TREENIN TÄRKEIN!

Mitä hyvään treeniin tulee, niin yksi iso vaikuttaja on musiikki. Mulle itselle musiikki on aina suuressa roolissa niin omissa treeneissä kuin myös ohjatuilla tunneilla. Musiikki on se mistä saa voimaa ja mikä aiheuttaa sen superhyvän fiiliksen jumpissa. Mitä omiin tunteihin tulee, mun mielestä on tosi tärkeetä että liike ja musa sopii yhteen. Panostan aika paljon juuri tähän ruutuun kun suunnittelen tuntien koreografioita. Kun suunnittelen tunteja, mulla on yleensä tiedossa, minkä tyylistä biisiä haen ja aloitan homman aina siitä, että etsin ensin biisit ja sitten suunnittelen sisällöt niihin sopiviksi. Noudatan jokaisella tunnilla tietynlaista kaavaa, joka edesauttaa, että uusien ohjelmien suunnittelut menevät suhteellisen nopeasti nykyään.

Mun olisi vaikee kuvitella että treenaisin ilman musiikkia. Eri asia on tietysti jos treenaa yhdessä jonkun kanssa, silloin jätän kuulokkeet kotiin, mutta itsekseen treenatessa, mut näkee aina kuulokkeet päässä. Nämä kuvissakin esiintyvät Sudio Swedenin regent-kuulokkeet ovat esteettisesti todella jees, mutta mikä tärkeintä, niissä on sairaan hyvä äänentoisto, mikä takaa hyvät tehot treeneissä. Mitä musiikkiin tulee, mun mielestä sen pitää olla kovalla silloin kun treenataan!

id

Multa kysellään monesti noita jumppien biisilistoja ja ajattelinkin jakaa pari tänne. Alla on siis spinningin ja RPV:n listat. Nuo nimet saattavat olla vähän outoja, kun nimeän ne vain aina niin että itse muistan mikä on kyseessä. Miksailen biisit yhteen niin että koko setti menee sujuvasti ilman taukoja.

Spinning-tunnin rakenne menee niin, että alkuun tehdään kaksi lämmittelybiisiä, sen jälkeen 4 työbiisiä, näistä koostuu siis tuo osa 1. Väliin palauttelubiisi, jonka jälkeen toinen työ-osio ja loppuun verryttely+venyttelyt samaan biisiin.


RPV-tunnilla lämmitellään askeltaen noin 25 min, jonka jälkeen lihaskunto-osuus. Käytän tunnilla paljon plyometrisiä harjoituksia ja koska treenataan kehonpainolla, käytän paljon treenejä, joiden aikana syke pysyy ylhäällä. Mulla on myös vastuskuminauha lihaskunnossa mukana, sillä sen avulla saadaan aktivoitua pakarat tehokkaammin.

Ja hei, jos kaipaatte hyvänlaatuisia ja kauniita kuulokkeita treeniin niin koodilla: AROU15  saa -15% alennuksen koko Sudio Swedenin tilauksesta heidän kotisivuilta tilatessa, ja pikatoimitus on ilmainen Suomeen!

Instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


TÄLTÄKÖ SE TUNTUU?

Viikon viimeinen jumppa taputeltu ja samalla ensimmäinen työviikko pitkiin aikoihin laitettu pakettiin. Palasin siis tämän viikon maanantaina takaisin hommiin ja täytyy sanoa, että pitkästä aikaa mua ihan jännitti, että miten ihmeessä jaksan sykkiä niin kovilla tehoilla ja määrillä, kun oon vetänyt lonkkaa viimeiset 7 viikkoa ja elänyt muutenkin ihan erilaista arkea kuin normaalisti. Muut ihmiset pystyvät aloittaa treenit kevyesti vähän kerrallaan, mutta meitsillä rysähtää heti kunnolla sata lasiin ja vähän päälle. Maanantaina ohjasin Bodyattackin ja Spinningin, jotka ovat mun mielestä raskaimpia tunteja mitä ohjaan. Homma sujui loppupeleissä yllättävän hyvin, toki se oli raskasta ja syke oli tavallista korkeammalla. Toisaalta tuntuu ihan mukavalta tuntea oikein kunnolla hengästyminen ja polte, kun normaalisti kroppa on niin tottunut siihen kaikkeen ettei mikään oikein tunnu miltään. Spinnin jälkeen oli fiilis että tältäkö se oikeesti tuntuu!?

