ASIAT, JOISTA EN PIDÄ TREENAAMISESSA

25.03.2017
11

Kivaa lauantaita kaverit! Vaikka treenaan lähes päivittäin ja pidän siitä todella paljon, niin silti tähänkin asiaan liittyy asioita, jotka eivät nappaa yhtään. Piia listasi asioita, joista hän ei pidä treenaamisessa ja lähes yhtä kovana sporttimimminä ajattelin häikäilemättömästi varastaa tämän hauskan idean ja jakaa treeniin liittyviä asioita, jotka jättäisin mielellään tekemättä jos vain voisin.

Alkulämmittely – Ennen salitreenejä tehtävä alkulämmittely on mun mielestä jotenkin voittamattoman tylsää. Onneksi mulla on nyt tarkat ohjeet myös lämmittelyyn, jolloin se menee jotenkin kivuttomammin, mutta aiemmin saatoin jopa jättää salitreenin tekemättä, kun mietin, että pitää veivata 10 minsaa crossarilla (–> oksennusrefleksi) 😀 😀

Jatkuva hikivaate-rumba – Näkisitte mun kylppärin (tai meidän henk. kunnan pukkarin 😀)! Kun treenaa vähintään pari kertaa päivässä, noita treenivaatteita on oikeesti joka puolella. Ripustelen niitä usein kuivumaan ympäri kylppäriä ja kämppää, sillä en mitenkään pysty pyörittämään pesukonetta monesti päivässä ja treenin jälkeen kuteet ovat niin märät, että niitä ei voi heittää mihinkään koriin myttyyn. Mulla on molemmilla työpaikoilla aika lahjakas kokoelma vaatteita sekä kenkiä ja koska oon laiska, harvoin jaksan raahata niitä kotiin, jonka ansiosta niitä vaan kertyy sinne niin kauan, että joku huomauttaa että voisitko viedä sun hikiset kamat helvettiin täältä. 😀

Jatkuva ruuanlaitto/syöminen – Liittyy hyvin vahavsti treenaamiseen. Tykkään kyllä syödä, mutta välillä tuntuu etten muuta teekkään kuin kokkaan/syön. Päivät ovat kunnon aikatauluttamista ja hyvin usein täytyy jättää myös asioita tekemättä, että ehtii vaikka kotiin syömään ennen seuraavaa treeniä.

Treenin jälkeiset toimenpiteet – Kun oot vetänyt kolme jumppaa putkeen, oot litimärkä, väsynyt ja nälissään, ei ole mitään niin raskasta kuin tehdä treenin jälkeiset toimenpiteet; riisuminen, suihku, pukeminen, treenivaatteiden pakkaaminen mukaan (jonka siis usein jätän tekemättä, koska raskasta 😀). Monesti vedän vaan kuivat vaatteet niskaan ja ajan himaan. Siinä voikin mennä sitten hetki jos toinenkin, ennen kuin jaksan raahautua suihkuun saakka. Auta armias jos pitää käydä vielä ruokakaupassa..Ei oo helppoo!

Ainainen räjähdys-lookki – Kun treenaat sen pari kertaa päivässä, ei ainakaan mulla oikein riitä eforttia itseni ehostamiseen. Ihan turha meikata, kun hikoilet kuitenkin pian. Ihan turha laittaa hiuksia mitenkään, kun joudut kuitenkin vetää ne ponnarille kohta. Ihan turha laittaa muuta kuin kollarit tai trikoot, kun pyörit kuitenkin salilla koko päivän. On toki kiva, kun saa pukeutua rennosti, mutta joskus olisi ihan kiva meikata ja käyttää siistejä vaatteita. Onneksi on viikonloput, jos vielä jaksais silloin… 😀

Treenilaukku – Mua oikeen ahdistaa mun treenilaukku, kun siellä on niin paljon roinaa. Siivoaminen ja läpikäynti olisi tietysti vaihtoehto, mutta koska se näyttäisi taas viikon jälkeen samalta, olen luopunut toivosta. Hirveintä on, kun unohdat heraa sisältäviä sheikkereitä laukkuun pariksi päiväksi ja sitten seuraavaan treeniin lähtiessä sheikkerit ovat jostain syystä (?!) loppu, jolloin joudut kohtaamaan sen ihanan mädäntyneen tuoksun kannen avatessasi. 😀

Mites muut sporttimimmit ja salikundit, samaistutteko näihin kohtiin edes hieman?

