KAVERIKIRJA

Näitä kaverikirja-haasteita on näkynyt viime aikoina useassa blogissa ja koska mulla ei ole tänään mitään muuta mielenpäällä, ajattelin täyttää tällaisen. Katsotaan tuleeko mitään uutta tietoa ilmi. 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nimeni on Aino Sofia Rouhiainen

Jotkut tosin kutsuvat minua Aippa, Ainoska, Aikku, Ruuvi, Rou, Raipe..Olikohan siinä kaikki. 😀

Olen syntynyt vuonna 1986

Lapsuuskotini langallinen numero: 3125881

Pienenä olin varma, että minusta tulee isona: Ihan pienenä sanoin vanhemmilleni, että musta tulee pankinjohtaja, koska kuvittelin, että silloin kaikki pankin rahat kuuluvat minulle. Myöhemmin mulle on ollut aina selvää, että ammatti liittyy jotenkin urheiluun/terveyteen/ravitsemukseen.

Mutta isona minusta tulikin: Ryhmäliikuntaohjaaja, Personal Trainer, Bloggaaja eli vaikuttaja sekä yrittäjä..

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Täydellinen puoliso: Huumorintajuinen, huomioiva, sporttinen, pitkä ja mielellään samanhenkinen kuin minä. 🙂 Ominaisuuksiahan voi luetella vaikka kuinka, mutta loppupeleissä sen yleensä vaan tietää onko kemiaa vai ei.

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen: Tekisin luultavasti hieman enemmän duunia. 😀

Harrastan nyt: Kuntosalia 🙂

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä: Jos oon lähdössä baanalle, playlistillä pauhaa luultavammin sekavasti kaikkea uusimmista hiteistä living on a prayeriin. 😀 Useimmiten luukutellaan paljon vanhoja biisejä ja muistellaan vanhoja! haha!

Noloin teeveeohjelma josta pidän: En juurikaan katso telkkaria, mutta varmaan joku nolo tositeevee. Tykkään katsoa kaikkia muodonmuutos-laihdutus-tositv-pläjäyksiä.

Bravuurini keittiössä: Oon ihan guru keittiössä! ;D Parhaiten luonnistuu kuitenkin terveellinen ja maittava kotiruoka sekä terveysherkut.

Collage_Fotor

 

Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun: Itken tosi helposti. Kaikki enemmän tai vähemmän tunteellinen laukaisee kyynelkanavat auki ja joskus ihan hävettää itseäkin, kun alkaa pillittämään jostain suhteellisen typerästä asiasta.

Lapsuuteni lempilelu: Varmaan barbiet, ei kyllä tuu mieleen muuta..

Lempilelu nykyään: Puhelin of course 😉

Salainen paheeni: Kun alan johonkin, vedän sen yleensä överiksi!

Eikun se ihan oikea salainen paheeni: Netti-stalkkaaminen 😀

Viisaus, jonka olen tähän mennessä olen oppinut: Kaikki on lopulta kiinni omasta asenteesta, sillä mikä tahansa on mahdollista, kun vain uskoo ja tekee sen eteen töitä. Kaikilla on omat haasteet ja ongelmat, mutta se miten suhtautuu niihin ratkaisee paljon enemmän kuin se mitä sieltä tulee vastaan.