Elokuun ajan meen vielä vanhalla kaavalla, mutta syksystä alkaen teen muutoksia mun treeniohjelmaan. Aion vähentää jumppakuormaa ja suunnitella päiväni niin, että mulla on selkeämmin työajat ja vapaa-aika. Tähän saakka oon ollut sellasessa fiiliksessä, että oon periaatteessa jatkuvasti töissä, mikä johti sitten taas siihen, että tuli se piste vastaan ettei enää pysty. Muutoksia on luvassa ja vaikka tunneista luopuminen on aina tylsää, on mun pakko tehdä se, että pystyn jatkossa hoitamaan hommani kunnialla ja niin, että työ ei ole koko elämä, vaan osa sitä.

Jätän mielellään ”kone” – leiman jälkeeni ja oon hyväksynyt sen, että mun ei ole pakko jaksaa aina kaikkea ja kaikkia, vaikka siihen pystyisinkin. Oma heikkouteni on aina ollut myöntää heikkous. Suorittamisen tilalle täytyy siis opetella uusia juttuja ja uskon, että tälläisella tyylillä pystyn olemaan parempi ohjaaja, bloggaaja ja työntekijä kun en vedä aina ihan siellä ääripäässä. Tuo pitkä lepovaihe teki kyllä niin hyvää, että suosittelen lämpimästi ihan jokaiselle himoliikkujalle ottamaan välillä pidempiä vaiheita kun treenit jää kokonaan väliin. Palautuminen teki niin hyvää päälle, mutta myös keholle ja esimerkiksi lihomisen sijaan keho tuntui paljon paremmalta kuin jatkuvassa jumi-pumpissa ollut bodi! 😀

Sellaisia ajatuksia tähän lauantaihin. Nyt ajattelin heittää relax moodin päälle ja nauttia näistä vapaista ennen uutta työviikkoa! Ajatuksena olisi tehdä salilla selkätreeni ja sen jälkeen tätä lasagnea ja ehkä leipoa jotain!

Instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


MIKSI EN LAIHDU..

..vaikka syön vähän

..vaikka karppaan

..vaikka liikun paljon

..vaikka imetän

Nuo lauseet google antoi ensisijaisina hakuina, kun googlasin kysymyksen ”miksi en laihdu”. Täytyy heti alkuun mainita, että inspiraatio koko tekstiin lähti Kaisa Jaakkolan blogikirjoituksesta joka tuli mua aamulla vastaan Facebookin feediä selaillessa. Aihe on kuitenkin sellainen, josta voi mun mielestä kirjoittaa uudelleenkin, sillä tää asia on on sellainen josta oon saanut urani aikana eniten kysymyksiä. Laihdutuksesta ylipäätään elää yleisesti jonkinlainen mielikuva, että silloin kärsitään ja syödään vaan salaattia. Tiedän, että monet terveystietoiset ihmiset käsittävät sen, että terveellisesti syöminen ei ole kärsimystä, mutta uskokaa pois, suurin osa ihmisistä on aivan hakoteilla tämän aiheen suhteen. Laihduttamisesta ajatellaan jonkinlaisena urakkana, joka aloitetaan maanantaina ja lopetetaan kuukauden kuluttua. Kun urakka on ohi, voikin taas palata vanhoihin tapoihin, jotka ensisijaisesti saivat laihdutuksen tarpeen alkuun… Ymmärtänette pointin, että mikään ei muutu, jos mikään ei muutu.

Syitä laihdutuksen epäonnistumiseen on yhtä paljon kuin laihduttajia, mutta voisin sanoa, että tuo yllä oleva on se yleisin syy, eli tehdään kertarysäyksellä liian suuri muutos. Kaikki uusiksi ja vähän päälle. Ikään kuin suoritetaan väkipakolla uusia tapoja, jotka tuntuvat suorastaan vastenmielisiltä ja odotetaan vaan, että pian mun ei tarvi syödä enää tätä samaa rahkaa joka ilta. Minäkin saan monesti listauksia syödyistä ruuista ja suoritetuista treeneistä; söin aamulla sitä ja päivällä tätä, tein niin ja näin, mutta miksi en laihdu? Laihtuminen ei ole vain niitä listattuja ruokia, vaan kokonaisuus. Mikään ruokavalio tai treeni ei itsessään tee muutoksia. Ruokavalion ei tarvitse olla gluteeniton, maidoton, vegaaninen tai edes sokeriton, että tuloksia saadaan. Treeniä ei tarvitse tehdä 5 krt viikossa tai välttämättä ollenkaan, vaikka siitä paljon muuta hyötyä onkin.

