TEHOKKAIN TREENIMUOTO?

Paljon puhutaan ja arviodaan mikä olisi paras laji tuomaan tuloksia. Onko salitreeni tehokkainta vai sittenkin ryhmäliikunta? Vastaus tähän riippuu toki siitä mitkä ovat tavoitteet. Luonnollisesti kestävyyskunnon parantamiseen sopii parhaiten kestävyyttä vaativat lajit ja niin edelleen. Ryhmäliikunnan puolestapuhujana haluan antaa tukeni myös ryhmäliikunnalle, jota nykyään ollaan kirtisoitu melko paljonkin. On totta, että ryhmäliikuntaa voi harrastaa melko tehottomasti, mutta sama pätee kyllä ihan kaikkeen muuhunkin treenaamiseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mielestäni ei siis ole olemassa yhtä lajia, mikä olisi kaikkien treenien kuningas. Tärkeintä ei siis ole mitä tekee, vaan miten. Treenamisessa valitettava tosiasia on, että voit tehdä erittäin paljonkin työtä, ihan turhaan. Eli jos jumppaa tai pumppaa salilla, mutta liikkeet menee miten sattuu, tai jäävät esimerkiksi vajaiksi, ei myöskään kehitystä tapahdu. Jos haluaa ainoastaan laihtua, riittää toki se että vähentää ruokailua ja liikuttaa kroppaa jollain tavalla. Jos taas haluaa kehittää kroppaa, täytyy tehdä liikkeet myös oikein.

Esimerkiksi etunojapunnerus on hyvä esimerkki liikkeestä, joka tehdään usein hyödyttömästi. Punnerrettaessa tulisi mennä riittävän alas, jotta suuret lihasryhmät aktivoituvat. Valitettavan usein ”punneretaan” pienellä 5 cm nylkytysliikkeellä, jolloin myös keskivartalo roikkuu lattiassa, tuloksena niskat ja hartiat menee kramppiin ja mikään muu lihas ei edes aktivoidu. Ojentajapunneruksessa taas ei aina ymmärretä liikerataa, jolloin kyynerpäät aukeavat sivulle, ja liikettä on melkein mahdoton tehdä oikein. Samaan kastiin menee erilaiset kyykyt ja maastavedot, jotka ovat siis useimmiten teknillisesti vaikeimpia tehdä oikein. Mitkä liikkeet te koette haastavimmiksi?

1483834_10152047209644774_532754497_n

Mun mielestä kannattaa aina priorisoida tekniikkaan ensin, eli tehdä liikkeet helpotettuna niin kauan, että liikerata on hallussa. Jos on aloitteleva liikkuja, voi myös pyytää ulkopuolista tsekkaamaan miltä liike näyttää. Ryhmäliikuntatunneilla kannattaa oikeasti kuunnella mitä ohjaaja sanoo, katsoa peiliin ja tarkistaa, onko asento kuten pitäisi. Pätee ihan aloittelijoista konkareihin. Kaikilla on aina parannettavaa ja kehitettävää, koskee myös allekirjoittanutta! 😉 Ohjaajana haaste on siinä, että ei juurikaan näe omaa tekemistä, joten toisten tunneilla/koulutuksissa käydessä on kiva, kun voi keskittyä vain kyyläämään itseään ja tekemistään peilistä! 😀 Olen toisaalta sitäkin mieltä, että olisi hyvä oppia liikkumaan ja treenaamaan myös ilma peiliä. Välillä treenailla ihan vaan tunnustellen miltä tuntuu.

