SEURAAVA TAVOITE ASETETTU

Oon elellyt treenien osalta ja ruokavalion osalta aika tasaista elämää ja niin sanotusti ylläpitänyt tilaa, joka tuli hankittua vuoden alussa. BB- haasteen voimin pudotin muutamat rasvakilot ja sain haluttua kireyttä aikaiseksi. Tulokset tulivat yllättävän helposti, eikä tämä ylläpitokaan ole vaatinut sen kummempia tsemppauksia. Nämä mun tavoitteet ja haasteet voi kuulostaa tekstin perusteella joltain yltiöpaattiselta tiukistelulta, mutta en ole esimerkiksi käyttänyt ruokavaakaa koko vuotena, laskenut kaloreita tai rajoittanut syömisiä mitenkään. Kerran muuten punnitsin ruokani, kun halusin tietää paljonko annos painaa, tulos oli lähemmäs 2 kiloa (lautanen mukana). 😀

Uskon, että meillä kaikilla on jonkinlaisia tavoitteita tai ainakin toiveita omien urheilujen suhteen. Sanana tavoite kuulostaa jotenkin tosi suunnitelmalliselta, mutta esimerkiksi treenin tuoma hyvä olo voi olla myös tavoite. Kukaan tuskin ihan muuten vaan urheilee? Yleensä kaiken toiminnan takana on syy, edes jonkinmoinen. Joku kutoo, että saisi villasukat, toinen kyykkää, että saisi pyöreet pakarat. Mun mielestä just se, että osaa ottaa rennosti eikä stressaa tavoitteiden täyttymisestä on yksi avain onnistumiseen. Rennosti ottaminen ei taas aina tarkoita laiskottelua tai lipsuilua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Voin siis elää täysin normaalia elämää, vaikka mulla olisi jokin tietty tavoite. Kun syön tai urheilen, toimin tavoitetta tukevasti ja that’s it. Mielestäni ei ole tarvis ajatella asiaa 24/7 ja unohtaa kaikki ympärillä oleva. Kilpa-urheilu on tässäkin taas asia erikseen. Kilpa-urheilua aiemmin harrastaneena, nautin juuri siitä, että nyt saan kuitenkin loppupeleissä itse päättää mitä teen ja miten.

Sain eilen uuden idean, jota ajattelin kokeilla, kun tämä BB-haaste on saatu päätökseen. Alan olla tyytyväinen yläkroppaani, mutta tuo alakroppa laahaa jollain tavalla jäljessä. Ajattelin siis muuttaa treenisykliä niin, että keskitän huomion lähestulkoon täysin tuonne gluteusosastolle. Tulen tekemään edelleen 3 salitreeniä viikossa, mutta jokainen treeni sisältää 3-4 liikettä kohdistuen pakaroihin. Tulen toki tekemään myös liikkeitä yläkropalle, mutta vähemmän. Haaste tässä tulee olemaan palautuminen, sillä jumpat kuormittavat hyvin pitkälle alavartaloa, jolloin palautuminen hidastuu. Mulla on mielessä jo pari ”kikkaa” jolla uskon voivani edistää kehitystä/palautumista suurista treenimääristä huolimatta. Ruokapuolella nostan kalorit ylöspäin (vaikka en siis laske kaloreita :D) jotta lihas saa riittävästi rakennusaineita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

paahdetut punajuuret ovat niin herkkua!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joku voisi sanoa, että eikö olis ensin kannattanut pitää ”massakausi” ja hankkia lihasta ja sen jälkeen kiristellä, mutta mä sanon ettei oo olemassa yhtä ainoaa tapaa, eikä asioiden aina tarvi mennä just kuten oppikirjassa tai miten on aina tehty. Kokeilemalla oon ennenkin löytänyt parhaat keinot omien tavoitteiden saavuttamiseen. 🙂

