Jokainen meistä on varmaan joskus sanonut jostain asiasta, että mä en ainakaan ikinä..Ja aika moni on varmasti kuitenkin tehnyt sen mitä ei olisi koskaan uskonut tekevänsä. Mun mielestä on ihan luonnollista, että ajatukset ja mielipiteet muuttuu ajan ja iän mukana, eikä sen pitäisi olla sen kummempi juttu. Joskus, etenkin täällä nettimaailmassa tuntuu, että jokainen sanottu asia on kiveen kirjoitettu juttu ja mikäli sanoja muuttaakin mieltä, tulee sanomista. Tästä inspiroituneena, ajattelin summailla asioita, joista olen itse sanonut tai ajatellut, että mä en ainakaan ikinä, mutta sitten kuitenkin myöhemmin muuttanut mieltäni. Ei muuten ollut ihan helppo homma. 😀

Olen ajatellut ja sanonut ääneenkin, etten ikinä voisi ”syödä paperilta”, jonkun valmiin ruokavalion mukaan ja punnita ruokiani – Tässä sitä nyt ollaan kuitenkin. Ruuat lukevat lapulla jääkaapin ovessa ja ruoka-ainevaaka on ahkerassa käytössä jatkuvasti.

Olen sanonut ja ollut sitä mieltä, että mä en ikinä suostuisi käyttämään kreatiinia lisäravinteena sen turvottavan vaikutuksen vuoksi, mutta jouduin perumaan sanomiseni, sillä ohjelmassani on mukana kreatiinin käyttö, jotta saisin paremman voimantuoton salitreeneissä. 

Olen ajatellut, etten pysty nauttimaan yksinolosta, mutta miten kävikään. Nyt kun oon vähän opetellut asiaa, siitä on löytynyt hurjasti hyviä puolia ja enää olo ei ole niin levoton. Toki tykkään pitää itseni kiireisenä, mutta viime aikoina oon oppinut arvostamaan sitä, että saa oikeesti tehdä just sitä mitä itse tahtoo! 

Olen ajatellut etten ikimaailmassa pystyisi elää viikonloppua herkuttelematta. Tästä on tosin jo aikaa, mutta tuo ajatus tuntui jotenkin todella vaikealta, kunnes vain päätin kokeilla yhden viikonlopun ajan ja nykyään on taas ihan vakio juttu, ettei tule mässäiltyä edes viikonloppuna. Usein ajatus jostain onkin paljon suurempi este kuin itse teko.

Ajattelin pitkään, etten voi käyttää farkkuja, koska mulla ”on niin paksut reidet” 😀 Nykyään tykkään jopa käyttää ihan tavallisia mustia farkkuja. Moni on muuten huomauttanut asiasta, että mun päällä ei kyllä ole näkynyt ihan farkkufarkkuja varmaan ikinä. 

Muistan, kun pillifarkut tulivat muotiin ja ajattelin, että en kyllä ikinä laita sellaisia päälleni. Toisin kävi ja nykyään taas tuntuu ettei ole edes muuta vaihtoehtoa kuin nilkkoihin asti tiukat farkut/trikoot. Joillekin sopii trumpettipöksyt, mutta omasta mielestä näyttäisi hupaisalta leveissä lahkeissa. Joskus aikoinaan treenailtiin sellaisilla lepattavilla trikoilla ja aluksi oli tosi outoa, kun alettiin käyttämään juoksutrikoita treenatessa. Nykyään voisi sanoa että trikoo-muoti kukoistaa oikeen isolla kädellä sekä arki- että salipukeutumisessa.

Kertokaahan teidän muuttuneita mielipiteitä ja ajatuksia! 😀

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.