PARIKYMPPINEN VS. KOLMEKYMPPINEN

Taas on se aika vuodesta, kun omaan ikään saa lisätä yhden numeron lisää. Jos parina viime vuotena oon ollut jopa hieman kauhuissani ikääntymisestäni, niin nyt yksi vuosi ei oikeastaan tunnu miltään. Oon monesti ennenkin maininnut, että mun mielestä ikä on vain numeroita ja nykyään oon vielä vahvemmin sitä mieltä. Ulkoiset paineet saattavat saada aikaan sen, että tietyssä iässä pitäisi muka olla tietyt asiat ”saavutettu”. Täytyisi olla koti, parisuhde, auto ja lapsia. Vakkariduuni ja elämä tasapainossa. Elämä ei kuitenkaan kovinkaan usein kulje niin kuin oli suunniteltu, kuten ei munkaan tapauksessa.

Jos viisi vuotta sitten multa olisi kysytty, että millaisessa elämäntilanteessa olen tällä hetkellä, olisin luultavasti veikannut jotain ihan muuta kuin missä oon nyt. 😀 Olen toki kriiseillyt tämän asian kanssa hetken jos toisenkin, mutta nykyään luotan siihen, että elämä järjestää  asiat kuten ne kuuluu mennä, joten on ihan turha stressata asioita, joihin ei kuitenkaan pysty vaikuttaa muulla kuin omalla suhtautumisellaan. 🙂

Mun mielestä vanheneminen on siinä mielessä hyvä juttu, että nuoruuden epävarmuus karisee ja itsetunto paranee. On varmempi omista päätöksistä ja tekemisistään. Ei ole ihan tuulesta temmattua, että iän sanotaan tuovan lisää järkeä päähän. Parikymppisenä olisin varmasti naureskellen sanonut, että tuun ajattelemaan monista asioista aina tietyllä tavalla, mutta niin vaan ne ajatukset ja suhtautuminen muuttuu. Vanhenemisen hyvä puoli on myös se, ettei tarvitse hakea niin paljon hyväksyntää ulkopuolelta, eikä ulkoiset asiat määritä omaa fiilistä samalla tavalla kuin aiemmin. En toki väitä, että kaikki olisivat samanlaisia tietyn ikäisinä, mutta omalla kohdallani oon selkeesti itsevarmempi ja jopa onnellisempi nyt, kuin vaikka 10 vuotta sitten.

2005 vs 2017 😀

Silloin kun mittariin tuli 25 vee, aloin miettiä, että nytkö se rupsahtaminen sitten alkaa. 😀 On toki totta, että ikääntyessä täytyy kiinnittää hieman enemmän huomiota omaan hyvinvointiin ja ulkonäköön, sillä esim. huono ruokavalio ja väsymys näkyvät selkeämmin kasvoilla ja kehossa kuin parikymppisellä. Siitäkin huolimatta, olen tällä hetkellä paremmassa fyysisessä kunnossa kuin 10 vuotta sitten. Olen vahvempi, omaan paremman kestävyyskunnon ja muutenkin olen tasapainoisempi kaikin puolin. Jaksan edelleen treenata vaikka 4 tuntia päivässä väsymättä ja palautuskykyni on huipussaan. Toki iän myötä on tullut enemmän järkeä juuri treenin jaksotteluun, eikä nykyään tule enää temmottua hulluna vain siksi koska pystyy ja jaksaa! 😀 Sanoisin siis, että on turha murehtia iästä, sillä oma elämäntapa on kuitenkin se mikä ratkaisee, oli sitten 18-vee tai 40-vee!

Se, mitä kaipaan ”nuoruusvuosilta” on tietynlainen heittäyminen asioihin. Nykyään tulee ehkä pohdittua hetki jos toinenkin ennen kuin toimii. Välillä olisi kiva olla yhtä huoleton ja tehdä asioita vaan koska sillä hetkellä tuntuu siltä. Nykyään sitä miettii, miten kaikki päätökset vaikuttavat tulevaisuuteen. Ei ehkä tule lähdettyä baanalle lauantai-iltana, koska mielessä siintää jo silloin se armoton tuleva maanantai.

Synttäriaaton illan vietin missäs muuallakaan kuin salilla!

Kuten yllä oleva kuva kertoo, kävin eilen testailemassa Kokkolan Sports Clubia, joka tarjosi tosi hyvät treenimahdollisuudet. Usein salia vaihtaessa täytyy vähän tsemppailla painojen suhteen, sillä eri merkkiset laitteet ja jopa painot saattavat tuntua erilaisilta. Tuolla oli kuitenkin tuttu & turvallinen fiilis, sillä suurin osa tavaroista oli täysin samoja kuin meidän Sports Clubilla. Muuten viikonloppu on ollut jumppavapaa, joten oon päässyt palautumaan hieman tehokkaammin. Sain koutsilta määräyksen tankkailla jälleen tänään lepopäivän kunniaksi, sillä viime sunnuntain tankkailuilla oli pelkästään positiivisia vaikutuksia tämän viikon tuloksiin! Ensi viikolla kirjoittelen tarkemmin, millaisia tuloksia olen saanut viimeisen kuukauden aikana.

Ensi viikosta tuleekin töiden ja hommien osalta lievästi sanottuna hurja, joten tämä viikonlopun akkujen lataus tuli todellakin tarpeeseen. Pidin myös pienimuotoista vapaata bloggailusta, jolloin saan ihan kunnolla aivot off-asentoon. 🙂

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.