JÄRKEVÄSTI TREENAAMINEN VIE TULOKSIIN

Ihana lauantai on taas täällä! Oon maannut raatona vaakatasossa since aamun jumpat. Huomaa kyllä eron, kun vertaa viikon ekaa ja vikaa treeniä. Lauantain kahden tunnin setti on aika kova paukku ja usein loppupäivän onkin hieman väsähtänyt olo. Voi toki olla myös psyykkistä, eli kun tietää että viikko on paketissa, myös mieli rentoutuu ja sitä vajoaa jonkinlaiseen relaustilaan.

Tänään tuli siis vedettyä viikon toinen spinning ja sen jälkeen olo on kyllä aina melko tyhjä. Mulla on molemmissa spinneissä treenin teemana kova intervalliharjoitus. Spinning on siitä loistava laji, että se sopii niin monille. Jokainen pystyy haastaa just oman kuntotason, eikä pyöräily rasita esimerkiksi polvia samoin kuin vaikka hyppiminen. Se sopii niin huippu-urheilijoille kuin myös vaikkapa ylipainoisille. Spinningin tuntirakenteen pystyy rakentaa hyvin monella eri tapaa. Voi tehdä peruskuntoharjoituksen, intervallitreenin, hiitin (high intensity intervall training) tai vaikka palauttavan setin. Tärkeintä mun mielestä on vaan tietää mitä tekee, eli tehdä sen mukaan, mitä kehitetään tai haetaan. Ohjatut tunnit ovat siinä(kin) mielessä hyvä juttu, että ohjaaja ottaa vastuun tästä asiasta ja asiakas voi (toivottavasti) luottaa ohjaajan ammattitaitoon ja saada sen mukaisen harjoitusvasteen mitä luvataan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

kuva: Riikka

Mielestäni omia treenejä kannattaakin miettiä välillä ihan ajatuksella. Mitä teen, miksi teen ja miten teen? Jos menee salille tekemään lyhyitä sarjoja liian pienellä kuormalla on tuloksena luultavasti se, ettei ole mitään tulosta. Jos spinning pyörää polkee kevyellä vastuksella hitaaseen tahtiin, tulos on luultavasti sama kuin edellisessä. Asioita voi tehdä ja sitten niitä voi tehdä kunnolla.

Toinen ääripää on vetää aina kaikki täysillä alusta loppuun. Näitä tapauksia näkee joskus ryhmäliikunnassa. Tarkoitan sitä kun jo ensimmäisistä sekunteista lähtien vedetään niin, että verisuonet paukkuu päässä. Alkulämmittelyllä on aika tärkeä rooli niin turvallisuuden kuin myös tulevien tehojen vuoksi. Kovaa ja tehokkaasti treenaaminen ei todellakaan tarkoita sitä, että treenin alusta loppuun vedetään niin kovaa kun kropasta lähtee. Hiitit ja intervallit ovat superhyviä tapoja kohottaa kuntoa tai vaikka polttaa rasvaa, mutta näiden haaste on juuri oikea rytmitys. Työ ja palautus. Jos sanotaan, että on kolme vaihdetta, niin liian usein vedetään just sillä kakkosella, ei eli kovaa, mutta ei palaudutakkaan, kun taas esim. hiitin idea on vetää kolmosvaihteella ja sitten päästää ykköselle. 🙂

Peruskuntoharjoittelu voi olla haastavaa sen vuoksi, että siinä joutuu oikeasti himmailemaan. Usein syke kohoaa liian korkealle ja tuntuu turhauttavalta kun suunniteltu juoksulenkki on pakko muuttaa kävelyksi. Mutta näitä kannattaa kyllä ajatella joskus, jos haluaa tehdä treenaamisesta monipuolista ja kehittävää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

mulla on ollu pari päivää jotenkin ärtyneet silmät ja luomet paisuneet, kuten kuvassa näkyy 🙁

Lesmillsin lajeissa kappaleilla tapaa olla jokin teema ja näitäkin kannattaa miettiä joskus treenin kannalta. Esimerkiksi bodyattack on mielestäni ihan loistava kokonaisuus. Vaikka treeni on periaatteessa intervalliharjoitus, tapahtuu treenin sisällä myös eri osa-alueiden harjoitteita, kuten voimaa, kehonhallintaa, ponnistusvoimaa, ketteryyttä ja koordinaatiota.

