Heippa! Osa ehkä luki mun kirjoituksen haaveista ja unelmista, jossa kerroin että hain Les Millsin The One Superstar kilpailuun. Eilen sainkin sitten sähköpostia, että meitsi on valittu mukaan! Olin tietysti iloinen, mutta samalla alkoi jännittää ihan hulluna. Mulla ei ole mitään hajua, kuinka moni on hakenut ja kuinka moni on valittu, mutta silti, siisti homma!
Sain ohjeeksi valita kappaleen Bodyattack-ohjelmasta, joka on 2 vuoden sisältä ja alle 5 minuuttia. Olin ajatellut ohjaavani jonkun sykehuipun, eli nelosen tai ysin, mutta tuo aikaraja sulkee melkein kaikki kyseiset biisit pois. Koska koen olevani ”parempi” noissa menevissä tsipaleissa, ajattelin sitten valita jonkun kasibiisin, eli intervallin. Katselin nopeasti mitkä jää alle 5 min ja silmiin osui tuo viime mixauksessakin ollut ohjelman 81. ”Try”. Katselin että tuo ohjelma on julkaistu aikalailla 2 vuotta sitten, pitää vielä tarkistaa mahtuuko se mukaan.
Nyt kysyisinkin teiltä hyvät jumppaajat, tuleeko teille mieleen hyviä vanhoja biisejä, joita voisin miettiä vaihtoehdoiksi? Yksi asiakas sanoi että ota joku missä on kerähyppyjä, mitä olin kyllä itsekin ajatellut, mutta nekin on yleensä noissa sykepiikeissä mukana. 😀
Eilen kun kerroin kaverille tästä jutusta, hän tokaisi (positiiviseen sävyyn) että sä kans saat aina mitä haluat/pääset sinne minne haluat. Itselle tuo lause kuulosti aivan hullulta, koska en tosiaan ajattele niin. Itseasiassa viime aikoina oon tuntenut itseni ihan surkeeksi kaikilla osa-alueilla ja tuntuu, että kaikilla muilla asiat skulaa paremmin. Joskus sitä miettii, että on niin epäreilua kun toiset aina saa kaiken mitä haluaa ja menee muutenkin hyvin. No, tulin pohtineeksi asiaa enemmänkin ja uskon, että monesti sitä olettaa toisten ihmisten elämästä paljon enemmän kuin tietää. Blogit ja instagramit antaa tiettyä kuvaa ja eihän sitä tule kuitenkaan aina mietittyä, että ei nuo jutut kerro aina ihan kaikkea. Se on vaan lähinnä sitä pintakiiltoa.
kuva: Riikka
Välillä mulla on kausia, että ei yhtään huvita selailla instagramin feediä, tai lukea blogeja, koska ne aiheuttaa lähinnä ahdistusta siitä miten kaiken pitäisi sujua. Näitä kausia ei ole usein ja suurimmaksi osaksi saan enemmänkin inspiraatiota toisista, menestyvistä ihmisistä. En seuraa säännöllisesti mitään tiettyjä blogeja, vaan lähinnä selailen kiinnostavia aihepiirejä läpi. Itse kun kirjoittelee näistä treenijutuista, on ihan mukavaa lukea jotain ihan muutakin välillä.
Mitäs sanotte? Ahdistaako teitä koskaan pintakiilto, vai osaatteko suodattaa kaiken lukemanne ja keskittyä vain siihen omaan juttuun?
..Ja hei, pistäkääs niitä lemppari attack-biisejä!! 🙂
