MILTÄ 500 KALORIA NÄYTTÄÄ ERI ANNOKSISSA?

Kevyesti syömisen ei tarvitse tarkoittaa vähän syömistä, eikä paljon kaloreita välttämättä tarkoita suuria määriä ruokaa. Keventäjien kannattaakin valita ruokia, jotka sisältävät vain vähän energiaa, jolloin nälästä ei tarvitse kärsiä, vaikka haluaisi pitää energiansaannin miinuksella kulutukseen nähden. Jos tavoitteena on saada runsaammin energiaa ja ruokamäärät alkaa tökkiä, kannattaakin valita ruokia, joista saa pienemmällä määrällä enemmän energiaa. Energiatiheät ruuat eivät välttämättä ole aina roskaruokaa, vaan pienillä lisäyksillä saa helposti kalorimäärää ylös tarvittaessa.

Jos taas haavena on saada painoa hieman alas tai kroppaa timmimpään kuntoon, myöskin pienet valinnat vaikuttavat paljon. Päivittäinen kahvipulla vähentää energiansaantia juuri sen verran mitä tarvitaa puolen kilon painonpudotukseen viikossa. Juomat sisältävät myös paljon turhaa energiaa ja jo kolmesta kahvilasta tilatusta kahvista voi kerätä sen saman kalorimäärän mitä aiemmin mainittu pulla toi. Alla näkyy 500 kaloria eri juomissa ja ruuissa.

olutta, coca colaa, latte kahvi, appelsiinimehua

Tein vaihtoehtoisesti kollaasin annoksista, joissa on noin 500 kaloria. Itse syön aina paljon vihanneksia ruuan seassa ja isotkaan annokset eivät ole kalorimäärältään kovin suuria. Idea tähän postaukseen lähtikin siitä kun postasin mun IG storyyn kuvan aika eeppisen isosta annoksesta, jossa oli juurikin vain 500 kalorin verran energiaa. Kuva alla ja sen alla kollaasi.

500 kalorin annoksia meikäläisen malliin

Monesti ajatellaan, että herkuttelu on täysin kiellettyä dieetillä, mutta on todella paljon herkkuja, joita voi nautiskella kevyemmin silloin kun makeanhimo iskee. Alla olevassa kuvassa siis proteiinivaahto mansikoista, protskulettuja, omenakaurapaistosta jäätelöllä sekä mansikoita ”kermavaahdolla”. Tuossa viimeisessä kalorimäärässä on laskettu 250-300 g mansikoita ja pari desiä vaahtoa. Jos sitä vertaa samaan määrään mansikoita + normaalia kermavaahtoa, niin energiamäärät nousee jopa 600 kaloriin. Kaikkien alla olevien herkkujen reseptit täällä. 

Jos ajatellaan vielä, että muutamasta rivistä suklaata tulee täyteen se 500 kaloria, niin samalla määrällä saa syödä aika paljon enemmän esimerkiksi alla olevassa kuvassa oikealla näkyviä kevyempiä ruokia, jotka täyttävät vatsan, pitävät nälkää pidempään ja antavat tasaisemmin energiaa, jolloin mielialakin pysyy vireänä! Söisitkö pienen määrän valmismakaronilaatikkoa vai 4 lautasellista kaurapuuroa? Entäs lautasellisen mysliä vai kaksi suurta lautasellista kasvissosekeittoa?

Kollaasissa näkyvät kuvat lainattu täältä.

Tuliko yllätyksiä tai herättikö ajatuksia?

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


(LAPSEN) KARKKIPÄIVÄ SITTENKÄÄN NIIN HYVÄ IDEA?

Karkkipäivä on monelle tuttu juttu jo omasta lapsuudesta ja varmasti yleinen tapa edelleen. Oon pohtinut tätä aihetta melko paljon viime aikoina ja yleisesti ruokien jaottelusta kiellettyihin ja sallittuihin. Itsekin sitä pitkään harrastaneena olen alkanut kyseenalaistamaan onko se sittenkään järkevää rajoittaa tiettyjä ruokia ja sallia toisia. Ihminenhän luonnollisesti toimii niin, että kielletty hedelmä houkuttaa ja etenkin lapsena opitaan ja omaksutaan paljon toimintamalleja ja tapoja, joita sitten tullaan toistamaan ehkäpä koko aikuisikä.