Salilla tai jumpissa tehdessä, kannattaa myös miettiä tuntuuko liike siellä missä kuuluu. Salitreenissä yleensä tietää mihin kohteeseen liike kuuluisi mennä, kun taas ohjatuilla tunneilla ohjaaja yleensä kertoo mitä lihasta tai lihaksia treenataan milloinkin. Jos liike ei tunnu missään, on syytä katsoa peiliin ja miettiä mikä menee pieleen. Liian pienillä painoilla heiluttelu vastaa melkein sohvalla lekottelua, joten rohkeesti vaan kuormaa kehiin, jotta lihas saa ärsykkeen. Vuodesta toiseen samoilla painoilla tekeminen ei nimittäin kehitä eteenpäin. Tapaankin sanoa, että jos aina lopettaa silloin kun alkaa tuntumaan, ei koskaan kehity eteenpäin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Uskon, että monet ovat kokeneet ryhmäliikunnan hyödyttömäksi juuri siksi että ovat itse treenanneet liian tehottomasti ja salille siirryttyä on ollut pakko ottaa suuremmat painot kehiin (koska lyhyemmät sarjat), jolloin tuloksiakin on alkanut näkyä. Kaikki liikunta voi olla tehokasta, on vain itsestä kiinni miten sitä suorittaa. Oma vinkki on se, että urheillessa pitäisi myös ajatuksen mukana. Sitä voi nimittäin tehdä tai sitten tehdä kunnolla. Toki joskus on ihanaa vaan heittää aivot narikkaan ja antaa mennä mitä ja miten huvittaa, mutta saitte varmaan tekstin pointista kiinni. Yksi tärkeä asia on myös monipuolisuus. Jos liikkuu omaksi ilokseen, miksi pitäisi valita vain salitreeni, lenkkeily tai jumpat, kun voi tehdä niitä kaikkia?

Tein tänään salitreeniä RPV-ohjauksen jälkeen ja oli kiva huomata, että jälleen sai lisätä painoja enemmän ja vielä useampaan liikkeeseen. Voimatasot ovat siis menneet ainakin eteenpäin. Mun mielestä kehitys on aina huippua, vaikka liikkuisi ihan omaksi ilokseen. 🙂

Nyt jatkan uuden Bodystepin harjoittelua ja parin tunnin päästä jumppailemaan, jeah! Aurinkoista päivää toverit ja kaverit!


ENTÄ KUN TAVOITE ON SAAVUTETTU?

Hellurei ystävät! Täällä on vietetty ihanaa torstaipäivää, aurinko paistaa ja sekös piristää mieltä. Mulla on myös synttärit tänään ja kaikenlaiset toivotukset on tuonut hymyn huulille. Kävelin tänään aamulla ihan väsyneenä jumppasaliin ja kun astuin sisälle, koko jumppakööri alkoi laulamaan ja lava oli koristeltu serpentiinein ja ilmapalloin. 😀 Meikäläinen oli ihan äimänkäkenä, mutta lämmitti kyllä mieltä! Kiitos vaan Marikalle koko jutun järkkäämisestä. 😉

IMG_6743_Fotor_Collage

Joku kyseli vinkkejä, miten toimia sitten kun tavoitteet on saavutettu? Olen itsekin pyöritellyt aihetta mielessä, joten tartuinpa ajatukseen ja rustaan omia mielipiteitä aiheesta. Mitä vartalon muokkaamiseen tulee, yleensähän on jopa suhteellisen helppoa noudattaa suunniteltuja ohjeita ja tähdätä tiettyyn tavoitteeseen. Jos tiedossa on, että dieetti kestää vaikka 5 viikkoa, jaksaa sen painaa läpi, tietäen ettei homma kestä loputtomasti. Erilaiset tosi-tv ohjelmatkin kertoo sen, että isotkin muutokset ovat mahdollisia kovalla tahdonvoimalla ja työllä.

Sitten tuleekin se iso MUTTA. Ongelmaksi kääntyykin usein aika dieetin, kuurin tai rupeaman jälkeen, kun palataan takaisin normaaliin. Monesti haasteellisen ajanjakson jälkeen otetaan rennompi vaihde ja sitten onkin tosi hankalaa palata takaisin rutiiniin. Takana voi olla kova rutistus, jonka jälkeen höllääminen kadottaa motivaation hyvin nopeasti. Ihmisen mieli kun usein toimii niin, että mitä pidempään pysyy ruodussa, sen paremmin säilyy myös moti.

