SEITSEMÄS DIEETTIVIIKKO – MITÄ TÄSTÄ JÄI KÄTEEN?

Tänään ajattelin pohdiskella mitä kaikkea opin tai mitä missasin seitsemän viikon aikana. Vaikka ulkoisesti vaikuttaa, että dieetillä oleminen olisi aina helppoa, niin tietysti tarkalla ruokavaliolla olo vaatii välillä myös uhrauksia ja tsemppailua. Itse koen, että kaiken kaikkiaan tämä meni aika helposti, sillä oma elämäntyylini on muutenkin säännöllinen ja syön arkisin aina samalla rytmillä, joten en kokenut että jouduin tekemään suurta muutosta. Haastavin viikko oli kolmas dieettiviikko, jolloin olin paisuneen polven vuoksi saikulla. Heti kun treeni ei ollut rytmittämässä arkea, muuttui kaikki vaikeammaksi ja tuolla viikolla koin myös eniten nälkää, mikä kuulostaa hullulta, sillä kulutus oli paljon pienempi ja silti söin jokaisella viikolla samalla tavalla. Koen siis itse, että kun haluaa tehdä tulosta, liikunta on erityisen tärkeässä roolissa! Tuloksia on myös helpompi pitää yllä, kun urheilee säännöllisesti. Koen myös, että liikunan avulla tehdään suurinta muutosta juuri kehonkoostumuksen kanssa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Dieettiviikko kolmoselta

Mielestäni kaikessa muutoksessa on ensisijaisen tärkeää se, että oikeasti haluaa muutosta. On kiva haluta vähän kaikenlaista, mutta motivaatio säilyy pitkällä tähtäimellä vasta kun oikeasti haluaa muutosta ja on valmis tekemään töitä sen eteen. Omalla kohdalla lähtötilanne oli ihan hyvä, eikä varsiaiseen dieettiin ollut suurempaa tarvetta, mutta halusin testata ruokavaliota ihan käytännössä ja tietysti halusin myös tuloksia. Mielestäni se, että on ihan ok kunnossa ei tarkoita sitä, ettei voisi olla paremmassa. Useinhan sitä kyseenalaistetaan jos hyväkuntoinen tyyppi kiristelee tai tavoittelee ulkoisia muutoksia. Mielestäni on myös ikävää, että usein otetaan aina ”olet sairas” – kortti käyttöön tällaisissa tapauksissa. Asioita voi toki tehdä epäterveellisellä tavalla, mutta myös järkevästi. Usein ei ymmäretä sitä, että kiristely on aina kulutuksen ja syömisen suhdetta, eikä tosiaan tarkoita, että jos treenaan 3-4 h päivässä niin syön 1500 kaloria.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Dieetin alussa suurin haaste oli lisätä ruokailukertoja, sillä olin tottunut syömään harvemmin ja enemmän. Nyt täytyikin syödä useammin ja vähemmän. Myös ruuan vähentyminen aterioilta pelotti etukäteen. Mitä syömiseen tulee, tykkään siis syödä paljon. Onneksi ruokavalioillani saa kuitenkin syödä hyvin ja vihanneksia lisäämällä saa aina voluumia annoksiin. Kuten yleensä, myös tähän asiaan tottui hyvin nopeasti. Nyt koen, että en halua enää palata vanhaan, vaan aion jatkaa samalla ateriarytmillä myös tulevaisuudessa. Yksi haaste on ollut myös se, että kaikki ateriat valmistetaan itse, eikä voi käydä esimerkiksi ulkona syömässä. Toisaalta, en harrasta ulkona syömistä muutenkaan kovin usein, joten näitä tilanteita oli loppupeleissä aika harvoin.

Haastavinta dieetillä oli viikonloput, jolloin on kiva poiketa arjesta ja tehdä muita juttuja. Toisaalta viikonloppujen jälkeen oli aina superhyvä fiilis, kun oli elänyt terveellisesti ja jättänyt ylimääräiset jutut pois. Myös tähän tottui aika nopeasti. Usein haastavinta on juuri ensimmäiset viikot, kun täytyy opetella uusia rutiineja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ehdottomasti parasta on ollut olotila, joka on ollut jatkuvasti kevyt ja energinen. Rakastan sitä oloa, kun mistään ei kinnaa tai kiristä, eikä turvota. Se olo on kuitenkin mielestäni loppupeleissä paljon parempi, kuin niiden herkkujen mättääminen. Tämä on tietysti makuasia, mutta nyt kun olen muutaman vloppuna syönyt myös ns. epäterveellisiä juttuja, muistuu mieleen, miten epämukava olo voi ”huonosta ruuasta” tulla, vaikka sitä ei mättäisi mitenkään erityisen paljon. En väitä että kaikilla on näin, mutta itse voin vaan yksinkertaiseti paremmin puhtaalla ruualla. Mietin juuri eilen, että miksi ihmeessä sitä tekee itselle asioita, joista ei pidemmän päälle tule hyvä olo. Lopputuloksena voidaan siis sanoa, että olen erittäin iloinen että aloitin  tämän projektin, sillä oon oppinut uusia hyviä tapoja ja saanut myös toivomiani tuloksia! Pieni haastaminen opettaa myös löytämään itsestään uusia puolia.