”Mustavalkoinen ruokien jaottelu hyviin ja pahoihin voi johtaa myöhemmin ”kaikki tai ei mitään” -ajattelumalliin. Se saattaa ilmetä lapsen ylipainona, syömishäiriönä tai kehon kuvan vääristymisenä.”

Ylläoleva kappale on valitettavan paikkaansa pitävä. Syömishäiriöt ja muut ongelmat syömisen suhteen ovat yleistyneet jatkuvasti, tai sitten niistä on vain alettu puhumaan enemmän. Fakta on kuitenkin se, että jos on yhtään sen tyyppinen henkilö, että asioiden suhteen joko vedetään täpöt tai ei ollenkaa, niin tästä voi syntyä ongelma.

”Kun herkkuja koskevia tiukkoja rajoituksia höllentää, voi lapsi syödä aluksi paljonkin niitä. Pian uutuuden viehätys kuitenkin kaikkoaa, kuten ”kielletyn hedelmän” houkutuskin, eikä lapsi enää ahmi makeaa mahan täydeltä.”

Kirjoittelin tuossa muutama viikko takaperin omakohtaisen kokemuksen juuri siitä, että kun poistaa kiellot ja säännöt niin mieli alkaakin toimia niin, ettei enää kielletyt asiat himota samalla tavalla. Lapsena sitä vielä imee tapoja ja käyttäytymismalleja hyvin voimakkaasti, jolloin tällainen rennompi suhtautuminen voi olla paljon parempi kuin se, että kielletään kaikki herkut ja epäterveelliset asiat. Lapsenahan sitä ei oikeastaan edes tiedä, mitä ne herkut on, ellei niistä tehdä erikseen juttua, että nää on nyt tällaisia spesiaaliruokia, joita ei saa syödä kuin kerran viikossa.

Tottakai niitä alkaa haluamaan, jos ne kielletään ja nostetaan jotenkin erikoiseksi jutuksi, tai esimerkiksi palkitaan lasta herkuilla, kun hän on tehnyt jotain hyvää. Kyllähän siitä helposti jää käyttäytymismalli, että kun teen hyviä asioita saan herkutella. Moni toistaa näitä tietämättään myös aikuisena. Eli kun on rankkaa tai kun tapahtuu jotain erikoista–> palkitaan itseään ruualla. Tunnesyöminen johtuu yleensä aina jostain ja asian selvittämiseksi on hyvä ymmärtää syyt sille, miksi alkaa syödä tietyissä tilanteissa ja mistä ne tunteet ovat lähtöisin. Näin tunnesyömistä voi alkaa hallita, kun tiedostaa että nyt se fiilis tuli taas, mutta se johtuu vain tästä asiasta.

Jos saan joskus lapsen, haluaisin tietysti opettaa terveelliset hänelle elämäntavat, jotka varmasti tulisivat tässä taloudessa ihan automaationa. Uskon vahvasti siihen, että omalla mallilla on suuri vaikutus kasvatuksessa tässäkin asiassa. Ihmettelen aina kun katson jotain laihdutusohjelmaa jossa äiti kokkaa itselleen terveellisen ”dieettiruuan” ja sitten laittaa lapsille nakkeja ja ranskalaisia. Ei jotenkin mahdu mun kaaliin tuollainen. 😀

En kuitenkaan haluaisi tehdä ruuasta ja syömisestä sen kummempaa ”juttua”, sillä itse olen joutunut käymään läpi sen polun, että ruoka on hallinnut ajoittain elämää liikaakin. Se on todella raskasta, kun syöminen tai syömättä jättäminen on jatkuvasti mielessä ja rajoittaa elämää. Asioita on tietysti helppoa suunnitella näin etukäteen ja käytännössä monet jutut ovat toki haastavampia, mutta tästä pientä ajattelemisen aihetta myös siihen omaan syömiskäyttäytymiseen. Tämä sallivampi tapa ei ehkä toimi ihan kaikille, mutta se on aika varmaa, että ne kiellot ja säännötkään ei tee elämästä kovin helppoa.

Tummennetut lainaukset maikkarin artikkelista täältä.

LUE MYÖS: MITÄ TAPAHTUI KUN PÄÄTIN SYÖDÄ MITÄ TAHDON ILMAN RAJOITTEITA?