KUVAT: Anna Riska / Annmarias

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


MIKÄÄN EI MUUTU JOS MIKÄÄN EI MUUTU

09.03.2017
9

Yleisesti ottaen ihmiset ovat melko muutosvastarintaisia. Kun joku tuttu ja turvallinen asia muuttuu, koetaan asia usein negatiivisena juttuna. Esimerkin voisi ottaa monesta eri tilanteesta, mutta koska nyt on jumppaviikko, otetaan esimerkki sieltä. Les Mills pyrkii jatkuvasti kehittämään konseptiaan ja eri lajeja eteenpäin, jonka vuoksi monet lajit ovat kokeneet muutoksia, toiset suuria ja toiset pieniä. Bodyattackin lämmittely on nykyään täysin erilainen kuin vuosia taaksepäin, Bodycombatin koko rakenne on muuttunut melko paljon ja Bodystep menee jatkuvasti kovempaan ja tehokkaampaan suuntaan. Aina kun tulee joku uusi juttu, on palaute pääosin negatiivista, sillä jos on tykätty edellisestä kaavasta, aiheuttaa uudet kuviot harmitusta. Mitä jos tästä tuleekin nyt huonompi? Useasti kuitenkin käy niin, että hyvin nopeasti totutaankiin uusiin juttuihin ja kohta ei enää edes muisteta vanhaa. Liikuntatrendit muuttuvat ja kehittyvät jatkuvasti, joten on ihan ymmärrettävää, että myös näitä konsepteja muokataan ja kehitetään eteenpäin.

Totesin tänään sprint-tunnillani tuon otsikon lauseen, eli mikään ei muutu jos mikään ei muutu. Tämä lause kiteyttää mielestäni aika tärkeän sanoman ihan elämän jokaisella alueella. Usein sitä hakkaa päätä seinään toistaen asioita samalla tavalla päivästä toiseen ja sitten miettii, että miksei mikään koskaan muutu. Oli kyse treenistä, parisuhteesta tai vaikka työstä, täytyy ymmärtää että mikäli tahtoo muutosta, täytyy tehdä asioita myös eri tavoin kuin ennen.

Jos hyvin moni meistä on muutosvastarintainen, yhtä moni on myös ns. rutiinien orja. On hyvin helppoa ja ennen kaikkea turvallista toistaa tuttuja asioita, koska silloin tietää suunnilleen miten kaikki menee. Miksi meitä pelottaa tietämättömyys tai uudet asiat? Itsekin olen hyvin vahvasti kiinni omissa rutiineissa ja oonkin miettinyt paljon, että on ihan turha odottaa mitään uutta tai erilaista lopputulosta, jos teen asiat aina kuten ennenkin. Toki sitä voi toivoa, että asiat maagisesti muuttuu, mutta hyvin harvoin näin tapahtuu. On myös tärkeää ymmärtää, että toista ihmistä ei voi muuttaa, ainoastaan itseään ja suhtautumistaan. Edellä mainitun opin kantapään kautta edellisessä parisuhteessa.

Saattaa olla hieman sekavaa tekstiä kun hypin jumpasta parisuhteeseen, mutta pointtina on herätellä miettimään tätä asiaa. Jos olet tyytymätön johonkin elämän osa-alueeseen, täytyy ymmärtää että erilaisen lopputuloksen saamiseksi täytyy olla itse valmis muuttumaan ja tekemään asioita eri tavoilla. On ihan turha manailla ja negistellä, että miksi mulle aina käy näin, jos ei ole itse edes yrittänyt mitään toisin. Mun mielestä tämä on kuitenkin aika hyvä juttu, sillä kun asian ymmärtää, huomaa että tosi moni asia on mahdollista, kun vain ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa hommiin!

Tää viikko on ollut tosiaan muutoksen aikaa, kun ollaan siirrytty uusiin Les Mills-ohjelmiin ja meikäläinen on kuluttanut suurimman osan päivästä uusien ohjelmien parissa. On aina melkoinen paukku, kun kaiken normaalin työn lisäksi pitäisi yhtäkkiä repiä vähintään 5 tuntia ylimäärästä aikaa päivään. Tämän vuoksi mun bloggailutkin ovat jääneet aina iltaan ja myös monet muut duunit on saanut hoitaa yömyöhään. Mutta hei, mitä sitä ei tekis mukavan jumppakokemuksen eteen?! Nyt on kaikki ohjelmat opeteltu ja ohjattu kertaalleen ja oon aika tyytyväinen, etenkin tämän illan settiin, josta selvisin vähintäänkin kunnialla läpi, vaikka alkuun vähä stressasi kahden uuden ohjelman vetäminen putkeen! Meitsi oli ihan liekeissä! 😀

Nyt unohdan Les Millsin kolmeksi päiväksi ja keskityn sen sijaan omiin tunteihini huomenna sekä lauantaina! 🙂

KUVAT: Anna Riska / Annmarias

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.

