Taas on se aika vuodesta kun valon määrä vähenee hurjasti, aamulla on pimeää ja iltapäivällä on pimeää. On melkein hupaisaa, että neljän jälkeen iltapäivällä alkaa olla sen verran säkkipimeää, ettei tiedä onko yö vai päivä. Pimeys ja kylmyys vaikuttaa myös monien mielialaan ja jaksamiseen. Aamulla on kylmä ja väsyttää, päivällä haukotellaan jatkuvaan tahtiin jai iltaisin ei jaksa lähteä mihinkään, saati löydä motivaatiota muuhun kuin sohvalla lekotteluun. Syysväsymys on oravanpyörä, joka ruokkii itse itseään, mutta sitä vastaan pystyy myös taistella.
Itse en koe olevani vähemmän energisempi syksyllä tai talvellakaan. Toki joskus pilkkopimeällä jäisi mielummin kotiin kuin lähtisi treenaamaan, mutta koska mulla ei ole vaihtoehtoja en sitä tee. En siis ole mitenkään poikkeava tai erityisen reipas ihminen, omat tapani vain ovat muotoutuneet sellaisiksi, ettei väsymykselle jää sijaa. Paras ase kaikkea tätä lössähtämistä vastaan on siis liikunta! En tiedä miten ylipäätään selviäisin tästä pimeestä ajasta, jos en saisi kokea treenin tuomaa energiaa joka päivä. Suosittelen siis lämpimästi myös muille. Treenin jälkeen onkin ihanaa tulla kotiin, käydä lämpimässä suihkussa tai saunassa. Laittaa pari kynttilää ja rentoutua tunnelmassa. Vaikka liikkuminen on suurimmaksi osaksi kivaa, kaipaa meistä jokainen joskus jotain porkkanaa lähteä hikolemaan. Itse tapaan miettiä sitä fiilistä, mikä treenistä tulee ja miten paljon parempi olo on, kun on ollut reipas! 😀
Ongelma on myös se, että useimmilla on aikaa liikkua joko aikaisin aamulla tai vasta illalla, juuri silloin kun olisi mukavinta olla vain sisällä. Jos kuitenkin tekee liikunnasta tavan, eli rutiinin, ei tarvitse arpoa meniskö-eikömenis juttujen kanssa. Mielestäni paras tapa on suunnitella jokaisena sunnuntaina seuraavan viikon liikunnat, laittaa ne kalenteriin ylös ja pitää suunnitelmasta kiinni. Kukaan tuskin miettii, että voi hitto kun pitää taas pestä hampaat. Harvemmin sitä arpoo että pesiskö ne hampaat vai eikö pesis, vai pesiskö vasta huomenna? Hampaiden pesu on rutiini, joka suoritetaan ajattelematta, koska niin kuuluu tehdä. Eikö säännöllinen liikunta ole yhtä tärkeä asia ja kuuluisi tulla rutiinina samoin kuin muut päivittäiset tärkeät asiat? Liikkumisenhan ei tarvitse olla tavoitteellista puurtamista, vaan puhun nyt ihan normaalista kuntoliikunnasta, jota harrastetaan kolmesta viiteen kertaan viikossa.
Ajatelkaa, kuinka paljon aikaa menee siihen, että toivoisi asioita tapahtuvan? Toivoisi olevansa paremmassa kunnossa tai energisempi. Lähes kaikki toiveet ja unelmat ovat pienen askeleen päässä. Askel alkaa siitä, että lopettaa jahkailun ja alkaa tehdä asioita unelman eteen. Monesti omassa päässä ajatellaan kaiken olevan vaikeampaa kuin onkaan.
Otan jälleen esiin ne rutiinit, mutta kun laittaa ne omat päivittäiset tavat sellaiseen kuntoon, että omalla toiminnalla menee jatkuvasti kohti tavotteita, on huomaamattaan perillä. Yleensä silloin mietitäänkin, että miksi ihmeessä jahkailin niin pitkään. Meillä kaikilla on samat mahdollisuudet tehdä asioita. Tarkoitan tällä että kukaan ei ole parempi tai ahkerampi, vaan kyse on enemmän siitä mihin priorisoi. Tietysti eri elämänvaiheet vaikuttavat ehtimiseen ja jaksamiseen, mutta sen sijaan että alkaa luettelemaan syitä miksi ei pysty, niin miksei mielummin vain laittaisi asioita tapahtumaan. Aika paljon on mahdollista jos vain haluaa.
Reipasta loppuviikkoa kaverit, mää lähden kohtapuolin hakemaan energiapiikin bodystepistä! Tulkaa messiin ne jotka pääsee. 🙂
Kuvat: Riikka
takki & trikoot: Kari Traa (saatu)
https://www.youtube.com/watch?v=yX39J_YyKbs
Jenkkifiiliestelyä yllä olevassa videossa, mutta 0.29 –> ”I have trained my mind and my body will follow..” Tuo riittää ja motivaatio on tapissa!
Tuli ihan oikeeseen aikaan tää postaus, just maannu pari päivää kotona ja miettiny miksi ei mikään huvita. Onneks oon kuitenki väkisin raahautunu jumpalle tai salille, muuten olisin varmaan ihan pohjamudissa. 😀 Tuo treenien etukäteen suunnittelu on varmasti tosi hyvä ajatus, tulee varmemmin myös mentyä. Pätee muuten moneen muuhunki asiaan, esim siivoamiseen. 😀
No juurikin näin! 😀 Siivouksen kanssa sais sitten tehdä ihan oman suunnitelman. Tänään muuten aion siivota 😀
Silmiä särkee, kun tekstisi on muuten niin hyvää, sujuvaa ja kaunista, mutta tuo verbien taivutus… ”pystyy myös taistella”.