Seuraavassa osassa ajattelin kertoa, miten ruokavalion&treenien muut käyttäjät ovat kokeneet homman ja millaisia tuloksia niillä on saatu. Jos haluat kertoa oman tarinasi/tämän hetkiset tulokset, voi raapustaa ne komenttiboksiin/mun mailiin: aino.rouhiainen@wsc.fi. Jos olet kirjoittanut aiheesta omaan blogiisi, linkkaan mielellään blogisi tähän juttuun mukaan! 🙂

kuva 1: Riikka


NELJÄNNEN DIEETTIVIIKON TULOKSET

Eipä tässä voi muuta todeta kuin, että kyllä tämä aika on taas mennyt nopeasti. Tässä huomataan jälleen, miksi ei koskaan kannata siirtää minkään aloittamista myöhemmälle, sillä mitä pikemmin aloittaa, sen nopeammin on myös maalissa! Neljäs dieettiviikko takana ja aika summailla fiiliksiä ja tuloksia. Viime viikko oli aika raskas viikko treenien osalta, sillä mun viikko-ohjelmaan tuli 2 ohjausta lisää, jonka lisäksi lauantain jatkokoulutukset nostivat määrää vielä entisestään.

Collage_Fotordiet42

Lauantai itsessään oli aika rankka päivä fyysisesti, mutta ennen kaikkea psyykkisesti. Ohjasin aamulla omat tunnit, jonka jälkeen on aina ”veto pois”, sillä kaksi tuntia rankkaa liikuntaa vetää aina energiat alas, etenkin loppuviikosta. Jumppien jälkeen ehdin kotiin suihkuun ja syömään ja sitten olikin aika lähteä uudelleen stepin jatkokoulutukseen. Koulutukseen kuuluu aina myös teoriaosuus ja stepissä me tehdään aina sekä atleettisen että perinteisen version biisit läpi. Tällä kertaa aika tuli vastaan ja ei ehditty tehdä enää atleettisen circuittia. Tunnin jälkeen taas kotiin, ruokaa napaan ja 30 minuutin huili, jonka jälkeen oli aika lähteä vielä kerran. Bodycombatin jatkokoulutus loppui vasta 20:45 ja olin aloittanut ohjaukset 10:15, joten koko päivä meni siihen että tsemppasin itseni aina uuteen nousuun. 😀

Collage_Fotordiet4

Sunnuntaina herätessä, olo oli kirjaimellisesti kuin krapulassa. Väsynyt ja raskas kroppa otti päähän ja koko päivä menikin siihen että tankkailin nestettä ja energiaa ja otin mm. kahdet päiväunet. Iltaan mennessä olo alkoi olla aika normaali, mutta muuten harmitti että ainoa vapari meni hukkaan, kun en vaan jaksanut tehdä mitään. Dieetti pysyi päällä koko viikon, koska olin päättänyt viedä homman kunnialla maaliin. Nostelin hiilarin määrää lauantaina, mutta muuten jatkoin ihan normaaliin tahtiin maanantaista sunnuntaihin. Viikko meni viikonloppua lukuunottamatta kivasti, sillä nyt rutiinit alkaa olla jo niin iskostuneet, että homma menee kuin itsestään. Itse koen kaikista helpoimmaksi noudattaa ohjelmaa juuri arkena, kun kaikki muutkin tavat menevät rutiinien mukaan. Viikoloppuisin on aina hieman enemmän haastetta juuri siksi että on enemmän aikaa olla ja miettiä esim. mitä tekisi mieli syödä. 😀