 

 


PARIKYMPPINEN VS. KOLMEKYMPPINEN

05.03.2017
3

Taas on se aika vuodesta, kun omaan ikään saa lisätä yhden numeron lisää. Jos parina viime vuotena oon ollut jopa hieman kauhuissani ikääntymisestäni, niin nyt yksi vuosi ei oikeastaan tunnu miltään. Oon monesti ennenkin maininnut, että mun mielestä ikä on vain numeroita ja nykyään oon vielä vahvemmin sitä mieltä. Ulkoiset paineet saattavat saada aikaan sen, että tietyssä iässä pitäisi muka olla tietyt asiat ”saavutettu”. Täytyisi olla koti, parisuhde, auto ja lapsia. Vakkariduuni ja elämä tasapainossa. Elämä ei kuitenkaan kovinkaan usein kulje niin kuin oli suunniteltu, kuten ei munkaan tapauksessa.

Jos viisi vuotta sitten multa olisi kysytty, että millaisessa elämäntilanteessa olen tällä hetkellä, olisin luultavasti veikannut jotain ihan muuta kuin missä oon nyt. 😀 Olen toki kriiseillyt tämän asian kanssa hetken jos toisenkin, mutta nykyään luotan siihen, että elämä järjestää  asiat kuten ne kuuluu mennä, joten on ihan turha stressata asioita, joihin ei kuitenkaan pysty vaikuttaa muulla kuin omalla suhtautumisellaan. 🙂

Mun mielestä vanheneminen on siinä mielessä hyvä juttu, että nuoruuden epävarmuus karisee ja itsetunto paranee. On varmempi omista päätöksistä ja tekemisistään. Ei ole ihan tuulesta temmattua, että iän sanotaan tuovan lisää järkeä päähän. Parikymppisenä olisin varmasti naureskellen sanonut, että tuun ajattelemaan monista asioista aina tietyllä tavalla, mutta niin vaan ne ajatukset ja suhtautuminen muuttuu. Vanhenemisen hyvä puoli on myös se, ettei tarvitse hakea niin paljon hyväksyntää ulkopuolelta, eikä ulkoiset asiat määritä omaa fiilistä samalla tavalla kuin aiemmin. En toki väitä, että kaikki olisivat samanlaisia tietyn ikäisinä, mutta omalla kohdallani oon selkeesti itsevarmempi ja jopa onnellisempi nyt, kuin vaikka 10 vuotta sitten.

2005 vs 2017 😀

Silloin kun mittariin tuli 25 vee, aloin miettiä, että nytkö se rupsahtaminen sitten alkaa. 😀 On toki totta, että ikääntyessä täytyy kiinnittää hieman enemmän huomiota omaan hyvinvointiin ja ulkonäköön, sillä esim. huono ruokavalio ja väsymys näkyvät selkeämmin kasvoilla ja kehossa kuin parikymppisellä. Siitäkin huolimatta, olen tällä hetkellä paremmassa fyysisessä kunnossa kuin 10 vuotta sitten. Olen vahvempi, omaan paremman kestävyyskunnon ja muutenkin olen tasapainoisempi kaikin puolin. Jaksan edelleen treenata vaikka 4 tuntia päivässä väsymättä ja palautuskykyni on huipussaan. Toki iän myötä on tullut enemmän järkeä juuri treenin jaksotteluun, eikä nykyään tule enää temmottua hulluna vain siksi koska pystyy ja jaksaa! 😀 Sanoisin siis, että on turha murehtia iästä, sillä oma elämäntapa on kuitenkin se mikä ratkaisee, oli sitten 18-vee tai 40-vee!

Se, mitä kaipaan ”nuoruusvuosilta” on tietynlainen heittäyminen asioihin. Nykyään tulee ehkä pohdittua hetki jos toinenkin ennen kuin toimii. Välillä olisi kiva olla yhtä huoleton ja tehdä asioita vaan koska sillä hetkellä tuntuu siltä. Nykyään sitä miettii, miten kaikki päätökset vaikuttavat tulevaisuuteen. Ei ehkä tule lähdettyä baanalle lauantai-iltana, koska mielessä siintää jo silloin se armoton tuleva maanantai.

