DIEETTI LOPPUI – NYT MÄSSÄÄMÄÄN…EIKU

Mun neljän kuukauden dieetti tuli eilen päätökseensä samoin kuin myös valmennus. Ajattelin kirjoitella vielä oman postauksensa lopullisista tuloksista ja fiiliksistä, jotka on tällä hetkellä tosi hyvät. Monesti erilaisten ohjelmien noudattaminen ei ole vaikeaa, vaan haasteet alkavat kun valmennus tai ohjelmien noudattaminen loppuu. Miten löytää tasapaino ja tietty rentous, ilman että kaikki työ menee hukkaan?

Mä sain ja saan vielä lisää ohjeita ja vinkkejä tulevaisuudelle, mutta sain myös ohjeen että voin samantien nostaa kaloreita aika isolla kädellä ylöspäin. Olisi kuulemma turhaa alkaa nykimään kaloreita ylös 70 kcal per viikko, kun treeniä kuitenkin tulee ja kroppa näyttää tykkäävän energiasta. Mitä näihin dieetti hommiin tulee, tässäkin asiassa ollaan helposti tosi mustavalkoisia. Kun joskus muutamia vuosia sitten dieetit lopetettiin siihen, että vedettiin munkkeja ja pizzaa kaksin käsin, niin nykyään onkin muodikasta olla reversellä ja syödä päivittäin 10 g kaurahiutaleita enemmän kuin dieetillä. 😀 Tuohon väliinkin mahtuu jotain ja kroppa ei toimi niinkään, että jos nostaa energiaa ylös niin kaikki on samantien vyötäröllä. Etenkään jos syö suhteellisen siististi ja urheilee.

Oon monesti sanonut, että painonpudotus ja kehonmuokkaus on matikkaa. Lasket kalorit ja kulutuksen kohdilleen ja tulosta alkaa tulla. Olisi tietysti tosi helppoa jos se menisi aina noin, mutta keho ei kuitenkaan toimi aina koneen tavoin. Joskus tarvitaan hienosäätöä ja kokeiluja, jotta löytyy se itselle toimivin systeemi. On totta että suurimmalle osalle ihmisistä toimii suurpiirteisesti samat asiat, mutta pienillä jutuilla voidaan saada vieläkin toimivampi paketti. Oma kroppani on esimerkiksi sellainen, että se sietää hyvin hiilihydraatteja ja jos niitä pudotetaan liian alas, tuntuu että koko systeemi lakkaa toimimasta, vaikka olisi kuinka miinuskaloreilla.

Tossa dieetin lopulla aloin huomata tämän asian ja kun raportoin asiasta valmentajalle (kroppa alkoi kerätä nestettä normaalia enemmän) sain ohjeeksi pitää neljä tankkauspäivää. Voi poijjaat, että oli uudelleensyntynyt olo, kun aloin lapata hiilaria napaan. Määrät olivat jokseenkin jopa hurjia ja olin ihan varma, että herään aamulla turvonneena possuna, mutta mites kävikään. Tällä viikolla on ollut törkeen hyvä buugi ja oikeen huomaan kuinka turvotukset lähteneet liikkeelle. Lihaserottuvuus on ehkä parempi kuin koskaan ja mielikin on tosi jees. Tuntuu hyvältä. 🙂

Oon siis lähtenyt systemaattisesti syömään enemmän. Syön kuitenkin pitkälti samoja ruokia, määrät ovat vaan suurempia ja lisäksi oon lisäillyt hiilaria vähän sinne sun tänne. Mun ei edes tee mieli vetää mitään epäterveellistä mättöä, sillä oon vaan niin onnellinen tästä olosta ja siitä fiiliksestä mitä oikea, ravinteikas ruoka saa aikaiseksi. Toki tuun varmasti syömään jossain vaiheessa myös jotain ”ohi”, sillä tällä hetkellä koen että sellainen 80/20 – tyylinen setti voisi toimia mun elämäntilanteeseen aika hyvin.

Tuun tekemään vielä erillisen postauksen mun tankkauspäivän ruuista, siitä tuli nimittäin tosi paljon toiveita. Tänään tuli myös testailtua vähän uusia liikkeitä salilla ja postailen videota instagramin puolelle. Oon muutenkin aika aktiivinen siellä nykyään ja tavoitteena on alkaa panostaa myös noihin videoihin ja jakaa treeni-inspiraatiota. Instasta mut löytää, yllättäen nimellä ainorouhiainen. 😉

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


SEITSEMÄS DIEETTIVIIKKO – MITÄ TÄSTÄ JÄI KÄTEEN?