Neloskappaleen teema on ”plyometric” kun taas seiskassa, eli ”agilityssä” keskitytään koordinaatioon ja ketteryyteen. Nämä teemat tekevät treenistä mielekkään, kun kaikella on jokin tarkoitus. Jos käytte attackissa, kokeilkaapa kuunnella seuraavalla tunnilla ohjeistaako ohjaaja teemat eri kappaleiden kohdalla. Mielestäni näin ohjaaja pystyy myös tekemään jostain ei niin mielekkäästä kappaleesta kiinnostavamman, kun painottaa enemmän sen hyötyjä ja tarkoitusta. 🙂

Myös itse suunnitelluilla tunneilla tulisi tietysti olla jokin päämäärä, joka siis tarkoittaa, että tunti on suunniteltu tukemaan jotain tavoitetta. Useinhan tunneilla on valmiiksi rakenne, jonka mukaan sisältö suunnitellaan, mutta näihinkin voi kiinnittää osallistujana huomiota. Miksi tehdään sitä mitä tehdään? Vai tehdäänkö vaan muuten vaan..? Useinhan ohjatut tunnit ovat kestävyystreeniä, joten jos tunnilla luvataan mieletöntä lihaskasvua, eikä treeni tapahdu suurien painojen parissa, kannattaa funtsia uudelleen.:D Toki plyometrisillä harjoittella saadaan myös lihaskasvua aikaiseksi ja tätä treenikeinoa käytetään myös ryhmäliikunnassa.

Sama juttu pätee myös vaikka salitreeniin, eli mikäli tavoitteena ei ole pelkästään ”käydä salilla” vaan tehdä myös jotain tulosta, kannattaa miettiä mitä tekee ja miten!

Ennen treeniä voikin kysyä itseltään 1.mitä aion tehdä, 2. mitä tekemiseltäni haluan, 3. tukeeko tekemiseni tavoitettani?

  1. teen alavartalotreenin

  2. haluan isommat lihakset

  3. Kyllä, teen hypertrofista voimatreeniä oikealla tekniikalla ja syön riittävästi.

Mukavaa lauantaita toverit!

trikoot ja molemmat takit: Kari Traa (saatu)


MOTIVAATIOPUHE

Taas on se aika vuodesta kun valon määrä vähenee hurjasti, aamulla on pimeää ja iltapäivällä on pimeää. On melkein hupaisaa, että neljän jälkeen iltapäivällä alkaa olla sen verran säkkipimeää, ettei tiedä onko yö vai päivä. Pimeys ja kylmyys vaikuttaa myös monien mielialaan ja jaksamiseen. Aamulla on kylmä ja väsyttää, päivällä haukotellaan jatkuvaan tahtiin jai iltaisin ei jaksa lähteä mihinkään, saati löydä motivaatiota muuhun kuin sohvalla lekotteluun. Syysväsymys on oravanpyörä, joka ruokkii itse itseään, mutta sitä vastaan pystyy myös taistella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Itse en koe olevani vähemmän energisempi syksyllä tai talvellakaan. Toki joskus pilkkopimeällä jäisi mielummin kotiin kuin lähtisi treenaamaan, mutta koska mulla ei ole vaihtoehtoja en sitä tee. En siis ole mitenkään poikkeava tai erityisen reipas ihminen, omat tapani vain ovat muotoutuneet sellaisiksi, ettei väsymykselle jää sijaa. Paras ase kaikkea tätä lössähtämistä vastaan on siis liikunta! En tiedä miten ylipäätään selviäisin tästä pimeestä ajasta, jos en saisi kokea treenin tuomaa energiaa joka päivä. Suosittelen siis lämpimästi myös muille. Treenin jälkeen onkin ihanaa tulla kotiin, käydä lämpimässä suihkussa tai saunassa. Laittaa pari kynttilää ja rentoutua tunnelmassa. Vaikka liikkuminen on suurimmaksi osaksi kivaa, kaipaa meistä jokainen joskus jotain porkkanaa lähteä hikolemaan. Itse tapaan miettiä sitä fiilistä, mikä treenistä tulee ja miten paljon parempi olo on, kun on ollut reipas! 😀

