verran vettä, että kasvikset peittyvät. Anna kiehua, kunnes perunat ja porkkanat ovat lähes kypsiä. Kaada jäiset lohikuutiot kattilaan. Jatka keittämistä noin 5 minuuttia että kuutiot sulaa. Lisää lopuksi maito ja ruokakerma. Tarjoile hienonnetun tillin kanssa.

Tämän keiton maku vain paranee kun sitä säilyttää jääkapissa, joten kannattaa tehdä ohjeen mukainen iso kattilallinen ja saat herkullista syötävää useammalle päivälle!

Kivaa keskiviikkoa!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


EI YHTÄKÄÄN LAIHDUTUSOHJETTA

Tämä tammikuu on poikennut blogin historiasta aika tavalla, sillä näin kymmenentenä blogivuonna ei tammikuun kirjoitukset ole koskeneet laihduttamista, diettaamista eikä edes hirveästi treenaamista! 😀 Katselin äsken Googlen Analytics – tietoja ja siitä huolimatta, että postaustahti on ollut tavallista vähäisempää, on tällä käynyt hurjasti jengiä. Liekö nuo vanhat kirjoitukset keränneet osan kävijöistä, mutta kuitenkin.

Mä teen edelleen yksilövalmennusta jonkun verran ja jo pidempään oon törmännyt jatkuvasti samaan ilmiöön. En tiedä miten tämän muotoilisi lyhyesti ja ytimekkäästi, mutta on paljon (!!) ihmisiä, joilla on kehonkuva täysin pielessä, todella vääristynyt suhtautuminen ruokaan ja mitä erikoisempia ajatusmalleja siitä, mikä on terveellinen elämäntapa ja mitä esimerkiksi tarvitaan siihen, että paino putoaa.

Usein tällaiseen tilanteeseen on päädytty siten, että on vuosia yritetty päästä siihen unelma kondikseen ja käytetty erilaisia hyvin radikaaleja keinoja. Nykyajan valmennusmarkkinat antavat tähän helpon mahdollisuuden. Valmennuksien ja kuurien sisällä käytettävät mitä erikoisemmat säännöt painautuvat mieleen ja jäävät kummittelemaan sinne vuosiksi. Sitten sitä podetaan huonoa omaatuntoa täysin normaaleista asioista, eikä näissä säännöissä usein ole mitään järkevää punaista lankaa muutenkaan.

Mä oon pohtinut tätä asiaa todella paljon viime aikoina. Osalle ihmisistä saattaa sopia alkusysäys tiukkojen ohjeiden kera, mutta on paljon persoonia, joille ei yksinkertaisesti sovi lainkaan tällaiset ohjeista elämiset ja tekemiset. Ja huomio! Suuri vaikuttava asia on elämäntilanne. Yksin asuvan parikymppisen on aika helppoa omistaa elämänsä esimerkiksi treenille ja dieetille, mutta jos kuvioissa on työt, perhe ja kaikkien harrastukset on asia täysin eri.

Siksi uskon, etteivät erikoisruokavaliot, matalakaloriset ruokavaliot, ketodieetit tai muut ruoka-aineita rajoittavat säännöt toimi suurimmalle osalle ihmisistä. Siltikin juuri suurin osa ihmisistä hakee ratkaisua tällaisista tavoista.

Jos on ylipainoa tai tarvetta laihtua, mielestäni kaikista paras tapa on opetella esimerkiksi Sulamon tai vastaavan kalorilaskurin käyttö. Alkaa kirjata niitä nykyisiä syömisiään sinne, jolloin huomaa aika nopeasti ihan itse, että missä menee pieleen ja mitkä ruuat nostavat kalorimäärän niin korkeaksi, että painoa on päässyt kertymään. Silloin sitä alkaa ihan itse etsiä parempia vaihtoehtoja niille ruuille ja tekee muutoksia myös annoskokoihin.

Useinhan sitä tiedetään, että okei ne viikonlopun sipsipussit ja pizzat aiheuttavat suurimman painon nousun, jolloin pelkästään niiden jättäminen toisi jo tuloksia, mutta ei! Ihminen on sellainen, että se pistääkin koko pakan uusiksi ja kaikki ruoka-aineet vaihtoon maanantaista-sunnuntaihin! 😀 Sitten tätä jaksaa sen pari viikkoa ja homma tyssää seinään.