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


YKSINÄINEN YHDESSÄ

Tiedostan olevani tietynlainen syvällinen ajattelija, analysoija ja pohdiskelija. Välillä ihmettelen itsekin, miksi pohdin asioita niin syvältä, sillä se saattaa olla ajoittain aika raskasta. On päiviä, että olen ilman syytä todella alakuloinen, koska olen itse analysoinut elämää ja kaikkea tapahtunutta ja tapahtumatta jäänyttä liian paljon. Mun on myös joskus vaikea ilmaista itseäni haluamallani tavalla ja siksi kirjoittaminen on ollut jo pitkään tapa, jonka avulla saan tuotua omia ajatuksia ilmi niin kuten ne ajattelen.

Koen olevani sosiaalinen, mutta en nauti suurien ihmismäärien keskellä ja on vain muutama ihminen, joiden seurassa pystyn olla täysin rennosti. Olen siis jollain tavoin introvertti, joka väsyy uusien ihmisten kanssa ollessa, mutta toisaalta ajoittain nautin myös sosiaalisesta puolestani ja onhan ryhmäliikunnan ohjaus aika sosiaalista myöskin. En kuitenkaan koe olevani perinteinen jumppapirkko, eli sellainen joka höpöttää kaikkien kanssa ummet ja lammet, sillä small talk ei ole ehkä luonnollisinta mua. Uskon, että musta voi saada joskus jopa tylyn kuvan sen perusteella, että en hakeudu keskusteluihin ja tuntemattomien ihmisten kanssa sosialisoiminen voi olla jollain tavoin jopa raskasta. En tykkää puhua puhelimessa ja en ikinä vastaa, jos en tiedä kuka soittaa. 😀

Teinkin tänään erään testin, jonka perusteella olen ambivertti, eli introvertin ja ekstrovertin välimaastoon jäävä persoonallisuus. Ambiverttia kuvaillaan esimerkiksi näin:

Et vaivaudu sosiaalisista tilanteista, mutta väsyt niistä:

Yhtenä viikonloppuna käyt ulkona joka päivä, toisena sulkeudut yksin kotiisi rentoutumaan. Nautit sosiaalisista tilanteista, mutta kaipaat seuraelämäsi vastapainoksi yksin olemista. Liian pitkään yksin oleminen saa sinut kuitenkin tylsistymään ja haluamaan takaisin ihmisten ilmoille.

Tykkäät olla lyhyitä aikoja huomion keskipisteenä…

…mutta jatkuva valokeilassa oleminen saa sinut hermostuneeksi. Voit siis esimerkiksi nauttia esiintymisestä, mutta julkisuuden henkilö ei ole haaveammattisi.

Osaat tulkita ihmisiä hyvin

Koska sinussa on sekä introvertin että ekstrovertin piirteitä, olet empaattinen ja pystyt helposti ymmärtämään ihmisten päämääriä ja ajatuksenjuoksua.

Sinun voi olla vaikeaa ilmaista todellisia tunteitasi

Välillä sinun on vaikea ilmaista muille ihmisille, mitä todella tunnet. Joustavuutesi, empaattisuutesi ja mukautuvuutesi takia saatat sivuuttaa omat tarpeesi. Tämän takia sinulla voi olla joskus myös vaikeuksia tehdä päätöksiä.

Sinulla on viha–rakkaussuhde sosiaaliseen mediaan

Osa sinusta haluaisi roikkua sosiaalisessa mediassa päivät pitkät, osa haluaisi olla näyttäytymättä siellä lainkaan. Siksi saatat perjantaina tapittaa puhelinta taukoamatta ja lauantaina olla avaamatta sitä lainkaan. Sama pätee myös ystävien kanssa viestittelyyn ja puheluihin: välillä viestittelet ja soittelet tuon tuosta, toisinaan sinusta ei kuulu yhtään mitään.

Small talkin sijaan tykkäät käydä pitkiä keskusteluja

Pystyt kyllä tekemään tikusta asiaa, mutta se saa sinut helposti kyllästymään ja uppoamaan omiin ajatuksiisi. Tykkäät syvällisten puhumisesta pienellä porukalla enemmän kuin vitsin vääntämisestä suuressa väkijoukossa.

Kappaleet lainattu täältä.

