10 x PAKKO MYÖNTÄÄ ETTÄ..

17.07.2019
8

..Oli melkoinen shokki käydä ohjaamassa jumppa kolmen viikon tauon jälkeen. Siis tältäkö se tuntuu oikeesti? 😀 Sykkeet huiteli maksimin puitteissa melkeimpä alusta loppuun ja sitä tajusi, että taitaa tämä olla suht tiukka treeni, vaikka itse elää siinä mikään ei tunnu missään – kuplassa suurimman osan ajasta. Voin vaan kuvitella, miltä tuntuu tulla ensikertalaisena kovatehoiseen jumppaan ilman kummempaa kuntotaustaa, respect!

..Kyseinen lepo on tehnyt hyvää, sillä on ihan positiivista, että kovassa harjoituksessa saa sykkeet liikkeelle, eikä aina jää junnaamaan samalle vauhtikestävyysalueelle. 

..Lomalla oleminen ei ole niin helppoa, mitä se odottavissa mielikuvissa on. Itse joudun tehdä töitä, että pystyn päästämään irti suorittamisesta ja stressaamisesta, kun ei ole mitään tekemistä. On kai ihan luonnollista, että jos oot viisi viikkoa lomalla, joka päivä ei voi olla ohjelmaa aamusta iltaan. 

..Kesällä nouseva alkoholin kulutus näkyy ja tuntuu aika nopeasti negatiivisesti niin kropassa kuin pääkopassa. 😀 Enkä tarkoita tällä mitään alytöntä ryyppämistä, mutta ei siitä pääse mihinkään, ettei se taida hyvää tehdä ainakaan näin hyvinvoinnin näkökulmasta, hah.

..Ihminen on hyvin sopeutuvainen. Sitä aina tuntuu, ettei muka pysty muuttaa tapojaan, mutta kerta toisensa jälkeen huomaan, että ei tarvitse kuin päättää ja sopeudun hyvin nopeasti uuteen juttuun.

..Hävettää kuinka hölmöihin juttuihin on itsekin haksahtanut männä vuosina. Tarkoitan nimenomaan treeni- ja ruokavaliohommia. Milloin on mikäkin keino tai trendi ”ollut se juttu”, joka tuo ultimaattiset tulokset ja onnen. No, täytyy ajatella, että virheiden kautta oppii ja tulee fiksummaksi.

..Edelliseen viitaten, kaiken hifistelyjen ja testailujen jälkeen, olen palannut niin sanotusti lähtöruutuun. Sinne perusasioiden äärelle ja se tuntuu aika kivalta.

..Mulla on ihan hirveä ikävä jumppameininkejä ja kaikkia ihmisiä. Enää pari viikkoa ja pääsen jälleen oravanpyörään! 😀 

..Olen huomannut kuinka sitä aina kaipaa sitä mitä ei ole. Työhärdellissä haaveilee lomasta ja lomalla muistelee kuinka ihania ne omat rutiinit on ja se fiilis kun kaikki rullaa haluamallaan tavalla. 

..Tämän kesän ”tavoite” onkin ollut hetkeen keskittyminen. Kaikista kaipailuista huolimatta, olen pyrkinyt nauttimaan hetkestä ja muistuttanut itseäni, että tämäkin on ohimenevä vaihe.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


TOISEN TUNTEIDEN VÄHÄTTELY

26.06.2019
1

Vähättelyyn törmää valitettavasti liian usein ja liian monessa asiassa. Jos sitä onnistuu jossain, tulee helposti itse vähäteltyä saavuttamaansa, tai jos ei itse tätä tee, niin valitettavan usein joku mee tekee.

Kerroin eilen Instagramin tarinassa, että mulla leikattiin ihomuutos ja tikkien vuoksi en saa hikoilla nyt hetkeen. Kyllähän minä tiedän varsin hyvin, että tällainen on aika pieni murhe muiden joukossa ja että ehdin hikoilla sekä jumpata vielä liiaksikin elämäni aikana. 😀 Siitä huolimatta, olen sitä mieltä että se asia saa harmittaa.

Mua harmitti eilen tosi paljon se, että asiat ei menneetkään kuten suunnittelin, harmitti että joudun olla liikkumatta ja en saa tehdä asioita joita tykkään päivisin tehdä. Totta kai jossain muualla, jollain toisella on asiat sataa kertaa kurjemmin, mutta se mitä tapahtuu toiselle tai jossain muualla ei tulisi määrittää, miten itse saa tuntea. Se, että mua harmittaa, ei kuitenkaan tarkoita että itkisin kotona ja olisin aivan rikki. Sattui nyt vaan ottamaan kupoliin kun ei saa itse päättää mitä tekee, hah!