Ongelma on myös se, että useimmilla on aikaa liikkua joko aikaisin aamulla tai vasta illalla, juuri silloin kun olisi mukavinta olla vain sisällä. Jos kuitenkin tekee liikunnasta tavan, eli rutiinin, ei tarvitse arpoa meniskö-eikömenis juttujen kanssa. Mielestäni paras tapa on suunnitella jokaisena sunnuntaina seuraavan viikon liikunnat, laittaa ne kalenteriin ylös ja pitää suunnitelmasta kiinni. Kukaan tuskin miettii, että voi hitto kun pitää taas pestä hampaat. Harvemmin sitä arpoo että pesiskö ne hampaat vai eikö pesis, vai pesiskö vasta huomenna? Hampaiden pesu on rutiini, joka suoritetaan ajattelematta, koska niin kuuluu tehdä. Eikö säännöllinen liikunta ole yhtä tärkeä asia ja kuuluisi tulla rutiinina samoin kuin muut päivittäiset tärkeät asiat? Liikkumisenhan ei tarvitse olla tavoitteellista puurtamista, vaan puhun nyt ihan normaalista kuntoliikunnasta, jota harrastetaan kolmesta viiteen kertaan viikossa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ajatelkaa, kuinka paljon aikaa menee siihen, että toivoisi asioita tapahtuvan? Toivoisi olevansa paremmassa kunnossa tai energisempi. Lähes kaikki toiveet ja unelmat ovat pienen askeleen päässä. Askel alkaa siitä, että lopettaa jahkailun ja alkaa tehdä asioita unelman eteen. Monesti omassa päässä ajatellaan kaiken olevan vaikeampaa kuin onkaan.

Otan jälleen esiin ne rutiinit, mutta kun laittaa ne omat päivittäiset tavat sellaiseen kuntoon, että omalla toiminnalla menee jatkuvasti kohti tavotteita, on huomaamattaan perillä. Yleensä silloin mietitäänkin, että miksi ihmeessä jahkailin niin pitkään. Meillä kaikilla on samat mahdollisuudet tehdä asioita. Tarkoitan tällä että kukaan ei ole parempi tai ahkerampi, vaan kyse on enemmän siitä mihin priorisoi. Tietysti eri elämänvaiheet vaikuttavat ehtimiseen ja jaksamiseen, mutta sen sijaan että alkaa luettelemaan syitä miksi ei pysty, niin miksei mielummin vain laittaisi asioita tapahtumaan. Aika paljon on mahdollista jos vain haluaa.

Reipasta loppuviikkoa kaverit, mää lähden kohtapuolin hakemaan energiapiikin bodystepistä! Tulkaa messiin ne jotka pääsee. 🙂

Kuvat: Riikka

takki & trikoot: Kari Traa (saatu)


KUN IKÄ ALKAA PAINAA

On paljon ihmisiä, joille tekisi todella hyvää lisätä liikunnan määrää, mutta on myös niitä on paljon, jotka saisivat jopa parempia tuloksia liikkumalla vähemmän, tai järkevämmin. Tavoitteellisesti tai säännöllisesti treenaavilla ei tosiaan ole ongelmana se, etteikö treeniä tulisi riittävästi, mutta rytmitys ja palautuminen jäävät usein vähemmälle huomiolle. Etenkin vaikkapa lihaskasvun kannalta palautumisella on todella suuri rooli, sillä kehitys, eli se lihaskasvu tapahtuu levon aikana. Myös unella on tietysti suuri rooli palautumisessa ja sitä kautta kehittymisessä.

IMG_3474

En ole itse tietävästi mikään loistoesimerkki tässä aiheessa, sillä omalla kohdalla ”joudun” mennä treenaamaan, olin palautunut tai en. Tietysti kaikilla liikunnan ohjaajilla on (tai ainakin pitäisi olla) mahdollisuus itse päättää, miten paljon tunteja haluaa ja pystyy ohjata. Meillä vaihtuu ohjelma keväällä, kesällä ja syksyllä, joten silloin pystyy aina muokata omia ohjattavia tunteja, ainakin määrän puolesta. Itse oon tosin mennyt samalla kaavalla jo vuosia. Kesällä tulee aina neljän viikon kevyempi jakso, mutta muuten tykittelen suuria treenimääriä viikosta toiseen (n.15-20 treenituntia/vko). Tätä on jatkunut noin 10-vuotta ja still going strong. 😀 Ohjausuraa ennen ja myös sen alkuaikoina on tullut kilpailtua eri urheilulajeissa, joten urheilu ja kovat treenimäärät ovat olleet osa arkeani jo lapsesta saakka.

