SEITSEMÄN SYNTIÄNI

23.06.2018
3

Huomenta! En tiedä kuinka moni on tänään ruutujen ääressä lueskelemassa, joten laitetaan ulos tällainen kevyempi postaus. Kuten mun eilisestä postauksesta pystyi jo haistella, on juhannus mennyt tänä vuonna ilman sen suurempia muutoksia normaaliin arkeen/viikonloppuun.

Kävin eilen salilla penkkaamassa ja yllätyin kuinka paljon jengiä oli treenaamassa! Itse kun on aina ollut juhannukset jossain humputtelemassa, niin olen kai kuvitellut muidenkin tekevän niin, hah. No ei tästä yhdestä viikonlopusta tarvirse ottaa stressiä. Jotenkin tuntuu, että oli mikä juhlapyhä tahansa niin ihmiset ottavat kauheat paineet siitä, että pitää juhlia ja tehdä jotain. Itse näen hieman hulluna ajatustyylin, että tuli taivaalta sitten saavista vettä tai räntää, niin nyt perkele ollaan ulkona ja rillataan kun on juhannus! 😀

No se siitä, mennään meikämuijan synteihin seuraavaksi…

Herkuttelusyntini

En haluaisi ajatella syömistä syntinä, mutta jos jotain pitää tähän sanoa niin suklaakuorrutteiset pähkinät on mun heikkous. Parrotsin pähkinälaarilta lähtee aina jäätävä säkki mukaan, sillä nykyään on niin paljon kaikkea ihania herkkuja. Eilen justiin ostin ensimmäistä kertaa toffee-valkosuklaakuorrutteisia pähkinöitä, ei hemmetti kun hyviä!

Ihonhoitosyntini

Laiskuus, sillä vaikka mulla on kaapit täynnä erilaisia kuorintoja, naamioita ja ties mitä, niin oon aika laiska käyttämään niitä. Kasvojen ihon kyllä puhdistan (jos meikkiä :D) ja rasvaan, mutta kropan ihon huolto jää liian vähäiselle huomiolle. Lisäksi mua on alkanut vähän ahdistaa kaikki synteettiset aineet mitä kroppaan imeytetään kosmetiikan kautta, joten ajattelen niidenkin käytön syntinä. Onneksi mulla alkaa olla tuo luonnonmukainen kosmetiikka jo hyvin hallussa kaikelta osin!

Siivoussyntini

Vaatekaappini on melkoinen pommi ja omistan aivan liikaa vaatteita, ahdistaa ihan välillä kaikki tavaran määrä. Myös kaapin ovien auki jättäminen on meitsin pahe. Mä en tiedä onko tämä joku syndrooma vai mitä, mutta siis multa jää aina kaikki ovet auki. Keittiössä touhuillessa saattaa olla joka ikinen kaapin ovi auki ja tästä kun ne nopeasti laskin, sain määräksi 15 😀 Ihmettelen aina itsekin näkyä, mutta en vaan osaa sulkea niitä, etenkään jos olen ajatuksissani.

Lisäksi mun siivoominen on usein hyvin pintapuolista ja tälläkin hetkellä tämä kämppä oikeen huutaa lattioiden, kaappien ja ikkunoiden kunnollista pesua. Oon jo kauan miettinyt että tilaan jonkun siivouspalvelun, mutta en ole sitäkään saanut aikaiseksi. 😀

Hiussyntini

Hiustenpidennykset! Tiedän, että olisi parempi olla ilman, mutta oon niihin koukussa. Mitä pidemmät sen paremmat! 😀 Aikaisemmin olisin voinut lisätä tähän hiusten kotivärjäyksen, mutta onneksi oon jo pari vuotta luottanut vakkarikampaajan palveluun, jossa käyn aina neljän viikon välein. Hiukset voivat paremmin ja niiden väri on mun silmään ihan täydellinen. 🙂

Ystävyyssyntini

Tuli pisto sydämeen jo tämän ajattelemisesta, mutta joo..Oon siis tosi huono pitämään yhteyttä ja vastaamaan viesteihin. Tuo viesteihin vastaaminen ei koske pelkästään ystäviä, vaan ihan kaikkia. Koen jotenkin, että kun mulle tulee joka tuutista jatkuvalla syötöllä viestejä, kysmyksia ja yhteydenottoja (some + työ) niin välillä ihan kaikki viestit ahdistaa ja haluaa vaan olla ”rauhassa”.