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


MUUTOS VAATII MUUTOSTA

Oon kyllä sujahtanut lahjakkaasti taas tähän omaan hyvinvointikuplaani, sillä päässä pyörii jatkuvasti paljon ajatuksia treeniin, ravintoon ja tavoitteisiin liittyen. Nyt kun oon taas ottanut omia valmennettavia, on yksi aika iso ja tärkeä asia noussut esiin. Monesti kun tahdotaan saavuttaa jotain, ajatellaan että mitä enemmän ja kovemmin suorittaa, sen tehokkaammin tavoitteet saavutetaan. On toki totta, että monessa tavoitteissa tarvitaan tahdonvoimaa ja tsemppiä, jotta selvitään niistä haastavammista hetkistä yli. Ne hetket, kun huvittaa napata se jäätelöpurkki käteen tai lopettaa sarja kesken, ovat niitä joissa tarvitaan kovaa tahdonvoimaa. Silti on myös asioita, joissa voidaan mennä metsään, mikäli ajatus on että enemmän, kovemmin ja paremmin. Yleinen tapa on treenata mahdollisimman paljon ja syödä mahdollisimman vähän, mikä on ehkä tyhmintä mitä voi tällaisessa projektissa tehdä. Edellä mainitulla tavalla saa kyllä esim. painoa alas melko nopeastikin, mutta siihen se sitten jääkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Enemmän ei ole aina parempi, itseasiassa hyvin harvoin on näin. Oikea keino onkin tehdä asiat järkevästi. Täytyy olla suunnitelma, jonka mukana edetään järkevin askelin eteenpäin. Jos lähtee tekemään asioita vähän sinnepäin mutu-tuntumalla, on luultavasti tulokset myös sinnepäin. Suunnitelmallisuus antaa myös itselle rauhan, sillä ei tarvitse jatkuvasti miettiä, että pitäiskö sittenkin syödä vähemmän tai mennä vielä uudelleen treenaamaan. Kun homma on fiksusti mietitty, tarvitsee vain luottaa projektiin ja mennä suunnitelman mukaan.

Itse olen mennyt nyt viikon uudella ruokavaliolla ja vaikka alkuun mietin, että ruokaa on kyllä aika paljon mun tavoitteisiin nähden, päätin heittää ennakkoluulot nurkkaan ja luottaa vaan asiantuntijan sanaan. Sama efekti tapahtuu melkein jokaisen oman asiakkaani kanssa. Ruokaa on niin paljon, että sen syöminen kootaan haasteelliseksi tai epäröidään, että voiko muka laihtua jos syö näin paljon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toki on myös tapauksia, joissa ruuan määrää vähennetään ja liikuntaa lisätään, mutta useimmiten ruoka-aineita vain muutetaan, ravintoa lisätään ja harjoittelua järkeistetään. Tosi moni treenaa vuodesta toiseen samoilla liikkeillä, samoilla painoilla ja sarjoilla, jolloin ei ole mikään ihme ettei mitään tapahdu. Kannattaa aina muistaa, että mikäli toivoo muutosta, täytyy tehdä muutoksia. Tämä oli myös yksi asia mihin itse toivoin saavani apua. Helposti nimittäin jämähtää niihin tuttuihin kaavoihin ja on jopa vaikea ajatella boksin ulkopuolelle. No nyt on systeemit uudella mallilla ja voin kertoa, että on kuulkaa treenit lähteneet tällä viikolla niin, että meinaan lentää katosta läpi, kun energiaa (ja intoa) on niin paljon. 😀

Tänään viettelen lepopäivää treenistä, mutta kävin kuitenkin treenaamassa pari asiakasta salilla, jotta ei kävisi liian tylsäksi. Lepopäivän jälkeen kroppa tuntuu aina kevyeltä ja tuntuu, että kunto menee eniten eteenpäin juuri lepopäivien jälkeen. Tällä hetkellä olisi fiilis pitää kaksi lepopäivää viikossa, mutta nyt mennään vielä tällä tutulla kaavalla, koska jumpat. Tänään siis tankkailen, huilaan ja yritän keksiä jotain muuta tekemistä, jotta myös pääkoppa saisi vähän muuta pureskeltavaa välillä. Huomenna odottelee viikon viimeinen salitreeni sekä illalla Bodycombat tuuraus! Can’t wait! 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kävin keskiviikkona kampaajalla ja oon ihan supertyytyväinen lopputulokseen. Mulle siis vaihdettiin uudet pidennykset Salonki 14:a. Voin lämpimästi suositella kyseistä paikkaa ja Hannea, joka on tosi hyvä pidennyksien kanssa. Pidennykset pysyy hyvin, mutta kuitenkin niin ettei oma hius kärsi, etenkin jos omaa ohuet hiukset. 🙂