Tänään takana on jo salitreeni alavartalolle ja tein vaihtelun vuoksi myös rinnallevetoja ja voi poijjaat että veti hapoille. Liikehän on teknillisesti hyvin haastava, joten sopii hyvin lepopäivän jälkeiseen treeniin. Itseasiassa mulla oli aamulla vielä jalat, tai lähinnä sisäreidet pikkuisen hellänä perjantaisesta Bikini Bootcampista, mutta tämä oli ainoa mahis treenata jalkoja tällä viikolla, joten se oli hoidettava alta. En muista koska viimeksi mun jalat olisi olleet niin kipeenä mitä ne oli perjantain jälkeen. Ihan kamalaa! 😀 Miettikää, että treeni tehtiin kuitenkin vain kehon painolla ja olo oli ihan hakattu pari päivää sen jälkeen.


HAIR MAKEOVER

Yhteistyössä Rantasalonki

Moikka ystäväiset! Oli kyseessä vartalo, tyyli tai hiukset, mua kiehtoo kovasti erilaiset muodonmuutokset. Mielestäni on kivaa nähdä miten joku asia on muuttunut parempaan (tai joskus pahempaan) suuntaan aikaisempaan verrattuna. Tänään saatte kuulla ja nähdä, millaisen makeoverin mun kuontalo koki Vaasan Rantasalongissa tällä viikolla.

P3110318_Fotor_Collage

Oon kertonut aikaisemmin jotain hiushistoriastani, mutta paneudutaan tällä kertaa tähän nykyhetkeen. Mulla on siis ollut pidennykset jo aika pitkään, ja nyt viime aikoina oon irrotellut lähes kaikki sinetit pois ja elänyt ohuella, epätasaisella hiirenhännällä, jonka kruunasi vielä parin sentin juurikasvu. 😀

Hiustenpidennysten jäljiltä latva on aina epätasainen ja kuiva, sillä sitä ei ole tasattu pitkään aikaan. Tuosta ennen kuvasta voisi leikata sellanen 15 cm pois, jotta näyttäisi taas kohtuulliselta. Mä kuitenkin rakastan pitkiä hiuksia, joten halusin laittaa pidennykset uudelleen. Jossain vaiheessa aion luopua pidennyksistä ja antaa oman hiuksen kasvaa, mutta nyt ei vielä ollut sen aika. Etenkin nyt kevällä ja kesällä on kivaa kun on kunnolla tukkaa päässä.

P3110320_Fotor_Collage

ennen – jälkeen

Lähtötilanne oli siis se, että hiusten väri oli aika epätasainen, sillä olin värjännyt hiuksia sinetit päässä, jolloin väri ei ole päässyt sinettien alle. Rantasalongin Hanne irroitti muutamat viimeisetkin sinetit, jonka jälkeen tyvi ja tummemmat läikyt vaalennettiin. Vaalennuksen jälkeen mulle laitettiin suuren suosion saavuttanut Illumina Glossing – kiiltosävykäsittely. Tää on oikea salainen ase kiillottomille ja vaurioituneille hiukselle! Kiiltoksittely tuo hiuksiin nimensä mukaisesti niin kiiltoa kuin valoisuutta vaan 5 minuutissa. Se myös kirkastaa haalistuneen värin ja antaa terveen ja freshin ilmeen hiuksille! Ihan paras juttu herätellä väsynyttä tykkaa nyt kevään ja kesän kynnyksellä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hanne osasi kyllä sekoitella just nappiin tuon sävyn, sillä mä oon niin tyytyväinen hiusten nykyiseen väriin. En tiedä välittyykö väri niin hyvin kuvissa, mutta tykkään just puhtaan vaaleasta sävystä, joka ei kuitenkaan ole luonnottoman valkoinen, vaan luonnollinen. Lisäksi hiukset saivat ihanan kiillon tämän käsittelyn ansiosta. Aion ehdottomasti mennä uudelleen ottamaan saman käsittelyn heti kun alkaa näyttää siltä että väri haalistuu, tai ensimmäiset juurikasvut pilkottaa. Mulle siis sekoitettiin kahta eri svyä, jotta saatiin haluttu tulos, joka vastasi myös pidennysten väriä. Rantasalongissa on sen verran osaavat tyypit hommissa, että siellä voi istua tuolissa ihan rennosti ja luottaa, että tuloksesta tulee hyvä!

