7 SYYTÄ MIKSI PAINOSI NOUSEE (ilman lihomista)

Tarkoittaako painon nousu aina lihomista? Miksi paino nousee aina välillä, vaikka ei olisi syönyt epäterveellisesti tai olisi jopa liikkunut enemmän kuin normaalisti? Kannattaa muistaa, että painonvaihtelut eivät tosiaan ole aina lihomista tai laihtumista, vaan asiaan vaikuttaa myös muut asiat, kuten treeni, ravinto, nestevaihtelut, hormonitoiminta, uni tai painon mittauajankohta. Painon seuraamiseen toimii parhaiten samana ajankohtana otettu mittaus, esim aamulla ennen syömistä ja juomista.

  1. Treeni – Kovat treenit keräävät nestettä lihaksiin ja palautuessaan lihakset imevät nestettä kuin sieni. Etenkin isoja lihasryhmiä, kuten jalkoja treenatessa, paino voi nousta jopa 2-4 kg (riippuen henkilön koosta) treenin seurauksena.
  2. Ravinto – Hiilaripitoinen ravinto kerää nestettä, joten jos tuli syötyä paljon hiilareita tai suolaista ruokaa, nousee painokin yleensä kilon kaksi. Tämä ei siis tarkoita, että vaikka on ”mässätty” hieman enemmän, olisi kroppa kerännyt heti rasvakiloja, vaan yleensä esim. tankkauspävien jälkeen paino on koholla tästä syystä ja laskee takaisin normaaleihin lukemiin parin päivän sisällä.
  3. Syödyn ravinnon koostumus – Myös vähäkaloriset ruuat, kuten vihannekset painavat vatsalaukussa. Vaikka olisi syönyt vähän kaloreita, on silti voinut syödä määrällisesti paljon, jonka vuoksi paino on hieman korkeampi ennen kuin ruoka poistuu elimistöstä.
  4. Punnitsemisen ajankohta – Jos toisena päivänä käy vaa’alla kello 7 aamulla ja viikonloppuna vaikka paljon myöhemmin, on painokin luultavasti eri, sillä keholla on ollut eri aika imeyttää ravintoa kehoon.
  5. Stressi – Stressaantunut keho kerää usein nestettä, jolloin olo voi tuntua turvonneelta ja painavammalta. Myös liian vähäiset yöunet aiheuttavat saman efektin, kuten myös liian suuret treenimäärät, jotka ovat keholle iso stressi.
  6. Hormonitoiminta – Naisilla paino nousee kuukautisten aikana usein kilon tai kaksi ja tämäkin johtuu nestevaihteluista. Itse en koskaan edes käy vaa’alla tuohon aikaan, sillä siitä tulee vaan paska fiilis. Suosittelen samaa myös muille. 😉
  7. Pidemmällä aikavälillä myös kehonkoostumuksen muuttuminen voi nostaa painoa, vaikka keho olisi timmiytynyt ja jopa kutistunut. Lihaskasvu ja rasvan vähentyminen voi näyttää vaa’alla suurempaa lukemaa, vaikka peilistä näkyy huomattavasti sutjakampi olemus!

En tiedä miksi olemme aina niin kiinni noissa numeroissa, mutta toivottavasti tämä selvensi sitä, ettei numerot ja niiden muutokset kerro paljon mitään siitä onko oikeasti lihonut tai laihtunut. Toki pidemmällä aikavälillä seuratessa näkee myös muutoksen suuntaan tai toiseen, mutta en lähtisi huolestumaan muutamien päivien tai viikkojen sisällä tapahtuneista muutoksista. Paino on vain numeroita ja sitä tärkeämpää on oma fiilis ja se mitä sieltä peilistä näkyy! 🙂

PS. Muistakaa käydä heittämässä kysymyksiä eiliseen postaukseen! (en julkaise kommentteja ennen vastauspostausta) =)

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


MILTÄ PITUUS JA PAINO VOI NÄYTTÄÄ ERI VARTALOISSA?