Synttäriaaton illan vietin missäs muuallakaan kuin salilla!

Kuten yllä oleva kuva kertoo, kävin eilen testailemassa Kokkolan Sports Clubia, joka tarjosi tosi hyvät treenimahdollisuudet. Usein salia vaihtaessa täytyy vähän tsemppailla painojen suhteen, sillä eri merkkiset laitteet ja jopa painot saattavat tuntua erilaisilta. Tuolla oli kuitenkin tuttu & turvallinen fiilis, sillä suurin osa tavaroista oli täysin samoja kuin meidän Sports Clubilla. Muuten viikonloppu on ollut jumppavapaa, joten oon päässyt palautumaan hieman tehokkaammin. Sain koutsilta määräyksen tankkailla jälleen tänään lepopäivän kunniaksi, sillä viime sunnuntain tankkailuilla oli pelkästään positiivisia vaikutuksia tämän viikon tuloksiin! Ensi viikolla kirjoittelen tarkemmin, millaisia tuloksia olen saanut viimeisen kuukauden aikana.

Ensi viikosta tuleekin töiden ja hommien osalta lievästi sanottuna hurja, joten tämä viikonlopun akkujen lataus tuli todellakin tarpeeseen. Pidin myös pienimuotoista vapaata bloggailusta, jolloin saan ihan kunnolla aivot off-asentoon. 🙂

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


ÄRSYTTÄVIMMÄT BLOGIOTSIKOT

01.03.2017
9

Sosiaalisesta mediasta ja mediasta ylipäätään tulee nykyään sen verran paljon tarjontaa, että erottuminen saattaa olla hieman haastavaa. Tämän vuoksi niin bloggaajat kuin esimerkiksi iltapäivälehdet ovat keksineet otsikon klikkausvoiman! Useimmiten kuitenkin otsikko antaa ymmärtää paljon enemmän kuin mitä sisältö lopulta tarjoaa. Otsikkoon kannattaa kyllä panostaa, sillä se on mainoslause tekstin sisältöön. En väitä, etten olisi itsekin syyllistynyt klikkiotsikoihin silloin tällöin, mutta ajattelin silti listailla itseäni ärysttäviä otsikointeja.

  1. PALJONKO PAINAN? MIKÄ ON RASVAPROSENTTINI? – Kun menet lukemaan postauksen, bloggaaja toteaa, ettei ole mitään hajua paljonko painaa, eikä se kiinnosta yhtään, sillä peilikuva ja oma fiilis on kaikista tärkein. Okei, hieno juttu, mutta miksi helvetissä pitää sitten kirjoittaa aiheesta postaus, jos ei aio kertoa vastausta koko otsikon kysymykseen? Samaan kategoriaan menee myös muut ”paljonko tienaan”- jutut, jossa ei kerrota edes sinnepäin koko vastausta. 😀
  2. MITEN SAADA PYÖREÄT PAKARAT/SIXPÄK/ISOMPI HAUIS? – Treenaa säännöllisesti, syö hyvin ja muista myös palautua! Aijaa hei, en tiennytkään. Tällaiset aiheet ovat kiinnostavia, mutta jos sisällössä ei ole mitään sisältöä, alkaa lähinnä ärsyttää.
  3. HETKI JOLLOIN MAAILMANI PYSÄHTYI! – Kun otsikko antaa ymmärtää, että on tapahtunut jotain todella traagista ja sisällöstä paljaastuukin että töihin mennessä pyörän kumi puhkesi, alkaa todellakin ärsyttämään! 😀
  4. PALJASTUS! –Vitsi mulle on tapahtunut kivoja juttuja, mutta valitettavasti en voi vielä kertoa enempää. Palan halusta kertoa tämän teille, mutta palataan myöhemmin! On varmasti ihan kiva alustella isoja uutisia, mutta miksei asiasta voisi kertoa vasta sitten kun voi?

Näistä ei tosiaan kannata loukkaantua, sillä jokainen on varmaan joskus käyttänyt jonkinmoista klikkiotsikkoa, mutta liian usein ja liian dramaattiset kalastelut alkaa kyllä pidemmän päälle nyppimään kunnolla. Samaistutteko näihin tai tuleeko mieleen vielä jotain mitä tässä ei ole?

KUVAT: Anna Riska / Annmarias

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


MIKS OOT DIEETILLÄ?