11007553_10155166406960577_1419918476_n

Molemmissa kuvissa tyytyväinen 🙂

Tämän vuoksi, itse kannatan että erilaiset ”dieetit” ja muutokset rakennettaisiin niin, että opetellaan uusi elämäntapa pikkuhiljaa. Myös tavoitteet kannattaa suunnitella niin, ettei asian kanssa ole järjetön kiire, sillä se luo vain paineita ja ahdistusta jos tuloksia ei tulekaan niin nopeaan, kuin oli toivonut. Olen ennenkin kirjoittanut, että tavoitteita kohti kannattaisi edetä hyvillä mielin, eikä ruoskia itseään hulluna eteenpäin.

Fakta on se, että jos aina ajattelee, että vasta sitten kun olen niin ja niin laiha/lihaksikas/voimakas olen onnellinen, ei koskaan tule olemaan tyytyväinen. Tyytyväisyys ja onnellisuus tulee ihan muista asioista ja niitäkin voi opetella. Kun pitää itsestään jo nyt, on myös kivempi kehittää itseään ja silloin saavuttaa varemmin niitä tuloksiakin. En siis todellakaan tarkoita, ettei saisi tavoitella asioita, mutta tapa miten sitä tekee, on tärkeämpi.

”Kehitys loppuu tyytyväisyyteen” on ihan hyvä lausahdus, mutta se ei mielestäni sovi kaikkiin tavoitteisiin. Painonpudotus on tästä aika hyvä esimerkki. Monet ihmiset pelkäävät hyväksyä itsensä ja olla tyytyväisiä, sillä he luulevat että itsekuri katoaa saman tien ja repsahtamisesta tulee pävittäistä. Asia on kuitenkin aika harvoin näin. Yleensä erilaiset repsahdukset tulevat enemmänkin siitä jatkuvasta negatiivisesta ajattelutavasta ja itsensä syyttelystä. Jos et itse usko itseesi, miten kukaan muukaan voisi?

11042645_10155187572950577_910902225_n_Fotor_Collage

Koen, että suurin ongelma näissä erilaisissa projekteissa on se, että mennään niin kovaa esim. vain sitä yhtä tiettyä tavoitepainoa kohti, ettei ajatella mitä tapahtuu sen jälkeen kun tavoite on saavutettu? Täytyy myös ymmärtää, että jos haalii esimerkiksi hyvin rasvatonta kroppaa, useimmille meistä sen ylläpito vaatii myös paljon työtä. Silloin ei ole mahdollista nauttia herkuista ja juhlia niin usein kun tahtoo. Sen vuoksi kannattaa suunnitella tavoitteeksi sellaista päämäärää, jonka voi myös pitää yllä. Jos elämän ykkösprioriteetti on hauskanpito ja nauttiminen, en ehkä löisi tavoitteeksi fitnesskisalavaa, vaan jotain mikä olisi sopivan haastavaa juuri siihen elämäntyyliin sopien. 🙂

  • tavoite ei ole koko elämä, vaan pieni osa sitä
  • tavoite ei ole päämäärä, vaan etappi pidemmällä matkalla
  • tyytyväisyys ja täydellisyys eivät ole sama asia
  • positiivisella ajatustavalla pääsee aina pidemmälle kuin negatiivisella
  • nälkäkuurit/pikakuntokuurit ovat hyvin harvoin askel tasapainoiseen elämään

Asioita voi saavuttaa myös positiivisella fiiliksellä. Positiivisuus ja hyväksyntä ei välttämättä tarkoita löysäilyä tai repsahduksia, vaan yksinkertaisesti mukavampaa matkaa kohti tavoitteita. Yleensä tällöin ei jäädä myöskään tyhjän päälle, kun tavoite on saavutettu.


MIKSI HALUAN PYSYÄ TIMMISSÄ KUNNOSSA?

Välillä tuntuu, että joidenkin ihmisten on vaikea ymmärtää elämäntapaani tai tavoitteitani. Tämä ei sinänsä mua haittaa, koska en minäkään ymmärrä kaikkien ihmisten metodeja ja ajatusmaailmaa, se on mulle ihan fine. Kukin taplaa tyylillään, tärkeintä on kuitenkin että itse voi hyvin sekä läheiset ymmärtää ja hyväksyy sut sellaisena kuin olet. Personal Trainerin työssä olen usein törmännyt siihen, että asiakkaiden ympärillä olevat ihmiset eivät pysty hyväksymään asiakkaani muutosta. Aluksi voidaan tukea ja tsempata, mutta kun tulokset alkaa olla suurempia, aletaan kyseenalaistaa toimintaa ja jopa tuputetaan pullaa sun muuta. Ehkä pelätään, että siitä entisestä pullukasta tuleekin jäätävä seksipommi ja kokee itsensä huonommaksi.