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


HULLU JUMPPAMUIJA

Selailin tuossa äsken viime vuoden Helmikuussa julkaistuja tekstejä ja tuli mieleen, miten siistiä tavallaan on, että on olemassa tällainen päiväkirja, jossa on tapahtumat kirjoitettu viimeisen kuuden vuoden ajalta ylös. Tokikaan tänne ei ole ihan kaikkea tullut kirjoitettua, mutta aika iso siivu kuitenkin. Tasan vuosi sitten kävin Les Mills Sprint peruskoulutuksen, eli nyt on tullut ohjailtua sitäkin lajia jo vuoden päivät. Tosin sain oman tunnin vasta kesän aikatauluun, mutta tein joitakin tuurauksia jo viime kevään aikana.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mitä jumppien ohjaamiseen tulee, on kokemus ja ohjaaminen ehdottomasti parhaimpia tapoja viedä kehitystä eteenpäin ja fakta on myös se, että mitä enemmän ohjaat, sen enemmän kehityt. Jos mietin lajeja joita ohjaan, niin Bodycombat oli lajina sellainen, jonka kanssa mulla kesti melko kauan päästä lajiin sisään. Tällä tarkoitan sitä, että voit ohjata jotain lajia niin, että osaat koreografian ja liikkeet tai sitten voit elää ja hengittää sitä lajia niin, että se hehkuu sun varpaista päälakeen.

Ohjasin combattia pari (ehkä jopa kolme?) vuotta niin, että osasin koreot ja liikkeet, mutta olin jotenkin epävarma itsestäni. Jossain vaiheessa mietin jättäväni sen tauolle, mutta onneksi en sitä tehnyt, sillä jossain vaiheessa vaan loksahti ja naksahti palikat paikoilleen. Se vaan vei hieman enemmän aikaa. Helpoin laji mulle on aina ollut Bodyattack, sillä kilpa-aerobic taustasta on aika paljon hyötyä tässä lajissa. Myös steppi on aina ollut tosi rakas laji. Koen, että stepissä ohjaajan osaaminen on melkein kaikista tärkeintä juuri hyvän ennakoinnin ja muutenkin selkeän ohjaamisen kannalta.

Jos mietin omaa kehitystäni ohjaajana niin koen, että viimeisen vuoden aikana oon mennyt aika paljon eteenpäin sellaisen rentouden tasolla. Tätä on jotenkin vaikea selittää mitenkään, enkä tarkoita että olisin alkanut löysäilemään enemmän, mutta en ehkä ota asioita enää niin vakavasti kuin ennen. Pystyn olla ohjatessa täysin oma itseni ja tunnen itseni todella itsevarmaksi. Kuulostaa näin suomalaisittain ehkä vähän hölmöltä, mutta tiedän todellakin mitä teen ja oon siinä helvetin hyvä! 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Välillä on kausia kun ohjaaminen tuntuu vähän puuduttavalta tai suoraan sanottuna ei nappaa. Mulla on näitä aika harvoin, mutta joskus saattaa olla joku laji mikä kyllästyttää tai ei vaan iske. Tällä hetkellä on kuitenkin aika kiva tilanne, sillä mikään laji ei puuduta ja ohjaamaan lähteminen on joka kerta kivaa, vaikka teen sitä kuudesti viikossa, pari kertaa päivässä. 😀 Itse en luonnollisesti jännitä ohjaamista enää, mutta kyllä siinä täytyy kuitenkin olla skarppina ja valmistautua eri tavalla kuin muihin duuneihin lähtiessä.

Mä analysoin aika paljon koko tätä jumppatouhua ja luulen, että oon oppinut ymmärtämään miten ja miksi asiakkaat palaavat aina takaisin jollekin tunnille. En ole sitä mieltä, että jokainen tunti pitäisi aina olla täynnä, tai että vain sellaisia tunteja olisi kiva ohjata. Mutta itselleni asiakasmäärät ovat konkreettinen palaute siitä, kuinka homma toimii. Asiaan vaikuttaa myös mikä tunti on kyseessä, kellonaika, viikonpäivä, erilaiset juhlapyhät jne, mutta loppupeleissä nuo edellä olevat ovat aika pieniä vaikuttajia, sillä jos joku oikeasti haluaa tulla jollekin tunnille, hän järjestää asiat niin, että pääsee sinne. Se, miten saadaan ihmiset niin pahasti (hyvästi) koukkuun johonkin treeniin onkin sitten ihan toinen postaus ja aihe. 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Herättikö jumppa-aihe jotain ajatuksia siellä suunnassa? 🙂

Huomenna mulla olisi vain yksi ohjaus aamupäivällä ja sitten lähden käymään pikaisella visiitillä Tampereella. Tuuraan muuten myös tulevana sunnuntaina Bodycombat-tunnin Sports Gymin puolella kl. 18:45. 🙂

PS. Sain vihdoin vietyä mun kovalevyn huoltoon, joten uusia kuvia luvassa heti kun saan levyn huollosta!