Mulla on aina ollut aika kestävä kroppa ja oon pystynyt tehdä tosi suurilla määrillä ilman minkäänlaisia ongelmia, rasituksia tai loukkaantumisia. Fyysisellä suorituskyvyllä ei ole siis ollut palautumisongelmia, mutta sen sijaan oon muutaman kerran huomannut, että pää ei vaan jaksa tietyn rajan yli. Vaikka ryhmäliikunta ja treenaaminen onkin kivaa, liialliset määrät vetää vaan pään jumiin ja sitten tulee ne fiilikset kun joudut pakottaa itsesi väkisin töihin, vaikka kaikki tunnit ja ohjelmat tulisivat korvista ulos. Tässäkin tilanteessa on joskus tullut oltua ja sen vuoksi pidän aika tarkasti kiinni määrästä mitä ohjaan. Joskus toki tuurailen sen mukaan mitä pystyn, mutta pääsääntöisesti ja ajanpuutteen vuoksi, ohjaan suurimmaksi osaksi vain omat tunnit läpi. Ykkösprioriteetti onkin hoitaa aina omat tunnit, eli en ole juuri milloinkaan poissa, jolloin asiakkaatkin voivat luottaa siihen, että olen paikalla silloin kun kuuluu.

IMG_4199

Otan työni aika vakavasti, joten saan olla todella huonossa kunnossa, jotta jäisin pois töistä. Tämä on piirteeni sekä hyvässä että pahassa. Sillä joskus voisi yrittää jättää supermiehen roolin sivulle ja kuunnella myös kroppaa. Ohjauksien lisäksi oon tehnyt salitreenejä kahdesta kolmeen kertaan viikossa ja nyt viime aikoina oon alkanut huomaamaan, että jalat ei meinaa palautua salitreeneistä. Jos treenaan jalat tiistaina, voi olla että vielä lauantaina on lihaskipuja ja jumitusta. Lisäksi kaikki jumpat tuntuu toki paljon rankemmilta, jos jalat ovat jo valmiiksi hapoilla. Tämän vuoksi oon jättänyt jalkatreenejä vähemmälle ja tehnyt enemmän ylävartalopainotteista salitreeniä. Palautumisongelmat ovat alkaneet vasta tänä vuonna, joten näköjään se ikä alkaa jo painaa.. haha 😉

IMG_4734

Ihan tavalliset kuntoilijatkin voivat jaotella treenisuunnitelman niin, että tehdään raskaita, (keskiraskaita) ja kevyitä viikoja. Viikkojakojen rytmittämisen voi suunnitella monella eri tavalla ja yksi hyvä tapa on oppia tunnistamaan itsessään väsymyksen merkkejä, eli tunne kun salipainot jumittaa tai jopa tippuu, kroppa käy ylikierroksilla tai motivaatio liikuntaan kokee inflaation.

Treenimääristä ja tehoista riippuen, joka neljäs tai viides viikko voisi olla kevennetty viikko, jolloin tehoja pudotellaan ja määriäkin kevennetään. Kevyillä viikoilla voi myös korostaa huoltavia treenejä, venytellä ja tehdä enemmän peruskuntoharjoittelua. Joskus voi tuntua tylsältä pitää kevyempi viikko, mutta yleensä sen jälkeen energiat on ihan eri levelillä ja pystyy taas haastaa itseään enemmän ja saada parempia tuloksia!


MUTTA KUN EN MÄ LAIHDU..

Miksi toiset onnistuu tavoitteissaan, mutta toiset kokevat epäonnistumisia yrityksestä toiseen? Vaikka esimerkiksi laihduttaminen on periaatteessa melko helppoa (jos suljetaan pois sairaudet), miksi silti vain harva onnistuu siinä. Korjataan hieman, useampi voi onnistua, mutta harva onnistuu pysymään tavoitteessaan. Sama pätee myös urheiluun, kaikki ei tosin treenaa tavoitteiden kiilto silmissä, mutta olisihan sitä kiva huomata jotain muutosta kropassa, kun kerran viettää aikaa treenien parissa.