Viime aikoina on taas tullut pohdittua paljon, että miksi tarraudumme niin helposti numeroihin. Olen itsekin kirjoitellut useamiakin postauksia aiheesta, kuinka vaaka on loppupeleissä aika turha vekotin, kun tavoitteena on muokata kehoa. Pelkkään laihtumiseen tai lihomiseen vaaka on toki hyvä apuri, mutta se mistä keho koostuu, vaikuttaa painoon enemmän kuin sitä uskoisikaan. Vaikka esimerkiksi lihas kasvaa melko hitaasti, nostaa lisääntynyt lihasmassa painoa myös nesteiden vuoksi. Lihas kerää nestettä, etenkin treenattu lihas voi nostaa painoa useita kiloja kovan treenin jälkeen. Tänään en kuitenkaan saarnaa enempää vaa’asta, vaan kokosin erilaisia ja eri kokoisia naisvartaloita tähän postaukseen.

Listauksessa on erilaisten julkisuuden henkilöiden pituudet ja painot, jotta voidaan nähdä miltä erilaiset lukemat voivat näyttää. Keräilin tyyppejä aika summissa ja yritin ottaa mukaan erilaisia naisia, eli mukana on urheilijoita, näyttelijöitä ja muutama some-tähtikin. 😀

Elaine Thompson (maailman nopein nainen – yleisurheilu) 167/57

Allyson Felix (yleisurheilu) 168/55

Serena Williams (tennistähti) 175/70

kuva

Jessica Ennis-Hill (yleisurheilu) 165/57

kuva

kuva

Katrín Tanja Davíðsdóttir (crossfit) 169/69

kuva

kuva

Tia-Clair Toomey (crossfit) 158/58

kuva

kuva

Michelle Lewin (bikinifitness) 164/54 (offseason)

kuva

kuva

Linn Lowes (some-julkkis) 168/56 

kuva

kuva

Jen Selter 168/54 (some-julkkis)

kuva

kuva

Jessica Alba (näyttelijä) 170/56

kuva

kuva

Adriana Lima (malli) 178/56

kuva

kuva

PS. Linn Lowes #BODYGOALS!!! 😀


LÄSKIRAJA 60 KG

En tiedä miksi etenkin meille naisille luvut ja numerot ovat niin tärkeitä. En usko olevani väärässä siitä, että monella on oman painon suhteen jokin ihannelukema ja sitten se paino jonka yli ei saa mennä. Otsikko on aika provosoiva, mutta oma ”läskirajani” on aina ollut 60 kiloa. Ihannepainoni oli aina nuorempana 50-55 kg. Nykyään en enää tarkkaile painoa, mutta joskus aiemmin se on ollut todella suuressa roolissa ja aiheuttanut ajoittain myös negatiivisia fiiliksiä ja ahdistusta. Jossain vaiheessa päätin, että yksinkertaisesti lopetan vaa’alla hyppäämisen ja katson mielummin mitä peilistä näkyy. Silti nuo luvut ovat jääneet johonkin takaraivoon päälle ja muistan kun kävin keväällä inbody-mittauksessa ja lukema nousi yli 60 kg:n, jolloin alkoi vanhasta tottumuksesta ottaa päähän. Lukema otettiin iltapäivällä vaatteet päällä ja juuri hetki sitten syöneenä, mutta silti yksi ainoa luku alkoi ahdistaa. Lisäksi rasvaprossa näytti tuolla laitteella 14%, mutta eipä sekään auttanut. 😀

Collage_Fotorb

Normaalisti mun paino liikkuu 57-59 paikkeilla, sillä nestetasapaino heittelee melko reilusti suuren treenimäärän vuoksi. Oon onneksi saanut tasapainotettua noita heilahteluja muutamalla hormonitoimintaan vaikuttavalla jutulla, mutta silti paino liikkuu muutamia kiloja edes ja takas ihan päivienkin sisällä. Jos palataan takaisin aiheeseen, on jotenkin todella hullua että monet meistä tietää, että kehonkoostumus on suuremmassa roolissa kuin pelkkä paino, mutta silti se vaikuttaa omaan fiilikseen. Johtaako tämä kaikki jostain lapsuudesta, kun terveystarkastuksissa aina punnitiin ja laskettiin painoindeksejä. Tämä kehonkoostumukseen keskittyminen on vasta melko uusi juttu ja ehkä nuo indeksit painaa mielessä edelleen ihan vaan siitä vanhasta tottumuksesta.