Tällaiset erilaiset ajatustavat siitä ”mitä pitää tehdä” aiheuttavat usein juuri sen, että epäonnistutaan. Mun mielestä koko homman ydin on siinä, että muutoksen pitäisi lähteä ajatuksen tasolla siitä, että lähdetään hakemaan hieman parempia tapoja, mutta kuitenkin niin että ne tavat sopivat omaan elämäntyyliin. Tietysti asioista voi olla ennakkoluuloja ja joskus pitää tehdä myös uusia kokeiluja mukavuusalueen ulkopuolella, jotta voi löytää jotain erilaista. Jos kuitenkin sen rahkan vetäminen joka ilta ei vielä kuukaudenkaan päästä nappaa, niin silloin se ei oo sun juttu.

Kuten mainitsin aiemmassa postauksessa, pyrin itse tekemään asiat mahdollisimman helpolla tavalla asiakkailleni. Paljon ruokaa ja sopivasti treeniä. Alkuun lähdetään aina minimillä, sillä silloin on jotain millä pelata, jos tuloksia ei ala näkyä tai niiden tulo hidastuu. Jos heti alkuun vetää kalorit minimiin ja treenimäärät maksimiin, niin mitäs sitten kun tuloksien tulo hidastuu, mistä otat tai lisäät, jos oot aloittanut täysillä? Tätä kannattaa miettiä myös silloin kun aloittaa itsekseen laihduttamisen tai treenaamisen. Tiedän, että kun on päättänyt aloittaa, motivaatio on tapissa ja haluaisi heti mennä täysillä, mutta ei kannata. Edellä mainitulla tyylillä tappaa motivaation suunnilleen 3 viikossa. 😀

Tällä kertaa en siis jaa käytännön vinkkejä siihen miten laihtua, vaan näin syksyn tullen, kun taas päätetään aloittaa kesäkilojen pudotus, kannattaa miettiä tätä puolta asiasta. Jos olet aloittanut laihduttamisen joka syys- ja tammikuu, niin olisiko nyt aika tehdä asioita eri tavalla?

Jos faktatieto kiinnostaa niin aiheeseen liittyen löytyy vanhoja tekstejä:

Instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


3 x KANTAPÄÄN KAUTTA

Oon sitä mieltä, että kokemus on melkein paras oppi-isä lähes kaiken suhteen. Etenkin treeni- ja ravintoasioissa kokemus opettaa hurjasti ja myös ne metsään menneet setit opettavat aina paljon. Omalla kohdalla kokemusta alkaa olla jo melko paljon ja voin ihan rehellisesti sanoa, että oon oppinut monet asiat kuuluisan kantapään kautta. Oon aika jääräpää ja teen usein just niinku itse haluan ja parhaalta tuntuu. Vaikka se tuo monesti paljon hyvää, on tullut myös todettua jälkeenpäin että noh, eipä olis ehkä kannattanut. En kuitenkaan kadu mitään, sillä menneisyys muokkaa meistä sellaisia kun ollaan ja kuten jo monesti kirjoitin, kaikesta oppii!

Tässä muutamia asioita, jotka olen itse oppinut kantapään kautta..

Ravintoasioissa on tullut kokeiltua jos minkämoista dieettiä ja kuuria. Paastot, atkinsit, vhh:t ja muut erikoisruokavaliot on käyty läpi ja olen vahvasti sitä mieltä, ettei ole mitään nopeaa tietä onneen. Jos jonkun asian saa helposti, sen myös menettää yhtä helposti. Tuolla tarkoitan, että vaikka kuinka pikakuuri houkuttaisi nopeisiin tuloksiin, eivät ne tulokset kuitenkaan tule pysymään pitkään. Itse onnistuin pahimmillaan sekoittamaan koko aineenvaihdunnan niin, että sen tasapainottamiseen meni yli vuosi. Liian vähän ravintoa ja liikaa treeniä = aineenvaihdunta jumissa ja kaikki mitä suusta menee alas jää kroppaan kiinni. Ei siis mitään järkeä! Niin tylsää kuin se onkin, paras keino on se ruokavalio, joka just sun on helppo ylläpitää viikosta toiseen. Oon tässä lomalla todennut, että vaikka liikkuminen on aika vähäistä normaaliin verrattuna, niin silti voi syödä ja herkutellakin välillä ilman että paisuu kuin pullataikina.