Olen itse säästynyt näiltä aika hyvin, mitä nyt silloin tällöin on kummasteltu, miksi en voi ottaa kakkupalaa tai syödä kahvihuoneen viinerirasiasta (nykyään meidän kahvihuoneessa ei juuri epäterveellisiä juttuja edes näe). Olen kuitenkin aina selittänyt kantani hyvin selkeästi, enkä koe häpeää siitä minkä takana seison. Harvoin olen kokenut, että mun pitäisi syödä jonkun toisen iloksi. Nykyään mulle edes harvoin tarjotaan mitään. Mistäköhän johtuu? 😉

IMG_5463_Fotor_Collage

Muutama postaus taaksepäin, osa kyseenalaisti toimintaani ja mietti, onko homma lähtenyt jo käsistä? Olen aika tottunut tähän ja heitinkin Evelle, että nyt on taas se aika vuodesta kun mun hormonitoiminta ei toimi ja oon muutenkin sairas. 😀 Tätä tapahtuu siis usein silloin, kun kirjottelen enemmän kehon muokkaukseen liittyistä asioista ja lätkin kuvia vatsalihaksista. Periaatteessa pystyn itse vaikuttaa aika paljon siihen, mitä musta ajatellaan, joten miksi sitten oon niin avoin kaikesta? Miksen vaan kiristelisi omissa oloissa ja olisi hiljaa? Omasta mielestäni kunto ei edes ole mikään kovin erikoinen tai överi, mutta sekin tietysti riippuu katsojasta ja siitä mihin vertaa.

Yksi syy on se, että saan hirveästi motivaatiota tästä blogista ja teidän kanssa kommunikoinnista. Mäkin olen ihan tavallinen ihminen, jolla on mielitekoja silloin tällöin. Jos kirjoitan tänne, että en meinaa syödä herkkuja kuukauteen ja sen lukee monta sataa tuhatta ihmistä, saan siitä hirveesti motivaatiota pysyä tavoitteessa. Ei paljon voi sortua, kun on huudellut noin avoimesti omista tavoitteistaan! 😀 Olen toki myös iloinen saavutetuista asioista ja niistä jää tänne jälki, jotta voin lukea myöhemmin mitä olen touhuillut. Esimerkiksi tämän vuoden alussa hain motivaatiota omista vanhoista teksteistä, joissa olin saavutellut haluttuja juttuja. Mitä tuohon sairas-keissiin tulee, sitä tuskin tarvitsee kovinkaan paljoa edes kommentoida, sillä sanon mitä tahansa, jengi tekee kuitenkin omat päätelmänsä. Ei paljon terveempi vois olla kuin meikämuija tällä hetkellä! 😉

IMG_6737_Fotor_Collage

Miksi sitten pitää olla niin tiukassa kunnossa, eikö vähempi riittäisi? Tämähän on aina makuasia ja teen näitä juttuja sen vuoksi, että siitä tulee mulle hyvä olo ja fiilis. Onhan se kiva saada hyvää palautetta tai kuulla että inspiroi muita, mutta vaikka kuinka joku muu sanoisi mulle että oot hyvä noin, niin se ei riitä. Haluan itse tuntea oloni hyväksi ja olla tyytyväinen. Mulla on aika sporttinen kroppa ja suuremmalla rasvakerroksella näytän helposti tönköltä patukalta. Esimerkiksi keskivartalon lihaksisto on aika vahva ja mulla on melko leveä vatsa. Rasvaa ei siis tarvita extraa, muuten keskivartalo on liian leveä omaan makuuni.

