Taas on se aika vuodesta kun valon määrä vähenee hurjasti, aamulla on pimeää ja iltapäivällä on pimeää. On melkein hupaisaa, että neljän jälkeen iltapäivällä alkaa olla sen verran säkkipimeää, ettei tiedä onko yö vai päivä. Pimeys ja kylmyys vaikuttaa myös monien mielialaan ja jaksamiseen. Aamulla on kylmä ja väsyttää, päivällä haukotellaan jatkuvaan tahtiin jai iltaisin ei jaksa lähteä mihinkään, saati löydä motivaatiota muuhun kuin sohvalla lekotteluun. Syysväsymys on oravanpyörä, joka ruokkii itse itseään, mutta sitä vastaan pystyy myös taistella.
Itse en koe olevani vähemmän energisempi syksyllä tai talvellakaan. Toki joskus pilkkopimeällä jäisi mielummin kotiin kuin lähtisi treenaamaan, mutta koska mulla ei ole vaihtoehtoja en sitä tee. En siis ole mitenkään poikkeava tai erityisen reipas ihminen, omat tapani vain ovat muotoutuneet sellaisiksi, ettei väsymykselle jää sijaa. Paras ase kaikkea tätä lössähtämistä vastaan on siis liikunta! En tiedä miten ylipäätään selviäisin tästä pimeestä ajasta, jos en saisi kokea treenin tuomaa energiaa joka päivä. Suosittelen siis lämpimästi myös muille. Treenin jälkeen onkin ihanaa tulla kotiin, käydä lämpimässä suihkussa tai saunassa. Laittaa pari kynttilää ja rentoutua tunnelmassa. Vaikka liikkuminen on suurimmaksi osaksi kivaa, kaipaa meistä jokainen joskus jotain porkkanaa lähteä hikolemaan. Itse tapaan miettiä sitä fiilistä, mikä treenistä tulee ja miten paljon parempi olo on, kun on ollut reipas! 😀
Ongelma on myös se, että useimmilla on aikaa liikkua joko aikaisin aamulla tai vasta illalla, juuri silloin kun olisi mukavinta olla vain sisällä. Jos kuitenkin tekee liikunnasta tavan, eli rutiinin, ei tarvitse arpoa meniskö-eikömenis juttujen kanssa. Mielestäni paras tapa on suunnitella jokaisena sunnuntaina seuraavan viikon liikunnat, laittaa ne kalenteriin ylös ja pitää suunnitelmasta kiinni. Kukaan tuskin miettii, että voi hitto kun pitää taas pestä hampaat. Harvemmin sitä arpoo että pesiskö ne hampaat vai eikö pesis, vai pesiskö vasta huomenna? Hampaiden pesu on rutiini, joka suoritetaan ajattelematta, koska niin kuuluu tehdä. Eikö säännöllinen liikunta ole yhtä tärkeä asia ja kuuluisi tulla rutiinina samoin kuin muut päivittäiset tärkeät asiat? Liikkumisenhan ei tarvitse olla tavoitteellista puurtamista, vaan puhun nyt ihan normaalista kuntoliikunnasta, jota harrastetaan kolmesta viiteen kertaan viikossa.
Ajatelkaa, kuinka paljon aikaa menee siihen, että toivoisi asioita tapahtuvan? Toivoisi olevansa paremmassa kunnossa tai energisempi. Lähes kaikki toiveet ja unelmat ovat pienen askeleen päässä. Askel alkaa siitä, että lopettaa jahkailun ja alkaa tehdä asioita unelman eteen. Monesti omassa päässä ajatellaan kaiken olevan vaikeampaa kuin onkaan.
Otan jälleen esiin ne rutiinit, mutta kun laittaa ne omat päivittäiset tavat sellaiseen kuntoon, että omalla toiminnalla menee jatkuvasti kohti tavotteita, on huomaamattaan perillä. Yleensä silloin mietitäänkin, että miksi ihmeessä jahkailin niin pitkään. Meillä kaikilla on samat mahdollisuudet tehdä asioita. Tarkoitan tällä että kukaan ei ole parempi tai ahkerampi, vaan kyse on enemmän siitä mihin priorisoi. Tietysti eri elämänvaiheet vaikuttavat ehtimiseen ja jaksamiseen, mutta sen sijaan että alkaa luettelemaan syitä miksi ei pysty, niin miksei mielummin vain laittaisi asioita tapahtumaan. Aika paljon on mahdollista jos vain haluaa.
Reipasta loppuviikkoa kaverit, mää lähden kohtapuolin hakemaan energiapiikin bodystepistä! Tulkaa messiin ne jotka pääsee. 🙂
Kuvat: Riikka
takki & trikoot: Kari Traa (saatu)