Mä kirjoitan aika avoimesti näistä omista issueista ja vanhoista ajatusmalleista ihan vaan sen vuoksi, että toivon sen auttavan muita. Omalla kohdalla suurin apu on tosiaan ollut se, että olen vain päättänyt lopettaa virheiden etsimisen ja vaikkapa sen vaa’alla ramppaamisen. Aloin keskittyä enemmän terveyteen ja hyvään oloon, mikä taas johti siihen, että myös ulkoinen kehitys meni eteenpäin. Nykyään hyväksyn sen, että välillä tasapaino heiluu toiseenkin suuntaan, eikä jatkuvasti tarvitse olla yyber tikissä. Itseasiassa siitä saa kivasti motivaatiota, kun välillä joutuu vähän tsemppailla ruokavalion ja treenien suhteen. Tällä viikolla on esimerkiksi ollut kivaa, että treenit on oikeesti tuntuneet rankoilta, eikä kaikki mene vain rutiinilla läpi. Joskus rennompi vaihe antaakin enemmän motivaatiota palata takaisin terveellisiin tapoihin ja kaikki tuntuu tavallaan uudelta. 🙂

Collage_Fotorbb

Tämä aihe tuli mieleen kun luin eilen erästä vanhaa postaustani, jossa kerroin omasta ulkoisesta muutoksesta. Postauksessa oli paljon ennen-jälkeen kuvia, joka oli herättänyt todella paljon kommentteja ja kyselyjä paljonko painoin missäkin vaiheessa ja myös kyselyjä siitä, miten pääsin (liian) laihaan kuntoon. Omaa painoa on helppo verrata toiseen, mutta siinä unohtuu helposti se, että lihaksien ja rasvan määrä on paljon tärkeämmässä roolissa kuin pelkkä kehon paino. Kaksi samanpainoista ihmistä voi näyttää ulkoisesti täysin erilaisilta. Mikäli tavoitteena ei ole pelkästään laiha kroppa, kannattaakin painon sijaan keskittyä siihen mitä syö ja miten treenaa.

Onko muita joilla on/on ollut jokin ikuinen tavoitepaino tai ”läskiraja”?

kuvat: Riikka


ELÄMÄÄ ILMAN NUMEROITA

Nykyään on jopa muodikasta elää ruokavaaka kainalossa. Ruokia punnitaan, funtsitaan ja lasketaan, on bulkkia ja dieettiä. Jos haluaa tuloksia, kaikki on vaan matematiikkaa, ei sen enempää. Vai onko?  Voiko päästä hyvään kuntoon ilman ruokien punnitsemista tai kaloreiden laskemista? Itse omistan ruoka-aine vaa’an, mutta en punnitse ruokiani. Joskus saatan mielenkiinnosta tsekata, mitä jokin yksittäinen tuote painaa, tai jos lasken tarkemmin makroja esim. töiden puolesta, käytän silloin vaakaa apuna. Tämä on hieman kakspiippuinen juttu siinä mielessä, että silloin jos ruokailutavat on aivan päin puuta ja annoskoot liian suuria/pieniä, on vaaka hyvä apuri alkuun. Sen avulla oppii näkemään konkreettisesti, mikä on sopiva määrä ravintoa. Joissakin tapauksissa nälän tunnetta ei enää ole tai se on vääristynyt. Oma toimintatapani on elää ilman punnitsemista tai kaloreiden laskemista. En kontrolloi ruoka-annoksia, vaan syön niin paljon ettei ole enää nälkä. Aika simppeliä vai mitä? En juuri koskaan enää syö itseäni  myöskään ähkyyn, se on sitä paitsi aika kova homma, koska pystyn syödä hyvin suuria määriä. 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koska ruokailuista tuli niin vaikeeta? Eikö olisi loogisinta syödä silloin kun on nälkä ja lopettaa kun ei enää ole. Jos syö puhtaita raaka-aineita, eli periaatteessa ihan normaalia ruokaa, voi sitä syödä reilustikin lihomatta. Koen, että erilaisista kehon muokkaukseen liittyvistä jutuista on tehty vähän liian monimutkaista matikkaa. Tietysti kun kilpaillaan tai haetaan maksimaalista tulosta, on tärkeää että asiat ovat tarkasti suunniteltuja ja laskettuja, mutta mun mielestä tätä ei tarvitse tuoda tavallisen ihmisen elämään. Oli sitten tavoitteena lihasten kasvatus tai dieettaaminen, terveellä järjellä ja oman kropan kuuntelulla pääsee jo pitkälle. Joskus bulkki-dieetti-bulkki-elämäntyylillä lopputulos voi olla vain pilalle mennyt aineenvaihdunta. Itse en ole esimerkiks koskaan ollut millään ”bulkilla”, mutta silti olen tartuttanut lihasta ihan kivasti kroppaan. Mulle lihasmassaa tärkeempää on kuitenkin voima. Lihaksien koko ei aina kerro voiman määrästä.