Neljännellä viikolla paino ei juurikaan muuttunut (-200 grammaa), mutta vaatteissa ja peilistäkin huomaan pientä kiristymistä. Vatsat alkaa erottua jo ilman ”jännittämistä”. Uskon myös painon ”jumittumisen” johtuvan (liian) suuresta treenimäärästä (nesteet) ja siitä että mulla oli koko alakroppa aivan sairaan kipeenä perjantain bootcampin jälkeen! Lisäksi tällä viikolla on ollut myös ”se aika kuukaudesta”. Olen ainoastaan onnellinen siitä että en ole kerännyt jäätäviä turvotuksia, eikä muitakaan PMS-oireita ole näkynyt mailla halmeilla. 😀

diet4

Sain sunnuntaina sen verran aikaiseksi, että lisäsin sivustolleni pari uutta reseptiä ja kehitin myös dieetin makroihin sopivan makaronilaatikon, jonka reseptin lisään sinne heti kuin vain ehdin. Tässä on taas pieni härdelli päällä, kun on sata ja yksi asiaa tehtävänä samaan aikaan. 😀 Taustalla soi juuri uuden Bodycombatin biisit, joita olisi tarkoitus ohjata illalla. Uusi ohjelma on ihan huippu! Fanita eniten seiskabiisiä, sillä scootter + muay thai = ei voi mennä pieleen!

4 viikon saldo on siis – 3,7 kg ja nyt alankin lisäillä energioita pikkuhiljaa ylöspäin ja annan kropan tottua pikkuhiljaa nousevaan energiamäärään! Usein pudotusta tapahtuu vielä myös energian nostojen jälkeen, sillä kun ollaan oltu miinuksilla jonkun aikaa, menee hetki ennen kuin homma tasaantuu. Tulen siis raportoimaan näitä viikkoja ainakin muutaman viikon lisää, luultavasti juhannukseen saakka!


MIKSI VASTA TAMMIKUUSSA?

Vuosi on vaihtumaisillaan ja tässä vaiheessa vuotta on helppo höllätä terveellisen ruokavalion ja liikunnan suhteen. Aloitetaan sitten tammikuussa alusta? Uusi alku ja jonkin projektin aloittaminen voi tuntua jännältä jutulta ja tuntuu, että aloittaa vuoden puhtaalta pöydältä. Toisaalta, tällaiset lupailut ikään kuin sallivat itselle sen mässäilyn ja makoilun. Ei tässä mitään, kun aloitan kuitenkin sitten tammikuussa. Vuoden alussa olo on epämukava ja muutoksia onkin pakko alkaa tekemään, koska on luvannut itselleen niin.

bw2_Fotor_Collage

En näe mitään pahaa siinä, että loppuvuodesta tai ylipäätään silloin tällöin ottaa hieman rennommin tai että nauttii ruuasta ja ehkä myös juomasta, mutta täytyykö valintojen olla niin radikaaleja? Tavallaan tällaiset ääripää-ajatukset aiheuttavat sen, että ennen projektin aloitusta tulee ehkä mörssättyä enemmän kuin tarvii, koska mielessä siintää se tiukka kuuri, joka on pakko aloittaa ja sittenhän ei enää saa niitä herkkuja. Ihan sama juttu pätee tähän legendaariseen ”aloitan sitten maanantaina” – lausahdukseen.

Mitä näihin asioihin tulee, yllättävän moni meistä on sitä ääripäätyyppiä, jonka vuoksi tämän kaltaiset päätökset ovat loppupeleissä aika huono valinta. Se terveyskuuri vuoden alussa tulee hyvin todennäköisesti päättymään parin kuukauden kuluttua kuitenkin. Ääripää ihmisenä sitä ei kuitenkaan jaksa ajatella niin pitkälle, vaan miettii ainoastaan päämäärää ja että kattellaan sitten myöhemmin, miten ne tulokset säilytetään. Ongelma on se, että tavat eivät ole pysyviä, ellei niitä opettele. Kukaan ei jaksa elää jatkuvasti tiukalla kuurilla, vai jaksaako?

bw2_Fotor_Collage

Olen itsekin aloitellut useana vuonna erilaisia kiristelyprojekteja, mikä on johtanut siihen, että oon alkanut löysäillä marras- joulukuussa. Älkää käsittäkö väärin, en tarkoita että aina täytyisi elää kurinalaista elämää, mutta omalla kohdalla olen siis elänyt niin, ettei loppupeleissä olekaan ollut enää hyvä olo. Mulle kaikista tärkeintä on juuri se olotila, mikä hyvästä ruokavaliosta ja treenistä tulee. Kun olotila on hyvä, niin kaikki on helpompaa!