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


NEVER SAY NEVER

Jokainen meistä on varmaan joskus sanonut jostain asiasta, että mä en ainakaan ikinä..Ja aika moni on varmasti kuitenkin tehnyt sen mitä ei olisi koskaan uskonut tekevänsä. Mun mielestä on ihan luonnollista, että ajatukset ja mielipiteet muuttuu ajan ja iän mukana, eikä sen pitäisi olla sen kummempi juttu. Joskus, etenkin täällä nettimaailmassa tuntuu, että jokainen sanottu asia on kiveen kirjoitettu juttu ja mikäli sanoja muuttaakin mieltä, tulee sanomista. Tästä inspiroituneena, ajattelin summailla asioita, joista olen itse sanonut tai ajatellut, että mä en ainakaan ikinä, mutta sitten kuitenkin myöhemmin muuttanut mieltäni. Ei muuten ollut ihan helppo homma. 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen ajatellut ja sanonut ääneenkin, etten ikinä voisi ”syödä paperilta”, jonkun valmiin ruokavalion mukaan ja punnita ruokiani – Tässä sitä nyt ollaan kuitenkin. Ruuat lukevat lapulla jääkaapin ovessa ja ruoka-ainevaaka on ahkerassa käytössä jatkuvasti.

Olen sanonut ja ollut sitä mieltä, että mä en ikinä suostuisi käyttämään kreatiinia lisäravinteena sen turvottavan vaikutuksen vuoksi, mutta jouduin perumaan sanomiseni, sillä ohjelmassani on mukana kreatiinin käyttö, jotta saisin paremman voimantuoton salitreeneissä. 

Olen ajatellut, etten pysty nauttimaan yksinolosta, mutta miten kävikään. Nyt kun oon vähän opetellut asiaa, siitä on löytynyt hurjasti hyviä puolia ja enää olo ei ole niin levoton. Toki tykkään pitää itseni kiireisenä, mutta viime aikoina oon oppinut arvostamaan sitä, että saa oikeesti tehdä just sitä mitä itse tahtoo! 

Olen ajatellut etten ikimaailmassa pystyisi elää viikonloppua herkuttelematta. Tästä on tosin jo aikaa, mutta tuo ajatus tuntui jotenkin todella vaikealta, kunnes vain päätin kokeilla yhden viikonlopun ajan ja nykyään on taas ihan vakio juttu, ettei tule mässäiltyä edes viikonloppuna. Usein ajatus jostain onkin paljon suurempi este kuin itse teko.

Ajattelin pitkään, etten voi käyttää farkkuja, koska mulla ”on niin paksut reidet” 😀 Nykyään tykkään jopa käyttää ihan tavallisia mustia farkkuja. Moni on muuten huomauttanut asiasta, että mun päällä ei kyllä ole näkynyt ihan farkkufarkkuja varmaan ikinä. 

Muistan, kun pillifarkut tulivat muotiin ja ajattelin, että en kyllä ikinä laita sellaisia päälleni. Toisin kävi ja nykyään taas tuntuu ettei ole edes muuta vaihtoehtoa kuin nilkkoihin asti tiukat farkut/trikoot. Joillekin sopii trumpettipöksyt, mutta omasta mielestä näyttäisi hupaisalta leveissä lahkeissa. Joskus aikoinaan treenailtiin sellaisilla lepattavilla trikoilla ja aluksi oli tosi outoa, kun alettiin käyttämään juoksutrikoita treenatessa. Nykyään voisi sanoa että trikoo-muoti kukoistaa oikeen isolla kädellä sekä arki- että salipukeutumisessa.