Huomasin siinä samalla miten eri tavoin ihmiset reagoivat toisen ”huonoon hetkeen” ja ajattelin tässä aikani kuluksi jaotella tällaisia ihmistyyppejä ihan huumorimielessä. 😀 Voit sitten itse todeta oletko törmännyt vastaavaan ja miettiä miten itse reagoit, jos huomaat toisen ihmisen olevan surullinen.

Tukijat – Tsemppaavat ja tukevat asian tiimoilta. Eivät ota kantaa itse tapahtuneeseen, mutta toivottavat voimia ja kannustavat eteenpäin.

Vähättelijät – Vähättelevät tapahtunutta ja sitä että joku on ylipäätään surullinen noin mitättömästä asiasta.

Paremmaksi pistäjät – Heille on aina käynyt pahemmin ja jos ei itselle niin ainakin naapurin serkun kaimalle, joten eihän tämä ole mitään kun muualla on jollain huonommin.

Kannustajat – Yrittävät löytää asian positiivisen puolen! Yrittävät tuoda esiin mitä kaikkea hyvää tapahtuneesta voi seurata.

Uteliaat – Eivät ota kantaa tunteisiin, mutta ovat kiinnostuneita mitä on tapahtunut ja miksi. 

Mun mielestä kukaan toinen ei voi sanoa milloin joku saa olla surullinen ja milloin ei. Me reagoidaan asioihin eri tavoilla ja et voi tietää, miten tärkeää jokin juttu on toiselle tyypille. Enkä tarkoita tällä tekstillä, että olisin ottanut jotenkin itseeni näistä reagoinneista. Se, että sain niin paljon erilaisia viestejä pisti miettimään juuri sitä miten eri tavoin ihmiset ottavat tietyt asiat.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


ARKEEN PALUU AHDISTUS

24.06.2019
0

Maanantait saattaa olla joskus vaikeempia päiviä kuin muut, mutta erityisesti juhlapyhien jälkeen jalka saattaa painaa entistä enemmän. Miten tässä nyt pääsisi taas arkeen kiinni kun ei kiinnostaisi kuin kääntää kylkeä ja vetää peitto korville? Ensinnäkin kannattaa muistaa, että on ihan ok että on paskoja päiviä. Päiviä kun hommat hoidetaan suunnilleen väkisin. Niiden jälkeen tulee aina uusi päivä, eikä se ole sen kummempaa. Monesti morkkista pahentaa se, että tulee pahempi fiilis siitä että on ylipäätään morkkis.

Mulla on itsellä hyvä konsti tällaisiin päiviin, eli sen sijaan että laiskottelisin, teenkin heti päivän alkuun jotain sellaista mitä ei huvita yhtään tehdä. Hoidan sen ärsyttävimmän asian alta ja kas alkaa helpottaa. Kun tekee jotain joka vaatii itseltään vähän enemmän, tulee hyvä fiilis asian hoitamisesta.

Toinen keino joka toimii joka ikinen kerta on urheilu a.k.a hikoilu. Tiedän, että viikonlopun rientojen jälkeen ei välttämättä kiinnosta lähteä liikkumaan, mutta hyvä treeni on varma keino nollata tilanne. Muuten sama väsynyt fiilis jatkuu taas seuraavana päivänä ja on entistä vaikeampi päästä arkeen kiinni. Tee siis itsellesi palvelus ja lähde liikkumaan salille, jumppaan tai vaikka kävelylle!

Kolmas juttu miten selviän tahmeista viikon aloituksista on priorisoida ensimmäinen päivä niin, että hoidan vain muutaman pakollisen asian ja annan itselleni mahdollisuuden ottaa vähän rennommin. Harvoin kenenkään elämä kaatuu siihen, että siirtää jotain asioita seuraaville päiville. Valitsee muutaman tärkeän homman ja hoitaa ne heti päivän alkuun, siihen hyvä treeni ja terveellistä sapuskaa niin takuulla seuraavana aamuna jalka nousee kepeämmin ja väsyneet olot ovat muisto vain!

Mun pikkusen paremman maanantain resepti on jumpata paljon, käydä kävelyllä, nukkua päikkärit, juoda paljon vettä, palata normaaliin arkiruokailuun ja mennä aikaisin nukkumaan. Huomenna sitten leikataan ihomuutos rintakehästä heti aamusta ja selviää joudunko saikulle vai en. Tänään ainakin otetaan vielä ilo irti jumpista ja aion vetää niin, että hiki roiskuu!