Tänään ajattelin pohdiskella mitä kaikkea opin tai mitä missasin seitsemän viikon aikana. Vaikka ulkoisesti vaikuttaa, että dieetillä oleminen olisi aina helppoa, niin tietysti tarkalla ruokavaliolla olo vaatii välillä myös uhrauksia ja tsemppailua. Itse koen, että kaiken kaikkiaan tämä meni aika helposti, sillä oma elämäntyylini on muutenkin säännöllinen ja syön arkisin aina samalla rytmillä, joten en kokenut että jouduin tekemään suurta muutosta. Haastavin viikko oli kolmas dieettiviikko, jolloin olin paisuneen polven vuoksi saikulla. Heti kun treeni ei ollut rytmittämässä arkea, muuttui kaikki vaikeammaksi ja tuolla viikolla koin myös eniten nälkää, mikä kuulostaa hullulta, sillä kulutus oli paljon pienempi ja silti söin jokaisella viikolla samalla tavalla. Koen siis itse, että kun haluaa tehdä tulosta, liikunta on erityisen tärkeässä roolissa! Tuloksia on myös helpompi pitää yllä, kun urheilee säännöllisesti. Koen myös, että liikunan avulla tehdään suurinta muutosta juuri kehonkoostumuksen kanssa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Dieettiviikko kolmoselta

Mielestäni kaikessa muutoksessa on ensisijaisen tärkeää se, että oikeasti haluaa muutosta. On kiva haluta vähän kaikenlaista, mutta motivaatio säilyy pitkällä tähtäimellä vasta kun oikeasti haluaa muutosta ja on valmis tekemään töitä sen eteen. Omalla kohdalla lähtötilanne oli ihan hyvä, eikä varsiaiseen dieettiin ollut suurempaa tarvetta, mutta halusin testata ruokavaliota ihan käytännössä ja tietysti halusin myös tuloksia. Mielestäni se, että on ihan ok kunnossa ei tarkoita sitä, ettei voisi olla paremmassa. Useinhan sitä kyseenalaistetaan jos hyväkuntoinen tyyppi kiristelee tai tavoittelee ulkoisia muutoksia. Mielestäni on myös ikävää, että usein otetaan aina ”olet sairas” – kortti käyttöön tällaisissa tapauksissa. Asioita voi toki tehdä epäterveellisellä tavalla, mutta myös järkevästi. Usein ei ymmäretä sitä, että kiristely on aina kulutuksen ja syömisen suhdetta, eikä tosiaan tarkoita, että jos treenaan 3-4 h päivässä niin syön 1500 kaloria.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Dieetin alussa suurin haaste oli lisätä ruokailukertoja, sillä olin tottunut syömään harvemmin ja enemmän. Nyt täytyikin syödä useammin ja vähemmän. Myös ruuan vähentyminen aterioilta pelotti etukäteen. Mitä syömiseen tulee, tykkään siis syödä paljon. Onneksi ruokavalioillani saa kuitenkin syödä hyvin ja vihanneksia lisäämällä saa aina voluumia annoksiin. Kuten yleensä, myös tähän asiaan tottui hyvin nopeasti. Nyt koen, että en halua enää palata vanhaan, vaan aion jatkaa samalla ateriarytmillä myös tulevaisuudessa. Yksi haaste on ollut myös se, että kaikki ateriat valmistetaan itse, eikä voi käydä esimerkiksi ulkona syömässä. Toisaalta, en harrasta ulkona syömistä muutenkaan kovin usein, joten näitä tilanteita oli loppupeleissä aika harvoin.

Haastavinta dieetillä oli viikonloput, jolloin on kiva poiketa arjesta ja tehdä muita juttuja. Toisaalta viikonloppujen jälkeen oli aina superhyvä fiilis, kun oli elänyt terveellisesti ja jättänyt ylimääräiset jutut pois. Myös tähän tottui aika nopeasti. Usein haastavinta on juuri ensimmäiset viikot, kun täytyy opetella uusia rutiineja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ehdottomasti parasta on ollut olotila, joka on ollut jatkuvasti kevyt ja energinen. Rakastan sitä oloa, kun mistään ei kinnaa tai kiristä, eikä turvota. Se olo on kuitenkin mielestäni loppupeleissä paljon parempi, kuin niiden herkkujen mättääminen. Tämä on tietysti makuasia, mutta nyt kun olen muutaman vloppuna syönyt myös ns. epäterveellisiä juttuja, muistuu mieleen, miten epämukava olo voi ”huonosta ruuasta” tulla, vaikka sitä ei mättäisi mitenkään erityisen paljon. En väitä että kaikilla on näin, mutta itse voin vaan yksinkertaiseti paremmin puhtaalla ruualla. Mietin juuri eilen, että miksi ihmeessä sitä tekee itselle asioita, joista ei pidemmän päälle tule hyvä olo. Lopputuloksena voidaan siis sanoa, että olen erittäin iloinen että aloitin  tämän projektin, sillä oon oppinut uusia hyviä tapoja ja saanut myös toivomiani tuloksia! Pieni haastaminen opettaa myös löytämään itsestään uusia puolia.

Seuraavassa osassa ajattelin kertoa, miten ruokavalion&treenien muut käyttäjät ovat kokeneet homman ja millaisia tuloksia niillä on saatu. Jos haluat kertoa oman tarinasi/tämän hetkiset tulokset, voi raapustaa ne komenttiboksiin/mun mailiin: aino.rouhiainen@wsc.fi. Jos olet kirjoittanut aiheesta omaan blogiisi, linkkaan mielellään blogisi tähän juttuun mukaan! 🙂

kuva 1: Riikka