No mites sitten se vaaka ja oma paino. Oon sisäistänyt jatkuvasti vahvemmin sen, ettei urheilevan ihmisen painolla ole oikeesti juurikaan väliä. Niin kauan kun on terve ja hyvinvoiva, en lähtisi mittaamaan kuntoa tai edistymistä painon avulla. Tässä tulee vastaan taas se puoli, että tietyissä projekteissa on kiva seurata edistymistä, jolloin paino on hyvä mittari, mutta siihenkään ei kannata liikaa juuttua. Meillä naisilla varsinkin on tapana jumittua niihin numeroihin ja haaveilla jostain 10 vuoden takaisesta painosta, jonka jälkeen on kuitenkin urheillut ja kasvattanut mahdollisesti lihastakin. Tästäkin aiheesta olen kirjoittanut ennenkin, mutta laitoinpa huvikseni pari kollaasia kehiin.

Ensimmäisessä kuvassa on minä v. 2007, paino 49-51 kg ja toisessa kuvassa minä viime vuonna,eli 2014, paino n. 58 kg.

IDP6050473_Fotor_Collage

49 kg vs 58 kg

Toisessa kuvassa samat vuodet ja painot.

P6050473_Fotor_Collage1

Kolmannessa kuvassa minä v. 2009 ja minä nyt. Tälle vuodelle ei oo kerääntynyt bikinikuvia, joten mennään niillä mitä on. Kävin siis viime viikolla terveystarkastuksessa, jossa painoin 59 kg. Olin tosin täysissä pukeissa ja juuri syönyt, mutta muutenkin mun paino saattaa vaihdella ihan viikonkin sisällä 56-59 kilon välillä. Vaihtelusta huolimatta koen olevani ihan saman kokoinen, eli vaatteet ei esim. kiristä tai muuta. Eli se siitä painosta, vai mitä?

P6050473_Fotor_Collage2

Jos ajatellaan, että kuvissa on lähes 10 kilon ero, ei se mielestäni näytä siltä. Voi olla että painaa vähän, mutta on silti saman kokoinen kuin toinen painavampi. Mulle menee esimerkiksi kaikki samat vaatteet, kuin tuona aikana kun painoin vähän ja söin ihan älyttömän vähän kulutuukseen nähden. Tärkeämpää on se, mistä paino koostuu. Koostumukseen taas vaikuttaa se, miten syö ja urheilee. Kituuttamalla minikaloreilla pääsee eroon ainoastaan lihaksista ja hyvästä mielestä, joten miksi tehdä hommat vaikealla tavalla, kun ne voi tehdä myös elämästä nauttien? =)


PALJONKO PAINAN?

Moikka! Aika moni lähti arvailemaan mun painoa. Alin veikkaus taisi olla 49 kg ja ylin 75 kg. Molemmat kuulostaa melko hurjalta mun korvaan, mutta toisaalta, jos on nähnyt ihmisen vain kuvien kautta, on vähän vaikeampi hahmottaa kokoa. Tällä kertaa en vastannut kaikkiin edellisen tekstin kommenttehin, sillä suurin osa oli juurikin noita arvauksia ja ajattelin paljastaa oikean vastauksen tässä postauksessa.