Ulkonäöllisten seikkojen lisäksi, ei voi olla hehkuttamatta sitä olotilaa mikä tulee kun saa asioita aikaiseksi ja on aktiivinen. Mulla tulee hyvä fiilis rutiineista ja arjesta, jonka aikana teen itselle tärkeitä juttuja. Toisaalta taas haen vastapainoa viikonlopuista, jolloin ei tarvitse olla mitään ohjelmaa tai aktiviteetteja.

Asia joka ei varmaan koskaan muutu, on toisten ihmisten arvosteleminen. Sitä tapahtuu joka paikassa nykyään. Ruoditaan ties minkä tv-sarjan, blogin tai lehden tyyppejä, tietämättä tai tuntematta kuitenkaan koko totuutta. Kannattaako oikeasti arvostella jos näkee vain osan pintaa? Keskittymällä positiivisuuteen ja niihin omiin läheisiin, saa luultavasti enemmän iloa, kuin tuntemattomien tai tuttujen dissaamisesta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joskus käytän myös tavallisia vaatteita 😀

Tänään ohjelmassa tankkailua huomista jumppamaratonia varten ja muutenkin.  Aloitin homman heti jumppien jälkeen, kun käytiin Even kanssa lounaalla. 🙂 Päivän ruokapäiväkirjaa luvassa luultavasti jo huomenna.


HOW ABOUT DAT ASS?

Beach Body – haasteen neljäs viikko on jo käynnissä ja kohta ollaankin puolivälissä! Aika menee hurjan nopeasti ja uskon, että kaikki jotka lähtivät mukaan, ajattelevat tässä vaiheessa, että onneksi lähdin. Parissa kuukaudessa voi saada jo merkittäviä tuloksia aikaan, eikä se kuitenkaan ole kuin pieni hetki kokonaisesta vuodesta. Jos tavoitteet ovat korkeammalla, on haasteen jälkeen vielä hyvin aikaa kesään.

Monesti erilaiset kesäkuntoon – dieetit aloitetaan huhti-toukokuussa, kun me taas ollaan tehty suurin työ jo silloin ja saadaan nauttia ihanasta kevätilmasta ja vain ylläpitää tuloksia! 😉 Itse aloitin projektin heti tammikuun alussa, joten mulla alkaa olla jo 8 viikkoa hommia takana.

11004677_10155162916305577_818067564_n_Fotor_Collage

Oma heikkouteni on ollut tuo alavartalo ja nyt tuntuu, että pikkuhiljaa sinnekin alkaa tulla muotoa oikeisiin paikkoihin. Pakarat alkaa ottaa treeniä vastaan, kun taas reiden ympärys on kutistunut muutaman sentin. Edelleenkin mulla rasva kerääntyy tuonne reiden sisäpuolelle yläosaan, varmaan aika sama juttu monilla naisilla. 😀 Olen ihan tyytyväinen tilanteeseen nyt, sillä tiedän että rasvat pitäisi kiristää melko alas, jos haluaisin saada reidet ihan kuiviksi. Haluan kuitenkin sellaisen kunnon, jonka voi pitää yllä ilman jatkuvaa kaloreiden laskemista ja kituuttelua. 🙂

Yllä olevassa kuvassa näkyy jo pieni muutos. En löytänyt parempaa ennen – kuvaa ja toki noissa on hieman erilainen asento, mutta kai sinne jotain on tarttunut. Olen siis tarkoituksella kohdistanut alavartalotreenit eniten pakaraosastoon, treenaamalla Beach Body – treeniohjelmalla. Ohjelmahan ei sinänsä ole lihastenkasvatukseen tähtäävä, mutta näköjään sieltä jotain on silti tarttunut, vaikka kiristelyt onkin olleet ykköstavoitteena.

Millaisia tuloksia muut ovat saaneet? Onko haasteen noudattaminen ollut helppoa/vaikeeta? Jos olette kirjoitelleet haasteesta omiin blogeihin, linkkailkaa tekstejä mielellään kommenttiboksiin! Jos tekstejä tulee useampia, voisin tehdä niistä ihan erillisen postauksen myös. 🙂


PAKARAT KRAMPISSA

Moi! Voisin aloittaa kertomalla, että mulla ei ole koskaan ollut näin kipeet pakaralihakset. Voi holymoly, tuntuu että olisin joutunut viime yönä herra Greyn piiskan alle, paitsi että välineenä olis varmaan toiminut paremminkin pesismaila. 😀 Hahah. Eilinen treeni meni siis vihdoinkin ihan kunnolla perille, sinne minne halusin.