Kiiltokäsittelyn jälkeen elelin pari päivää täysin ilman pidennyksiä ja sainkin kammattua hiuksista kaikki mahdolliset takut pois. Perjantaina suuntasin uudelleen kampaamoon ja silloin laitettiin nuo pidennykset, jotka ovat siis sinetit. Tykkään itse enemmän sineteistä, sillä pidän hiuksia aika paljon kiinni, jolloin teipit tai clipsit näkyvämmät paremmin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Laittoon meni reilu kaks tuntia, joka hurahti todella nopeesti jutellessa Hannen kanssa ja nauttien omasta, vapaasta ajasta. Rantasalonki sijaitsee nimensä mukaisesti Vaasan parhaalla paikalla, eli rannassa ja napattiin sen kunniaksi parit fotot hienoilla maisemilla. Kun sinetit olivat paikoillaan, Hanne leikkasi vielä latvoja v-malliseen muotoon. Näin alussa on kiva että tukka jää mahdollisimman pitkäksi, sitä kun voi sitten lyhennelle jos alkaa kyllästyttään, tai himottamaan vaikka long bob – malli, mikä oli sekin tosi jees! (mulla oli aiemmin)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mitäs te pidätte lopputuloksesta? Jos tuli fiilis, että oma tukka kaipais ammattilaisen käsittelyä, mulla olis huippu kilpailu luvassa. Rantasalonki lupasi lahjoittaa 100 € arvoisen lahjakortin heidän upeaan salonkiin! Lahjakortin voi käyttää hiuspalveluihin ja se on voimassa 6 kuukautta.

Kilpailu menee seuraavalla tavalla:

1. Käy tykkäämässä Rantasalongin Facebook-sivuista TÄÄLLÄ (klikkaamalla, linkki aukeaa uudeen välilehteen)

2. Jätä tämän postauksen kommenttiboksiin kommentti, jossa kerrot millaista muutosta kaipaisit hiuksiisi jos voittaisit tämän lahjakortin.

Arvonta on käynnissä ensi viikon sunnuntaihin 22.3 kl 12:00 saakka.

Rantasalonki sijaistee siis Vaasassa, joten huomioithan tämän osallistuessasi. Toki muissa kaupungeissa asuvat saavat hyvän syyn lähteä road tripille Vaasaan 😉 Jos voitto osuu muualla asuvalle, lupaan tarjota myös treenimahdollisuuden meidän salilla! 😉


VALI VALI

Blogia kirjoittaessa fiilikset vaihtelevat laidasta laitaan. Välillä on supermotivoitunut olo ja huvittais kirjottaa ihan kaikesta ja päivitellä usein. Välillä ideat ovat vähissä, mitä tapahtuu mun tapauksessa yllättävän harvoin. Yleensä mulla on aina muutama postausidea päässä tai luonnoksissa odottelemassa valmistusta. Kuten nytkin. Välillä tulee fiilis, että useista ideoista huolimatta, ei halua kirjoittaa aiheista jotka herättää keskustelua tai jakaa mielipiteitä. Ei siis vaan jaksa ottaa sitä palauteryöppyä vastaan, vaan haluaa pysyä turvallisilla vesillä ja pitää matalaa profiilia. Mulla ei ole mitään kritiikkiä vastaan ja otan sitä jopa mielellään vastaan, sillä haluan miettiä asioita monesta eri näkökulmasta. Joskus vaan on olo, että haluaa yksinkertaisesti olla rauhassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun lukee toisten bloggaajien tekstejä, missä otetaan kantaa esimerkiksi negatiivisiin kommentteihin, tulee joskus mietittyä että mitä tuokin nyt tuossa stressaa. Eihän kommentit olleet edes millään tavoin kovin pahoja? Sitä on kuitenkin tosi vaikea asettua toisen ihmisen asemaan ja tuntea, miltä tuntuu saada palautetta, ehkä jostain itselle tärkeästä tai isosta asiasta. Kukaan ei voi väittää, etteikö sitä kuitenkin aina vähän miettisi ulkopuolelta tulevaa palautetta. Ihmiset vaan tapaavat uskoa muita, jossain tapauksissa jopa paremmin kuin itseään. Usein kysymme muiden mielipiteitä tärkeisiin päätöksiin ja valintoihin. Fakta on, että kyllä muiden mielipiteillä ja sanomisilla vaan on arvoa, toisille enemmän ja toisille vähemmän.