Kuten olen niin monesti sanonut, ainoa asia mikä ratkaisee on energiatasapaino. Kun oppii tämän ja ymmärtää hieman edes sopivista ruokamääristä, ei tarvitse enää koskaan laihduttaa. Voin paljastaa, että joka ikinen valmennus, jossa laihdutaan tai kiinteydytään, perustuu tähän asiaan. Ei ne ruoka-aineet, eikä salaiset makrojakaumat, vaan se kalorimäärä mitä ruokavalio sisältää. Usein kalorimäärät ovat sen verran matalia, että painoa lähtee nopeasti. (= ja saadaan mitä hurjempia muutoskuvia markkinoida valmennusta eteenpäin!)

Paino lähtee kuitenkin myös suuremmalla kalorimäärällä ja kun sen opettelee ihan itse, voi syödä juuri niitä ruoka-aineita, joista tykkää, eikä niitä mitä kukin valmentaja on päättänyt. Tämän vuoksi kaikki ruokavaliot ja treeniohjelmat, jossa mainitaan ”rasvaa polttava” on täyttä paskaa. Se ruokavalio tai treeni ei polta rasvaa, vaan se kalorivaje.

Kalorilaskurin käyttö maksaa muutaman euron kuukaudessa ja ainoa asia miksi suurin osa ei sitä käytä, on se että se tuntuu vaikealta ja on vaan helpompaa syödä paperilta, tai vaikka jonkun dieetin mukaan missä on säännöt (älä syö hiilareita) kun tietää, että siinä on valmiina kaikki. Se ”helppo” on kuitenkaan harvoin toimiva. Lisäksi kannattaa muistaa, että hyvin rajut kuurit sekoittavat kehon toimintaa, joka tarkoittaa sitä että tulevaisuudessa se laihtuminen on entistä vaikeampaa ja lihominen entistä nopeampaa.

Juuri tässä korjailen erään henkilön kanssa rajujen dieettien + treenien + ketokuurin aiheuttamia ongelmia, eli kehon laskennallinen energiantarve ei enää pidä paikkaansa ja jotta paino lähtisi taas alas, tarvittaisiin hyvin pienet kalorit. Uusi dieetti ei todellakaan ole vaihtoehto, vaan asiaa lähdetään korjaamaan ihan toisesta päästä. Tähän yhdistettynä ne kaikki uskomukset ja säännöt, jotka kuuluvat ” terveelliseen elämään” voivat aiheuttaa hieman haasteita.

Tulen tekemään muutoksia myös omalle valmennus-sivustolleni ja keskityn tulevaisuudessa enemmän henkilökohtaisiin ohjeistuksiin. Jos saan sanoa vielä yhden asian kaikille niille, jotka ovat dieetillä tai miettivät usein, että sellainen pitäisi aloittaa, muista että hyvässä kunnossa voi olla juuri silloin kun ei rajaa elämää kahteen vaiheeseen: siihen kun syödään mitä sattuu, milloin sattuu ja siihen kun syödään ja treenataan täydellisesti jonkun ohjeen mukaan. Parhaaseen kuntoon pääsee, kun lähtee muokkaamaan omia ruokailutottumuksia pikkuhiljaa ja lisäämään mukaan liikuntaa, josta tykkää.

Olen ollut siinä tilanteessa, kun dieetti ei toimi, keho ei toimi ja kaikki ahdistaa. Tuntuu, ettei mikään auta ja sitten sitä yrittää vain kovempaa ja radikaalimpia keinoja. Onneksi päädyin yksilövalmennukseen ja sain järkevät ohjeet syödä ja harjoitella. Siltikin vei melkein puoli vuotta, että mitään muutosta alkoi tapahtua ja senkin jälkeen puolitoista vuotta, että kroppa toimi taas normaalisti. Tähän paskaan tilanteeseen päädyin alun perin henkisen stressin ja ”loppuun palamisen” vuoksi, joka johti siihen ettei keho jaksanut enää kaikkea mitä sillä suoritin.

dieetillä – ei enää ikinä dieetillä

instagram: ainorouhiainen 

Facebook

 


PELOTTAVA PAINONNOUSU

Kulunut viikko on ollut kyllä kiireisin aikapäiviin ja vaikka vuorokausien jokainen hereillä oltu tunti on käytetty jonkun työn tekoon, on tää kirjoittaminen vain jäänyt. Kun olen pienessä stressissä, mulla kärsii heti luovuus samalla kirjoittamista kohtaan. Tarkoitus on tietysti kirjoitella edelleen muistakin asioista kuin raskaudesta, mutta koska olen törmännyt tähän asiaan kuluvilla viikoilla yllättävän paljon, ajattelin kirjoittaa asiasta.