Myös ruokien jaottelu sallittuihin ja kiellettyihin on tuttua settiä omalla kohdalla. Rehellisesti sanottuna tämä on asia, jonka kanssa saan edelleen tehdä töitä. En tietenkään väkisin syö asioita joista tulee huono olo, mutta kuten jossain aiemmassa tekstissä mainitsin, on järjetöntä ettei voi koskaan syödä esimerkiksi karkkia, mutta silti voi vetää kokonaisen raakakakun tai 300 g raakasuklaata, koska se on ”terveellistä”.

Treenipuolella taas mut tunnetaan siitä että kaikki mitä teen on aina aika extreemiä. Tästä on tullut paljon kaikenlaista palautetta ja on varmaan yksi syy, miksi tästä blogista kasvoi joskus isompi. Kaikki erilainen kiinnostaa ja olen saanut paljon kyselyjä siitä, miten ihmeessä jaksan vuodesta toiseen treenata sellaisilla määrillä ja sellaisilla treenitehoilla. Mun motto ja ajatusmaailma on aina ollut että more is more. Tuo tosin pätee vaan omaan tekemiseen, ei muiden. 😀

On totta, että oon siinä mielessä jonkinlainen luonnonoikku, että oon pystynyt tekemään tätä päivästä toiseen yli 12-vuotta ilman mitään ongelmia, vammoja tai muuta. 4 tuntia täysillä 6-7 kertaa viikossa on ollut mulle ihan normi setti. No, joskus tulee seinä vastaan ja se tulikin sitten ihan rytinällä. Diagnoosina ylikunto ja täyslepo pysäytti kyllä ihan kunnolla. Oon kutsunut tätä joskus nimellä jumppaohjaajan syndrooma, mutta en ole ainoa joka joutuu sellaiseen oravanpyörään, että määrät nousee hurjan suuriksi, silti kroppa menee jopa huonompaan jamaan, rasva ei pala, eikä aineenvaihdunta toimi kunnolla. Suuret kovatehoiset treenimäärät ovat todella suuri stressi keholle, mikä ei koskaan ole hyvä. Ryhmäliikunta on superhyvää treeniä, mutta kohtuudella sitäkin. Etenkin viimeiset kuukaudet ovat opettaneet, että oikeasti laatu korvaa määrän ja lepo on melkein tärkeämmässä roolissa kuin itse treeni. Toki vaaditaan myös treeniä, mutta määrällisesti vähempikin riittää, kunhan se laatu on kohdillaan.

Terveys on ollut mulle ehkä liiankin itsestäänselvyys aina. En sairastele koskaan, eikä mulla ole sen kummemmin mitään rasitusvammoja tai muitakaan ongelmia. Se, että kroppa pelittää aina kuten kuuluu on johtanut siihen, että en ole välittänyt terveydestäni riittävästi. Tällä tarkoitan sitä, että jos olen sattunut olemaan pienessä flunssassa, en ole todellakaan jättänyt treenejä väliin. Jos mulla on ollut kroppa aivan jumissa ja lihakset kipeänä, en ole jättänyt treenejä väliin. Mä oon se, joka on mennyt vaikka pää kainalossa ohjaamaan tunnit ja vedinpä vielä ne omatkin setit päälle, koska treenejä ei jätetä väliin. 😀

Tuo on toiminut yllättävän hyvin, yllättävän pitkään… Kunnes sitten tuli se piste, että istun sairaalan päivystyksessä, jossa kardiologi sanoo että sun sydänkäyrän mukaan voit saada sydäninfarktin. Muistan ton hetken edelleen todella kirkkaasti ja se paniikki, mikä iski silloin, oli jotain ihan järkyttävää. Vaikka kyseessä ei lopulta ollut infarkti vaan kehon hyperventilaatiotila, niin siinä ehti kyllä miettiä että oonko aiheuttanut itselleni sydänlihastulehduksen ja mitä helvettiä mä oon oikeen ajatellut. Oliko ne jumpat sen arvosia, että ollaan siinä pisteessä että pitää mennä sairaalaan asti. Sanonpa vaan teille kaikille, että terveys on sellainen juttu mitä kannattaa vaalia. Treenata ehtii myöhemminkin. Itseasiassa se, että oon aina laittanut treenit kaiken (kaverit, sosiaaliset tilanteet, perhe, jne jne) edelle, kaduttaa hieman. Onneksi asioista voi viisastua ja mun piti tajuta se näinkin rankalla tavalla, mutta sellainen mä oon. 😀

pelkkää reenii reenii reenii 😀

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


NO EI MENNY IHAN PUTKEEN..