Mulla on muutama teoria mihin nämä hommat kosahtaa. Ensimmäinen on hätäisyys, eli hirveässä motivaatiopuuskassa halutaan pistää kaikki likoon nyt heti ja sitten vedetään homma överiksi. Esimerkiksi vuosia pizzalla elänyt päättää aloittaa pussikeittokuurin tai jonkun hyper-superdieetin ja ajattelee, että alotan ne terveelliset elämäntavat sitten kun oon ensin saanu nämä kilot pois..Jep jep jep ja lehmät lentää! Jos elämäntapojen muutos ei ole onnistunut aiemmin hyvin syöneenä, miten se voisi onnistua kun kroppa kituu ravintoaineiden puutteessa, kauheassa nälässä?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Urheillessa ongelma on usein siinä, että ei ole tarkkaa suunnitelmaa, vaan tehdään vähän sitä ja tätä. Määrällisesti liian paljon ja liian tehottomasti. Anteeksi vain, mutta meillä naisilla on usein ongelmana juuri edellä mainitut. Jos siis mielessä siintää jokin tietty urheilullinen tavoite, täytyy tehdä suunnitelma joka tukee sitä. Jos haluaa laihtua, isommat lihakset ja osata spagaatin, ei luultavasti pääse yhteenkään tavoitteeseen, mikäli haalii kaikkea samaan aikaan. Yhtäkkiä on käynyt vuosia salilla, tehnyt samoja treenejä päivästä toiseen eikä kuitenkaan huomaa juurikaan mitään muutosta. Vastaako tulokset sitä mitä tavoittelee vai olisiko omassa tekemisessä petrattavaa? Itse ainakin keksin heti muutaman jutun, joita voisin parantaa.

Koen itse, ettei aina jaksa eikä tarvitse treenata jonkun ison tavoitteen takia, mutta useita tekemisiämme määrää kuitenkin jokin asia mitä siltä tekemiseltä halutaan. Toiselle se on hyvä fiilis, toiselle miinus kymmenen kiloa. Tietysti salilla saa käydä ihan huvikseenkin, mutta painotan tässä tekstissä sitä, että jos haluaa jotain, tarvitaan myös tekoja, ei pelkkiä toiveita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Urheilussa tuloksien saaminen on aluksi melko helppoa, sillä aloittelijana riittää, että tekee edes jotain. Kun treeniä alkaa olla enemmän takana, silloin kehittyäkseen täytyy myös osata haastaa itsensä. Oikeasti kovaa treenaaminen on vaikeaa, jos ei ole aiemmin urheillut tavoitteellisesti, mutta sitäkin voi onneksi opetella. Ohjaajana koen roolini tärkeänä juuri sellaisilla tunneilla, joilla vedellään siellä äärirajoilla. Täytyy pystyä motivoida treenaajat haastamaan itsensä. On siistiä huomata, kuinka säännöllisesti tunneilla käyvät kehittyvät juuri tässä asiassa. Kovaa treenaaminen kehittää kuitenkin vain, jos osaa antaa kropan palautua riittävästi suorituksen jälkeen. Kun keho viedään sinne limittiin, tarvitaan ravintoa ja lepoa jotta homma voidaan kääntää kehittäväksi.

Miten saavuttaa tavoite:

  1. Määrittele selkeästi tavoite, jota pystyy mitata jollain tavoin. ”Haluaisin olla paremmassa kunnossa” ei toimi samalla tavalla kuin ”haluan pystyä juoksemaan 10 km.” 
  2. Milloin olet tavoitteessasi? Jos tavoiteella ei ole mitään aikarajaa, se jää helposti leijumaan ilmaan kun ajattelee, että kyllä mä sitten taas maanantaina. Päätä koska haluat olla maalissa. Isommat tavoitteet voi myös pilkkoa pienempiin osiin ja ottaa välitavoitteita matkan aikana.
  3. Miten pääset tavoitteeseen? Tee selkeä suunnitelma ja noudata sitä. Ei kannata kuitenkaan vetää hommaa överiksi, usein pienet muutokset toimivat paremmin pitkällä juoksulla. Kaiken ei myöskään tarvitse mennä täydellisesti heti, vaan asioita voi muuttaa vähän kerrallaan, olet kuitenkin koko ajan matkalla maaliin.
  4. Tee asioista rutiinia. Tämä on mielestäni tärkeä kohta, sillä rutiinit määrittävät meidän tekoja sekä hyvässä että pahassa. On itseasiassa aika helppoa muuttaa rutiineja, kun vain saa sen ensimmäisen askeleen otettua. Kun tavoitetta tukevat asiat tulevat automaattisesti, säilyy tavoite myös maalin jälkeen. Jonkun toisen elämäntyyli voi vaikuttaa hyvin hankalalta tai kurinalaiselta, vaikka se on tälle helppoa, sillä asiat tulevat automaationa.
  5. Nauti matkasta. Positiivisuus vie paremmin eteenpäin kuin itsensä ruoskiminen. Vaikka ei olisi täysin tyytyväinen omaan tilanteeseen, voi olla silti ylpeä ja iloinen, että on päättänyt tehdä muutoksen!