RV18

Painon nouseminen on ylipäätään nykyaikana saatanasta. Painoa vahdataan ja sitä yritetään pudottaa keinolla millä hyvänsä. Olen mukana erilaisissa ryhmissä, jossa on siis raskaana olevia naisia mukana ja hyvin usein niissä keskustellaan painosta, painon noususta ja siitä miten se ahdistaa ihan kamalasti.

Noita ketjuja lueskellessa, tuntuu että mitä vähemmän paino on noussut raskausaikana, tai jos ei lainkaan, niin sen parempi. Painon nouseminen ei aina tarkoita automaattisesti lihomista, oli kyseessä raskaana oleva tai tavallinen ihminen. Tästä painon kontrolloimisesta on tullut ihan hirveän iso juttu. Jos ihmisen sisällä kasvaa uusi ihmisalku, totta hitossa se painaa jotain. 😀 Jos maha kasvaa ja lapsi kasvaa, niin mitä ihmettä? Eikö se ole ihan fysiologinen fakta, että myös kokonaispaino nousee? Mitä ahdistavaa siinä voi olla?

Nykyajan trendinähän on ollut jo pitkään, että myös raskauden jälkeen pitäisi palautua mahdollisimman nopeasti ja jos raskausaikana paino nousee, on se merkki siitä, että nyt on sitten syöty kahden edestä. Raskausaika on loppupeleissä aika lyhyt aika ja silloin keho muuttuu, halusi tai ei. Hormonit ja naisen elimistö muokautuu uuden elämän luomiseen, jolloin myös se paino nousee ja mahdollisesti tulee myös hieman rasvaa. Keho kuitenkin palautuu raskauden jälkeen. Ei välttämättä aina ihan samaan tilaan kuin aiemmin, mutta palautuu kuitenkin.

RV18

Itse ajattelen, että pyrin elämään terveys edellä eli syömään ensinnäkin riittävästi ja monipuolisesti ja liikkumaan sen mukaan mikä tuntuu hyvältä. Pääprioriteetti ei ole se mun keho ja miltä se näyttää ja mitä se painaa, vaan sisällä kasvavan vauvan hyvinvointi.

Tähän saakka kaikki on mennyt yllättävänkin helposti, mutta aika alkuvaiheessa sitä ollaan toki vielä. Ymmärrän toki sen, että jos on ylipainoa, silloin painon ei saisi nousta, oli sitten raskaana tai ei, mutta tätä ahdistusta tuntuu olevan paljon juuri normaalipainoisten naisten keskuudessa. Sama juttuhan on myös treenimaailmassa, eniten diettejä vetävät juuri ne jotka eivät niitä edes tarvitse.

Mua ei siis henk.kohta ahdista painon nouseminen tai kehon muuttuminen, sillä ajattelen että se kuuluu asiaan. Ajattelen myös, että jos pidän kiinni omista arvoistani ja elämäntavoistani, ei lopputulos voi olla katastrofaalinen.

Jotenkin nämä elämän arvot ovat menneet hieman sekaisin, kun sitä ulkoista ihailua ja kunnioitusta saa kaikista eniten juuri ulkonäköön liittyvillä asioilla. Lisäksi toisiin vertailu aiheuttaa usein vain enemmän ahdistusta. Aina löytyy joku joka on tehnyt asiat ”paremmin” tai eri tavalla, se ei tarkoita, että se olisi ainoa oikea tapa tai se paras tapa sinulle.

Hyvää viikonloppua ja no stress!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


RASKAUSAJAN RUOKAVALIONI

Ruokajuttuja, jee! Tänään ajattelin kertoa mitä kaikkea tässä on tullut syötyä viime aikoina ja millaiseksi tämä raskausajan ruokavalioni on muodostunut toisella kolmanneksella. Kaikki ällötykset alkavat olla historiaa ja enää ei tarvitse olla niin varovainen ruuan suhteen ja miettiä aina tarkkaan, että mitä nyt saisi suusta alas.