PS. Tämän johdosta vastasin juuri kahteen viestiin, joihin piti jo eilen vastailla kamuille takas…Terkkuja! 😀

Pukeutumissyntini

Onko muka syntiä pukeutua 90% ajasta mukaviin vaatteisiin a.k.a urheiluvermeisiin? No, ehkä ihan vaihtelun vuoksi voisin useammin vetää sieltä kaapista muutakin kuin ne trikoot. Synniksi voisin kuitenkin mainita mielummin sen, että tilailen ja omistan paljon normaaleja vaatteita ja tykkään seurata muotia, mutta jostain syystä käyttö jää aina ihan liian vähälle ja sielä ne lojuvat mun kaapissa käyttämättöminä! Jostain syystä ne niket, addut ja gymsharkit osuu aina käteen kun valitsen päälle laitettavaa. 🙂

Parisuhdesyntini

Tietynlainen itsekkyys. Pistän monesti omat tärkeät asiat kaiken muun edelle ja keskityn liikaa esimerkiksi töiden ja treenien yhteensovittamiseen. Kun on monta rautaa tulessa, on haastavaa ottaa vielä toinenkin henkilö ja hänen tarpeet huomioon. Koen tämän asian todella negatiivisena piirteenä itsessäni.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


ASIOITA JOITA EN YLEENSÄ KERRO

17.06.2018
7

Treeniblogi täynnä hyvinvointia ja ravintohommia sekä hieman näitä sivuttavia aiheita myös. Kun aihealue rajautuu hyvinkin pieneen osaan, jää paljon asioita kertomatta ja kirjoittamtta, koska ajattelen ettei hyvinvoinnin pariin hakeutuneita lukijoita kiinnosta mitä esimerkiksi tein viikonloppuna. ;D

Tänään ajattelin kuitenkin kertoa asioita, joita en yleensä täällä jaa. Satunnaisesti toki tulee höpistyä ihan yleisiäkin hommia, mutta paljon jää myös kertomatta. Kyse ei ole siitä että haluaisin salata tai antaa toisenlaisen kuvan elämästäni, vaan ihan siksi että koen ettei tietyt asiat kuulu tänne suurissa määrin.

Kävin heittämässä talviturkin eilen! Kertomisen arvoinen asia on myös se, että viime kesänä en uinut kertaakaan, kun aika meni vain bilettäessä ja festareilla. 😀

Söin viikonloppuna 500 g karkkisäkin. Mun karkkisäkin sisältö koostuu usein salmiakkikarkeista, suklaa kuorrutteisista pähkinöistä ja suklaakarkeista. Pikkasen oli huono olo, mutta yllättävän hyvin upposi tuollainenkin määrä. Alle vetäisin toki itse tehtyä pizzaa, johon kokeilin ensimmäistä kertaa laittaa halloumjuustoa, toimi!

Halloumjuusto onkin mun ylivoimainen herkku kesällä, sitä tulee ostettua joka kauppareissulla ja ilman sitä ei vaan voi grillata!

Mun piti eilen mennä paikallisille festareille täällä Vaasassa, mutta jostain syystä ne jäi väliin. Viime viikoloppuna mun piti lähteä baanalle, kun kotiuduin tampereen koulutuksesta. Hain automatkalla kurkun kostukkeetkin valmiiksi, mutta kun pääsin kotiin ja kävin suihkussa niin popparikulho ja paradise hotel alkoikin vetää enemmän puoleensa. Missäköhän nyt mättää?

Laitoin tatuoinnin tällä viikolla. Toinen tatska ja tällä kertaa vähän isompi ja näkyvämpi kuin edellinen, lomamatkalla extemporee hankittu. Tatuoinnissa lukee sanoma, joka on aina ollut mulle sellainen tärkeä juttu!

Piti mennä treenaamaan tänään, mutta oon vaan siirtänyt hommaa eteenpäin ja näillä näkymin jää kyllä koko treeni välistä. Olisi vaan pitänyt mennä silloin aamulla, kuten olin suunnitellut. 😀

Tykkään istua auton kyydissä ja eilen mm. ajettiin täältä Vaasasta Seinäjoelle ihan muuten vaan. Oltiin mestoilla ehkä 10 minuuttia ja käännyttiin takas. Auton kyydissä istuminen on jollain tavoin rentouttavaa. Tosin pidemmät matkat alkavat kyllä jossain vaiheessa puuduttaa. Tähän vaikuttaa myös paljon se, kenen kanssa matkustaa. 🙂

Kävin yhden päivän aikana ruokakaupassa kolmesti, koska en näköjään osaa ajatella pidemmälle kuin, että mitä syön seuraavaksi.