Mulla on aina ollut suhteellisen paljon kavereita ja tuttuja, mutta olen myös aina ollut sellainen, että en viihdy kavereiden kanssa 24/7. En tarkoita tällä sitä, että en pitäisi heistä, vaan olen sellainen, että tarvitsen oman rauhan ja tilan. Kuten aiemmin mainitsin, on vain muutama ihminen, joiden kanssa voin olla sen 24/7 ilman että se tuntuu ”raskaalta”. Toivottavasti tuo ei kuulostanut ilkeältä, sillä kyseessä ei ole se, että toisissa olisi vikaa, vaan olen vain sellainen. 😀

Haluan esimerkiksi aina mennä kotiin yöksi, ellei kyseessä ole reissu tai matka johon olen valmistautunut etukäteen. On aika jännää, kun oppii ymmärtämään itseään ja sitä miksi on aina kokenut asiat tietyllä tavalla ja myös helpottavaa, kun ei tarvitse kokea huonoa omaatuntoa siitä, että ei ole maailman sosiaalisin ihminen. 😀

Ajoittain koen myös olevani jollain tavoin yksinäinen, mikä on aika erikoista siinäkin mielessä, että esimerkiksi arkisin olen suurien ihmismäärien kanssa tekemisissä jatkuvasti. Tämänhetkinen elämäntilanteeni (kiire, työpainotteinen arki jne) ja myös ystävieni elämäntilanne (monet saaneet lapsia, tai raskaana jne) on myös johtanut siihen, että valitettavan harvoin tulee nähtyä nykyään ja se varmaan saa tämän olon aikaiseksi osittain, ainakin niinä päivinä kun ei ole töitä ja on enemmän aikaa vain olla paikoillaan. Kun elämäntilanteet poikkeavat paljon toisistaan, molemmat osapuolet varmasti kokevat, että ei ole enää niin paljon yhteisiä asioita jaettavana entiseen verrattuna. Tämähän on ihan luonnollista ja tapahtuu elämän eri vaiheissa.

Uskon, että nyky-yhteiskunnassa moni tuntee olonsa yksinäiseksi myös yleistyneen somen käytön vuoksi. Kaikki tapahtuu puhelimien ja netin välityksellä, joten on myös vaikeampaa sosialisoitua ihan oikeassa elämässä. Sosiaalinen media ammattina voi olla hyvinkin yksinäistä työtä. Vaikka ruutujen takana olisi miljoona seuraajaa, tehdään tätä ammattia usein paljon yksin. Mulla on (onneksi) myös toinen työ, jossa on ne perinteisen työkaverit ja työ-yhteisö, mutta olen myös ajoittain tuntenut itseni yksinäiseksi, kun olen kokonaisia päiviä vain kotona töitä tehden. Arki ja työ sekoittuvat helposti toisiinsa tällaisissa tapauksissa.

Enpä tiedä mikä tämän tekstin pointti oli, mutta tuli fiilis, että piti purkaa näitä ajatuksia sanoiksi. Pystyykö joku samaistumaan, eli onko siellä soulmateja jotka ovat myös ambiverttejä?

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


PIKKUSEN ÄRSYTTÄÄ..

Siivoan aina iltaisin, sillä mulle on erityisen tärkeää herätä aamulla siistiin kotiin, etenkin siistiin keittiöön. Pikkusen pistää ärsyttämään, kun heräät ja löydät keittiön (tai olkkarin) pöydältä puurokattilan puoliksi syötynä ja kahvikupit sun muut tiskit tiskialtaassa, vaikka tiskikone on vain 30 cm päässä altaasta… grr.

Miksi mulla on aina kiire? Pikkusen ottaa pannuun, kun tiedän että se on täysin oma vika, mutta silti tuntuu että on jatkuvasti kiire saada jotain valmiiksi tai olla jossain. Yhtäkkiä on taas ilta ja koko päivä on vaan mennyt säntäillessä sinne ja tänne. Some things will never change.

Se fiilis kun kävit eilen kaupassa ja katsot jääkaappiin ja taas jotain on loppunut/puuttuu. No, ei auta, kun kurvata jumppien jälkeen (taas) nälkäisenä putiikin kautta. Ärsyttää, että menee niin paljon ruokaa jatkuvasti, etenkin tuo hevi-osaston kotiin kantaminen tuottaa tuskaa, sillä puoli kiloa (tai edes kilo) päivässä ei riitä lähimaillekkaan tälle likalle.