Tänä vuonna päätin tehdä toisin. En aloita mitään kiristelyä tammikuussa, enkä myöskään mättää sokeria hulluna joulukuussa. Elän rennosti, terveellisesti, sillä tyylillä millä itse voin kaikista parhaiten. Tiedättekö, että tuntuu jo nyt siltä että on ollut ihan loistava päätös jota suosittelen lämpimästi ihan kaikille! 🙂

PS. Elämä ilman kuntosalitreeniä sujuu todella hyvin! Olen iloinen, että päätin testata tällaista vaihtoehtoa myös. 🙂


MIKÄ LAIHDUTTAMISESSA ÄRSYTTÄÄ?

Laihdutus, kiinteytys, kiristely, diettaaminen. Mulla on jäänyt sellainen fiilis, että nämä aiheuttavat useimmissa ihmisissä usein jokseenkin negatiivisen reaktion. Olen itsekin saanut melkoisia paskamyrskyjä päälleni, mikäli olen maininnut, että haluaisin kiristellä ja tiristellä rasvoja hieman alaspäin. Tähän ehkä liittyy osiltain se, että urheilen paljon ja kuvitellaan sen vuoksi, että alan treenata tunteja päivässä ja syödä vain salaatinlehtiä. Laihduttaminen on kuitenkin aina kulutuksen ja syömisen tasapainoa. Mikäli treenaa paljon, voi syödä enemmän ja niin edelleen. Kiristelyt ovat jääneet omalla kohdalla pois, sillä koen voivani paremmin, kun pysyn aina suhteellisen ok kunnossa, jolloin ei ole tarvetta kiristää ruokavaliota välillä, vaan voi elää niin sanotussa balanssissa jatkuvasti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Unohdetaan kuitenkin nyt itseeni liittyvät pohdinnat ja palataan aiheeseen. Olenko väärässä jos sanon, että useimmat laihduttajat voivat yhtyä siihen, että näissä projekteissa, ulkopuolelta ei juurikaan heru tukea, vaan päinvastoin. Kun joku on dieetillä, yritetään usein jopa sabotoida laihdutusyrityksiä ja saada kiristelijän pää kääntymään. ”Kyllähän sä nyt voit yhden pullan ottaa?”

Koskaan ei voi tietenkään yleistää ja varmasti tukijoitakin löytyy, mutta ainakin itse olen ymmärätnyt monilta PT-asiakkailta, kuinka harmittavaa on, kun laihduttamisesta ja elämäntapamuutoksesta tehdään niin iso juttu muiden ihmisten keskuudessa. Homma vaatii muutenkin itsekuria ja sitten jos pitää vielä stressata muiden sanomisia ja mielipiteitä, on asia vielä hankalampaa. Usein tämä johtaa siihen, että vältellään sosiaalisia tilanteita, koska ei jakseta selittää miksi ei halua/voi syödä sitä ja tätä.

Useesti asian takana on varmasti kateus tai jonkinlainen epävarmuus. Mitä jos se toinen onnistuu ja itse olenkin häntä huonompi sen jälkeen? Asiahan puetaan yleensä siihen muotoon, että oltaisiin huolissaan toisen hyvinvoinnista, mutta jos yritetään sabotoida ylipainoisen pääsy terveelliseen painolukemaan, niin eikö asia ole silloin toisinpäin? Ja vaikka ei olisi ylipainoinen, ei parin kilon pudotus välttämättä tarkoita syömishäiriötä. Mielestäni on todella surullista, että nykyään ei juurikaan säästellä tuon sanan käyttöä. Jos olet timmissä kunnossa, olet melkein automaattisesti syömishäiriöinen, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tekstin idea ei ole kannustaa ihmisiä laihduttamaan tai kuihduttamaan itseään. Olenhan kuitenkin sitä mieltä, että ainaisien laihdutusyrityksien sijaan, tulisi keskittyä siihen että löytäisi elämäntyylin, jota voi noudattaa aina, jolloin dieettejä ei edes tarvita. Jos silti kokee joskus olonsa epämukavaksi, vaatteet kiristää, eikä olo ole hyvä, on ihan ok tehdä pieniä muutoksia asian muuttamiseksi.