Tällä viikolla koin jotain mitä en olisi ikinä halunnut kokea, mutta samalla se asia oli jollain tavoin helpottava juttu ja tuntuu, että oon samalla herännyt kuplasta jossa oon taas vedellyt menemään koko kevään. Opetus oli kai, että kaikessa huonossa on aina mukana myös jotain hyvää.

Mun on todella vaikea luottaa ihmisiin. Tuntuu, että on olemassa yhden käden sormilla laskettava määrä ihmisiä, joihin pystyn luottaa varauksetta. Taitaa olla nykypäivän vitsaus.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


5 x OIVALLUKSIA

30.05.2018
0

…Migreenikohtaus ilman päänsärkyä on näköjään mahdollinen ja sellaisen voi saada yhtäkkiä, vaikka ei olisi aiempaa historiaa migreenistä. Meinas iskee pieni paniikki kun yhtäkkiä ei nähnyt muuta kuin outoja valoja ja olo oli kuin leijuisi pilvissä tai olisi kännissä. Fiilis tokeni, kun makoilin tunnin ajan pimeessä huoneessa, vaikkakin pääkoppa tuntui vielä muutaman tunnin ajan hieman huteralta.

…Mahdoton muuttui jälleen kerran mahdolliseksi, kun toivoton päivä työkuormineen ahdisti ja tuntui ettei aika riitä, eikä tästä voi selvitä millään. Päälle vielä tuo migreenikohtaus, joka vei juuri sen ajan mitä olin laskenut tärkeimpään työhön tänään. No, jollain ihmeen voimalla kaikki tuli hoidettua ja illan jumppakin vedettiin kunnialla maaliin.

..Oon näköjään käyttänyt koko elämäni väärän kokoisia rintsikoita. Joskus blogeista ja mainonnasta on todellakin hyötyä, kun yhtenä päivänä selailin kolleegani Siljan postausta rintaliivejä koskien ja päädyin Change lingerien sivulle tekemään kokotestin. Kun koko lävähti ruudulle, piti kyllä hieraista silmiä ja mitata uudelleen. Epäilyksistä huolimatta päätin tilata sivulta rintsikat kyseissä koossa ja voi jestas mikä ero! Yhtäkkiä ei huvitakkaan käyttää pelkkiä urheilurintsikoita all day long. 😀 Kaikkea sitä oppii kun vanhaksi kasvaa.

..Les Millsin ryhmäliikunnat eivät todellakaan ole enää mitää läpsyttelyä. Eivät kyllä ole koskaan olleetkaan, mutta nykyään meno on jo kunnon treeniä, jossa kovempikuntoinenkin saa haastaa itseään. Allekirjoittanutkin puuskuttaa attackissa menemään kuin viimeistä päivää, mutta voi että se fiilis tuntien jälkeen – Ihan parasta!

..Epäilyksistä huolimatta lähestulkoon aina oppii jotain uutta, kun uskaltaa hypätä oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Pelko siitä että uusi asia olisi huonompi kuin nykyinen pysäyttää meitä liian usein. Jos on pienikin fiilis että huvittais, niin anna mennä! Elämä on liian lyhyt empimiseen.

Kuva: Anna Riska / Annmarias

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


VANHENEMINEN & SIIHEN LIITTYVÄT TABUT

27.05.2018
4

Ikä on vaan numeroita, mutta usein jossain vaiheessa elämää ne numerot alkavat ahdistamaan jollain tavoin. Lapsena ja nuorena sitä odottaa että ikää tulisi enemmän ja jossain vaiheessa parinkympin toisella puolella, sitä alkaakin toivoa että aika hidastuisi. Useimmilla iskee jonkinlainen ikäkriisi juuri kolmenkympin tienoilla, johtuen ehkä yhteiskunnan asettamista odotuksista. Pitäisi olla parisuhde, lapsi, oma koti ja vakituinen työ. Mäkin oon käynyt läpi melkoista itsetutkiskelua ja pientä paineilua asian tiimoilta. Erosin pitkästä suhteesta juuri silloin, kuin kaikki muut ympärillä alkoivat mennä naimisiin, perustaa perheitä ja niin edelleen. Kyllä siinä tuli mietittyä, että mitähän omasta tulevaisuudesta oikeen tulee.