VEROT! Siis voi että voi ärsyttää veronmaksu ja kyseisestä virastosta lähetetyt kirjeet, mätkyt ja metkut. Veroprossa vie yli kolmasosan tuloista ja sekään ei riitä, ei hemmetti huvittais muuttaa Monacoon. 😀 Luopuisin mieluusti monista ”verorahoilla maksetuista” asioista, jos saisin oman prosenttini pienemmäksi. Tervetuloa Suomeen, täällä tapetaan viimeinenki työmotivaatio ja yrittäminen!

Treenin jälkeen ei ärsytä enää mikään, ainakaan hetkeen! 😀

Mikäs sua ottaa pannuun tällä hetkellä? 😀

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


MITÄ TAPAHTUI KUN PÄÄTIN SYÖDÄ IHAN MITÄ TAHDON ILMAN RAJOITTEITA?

Kiellot ja sallitut asiat elämässä on usein hyvin tuttu asia etenkin kontrollifriikeille. Saat mielihyvää ja tunnet olosi hyväksi, kun syöt sallittuja ruoka-aineita ja teet asioita, jotka olet lokeroittanut arvostettaviksi asioiksi. Kun joskus lipsut kontrollista, koet epäonnistumisen fiiliksiä ja jopa masentavaa olotilaa, koska asiat eivät menneet ”kuten kuuluu”.

Vaikka ei olisi kontrollifriikki pahimmasta päästä, niin monelle terveellisien elämäntapojen ystävälle on syntynyt kategoriat kielletyille ja sallituille ruuille. Yleensä ei osata edes perustella sen kummemmin, miksi jokin ruoka-aine on pahasta, sillä on saatettu lukea jostain kuinka sokeri tappaa, rasva kerääntyy suoraan vyötärölle tai vehnän syönti on syntiä ja sitten vain alettu noudattamaan tällaisia ohjeita sen kummemmin niitä miettimättä. Nämä omassa päässä kyhätyt ohjeet voivatkin pikkuhiljaa kärjistyä ja kasvaa ylilyönneiksi, jolloin lopulta sallitut ruoka-aineet ovat hyvin rajoitettu ja pieni ryhmä. Kiellot ja säännöt saavat myös aikaan sen, että se kielletty hedelmä alkaa houkuttaa entistä enemmän. Tämä taas johtaa siihen, että silloin harvoin kun uskaltaa hieman höllätä, lähteekin koko touhu helposti lapasesta!

Mä oon aina ajatellut, että en pystyisi elää niin, että voin syödä mitä tahansa, milloin tahansa. Oon ajatellut, että lähtis kuitenkin keulimaan liikaa, sillä tykkään ruuasta ja syömisestä. 😀 Mullakin on ollut erilaisia kieltoja ja tietyt normit mitä noudatan ruokavalion suhteen. Ei herkkuja viikolla ja perinteinen karkkipäivä kerta viikkoon, jos silloinkaan. Toisaalta näiden ”sääntöjen” noudattaminen on ollut mulle aina suhteellisen helppoa, eikä sinänsä ole tuottanut päänvaivaa, koska terveelliset elämäntavat tulee aika pitkälti automaationa selkärangasta. Tykkään siitä olosta, kun on energinen ja hyvä fiilis sekä fyysisesti että psyykkisesti.

Pari kuukautta taaksepäin, päätin kuitenkin kokeilla poistaa kaikki kiellot ja elää niin, että voin oikeasti syödä mitä haluan. Tämä lähti siis niin, että yksinkertaisesti otin ajatusmallin, että teen aina just sitä ruokaa mitä huvittaa, en punnitse ruokia ja syön esimerkiksi herkkuja jos siltä tuntuu. Fakta on tietysti se, että mun kohdalla valinnat ovat automaattisesti hyviä, sillä tykkään tehdä ruuat hyvistä raaka-ainesta ja höystän kokkailut isolla määrällä vihanneksia. Punnitsemisen sijaan, oon tehnyt kerralla isoja määriä ruokaa ja syönyt niistä sitten fiiliksen mukaan niin, että nälkä lähtee. Tämä on johtanut siihen, että sen sijaan että olisin syönyt 5-6 krt päivässä, oon syönyt 3-4 krt ja välipalojen syönti on vähentynyt lähes kokonaan. En oo myöskään stressannut ruokarytmistä ja mennyt oikeestaan ihan fiiliksen mukaan, aika vapauttavaa välillä niinkin. Se on jännää, että kun on se ajatus, että voit syödä koska haluat (kuulostaapa jotenkin oudolle 😀) niin ei ole mitään hätää sen syömisen suhteen. Ei tule fiilistä että nyt on pakko vetää tää välipala kun ei sitten oo enää kuin iltaruoka jäljellä. 😀 