Blogisi on ihana, energinen ja sisältää hirveästi hyvää asiaa, mutta ihan jokaisessa bloggauksessa silmille hyppii nuo hirvittävät kielioppivirheet. Ymmärrän, että se on nykyään tapana, mutta toivoisin silti, että sitä ei tarvitsisi lukea, riittäisi että sitä kuulee.
Aaah, joo tiedän. Teen sen oikeastaan tahallaan, tiedän siis miten se kuuluisi kirjoittaa mutta jostain syystä välillä sekoitan puhekieltä tekstin sekaan. =) Sorry, tätytyypä alkaa miettimään asiaa tarkemmin 😀
Parhainten tulee liikuttua kun on joku kaveri kenen kanssa sitä tekee. Jos sattuu itsellään olemaan ”laiska” olo tai muuten mukama hyvä syy jättää treenit väliin niin yleensä lenkki/liikuntakaveri saa potkittua persuksille sen verran että tulee lähdettyä lenkille kun ei kehtaa kieltäytyä.
Yksi tärkeä asia jaksamisessa on vitamiinit. Varsinkin talvella kun auringon määrä on minimissä. Mitä vitamiinejä Aino käytät ja millaisia määriä esim. C-, D- ja monivitamiinia?
Vitamiineilla on tosiaan iso rooli myös, etenkin D-vitamiinilla näin pimeänä kautena. Deetä on sellaisen 150 mikrograma päivässä, ceetä tulee 500-1000 mg + ruuasta saatu. Monivitamiinia ota 6 kpl päivässä. Tuolla onkin monivitamiineista juttua ja valmiste mitä käytän –>
http://a-rou.indiedays.com/2015/11/06/monivitamiinit-vertailussa/
Moi! Oon lukenu sun blogia ja pidän sen annista. Jatka samaan malliin. Erityisesti tuo kasvisruokakokeilu on kiinnostavaa. Haluaisin kysyä onko sinulla tietoa mykoplasmasta tai oletko joskus sairastanut sen? Minulla on ollut se koko syksyn, joten en ole päässyt urheilemaan ja olo on väsynyt ja masentunut.
Kiitos! 🙂 Ei ole koskaan ollut mykoplasmaa, mutta tiedän kuinka inhottava tauti se voi olla, kun muutama tuttu on käynyt sen läpi. Muista aloittaa maltilla ja antaa kropan tervehtyä kunnolla ennen liikunnan aloittamista. 🙂
Liikunta tuo mulla aktiivisuutta ja jaksamista tasan sen liikutun ajan verran päivään, mutta ei se syysväsymystä poista tai auta. Elämäntavat on terveelliset ja urheilulliset. Nyt koitanki löytää myös armollisuutta itteäni kohtaan, jätin alkuviikon harrastuksen välistä väsymyksen takia ja vieläki on huono omatunto 🙁 Pakko vaan on todeta, että mun keho ei oo (vielä) tottunu tähän pimeyteen, yössä menee unta se 10-12h ja silti alkaa päivisin väsyttää eikä jaksa vaikka mitkä vippaskonstit on jo käytössä.
Pakko kysäistä kun oikeasti tarvitsen neuvoa. Jos käy töissä viidesti viikossa 7h 40min. aikavälillä 7-17 ja töistä suoraan noudettava lapsi joka syötettävä. Tarvitsee käydä kaupassa, siivota, käydä itse pesulla ja lapsi kylvettää, tehdä ruokaa, mielellään nähdä myös miestä ja ystäviä, valmistella seuraavan päivän vaatteet/tarvikkeet/työasiat ym. Miten ehtii liikkumaan? Hyötyliikun työmatkat, mutta aika vähän jää mahdollisuutta muuhun liikuntaan vaikka hirveä hinku olisikin. Olen täysin tuskastunut tilanteeseen, mutta en löydä ratkaisua. Miehellä poikkeuksellinen vuorotyö joka myös vaikeuttaa koko soppaa. Viikonloppuna pihatöitä, pyykkiä, siivousta, perheen kesken aikaa, ystäviä jos ennättää ja kaikki muu 100 rästi hommaa ja projektia. Miten löytää tasapaino jossa muu perhe, työ tai koti ei kärsi kun äiti harrastaa? Tiedän liikunnasta saavan energiaa, mutta kaiken päivän ohjelman jälkeen ei kovasti kiinnosta lähteä kympiltä juoksentelemaan… 🙁
Kiireisissä elämäntilanteessa kannattaa juurikin keskittyä hyötyliikunnan maksimoimiseen ja jos elää ns. stressaavaa kautta, keskittyy liikkumaan sellaisella tavalla mistä tulee hyvä olo, eli väkinäiset juoksulenkit väsyneenä vievät energioita vain alaspäin ja nostavat kortisolitasoja ylös. Ehkä viikosta kuitenkin löytyisi suunnittelemalla vaikka 2 kertaa aikaa, jolloin pääsisi tekemään oman treniin ja nauttimaan omasta ajasta? Suunnitteluhan on kaiken a ja o, joten jos etukäteen hoitaa viikolla lapselle hoitajan ja tekee toisen treenin vaikka viikonloppuna, luulisi sen onnistuvan. 🙂 Tsemppiä!