Mulla ei ole ollut mitään varsinaisia ruokahimoja, mitä nyt hedelmiä on alkanut tehdä enemmän mieli. Viime aikoina oonkin syönyt hyvin samankaltaisesti kuin ennen raskauttakin, ehkä silti aavistuksen monipuolisemmin. Ruokavalioni sisältää suurissa määrin vihanneksia, kasviksia, hedelmiä ja marjoja ja oon tosi tyytyväinen, että oon syönyt näin monipuolisesti ja terveellisesti.

Se mikä eroaa ajasta ennen raskautta on parempi ruokahalu, etenkin aamuisin. Mä oon tottunut syömään tosi kevyesti aamulla tai sitten oon vaan juonut kahvia ja syönyt ensimmäisen kerran lounaalla. Nyt aamulla herätessä on nälkä ja oonkin syönyt tosi runsaita aamiaisia. Aika vakio on ruis/kauraleipää, kanamunia ja/tai puuroa höysteillä!

Tein muuten sunnuntaina aivan ihanan kaurapataleivän, josta tuli sekä maulta että koostumukseltaan täydellinen. Jaoin reseptin mun instagramissa, joten kannattaa käydä sieltä bongaamassa (ainorouhiainen)! Sieltä löytyy myös tuon kevyemmän, mutta todella herkullisen punajuurisalaatin resepti!

Joku kyseli tuon avocadotahnan perään ja siinä on siis avocadoa soseutettuna, seassa 1 valkosipulinkynsi pilkottuna, tuoretta persilijaa, pilkottuja tomaatteja, loraus sitruunamehua sekä mausteena yrttisuolaa.

Mä syön joka päivä kaksi lämmintä, reilun kokoista ateriaa ja näiden suhteen olen ollut aika luova viime aikoina. Sen sijaan, että olisin syönyt päivästä toiseen samaa safkaa, olen pistänyt hieman enemmän aikaa ja vaivaa ja valmistanut erilaisia ihania kotiruokia, nam! Jaoin aiemmin noiden siemennäkkäreillä leivitettyjen kalapuikkojen reseptin ja niitä ollaan syöty itsekin aika paljon. Puikkojen kanssa oon tehnyt peruna-pinaattimuusia, bataattimuusia ja ihan uunissa paistettuja lohkoperunoita. Itse tehty tzatziki kruunaa aterian.

Muusin kanssa on tullut syötyä myös jauhelihaa. Sekoitin jauheliha-sipuliseoksen muusin sekaan. Aika perus safka, mutta hitto miten hyvää! 😀 Edelleen teen myös paljon noita sekoituksia, missä on runsaasti erilaisia vihanneksia mukana.

Perus lounas!

Välipalaksi oon syönyt pääosin joko puuroa raejuustolla/heralla, marjoilla tai bonne-soseella tai sitten erilaisia smoothieita marjoista, hedelmistä, avocadosta ja herasta valmistettuna.

vanha kuva. 🙂

Syön toisen lämpimän ruuan aika myöhään illalla, mutta useimpinä päivinä syön vielä iltapaa vaihdellen leivästä puuroon ja itse tehtyyn hedelmä/marja-pehmikseen. Mitä nyt sattuu tekemään mieli!

 

Viikonloppuisin tulee tehtyä hieman erilaisia sapuskoja. Viime viikonloppuna tein uunifetapastaa ja voi jösses miten hyvää se on. Itse triplaan aina tomaattien määrän (alkuperäiseen reseptiin verrattuna). Tää vuoka meni meillä yhdessä illassa, haha! 😀

Myös täältä blogista tuttu kaurapizza ja lasagne on aika vakiota meillä! Kaurapohja siis käytössä edelleen, siitä saa samalla tosi paljon kuitua mikä tekee hyvää vatsan toiminnalle.

tämänkin resepti instagramissa!

Kaikenlaista hyvää on siis tullut syötyä! Tänään ajattelin leipoa porkkanakakun (jonka resepti myös instassa #ainonviikonloppuresepti – tagin alla), joten siitä saa väli- ja iltapalalle hieman vaihtelua!

Olen aika aktiivinen instagramin tarina-osiossa näiden ruokahommien suhteen, että kannattaa tulla seuraamaan jos kaipailee ruokainspistä vähän useammin! 🙂

instagram: ainorouhiainen 

Facebook