Lokakuu oli mulle itselle pieni välikausi, halusin vain olla ja nauttia. Nyt on taas fiilis, että voisi lähteä tekemään asioita tavoitteellisemmin. Melkein mikään ei voita sitä fiilistä, kun saavuttaa omalla työllä jotain haluttua. Sen vuoksi meillä kaikilla olisi hyvä olla aina välillä jotain mikä motivoi eteenpäin. Tavoitehan voi olla mitä tahansa liikuntaan tai vaikka omaan ammattiin liittyvää!

Inspiroivaa tiistaina ystävät!

Kuvat: Riikka


LOKAKUUN PARHAAT

Ei alkanut kovin hyvällä tavalla mun uusi viikko, nimittäin viime viikon lopussa autostani alkoi kuulua outo ääni ajaessa ja tänään käytiinkin näyttämässä autoa korjaamolla. Tuomio oli aika karu, nimittäin korjaaja oli sitä mieltä että korjaamiseen ”menisi loppu elämä aikaa” ja se tulisi olemaan kova paukku rahallisesti. Ostin auton vain vuosi sitten, eikä hintakaan ollut mikään pienimmästä päästä, joten voitte kuvitella miten paljon otti (ottaa edelleen) päähän. Punnittiin vaihtoehtoja ja lopulta päädyttiin kuitenkin ostamaan kokonaan uusi auto. Minin kilometrit ovat nyt ajettu ainakin vähäksi aikaa ja auto odottaa kohtaloaan. Oon stressannut koko päivän, kun ollaan seilattu sinne, tänne ja tonne. Nyt kuitenkin parkissa uusi menopeli, jolla pääsee liikkumaan!

Ajattelin tehdä pienen koosteen lokakuun meiningeistä ja koota viime kuun parhaat tähän postaukseen. Syyskuun parhaat löytyypi täältä!

IDUnknown_Fotor_Collage

Paras (luetuin) postaus: Timmin kehon salaisuus – Toimiva aineenvaihdunta

Lempparivaatteet: Sain Kari Traalta kivoja uutuuksia, joista etenkin topit ovat nousseet oman top-listan kärkeen. Kari traan treenitopit istuvat mielestäni kivasti ja ne ovat hyvää materiaalia, väreistä puhumattakaan.

Unknown

Suosikki ruoka-aine: Viime kuussa ei ollut mitään uusia juttuja, mutta Urtekramin riisikakkuja kului enemmän kuin olisi tarvinnut, joten mainitaan ne! 😀

Paras biisi: Ehdin aina kuluttaa kaikki biisit ”pilalle” todella nopeasti, mutta lokakuun soitetuimmaksi nousi varmasti Cheekin – Leveellä.

https://www.youtube.com/watch?v=3QqS-n60NRs

Paras ryhmäliikunta: Vilkaisin juuri, että viime kuun favorite oli spinning, mutta tässä kuussa oon tykkäillyt eniten luultavasti RPV-tunnin ohjaamisesta. Niin pirun rankkaa, mutta ihanaa! 😀

Paras TV-sarja: HBO Nordicista löytyi uusi suosikki, jonka ensimmäisen kauden katsoin aika nopeesti läpi. Kyseessä on siis Fargo, suosittelen!

Paras hetki: Luultavasti joku lukuisista kävelylenkeistä kauniissa kelissä. Oon käynyt paljon metsässä ”samoilemassa” hauvan kanssa ja sen jälkeen on aina niin rento fiilis. Hyvää vastapainoa työlle jossa basso paukkuu ja hiki lentää!

Liikuttavin hetki: Kopioin siis nämä kaikki kohdat edellisestä postauksesta ja täytyi oikeen miettiä jotain mistä olisin liikuttunut lokakuussa. Luultavasti jokin Obelixiin liittyvä juttu, liikutun päivittäin sen suloisuudesta, haha! 😀

Paras leipomus: Kookosmannasta tehty mönjä —> Jotain älyttömän hyvää

Paras tapa: Päivärytmin muuttaminen ja unikurssille osallistuminen.