Kertokaahan teidän muuttuneita mielipiteitä ja ajatuksia! 😀

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


HIILARIHUUMAA

Oikeen mallikasta ystävänpäivää kaikille sinne ruutujen taakse! Täällä on vietetty hieman erilaista tiistaita, sillä kävin poikkeuksellisesti polkemassa täälläkin mainostamani spinningin kl 6:45. Ei tuu kovin usein sykittyä ihan noin aikaisin, mutta yllättävän hyvin treeni kulki kellonajasta huolimatta. Oli hauskan näköistä kun kuuden aikaan aamulla koko sali kuhisi jengiä ihan jonoksi asti. Koko muu kaupunki nukkui, mutta ladies clubilla oli pärinää! 😀 Tunnin jälkeen kurvasin kaupan kautta kotiin aamiaiselle, suihkuun ja nukkumaan. Hieman meinaa olla tahmea olo, mutta kävin reippailemassa ulkona äsken ja se kyllä piristi aika kivasti. Illalla pitäis vielä jaksaa parin jumpan verran uudelleen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aloitin tosiaan viime lauantaina uuden, mun tarpeille ja tavoitteille suunnitellun ruokavalion ja tässä on kyllä syöty aika paljon viime päivinä. Mainitsinkin jo aikaisemmin, että hiilareita tulee runsaasti ja jo näin lyhyellä aikavälillä huomaan eron olossa ja energioissa. Mulla on ollut jatkuvasti hurjan energinen olo, treenit ovat lähteneet entistä paremmin ja yleisfiilis on tosi hyvä. Eilen oli ainoastaan hieman ongelmia saada kaikki ruoka syötyä, mutta muuten safkat ovat uponneet runsaudesta huolimatta hyvin. Tuo eilinen johtui luultavasti siitä, että takana oli lepopäivä ja mulla on myös lepopäivänä kalorit aika korkealla, sillä silloin on tarkoitus maksimoida palautuminen ja tankkailla varastoja tulevalle viikolle.

Sama puurosetti, joka tuntui loputtomalta eilen, upposikin tänään hetkessä, eikä ollut edes millään tavoin haastavaa. Eilen oli treenien puolesta viikon ehkä kovin päivä, sillä kävin aamusta tekemässä pakara+selkä treenin ja illalla oli vielä kolme kovaa ohjausta. Onneksi mulla on mahdollisuus lepäillä päivällä ja ottaa päikkärit, mitkä toimii omalla kohdalla tosi hyvänä palauttajana treenien välissä.

Mun pääaterioilla hiilarinlähteet ovat siis pääosassa ja proteiinin sekä rasvan määrä taas aika pieni. Tämä sopii meikäläiselle todella hyvin, sillä oon muutenkin sellainen että tykkään enemmän vaikka pastasta kuin jauhelihasta. Muutenhan nuo ruuat ovat hyvin pitkälle samoja, mitä muutenkin oon syöny (kaali <3 :D), mutta makrojen suhteet ovat vain erilaiset ja sitten muilla aterioilla on myös muita uusia juttuja, kuten…

P2111060

leipää & hedelmiä 😀

Ei näytä varsinaisesti meikäläisen annokselta tuo ylläoleva, mutta kuten sanottua, olen valmis kokeilemaan kaikenlaista uutta ja sitä kautta tiedän, mikä sopii just mulle parhaiten. Pystyisin toki toteuttaa tuonkin annoksen ilman leipää, mutta ajattelin nyt kokeilla miten se toimii, sillä onhan se helppo ja hyvä. Käytän Fazerin kauraleipiä sekä uutta kaura juuresleipää, josta muuten tulossa juttua myöhemmin keväällä. Oon ehkä muutenkin hieman hivuttautumassa siitä yyber-terveysintoilijasta vähän tasaisemmille vesille. Toki samat arvot ovat edelleen tärkeät, kuten se että syön hurjasti vihreää&kasviksia päivittäin ja muutenkin suosin mahdollisimman puhdasta ruokaa. Silti en kuole siihen, jos laitan puuroon raejuustoa tai syön pari leipäpalaa päivässä.

Katselin tuossa, että syön tällä hetkellä noin 500 kcal enemmän per päivä kuin olen tähän asti syönyt, silti tunnen nälkää tasaisin väliajoin ja ruoka uppoaa kivasti, joten kai se on merkki siitä että kroppa ja aineenvaihdunta on hurahtanut kunnolla käyntiin pienien talviunien jäljiltä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

yksi annos ja noin puoli kiloa perunaa tuola seassa 😀

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.