Poikaystävä on vapaalla tämän viikon, joten lähdettiin eilen aamupäivällä treenaamaan meidän isommalle sekasalille. Siellä laitteet ja välineet ovat hieman erilaisia ja eri paikoissa kuin ladies clubilla, missä olen tottunut treenaamaan, joten sovelsin bb-haasteen treenin järjestystä hieman.

Juoksumatolla lämmitellessä, sain päähäni kokeilla paljonko jaksan nostaa maastavedossa tällä hetkellä. Nuo maksimit on jääneet aika vähiin, eikä kovin usein tule kokeiltua mitään ykkösiä. Viime vuonna kokeilin tyyliin ensimmäisen kerran maastavetoa ja omaa maksia, silloin nousi 100 kg. Ajattelin sitten, että pistetään tankoon 120 kg ja katsotaan miten käy. Tein yhden lämmittelysarjan 50 kilolla, jonka jälkeen löin tankoon 90 kiloa. Se nousi todella helposti, joten ei muuta kun lisää roinaa tankoon. 120 kg ei noussutkaan enää ”niin kevyesti”, mutta nousi kuitenkin. Tekniikkani ei ollut parasta laatua, mutta jos joku tahtoo nähdä videon, se on mun instagramissa (ainorouhiainen).

Noston jälkeen jatkoin sitten itse treenin pariin ja onnekseni yksi kaveri oli salilla ja sain hyviä tekniikkavinkkejä takakyykkyyn/syväkyykkyyn. Sitä tietää, miten liikkeet tulisi tehdä, mutta kun itse tekee, ei tule huomioitua ihan kaikkea täydellisesti. Pienillä viilauksilla sain kyykyt tuntumaan kunnolla pakarassa. Tulen jakamaan BB-haasteen osalta lisää haastetta liikkeisiin 4 viikon jälkeen, joten ne, jotka kokevat että lisähaaste on tervetullutta, voivat vaikeuttaa/muuttaa osaa liikkeistä halutessaan.

IMG_6728_Fotor_Collage1

Kyykkyjen jälkeen jatkoin lantionnostoihin ja koska olin kykkäillyt syväkyykkyjen vuoksi hieman kevennetyillä painoilla, päätin kokeilla samoja lantionnostoon. Pidensin sarjat 15 toistoon ja pienellä muutoksella taas kunnon poltteet takalistoon. Joskus painojen vaihtelut ylös tai alas ja sarjojen lyhentäminen/pidentäminen voi tuoda kaivattua, uutta ärsykettä treeniin. Yhden jalan prässin ja askelkyykkyjen jälkeen tein vielä reidenloitonnuksen HOIST-laitteessa. Sillä sai kyllä viimeisteltyä pakarapoltteet erittäin tehokkaasti. Hoist-laitteet ovat hieman erillaisia, sillä niissä kroppa ikään kuin liikkuu liikkeen mukana. Nojaamalla vielä eteenpäin, tämä oli todella tehokas liike keskimmäiselle ja pienelle pakaralihakselle.

Kaikenkaikkiaan hyvä treeni siis. Ehdin käydä kotosalla tankkaamassa, huilmaamassa piikkimatolla ja koiran kanssa kävelyllä. Sitten olikin aika illan jumppasetin. Ihan hyvin meni kaikki tunnit, siitä huolimatta että alakroppaa särki jo tuolloin. Mielenkiinnolla odotan tämän illan RPV-tuntia.. 😀

Tämä on sitä treenifiilistä parhaimmillaan. Tuloksia tulee joka suunnasta ja olo on erittäin positiivinen. Sori kun hehkutan jatkuvasti, mutta ei tässä voi väkisinkään alkaa negailemaan, kun on niin onnellinen olo. 🙂

Mukavaa tiistaita!