Halusin siis pohtia ilmitötä tämän asian ympärillä, miksi nykyään vartalot ja niiden muokkaus herättää niin kovasti ajatuksia, kiinnostusta ja mielipiteitä? Mitä mieltä olette? Miten itse suhtaudutte diettaaviin henkilöihin? Ärsyttääkö asia ja jos ärsyttää, minkä takia?

kuvat: Riikka

*paita – Eivy (Intersport Vaasa)

trikoot – Adidas

*kengät – Nike (Intersport Vaasa)

*saatu


KUN KROPPA KIRISTYY JA MIELI PIRISTYY

Heippa! Saako olla ihan intopiukeena vaikka on maanantai? Menin eilen nukkumaan 22:30 ja heräsin tänään ysin pintaan pirteenä ja levänneenä. Kiitos viikonloppu, sain mitä tarvitsin!

Takana on nyt tasan 23 päivää parempaa ravintoa, lepoa ja treeniä, eikä sitä voi olla, jälleen kerran huomaamatta, mikä vaikutus kaikella tällä on oloon! Ei sen puoleen, ettenkö muutenkin eläisi terveellisesti, mutta kun jätän nuo lisätyt sokerit kokonaan pois, mun olotila kohenee todella paljon. Päätin myös aloittaa satsaamaan rentoutumiseen hieman enemmän ja pyrin ottamaan joka päivä 30 minuutin breikin kaikesta ja vain lepuutella piikkimatolla. Ei luulis olevan kovin vaikeaa. Jo lyhyelle rentoutumishetkellä on nimittäin suuret vaikutukset stressitasoihin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miten tämä olo eroaa siihen tavanomaiseen? Mä oon miettinyt usein, että mistä johtuu se kamala, jopa masennusta muistuttava olo maanantaisin. Tämä on siis ihan omaa päätelmääni, mutta oon yhdistänyt sen viikonloppuiseen herkkupäivään tai kahteen. Sokerinhan on tutkittu aiheuttavan myös masennusta. Sokeri vaikuttaa paljon insuliiniin ja hormonitoiminta taas vaikuttaa jatkuvasti meidän olotilaan, niin psyykkiseen kuin fyysiseenkin. Sokeristen herkkujen syönnin aikana voi olla hyvä olo hetkellisesti, mutta yleensä sen jälkeen alkaa alamäki.

Uskon, että koemme tämänkin asian eri tavoin, mutta olen huomannut henkilökohtaisesti suuren vaikutuksen juuri siihen psyykkiseen olotilaan. Miksi ihmeessä sitä silti haluaa syödä niitä irttareita, vaikka tietää ettei siitä seuraa mitään hyvää? Siihen en kyllä osaa sanoa vastausta. 😀 Kai ihminen miettii välillä vain sitä sen hetkistä oloa ja fiilistä, eikä jaksa ajatella tulevaisuutta!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ylimääräisten sokereiden ja muiden turhuuksien karsiminen on myös vaikuttanut hieman jo kehon ulkoiseen olemukseen. Mitään suuria tuloksia ei kolmessa viikossa näy, sillä olen silti syönyt todella paljon kunnollista, aitoa ruokaa. Mutta pikkuhiljaa alkaa sixpäkki erottumaan paremmin ja muutenkin ylävartalo kiristyy. Mittailin eilen pitkästä aikaa ympärysmittoja ja ilokseni huomasin, että myös reisistä on lähtenyt muutama sentti. Vuodessa on lähteny n. – 7cm reisien ympäryksestä. Pikkuhiljaa siis.. 😀 Enkä tavoittele mitään tikkulaihoja koipia, mitä nyt hieman rasvaa pois juurikin tuolta reiden yläosasta. Mulla on aika kapeat pohkeet, joten näyttää myös sopusuhtaisemmalta, jos reiskat ei oo mitkään jäätävät tukit! 😀

Tärkeintä tässä kaikessa on kuitenkin tämä mielettömän hyvä ja energinen fiilis! Nyt laitan smoothie twisterin hurisemaan, pakkaan kimpsut ja kampsut kasaan ja lähden treenaamaan pakaroita salille. Toivotan kaikille mukavaa maanantaita! T. ällöenerginen Aino 😉

PS. kuvassa näkuvät pöksyt ovat uudet 2XU Mid Rise kompressio -trikoot. Trikoissa on uudistunut leikkaus, eli korkea vyötärö sekä leveämpi vyötärö-nauha. Sopivat hyvin kevyeen ja kovaan harjoitteluun sekä ulkona että sisällä ja myös palautumiseen. Henkilökohtaisesti tykkään tästä uudesta mallista paljon enemmän. Leveä vyötärönauha tuntuu paremmalta ja pöksyt istuvat paremmin. 🙂

(housut saatu blogin kautta)