Oon miettinyt viime aikoina, että miksi nykyään on niin paljon ihmisiä jotka etsimällä etsii virheitä toisista. Virheen tapahtuessa hyökätään kuin haukka kimppuun! Hah, mokasit ja nyt saa kuulla siitä. Blogitekstejä kirjoittaessa, saa kyllä miettiä asian monesta eri kulmasta ja vinkkelistä, sekä tietysti mainita niistä, jotta joku ei olisi heti tarttumassa jokaiseen sanaan. Mikä niissä virheissä viehättää? Miksi on niin hienoa kirjoittaa usein jopa v*ttuileva kommentti, että teitpäs muuten kirjoitusvirheen tai sanoit väärin tuon asian. Miks tää maailma on täynnä besserwissereitä, jotka saa energiaa etsimällä muista virheitä ja kertomalla niistä piikittelevään sävyyn. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään virallinen asiakirja, joten onko ne kirjoitusvirheet niin big deal, että niistä pitää lähtee aloittamaan jopa keskustelu jollekin palstalle? 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kirjoitusvihreet eivät tosiaan ole ainoa asia, käytin niitä vaan esimerkkinä. Yleisesti ottaen vihreiden kyttääminen, paskan jauhaminen ja negatiivinen ote asioihin on alkanut kyllästyttää. Miksi yhä harvemmin osataan olla tyytyväisiä siihen mitä on tai mitä saadaan? Esimerkiksi jos kuntosalilla tarjotaan asiakkaille ilmainen aamiainen viikon ajan, eikö se olisi asia josta voisi olla iloinen, sen sijaan että valittaa siitä että brekkari on väärään aikaan tai sielä ei ole niitä ruokia mitä olisi toivonut? Jos Prisma alentaa ruokien hintoja, tästä syttyy kauhea sota siitä että ruuat olivat vääriä tai jotain muuta vastaavaa. Miksi siis kaikesta pitää repiä aina jotain valittamista? Eikö nykyään osata ajatella asioita kuin omaa napaa tuijottaen?

Tällaisia asioita pyörinyt mielessä viime aikoina. Välillä ketuttaa enemmän ja välillä vähemmän. Tällä hetkellä enemmän. Kyse ei ole siitä, että olisin itse joutunut jonkun kyttäilyn alle, vaan lähinnä kaikki ympärillä näkyvä on pistänyt miettimään näitä asioita. Onko joku muu huomannut saman, vai elänkö mä vaan jossain omassa kuplassa? 😀 Enkä todellakaan ole itse mikään täydellinen esimerkki, tässähän mä just valitan siitä että valitetaan, aika koomista vai mitä?! 😀

Olisi kiva jos jakaisit kommenttiboksiin yhden positiivisen asian tältä päivältä?

Itse olen ollut superiloinen kauniista kelistä ja siitä, että saan viettää vapaata lauantaita rakkaiden kanssa!