Tämän kesän lomasuunnitelmat olivat selkeät; paljon relaamista, pelkkää salitreeniä (ei aerobista) ja sitten hieman jotain muuta. No miten meni niinku omasta mielestä? 😀 Ennen loman alkamista jouduin sairaslomalle ja kaikki treeni laitettiin pannaan seuraavan kuukauden ajaksi. Voin kertoa, että kun normaalisti arki koostuu oikeestaan vaan treenistä ja duunista ja sitten kun molemmat vedetään pois, tulee vähän tyhjä olo. Mitäs nyt sitten?

No, päätin että en kuitenkaan jää kotiin makaamaan, vaan teen sitten sellaisia juttuja mitä en normaalisti pysty tehdä. Tässä on tullut reissattua enemmän kuin koko vuonna yhteensä ja hauskaa on se, että normaalisti oon kunnon kotikissa, eikä mua kiinnosta matkustella sen kummmemmin. Huomaan kyllä, että kun ne asiat jotka vie arjesta eniten aikaa, otetaan pois, niin jää aikaa tehdä paljon muuta. Myös kiinnostus asoihin joista en muuten välitä, on noussut.

Kesäloma on siis ollut myös tosi opettavainen ja nyt kun palaan takaisin arkeen, aion tehdä ihan oikeasti muutoksia. Puhun aina, että muutan jotain, mutta hetken kuluttua oon taas samassa oravanpyörässä painamassa. Tässä on taas ollut mielessä maiseman vaihdos, mutta lähdetään nyt ainakin alkuun sillä, että teen pieniä viilauksia arjen rutiineihin. Treenimäärät saavat pudota ja panostan enemmän vapaa-aikaan ja niin sanottuun elämän vastapainoon. Viime vuosi oli melko työntäyteinen ja sitäkin jaksaa aikansa, mutta en halua muistella elämääni pelkkänä työkeitaana. 😀

Kesän suunnitelmat eivät siis menneet ihan putkeen, treenitulokset ovat luonnollisesti ottaneet myös hieman takapakkia, mutta en jaksa stressailla siitä nyt. Tiedän, että kun palaan töihin niin oon kunnossa nopeemmin kuin edes tajuan. Nyt kun on tullut treenailtua jo muutama viikko niin ei ne tulokset nyt paljoa ole edes tippuneet. Jumppakunto saattaa vaatia viikon tai pari, mutta eiköhän sekin siitä palaa ennalleen. Tuntuu kuitenkin hyvältä kun on taas päässyt liikkumaan, sillä nautin siitä niin hurjasti!

Sainkin aiheeseen liittyvän kysymyksen, joka meni tiivistetysti näin:

Oon tosi ahkera ja tavoitteellinen salilla kävijä, mutta nyt kesällä oon ollut töissä joka on vienyt kaiken mun ajan sekä energiat, joten en oo päässyt salille lähes ollenkaan. Huomaan, että lihasta on lähtenyt ja rasvaa tullut tilalle, myös paino on tippunut pari kiloa. Kauanko kestää, että saan takaisin menetetyt lihakset ja kireämmän kropan?

Voisin toisaan vastata, että i feel you sis! 😀 Aika sama fiilis on ollut itselläni ja kun jouduin saikulle mun paino putosi 6 (!!!) kiloa muutamassa viikossa. Johtui osin myös sairastelusta, mutta myös lihaspaineet ja lihasta lähti. Nyt paino on toki tasaantunut, mutta olo ei ole läheskään yhtä kireä kuin ennen tätä keissiä. Kyseessä on kuitenkin suhteellisen lyhyt aika, kesä lasketaan kolmeksi kuukaudeksi, joista kaksi on takana. En osaa tietenkään sanoa mitään tarkkaa aikaa kauanko kestää, että on takaisin entisessä, mutta itse ajattelen aina että hommaan menee sama aika kun on mennyt ”huonommilla rutiineilla”. Kokemukseni mukaan homma menee niin, että jos on löysäillyt kuukauden, kestää noin kuukausi että on entisellään. Tämä toki vaatii ne treeni ja sen paremman ruokavalion, sekä riittävästi laadukasta unta!

Itse en siis stressailisi liikaa tästä rennomasta vaiheesta. Ajattele, että ainakin sun keho on päässyt palautumaan kunnolla ja kun palaat takaisin treenien pariin, on kehityskäyrä ihan varmasti hurjassa nousussa! 🙂

KUVAT: Anna Riska / Annmarias

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.