Kun koemme paineita erilaisista asioista, tulevat odotukset useimmiten juuri näistä ulkoisista ”säännöistä” että miten asioiden tulisi mennä. Mistä ne säännöt tulee? Haluatko oikeasti täyttää ne odotukset vai toimitko vaan koska pitää? Ja siitä päästään kysymykseen, että kuka sen päättää mitä pitää tehdä tai saavuttaa. Oman tien kulkeminen ja omista arvoista kiinni pitäminen on nimittäin paras päätös mitä voi elämällään tehdä. Onni ja onnellisuus tulee siitä, kun elää ja tekee asioita joista aidosti nauttii.

Sullakin saattaa olla vahva ajatusmalli siitä, miten oma elämä tulee menemään, mutta tiiättekö kun harvemmin asiat menee kuten on suunnitellut. Ikäkriisin tai jonkun muun kriisin iskiessä kannattaakin pysähtyä miettimään, että mistä ne paineet tulee, onko itse vain luonut itselleen turhia olettamuksia ja sitten pettyy kun ne eivät täytykkään?

Monesti sitä ajatellaan ja lokeroidaan juuri sitä mitä pitäisi omistaa tietyni käisenä ja myös sitä millainen tulisi olla. Oon itse sitä mieltä, että ikä ei ole mittari siitä mitä asioita voi tehdä tai miten tulisi käyttäytyä. Oon esimerkiksi kuullut seuraavanlaisia oletuksia ikää koskien..(huom. nämä eivät koske ainoastaan itseäni)

Ei kolmekymppisenä voi enää mennä festareille.

Kolmenkympin jälkeen kroppa rupsahtaa, eikä sille vaan voi mitään.

Ei ton ikäisenä voi käyttäytyä kuin parikymppinen (kyseessä sponttaani hauska veto)

Meinaatko vielä 10 vuoden jälkeen muka vetää jumppia? 

Eikö pitäisi jo rauhoittua (viitaten treenaamiseen), et palaudu enää samalla tavalla kuin nuorempana. 

Olisiko aika hankkia kunnon työ?

Ei ton ikäinen voi käyttää napapaitaa ja värjätä hiuksia noin räikeäksi.

Itse koen olevani luonteeltani ikinuori. Innostun edelleen samoista asioista kuin kymmenen vuotta sitten, en kaipaa elämääni tämän enempää vakautta tai tasapainoa. Tykkään siitä, että saan määritellä omat menemiset ja aikataulut sekä työn että vapaa-ajan puolesta.

Ulkoisille muutoksille ei kaikille mitään voi, mutta aika paljolle voi. En koe, että kuntoni olisi huonontunut, päinvastoin, voimaa löytyy enemmän kuin vaikka parikymppisenä ja kestävyyskuntokin yhtä hyvällä tolalla edelleen. Rupsahtamisesta (mitä se sitten ikinä tarkoittakaan) tai esimerkiksi lihomisesta tuskin tarvitsee edes sanoa, että se on ihan oma valinta kuinka kehoaan kohtelee, oli sitten nuori tai vanhempi.

Miettikääs kuinka paljon energiaa ja ahdistusta syntyy juuri siitä mitä meiltä oletetaan odotettavan? Tällainen johtaa nopeasti jatkuvaan suorittamiseen ja unohdetaan mitä oikeasti halutaan tehdä. Loppupeleissä fakta on se, että me ihmiset ollaan aika itsekeskeisiä ja keskitytään paljon oman navan ympärille.

Oikeasti ketään ei kiinnosta kahta minuuttia pidempään jos mokasit jotain, tai kukaan ei edes huomaa että lihosit kaksi kiloa. Kukaan ei mieti ja pohdi miksi olet poissa somesta kaksi päivää, eikä sitä tarvitse perustella ja selitellä, miksi et ole päivittänyt blogia hetkeen. Etenkin some altistaa tähän, että kuvitellaan olevamme maailman napoja, joita kaikki seuraa. Kuvitellaan, että aina tulisi olla saatavilla ja jotenkin tilivelvollisia raportoimaan kaikki omasta elämästä. Välillä sorrun tähän itsekin, mutta pyrin muistuttamaan itseäni siitä, että on mun ihan oma valinta mitä esimerkiksi jaan sosiaalisessa mediassa ja mitkä asiat pidän sieltä poissa.

Oletteko te törmänneet oletuksiin koskien ikää tai jotain muita asioita?

Kuvat: Anna Riska / Annmarias

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


POWER BOOTY CHALLENGE – MITEN MENEE ATM?