2 HERKULLISTA RAAKAKAKKURESEPTIÄ

Moi! Perjantai on aika hyvä päivä jakaa reseptejä viikonloppua varten. Leivoin tosiaan viime viikonloppuna kaksi raakakakkua, tai oikeammin sanottuna yhden kakun ja yhden piirakan. Reseptejä kyseltiin täällä blogissa ja ihan livenä, joten laitetaan jakoon! 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ensimmäisenä valmistin omenapiiraan, jossa on herkullinen murupinta päällä. Sain idean kaimani Ainon reseptistä ja tein siihen pienimuotoisia muutoksia.

Omenapiirakka

pohja:

  • 2 dl manteleita
  • 1 omena
  • ripaus kanelia
  • ripaus laadukasta suolaa
  • 2 rkl kanelin makuista kookosölyä ( myös normaali käy)

Jauha mantelit rakeiseksi ”jauhoksi” , lisää tehosekoittimeen paloiteltu omena ja sekoita hetki. Lisää loput aineet ja sekoita lusikalla. Painele taikina piirakkavuokaan kakkuvuokaa, laita jääkaappiin odottamaan täytteen valmistumista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

täyte:

  • banaani
  • kaksi desilitraa kookoskermaa
  • desilitra cashewpähkinöitä (liotettuina)
  • 30 g vaniljan makuista heraproteiinia
  • 1/2 dl tocoa
  • 1 tl psylliumkuitua
  • 1 tl vaniljajauhetta
  • 1/2 dl sulaa kookosöljyä (käytin kanelin makuista)

Sekoita blenderillä banaani, kookoskerma ja liotetut pähkinä. Lisää joukkoon proteiinijauhe ja riisinlesejauhe. Sekoita psylliumkuitu pieneen määrään vettä ja lisää se sekoittaen muun massan joukkoon. Lopuksi vielä vaniljajauhe ja kookosöljy. Tuo ostamani kookoskerma oli todella stydeä kamaa, joten tehosekoittimessa täytyy olla voimaa sekoittaa tätä seosta. Olisin voinut syödä pelkän täytteen suoraan kulhosta, nami! Kaada täyte pohjan päälle.

murupäällinen:

  • 1 rkl sulaa kookosöljyä
  • 1 tl kanelia
  • 1 rkl kookossokeria
  • 0,5-1 dl kaurahiutaleita
  • paistettuja omenapaloja (jos haluaa että kakku on täysin raaka, voi käyttää kuivattuja omenalohkoja tms)

Sekoita kaikki aineet kulhossa ja lisää täytteen päälle, laita piirakka jääkaappiin hyytymään hetkeksi. Itse unohdin ostaa noita omenalohkoja, joten päädyin paistamaan paloja pannulla kookosöljyssä. Maustoin niitä myös tilkalla luomuhunajaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toinen luomukseni oli herkullinen minttusuklaakakku, jonka reseptin oon jakanut ennenkin. Valmistin vuosi sitten tätä herkkua ensimmäisen kerran ja sen jälkeen on tullut tehtyy muutaman kerran erilaisilla variaatioilla! Tämä kakku on superhelppo ja nopea valmistaa. Kaikenlisäksi se on niin hyvää että ei erottais ”oikeesta” suklaakakusta kovin helpolla!

Minttusuklaakakku:

pohja:

  • 2-3 dl pähkinöitä (käytin cashew, manteli ja parapähkinää)
  • ripaus suolaa
  • 4 taatelia
  • 2 rkl raakakaakaojauhetta

Jauha kaikki aineet blenderissä tasaiseksi massaksi ja painele reunallisen kakkuvuoan pohjalle.