27.02.2017
4

Ei ole yksi tai edes kaksi kertaa, kun oon kuullut tuon saman kysymyksen viime aikoina. En koe olevani tilivelvollinen kenellekkään siitä, että oonko dieetillä vai en, mutta ajattelin selventää asiaa hieman senkin suhteen, että ymmärettäisiin, ettei dieetti tosiaan tarkoita samaa kuin laihdutuskuuri. On toki totta, että koska esimerkiksi monet fitness-lajeissa kisaavat siirtyvät dieetille ennen kisoja, tähän sanaan liittyy voimakas mielikuva siitä, että ruokia vähennetään ja olomuotoa aletaan kutistaa kisakuntoon.

Kuten olen monesti ennenkin maininnut, sana dieetti tarkoittaa ruokavaliota ja ruokavaliolla voi olla myös muita päämääriä kuin laihduttaminen. Itse päätin olla jakamatta tarkkoja tavoitteitani tänne julkisesti, mutta yksi sivutavoite oli saada keho toimimaan optimaalisesti oikeanlaisen ruokavalion avulla. Vaikka itselläni on riittävästi tietoa ja taitoa tällä osa-alueella, on joskus näitä asioita vaikeampi ottaa käytäntöön kun kysymyksessä on minä itse. 😀 On myös helppo jatkaa samoja vanhoja rutiineja, vaikka tietäisi että jonkinlainen muutos voisi olla hyvästä. Uusien tapojen ja uuden ruokavalion myötä olen pystynyt parantaa omaa suorituskykyä sekä palautumista, jonka ansiosta myös kehitys on lähtenyt nousuun. Sanotaan, että mulla on sekä ulkoisia että myös ns. sisäisiä tavoitteita, jotka kuitenkin tukevat toisiaan.

Tuntuu, että nykyään syömisen ja treenin ympärillä on hirveästi tällaisia stereotypioita, että jokainen terveellisesti elävä olisi laihdutuskuurilla tai menossa kilpailemaan. Ääripäitä löytyy toki, mutta on myös paljon siltä väliltä. Jotenkin sellainen liika jeesustelu aiheesta kuin aiheesta ärysttää mua suunnattomasti. Myös olettaminen ilman tietoa on ehkä tyhmintä mitä voi tehdä. Nykyään ihmiset olettavat ihan hirveästi kaikenlaista tietämättä asioiden todellista laitaa. Usein kysytään, että miksi pitää tavoitella enemmän, jos on jo suht hyvässä kunnossa. Vähän sama kun sanoisin fiksulle ihmiselle, että miksi enää luet kun oot jo viisas nyt? 😀

Jos palataan takaisin mun projektiin, niin lyhyessä ajassa on tullut huomattua isojakin muutoksia, mikä motivoi entistä enemmän jatkamaan samalla tavalla. Mietin tässä että miten paljon sitä saadaankaan aikaiseksi seuraavien neljän kuukauden aikana?! 😀 Eilen juuri kirjoitin, että oon päättänyt olla välittämättä siitä mitä mieltä muut ovat mun valinnoista, mutta silti sellaiset väärät ja etenkin syyllistävät oletukset harmittaa aika ajoin. Kannattaa muistaa, että kaikki eivät ole samanlaisia, joillekin se ei ole stressaavaa tai haastavaa vaikka punnita niitä ruokia, vaan se tulee automaationa, jolloin tietää saavansa riittävästi energiaa oikeassa suhteessa. Jos urheilee näillä määrillä, on vain fakta että myös ruokavalio vaatii erityishuomiota.

Maanantait on nykyään mun ihan lempparipäivä ja heräsin tänäänkin ihan intopiukeena, koska edessä odottelee niin paljon makeita juttuja pitkin viikkoa! Kävin heittämässä viikon ensimmäisen salitreenin ja sain muuten kommenttia salilla, että ”ennen olit vaan laiha, nykyään sulla on myös lihaksia” 😀 Hahaa. No ihan hyvä jos ne lihakset näkyy, mutta on mulla mun mielestä aina ollut lihasta jonkun verran, että en ihan pelkäksi laihaksi kutsuisi. Viikon eka treeni on melkeimpä aina paras, koska kroppa on saanut levätä ja eilen tuli vielä tehtyä kevyttä hiilaritankkausta lepopäivän kunniaksi. Mä oon vaan jotenkin niin fiiliksissä kaikesta tällä hetkellä, että en tiedä mitä tekisin!

Lähetän täältä ison energiatuulahduksen myös sinne ruudun toiselle puolelle ja muistutan, että alahan tekemään niitä juttuja joiden avulla saavutat sen mitä haluat! <3

KUVAT: Anna Riska / Annmarias

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


« Vanhemmat
Uudemmat »