30.04.2018
4

Kaksi viikkoa sitten starttasi mun tämän kevään oma pikku ”kesäkuntoon” – haaste, kun lähdin mukaan Power Booty Challenge – nimiseen valmennukseen. Pidempiaikaiset lukijat tietävät, että olen utelias ja tykkään testailla erilaisia juttuja, pitihän sitä siis testata myös yksi nettivalmennuskin läpi. Tosin nyt ollaan vasta alkutaipaleella, kun kolmas viikko alkoi tänään. Enköhän mä kuitenkin tämän hoida kunnialla läpi. Ennen valmennusta tiedustelin Laurenilta (Lauren Simpson, valmennuksen laatija), että onnistuuko tämä touhu ylipäätään kun noita jumppaohjauksia on sellainen 8-10 h viikossa, mutta hän vakuutteli, että voin jättää vapaavalintaiset aerobiset pois kokonaan ja tehdä vain salitreenit.

Ohjelmassa on tällä hetkellä kolme pakaratreeniä ja kaksi ylävartalotreeniä viikkoon ja tähän mennessä olen tehnyt ne kaikki. Nuo treenit eivät ole olleet mitään hirveitä killereitä, vaan ainakin alussa on keskitytty paljon tuntuman ja oikean hermotuksen hakemiseen, toki tehden myös isompia liikkeitä, kuten kyykkyä, maastavetoja ja lantionnostoja. Lähestulkoon kaikki treenit ja liikkeet ovat supersarjoja ja kellotin tuossa että yksi sarja kestää keskimäärin kaksi minuuttia, joten siinä ehtii jo sykekin nousta kivasti. Lisäksi tänään treenin perään oli lisätty vielä viimeistelynä circuit-osio, joka oli ihan järkyttävä killeri. 😀 Mua siis v*tutti niin paljon kun tein sitä, koska tuntu että pakarat ja keuhkot räjähtää ihan just. 😀 Tämän päivän treeni oli kyllä tähän astisista kaikista kovin!

Ohjelma muuttuu kahden viikon välein ja mitä olen ymmärtänyt niin tehoja isketään lisää aina kun muutoksia tapahtuu. Valmennukseen kuuluu myös joka viikkoinen valokuvien otto (kuntokuvat) ja vaikka aikaa on kulunut vasta näin vähän niin muutoksen kyllä huomaa jo. Mulla kiristyy kroppa suhteellisen nopeesti, kun maltan siistiä ruokavaliosta kaiken ”ylimääräisen” pois. Paino putosi ekalla viikolla -1,1 kg ja toisella viikolla 0 kg. Painolla ei oikeastaan ole paljon merkitystä mulle, mutta seurailen sitäkin kerran viikkoon.

Ruokavaliota olen seurannut tarkkaan ja lähinnä mennyt makrojen mukaan, eli tehnyt ruoka-aineisiin muutoksia, kunhan päivittäinen makrojakauma pysyy ohjelman mukaisena. Olen tehnyt tätä niin paljon, että jos joku luettelee mulle jonkun makrojakauman pystyn heittää melkein päästä tarvittavat ateriat, määrät ja ruoka-aineet. Löytyy on oma kalorilaskuri päästä. 😀

Siitäkin huolimatta lasken aina aamuisin päivän ateriat valmiiksi, sillä tuossa ohjelmassa makrojakauma vaihtelee ihan päivittäin. Ohjelmassa on siis mukana valmiit ateriakokonaisuudet, mutta koska määrät ovat unsseissa ja muissa itselleni oudoissa mittamuodoissa, päädyin tuohon makrovaihtoehtoon.

Tähän asti olen siis tehnyt kaiken kuten kuuluu ja pidän tätä sekä hyvänä ja huonona luonteenpiirteenä, että noudatan aina tarkkaan sääntöjä ja ohjeita, jos sellaisia on. 😀 Tarkoitus olisi kuitenkin kuunnella kroppaa ja vähentää treeneistä, jos palautuminen kärsii. Toistaiseksi kaikki hyvin ja pohdin tässä vakavasti, että ehkä jaan sitten vaihteeksi omat ”ennen/jälkeen” – kuvat kun haaste on paketissa. 😀

Alla pätkä tämän päivän treenistä. Liikkeet ovat siis usein liikepareina niin, että kaksi tehdään peräkkäin. Liikepareja yhdessä treenissä on noin 3-5 ja ilmeisesti se aiemmin mainittu kamala circuitti tulee olemaan viimeistelynä myös muissa treeneissä tällä viikolla. 😀

…Meinas aivan unohtua, Hyvää Vappua kaikille! <3

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


« Vanhemmat
Uudemmat »