Kuorrute:

  • 2 dl kookosmaiton jähmettynyttä osaa (käytin yhdestä tölkistä kaikki jähmettyneet osat)
  • 60 g Cocovin raakaminttusuklaata (tai jotain muuta tummaa minttusuklaata)
  • 2 rkl kookosöljyä
  • 2-3 rkl raakakaakaojauhetta
  • 1 tl vaniljapulveria
  • 7  taatelia

Kookosmaidon tulisi olla jähmettynyttä, joten olisi hyvä että sitä on säilytetty jääkaapissa ennen käyttöä. Sekoita kattilassa kookosmaito, kookosöljy ja paloiteltu suklaa. Keittele miedolla (!!) lämmöllä niin, että aineet sekoittuvat ja suklaa sulaa joukkoon. Kaada seos blenderiin ja lisää taatelit, kaakaojauhe ja vanljapulveri, sekoita tasaiseksi. Maistele seosta ja kun se on mieleistä kaada pohjan päälle. Koristele kakkua raakasuklaan paloilla ja kookoshiutaleilla. Anna jähmettyä jääkaapissa muutaman tunnin. Pakkasessa se tietysti jähmettyy vielä nopeammin jos on kiirus päästä herkuttelemaan. 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

DSC01606

sama kakku, eri pohja 🙂 (vanha kuva)

Molemmat kakut sopivat niin juhliin tarjottavaksi kuin myös omaan herkutteluun. Tuo minttusuklaakakku on sen verran iisi valmistaa, että sopii myös aloitteleville raakaleipureille.

Mä oon tässä lähdössä ohjaamaan Bikini Body Bootcampia kohta ja tänään olisi vuorossa jalat&pakarat! Viime kerralla muokkailin hieman ohjelmaa haastavampaan suuntaan ja tunti oli kyllä hirveetä tuskaa. 😀 Katsotaan kuinka käy tänään.. Jumpan jälkeen pääsen kampaajan käsittelyyn. Oon ollut kokonaan ilman pidennyksiä viime aikoina ja juurikasvukin on ollut ihan kaamee, joten tukka kaipaa tosiaan taikoja. Juuri värjättiin jo keskiviikkona ja tänään makeover jatkuu muilla jutuilla. Tulen esittelemään muutoksen myös täällä blogissa! 🙂


TEHOKKAIN TREENIMUOTO?

Paljon puhutaan ja arviodaan mikä olisi paras laji tuomaan tuloksia. Onko salitreeni tehokkainta vai sittenkin ryhmäliikunta? Vastaus tähän riippuu toki siitä mitkä ovat tavoitteet. Luonnollisesti kestävyyskunnon parantamiseen sopii parhaiten kestävyyttä vaativat lajit ja niin edelleen. Ryhmäliikunnan puolestapuhujana haluan antaa tukeni myös ryhmäliikunnalle, jota nykyään ollaan kirtisoitu melko paljonkin. On totta, että ryhmäliikuntaa voi harrastaa melko tehottomasti, mutta sama pätee kyllä ihan kaikkeen muuhunkin treenaamiseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mielestäni ei siis ole olemassa yhtä lajia, mikä olisi kaikkien treenien kuningas. Tärkeintä ei siis ole mitä tekee, vaan miten. Treenamisessa valitettava tosiasia on, että voit tehdä erittäin paljonkin työtä, ihan turhaan. Eli jos jumppaa tai pumppaa salilla, mutta liikkeet menee miten sattuu, tai jäävät esimerkiksi vajaiksi, ei myöskään kehitystä tapahdu. Jos haluaa ainoastaan laihtua, riittää toki se että vähentää ruokailua ja liikuttaa kroppaa jollain tavalla. Jos taas haluaa kehittää kroppaa, täytyy tehdä liikkeet myös oikein.

Esimerkiksi etunojapunnerus on hyvä esimerkki liikkeestä, joka tehdään usein hyödyttömästi. Punnerrettaessa tulisi mennä riittävän alas, jotta suuret lihasryhmät aktivoituvat. Valitettavan usein ”punneretaan” pienellä 5 cm nylkytysliikkeellä, jolloin myös keskivartalo roikkuu lattiassa, tuloksena niskat ja hartiat menee kramppiin ja mikään muu lihas ei edes aktivoidu. Ojentajapunneruksessa taas ei aina ymmärretä liikerataa, jolloin kyynerpäät aukeavat sivulle, ja liikettä on melkein mahdoton tehdä oikein. Samaan kastiin menee erilaiset kyykyt ja maastavedot, jotka ovat siis useimmiten teknillisesti vaikeimpia tehdä oikein. Mitkä liikkeet te koette haastavimmiksi?