Sama pätee myös herkkujen suhteen, kun tiedostaa, että niitä voi syödä jos huvittaa, tulee fiilis että ei olekkaan pakko vetää kaikkia kaappeja tyhjäksi, koska tänään on se karkkipäivä. Tiedättekö sen fiiliksen kun on vaikka paljon odotettu herkkupäivä ja illalla vatsa pinkeenä mietit, että pitäskö syödä vielä jotain, koska tämän päivän jälkeen ei taas hetkeen saa? En tiedä kuinka järkevää sekään on, että vetää itselleen huonon olon ja jäätävät määrät skeidaa, vain siksi että ”tänään saa”.

Oma ”herkuttelu” on ollut hyvinkin satunnaista ja en olisi ikinä uskonut, että oon oikeasti saattanut maistaa vaan palan miehen messuilta ostetusta lakupussista tai syönyt muutaman palan raakasuklaata kahvin kanssa. Siis minä, joka pystyy vetää helposti 600-700 g karkkipussin tai litran jäätelöä yhdeltä istumalta. 😀 Ollaan saatettu tehdä viikonloppuna lättyjä jätskin kera, mitä en olisi koskaan aiemmin tehnyt, sillä lätyt eivät ole niin hyviä, että haluaisin ”kuluttaa” karkkipäiväni niihin. Silloin kun herkuteltiin, piti kaiken olla täydellistä. 😀

Kokeilu on siis ollut opettavaista ja vapauttavaa. Muita hyviä puolia on ollut esimerkiksi parantunut yöunen laatu ja sellainen yleisfiilis, kun ei ole rajoitteita tai sääntöjä, joita täytyy suorittaa. Huonoja puolia ehkä se, että välillä liiallinen rentous on johtanut siihen, että ei ole jaksanut pitää rytmistä kiinni ja syömingit ovat jääneet jopa liian vähäisiksi, joka sitten kostautuu ennemmin tai myöhemmin suurempana nälkänä.

Tein tämän siksi, koska huomasin että olin tavallaan koukuttanut itseni ruokien punnitsemiseen. Vuodesta 2016 olen punninnut ruokani enemmän tai vähemmän säännöllisesti ja nyt halusin kokeilla, että pärjään myös ilman! Punnitsemisessa ei ole mitään väärää ja tulen kaivamaan vaa’an taas pian esiin kun uusi haasteeni alkaa ensi viikolla, mutta itse haluan osata elää myös niin, että tekemiseni ja syömiset eivät rajoitu liikaa johonkin sääntöihin, joita olen itse muodostanut omassa päässä. Mulla on pieni taipumus liialliseen kontrollointiin, jonka vuoksi tällainen tapa sopii mulle hyvin.

Summasummarum:

Suunnitelmallisuus, ruokaohjeet & punnitseminen ovat hyvästä silloin, kun tavoitellaan jotain. Aina kyseessä ei tarvitse olla laihduttaminen tai dieetti, sillä joillekin punnitseminen on myös keino syödä riittävästi jaksamisen ja palautumisen kannalta. Mielestäni on kuitenkin ihan hyvä osata syödä myös kehoa kuunnellen ja jättää aina välillä ne säännöt ja liian tiukat ajatusmallit hieman pienempään rooliin. Tiedän, että jos on tottunut elämään säntillisesti on jopa vaikea hellittää kontrollia, sillä mielessä on helposti pelko siitä, että tapahtuu jotain peruuttamatonta, kun kaikki langat eivät ole käsissä ja hallinnassa. On kuitenkin helpottavaa huomata, että kaikkea ei tarvitse aina kontrolloida, vaan voi luottaa siihen että maailma ei kaadu, vaikka välillä vähän löysäisikin otetta!  Se voi jopa johtaa siihen, että huomaa kuinka liialliset säännöt ovat vain saaneet aikaiseksi turhia mielihaluja ja tekoja ja niistä pääsee eroon, kun lopettaa liiallisen stressaamisen. 🙂

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.