Kirjoitin, että tulos oli hieman yllättävä. Tulos yllätti itseni sen vuoksi, että paino oli niin pieni. Olen toki syönyt siistimmin alkuvuodesta, mutta määrällisesti ruokaa on mennyt paljon. Ainoastan ne lisätyt sokerit ja muut namit ovat jääneet kokonaan pois, joka on johtanut siihen, että painoin vain 56,4 kg. Tuohan on ihan normaalipaino mun pituiselle, mutta odotin tuloksen olevan jotain 60 kg tienoilla. Lihaksia tosiaan löytyy, alavartalosta enemmän kuin ylävartalosta, mutta ei mulla mitkään kovin suuret muskelit ole. Lihaserottuvuus luo aina illuusion isommista lihaksista, kun rasvaa ei ole kovin paljoa lihaksien päällä. 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kerroin tosiaan BB-haasteen tienoilla, että olen herkutellut viikonloppuisin protskuletuilla ja täytyy myöntää, että kun niitä on syönyt monta viikoa, alkaa hieman kyllästytttää. Tein siis pienen muutoksen ja valmistinkin pannaria..Pieni muutos, iso vaikutus. Oli nimittäin todella hyvää! 😉

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA 

Pannariin tuli: pari desiä valkuaista, banaani, fitnessgurun heraisolaattia vaniljan makuisena sekä muutama ruokalusikallinen fibrexiä. Blenderissä sekaisin ja koko seos leivinpaperilla leivitetylle uunipellille. Pilkoin vielä yhden omenan ja pudottelin palat sekaan. Uuniin 170 astetta ja 5-10 min. Mulla oli kaapissa Walden Farmsin pancake syrupia (kaloriton) ja laitoin sitä hieman päälle, kuten kuvasta näkyy.

meidän pikkuhauvasta on tullut jo aika iso :)

meidän pikkuhauvasta on tullut jo aika iso 🙂

Mitä uhreiluun tulee, aina enemmän ei todellakaan ole enemmän. Se tuli taas huomattua eilen, sillä meillä on töissä melkoinen sairastelurumba käynnissä ja tunteja on ollut auki reilusti. Mä en pysty tuurailla kovin usein, koska omia tunteja on sen verran paljon, että ne menee yleensä päällekäin muiden kanssa, eikä muutenkaan ole mikään ihan pala kakkua tempasta 3-4 tuntia putkeen tai edes samana päivänä. Eilen meillä oli iltapäivän spinning ja bodypump auki, eikä siihen ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin perua tunnit tai meikäläinen puikkoihin. Pienen arpomisen jälkeen, päätin itse ohjata tunnit, vaikka mulla oli vielä kaksi (bodycombat & rpv) omaakin tuntia heti perään. Edessä oli siis 4 ohjausta putkeen, ilman taukoja. Asiaa ei auttanut, että olin ehtinyt jo tehdä salitreenin paria tuntia ennen. 😀 Joskus aiemmin tällaiset päivät oli ihan normisettiä, mutta nykyään yritän välttää tällaisia rykäisyjä, sillä niistä ei ole (palkan lisäksi) oikeestaan mitään hyötyä. 😀

Tunnit vedettiin kunnialla ja yllättävän nopeesti oli koko homma paketissa. Joku ehdotti ennen jumppia, että tee itse kevyemmin, mutta tuollainen ei vaan käy mun periaatteisiin. Jos vedän, niin vedän kunnolla. Eihän ne asiakkaat tiedä mitä oon tehnyt ennen, tai mitä meinaan tehdä tunnin jälkeen. 🙂

Illalla oli kyllä hieman tyhjä olo, eikä paljon kiinnostanut puhua enää sanaakaan. Tuollainen suoritus vetää kropan niin ylikierroksille, ettei ruoka meinaa maistua jälkeenpäin, jolloin nälkä iskee jäätävänä takapiruna seuraavana päivänä. Tankkailin roimasti vettä ja magnesiumia, mutta silti tänään aamulla oli hieman krapulainen olo. Tämä päivä starttasikin kevyesti Bodyattackilla ja corella, mutta yllättävän kevyesti meni nuo tunnit alkukankeudesta huolimatta. Tuntuu vaan, että vaikka syö miten paljon, ei vatsa täyty lainkaan. 😀

Tulipas sekava teksti, pistetään väsymyksen piikkiin tänään. 😉