1483834_10152047209644774_532754497_n

Mun mielestä kannattaa aina priorisoida tekniikkaan ensin, eli tehdä liikkeet helpotettuna niin kauan, että liikerata on hallussa. Jos on aloitteleva liikkuja, voi myös pyytää ulkopuolista tsekkaamaan miltä liike näyttää. Ryhmäliikuntatunneilla kannattaa oikeasti kuunnella mitä ohjaaja sanoo, katsoa peiliin ja tarkistaa, onko asento kuten pitäisi. Pätee ihan aloittelijoista konkareihin. Kaikilla on aina parannettavaa ja kehitettävää, koskee myös allekirjoittanutta! 😉 Ohjaajana haaste on siinä, että ei juurikaan näe omaa tekemistä, joten toisten tunneilla/koulutuksissa käydessä on kiva, kun voi keskittyä vain kyyläämään itseään ja tekemistään peilistä! 😀 Olen toisaalta sitäkin mieltä, että olisi hyvä oppia liikkumaan ja treenaamaan myös ilma peiliä. Välillä treenailla ihan vaan tunnustellen miltä tuntuu.

Salilla tai jumpissa tehdessä, kannattaa myös miettiä tuntuuko liike siellä missä kuuluu. Salitreenissä yleensä tietää mihin kohteeseen liike kuuluisi mennä, kun taas ohjatuilla tunneilla ohjaaja yleensä kertoo mitä lihasta tai lihaksia treenataan milloinkin. Jos liike ei tunnu missään, on syytä katsoa peiliin ja miettiä mikä menee pieleen. Liian pienillä painoilla heiluttelu vastaa melkein sohvalla lekottelua, joten rohkeesti vaan kuormaa kehiin, jotta lihas saa ärsykkeen. Vuodesta toiseen samoilla painoilla tekeminen ei nimittäin kehitä eteenpäin. Tapaankin sanoa, että jos aina lopettaa silloin kun alkaa tuntumaan, ei koskaan kehity eteenpäin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Uskon, että monet ovat kokeneet ryhmäliikunnan hyödyttömäksi juuri siksi että ovat itse treenanneet liian tehottomasti ja salille siirryttyä on ollut pakko ottaa suuremmat painot kehiin (koska lyhyemmät sarjat), jolloin tuloksiakin on alkanut näkyä. Kaikki liikunta voi olla tehokasta, on vain itsestä kiinni miten sitä suorittaa. Oma vinkki on se, että urheillessa pitäisi myös ajatuksen mukana. Sitä voi nimittäin tehdä tai sitten tehdä kunnolla. Toki joskus on ihanaa vaan heittää aivot narikkaan ja antaa mennä mitä ja miten huvittaa, mutta saitte varmaan tekstin pointista kiinni. Yksi tärkeä asia on myös monipuolisuus. Jos liikkuu omaksi ilokseen, miksi pitäisi valita vain salitreeni, lenkkeily tai jumpat, kun voi tehdä niitä kaikkia?

Tein tänään salitreeniä RPV-ohjauksen jälkeen ja oli kiva huomata, että jälleen sai lisätä painoja enemmän ja vielä useampaan liikkeeseen. Voimatasot ovat siis menneet ainakin eteenpäin. Mun mielestä kehitys on aina huippua, vaikka liikkuisi ihan omaksi ilokseen. 🙂

Nyt jatkan uuden Bodystepin harjoittelua ja parin tunnin päästä jumppailemaan, jeah! Aurinkoista päivää toverit ja kaverit!