Tsemppiä uuden viikon starttiin joka iikalle! 🙂

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


MOKAILENKO KOSKAAN OHJAUKSISSA? (+ Booty Workout – tunnin musiikit!)

22.06.2019
0

Moikka! Täällä ollaan herätty juhannuspäivään pitkien unien jälkeen ja tässä kahvia hörppiessä ajattelin vastailla saamaani kommenttin. Aihe on mielestäni siinä mielessä todella hyvä, sillä sen voi rinnastaa moneen muuhunkin asiaan kuin vain ohjaamiseen. Mokaaminen kun tuntuu olevan jotenkin todella pelottava ja huono asia. Monesti epäonnistuminen saa jopa lopettamaan asian tekemisen tai yrittämisen, mikä on aivan hullua, sillä jos haluaa tulla hyväksi sekä kehittyä, ei ole olemassa polkua, jossa ei tekisi välillä vääriä valintoja ja mokailisi. Ilman oppimista ei voi tulla huipuksi!

Itse aloittelevana liikunnanohjaajana olisin kiinnostunut kuulemaan, että meneekö sun ohjaukset aina ”nappiin” vai mokailetko välillä, putoatko rytmistä tai onko muita haasteita ohjaamisessa? Olis kiva kuulla kokeneelta ohjaajalta vinkkejä siihen, miten päästä yli mokailusta ja ihan yleisesti saada rennompi asenne tätä työtä kohtaan. 😀 Niin usein mietin, että toilaileeko muut tasaisin väliajoin vai enkö vaan sovi tähän hommaan!

Ihan ensimmäisenä haluan sanoa, että älä vain ala miettiä että et sovi hommaan, etenkään jos olet vasta aloitteleva ohjaaja! On ihan okei mokailla välillä, eikä se mun mielestä ole niin vakavaa. Itse olen ollut jossain vaiheessa todella perfektionisti juuri tässä asiassa. Ajattelin että voin olla loistava ohjaaja vain jos en koskaan vaikka mokaa koreografiassa tms.

Totta kai hyvään ohjaukseen kuuluu, että perusasiat ovat hanskassa. Alussa niitäkin on kuitenkin harjoiteltava ja tämä on siinä mielessä ”raadollinen” työ, että et oikein voi harjoitella muuten kuin asiakkaiden edessä. Joskus asiakkaat saattavat olla aika vaativia ja esimerkiksi negatiivisesta palautteesta voi jäädä huono mieli, joka saa epäilemään itseään.

Mokailenko itse? Kyllä ja ei. Tarkoitan, että en ehkä ajattele näitä asioita mokaamisena, sillä jos tapahtuu jotain mikä ei kuulu suunnitelmaan, jatkan vain eteenpäin sen jälkeen. Alussa mokailu saattoi hajottaa pakettia niin, että oli jotenkin vaikea keskittyä enää koko hommaan. Sitä vain mietti, että voi ei nyt mä mokasin! 😀

Mielestäni asiaa voi ajatella siltä kantilta, että jos olet itse ohjatulla tunnilla ja huomaat että ohjaaja teki jonkun pikku virheen, et luultavasti mieti sitä sen kummempaa, joidenkin mielestä se saattaa olla vain hauskaa. Kun tunnilla on mukana huumoria, asiakkaat viihtyvät paljon paremmin. Sen sijaan että miettii vain omaa suoritamista, kannattaa miettiä mielummin asiakkaiden viihtyvyyttä. Itse viihdyn parhaiten tunneilla, joissa on mukana huumoria, mutta myös tietynlaista auktoriteettia ja tekemisen meininkiä.

Opettele asiat hyvin, valmistaudu ammattitaitoisesti ja ota työsi vakavasti, mutta älä anna mokailujen tai epäonnistuneiden ohjauksien vaivata liian pitkään. Epäonnistumista kannattaa ottaa opisksi ja itse ajattelenkin, että on täysin ok mokata kerran, mutta jos mokaa saman asian aina uudelleen, silloin on kyseessä se, ettei ole jaksanut harjoitella asiaa kunnolla!

Kävin tosiaan eilen vetämässä juhannusaaton kunniaksi Booty Workout – tunnin, joka on siis itse kehittelemäni ryhmäliikuntatunti. Tunnin jälkeen sain toiveeksi jakaa biisilistan blogissa ja jaan sen tähän samaan syssyyn! Lisäsin lämppärin ja viimeistelyn tubeen, mutta koska lataamisessa meni ikuisuus, jaan muut biisit erillisinä, eli ne ovat samoja biisejä, mutta ovat tunnilla hieman miksailtuja treeniin sopivaksi. 🙂

Lämmittely:

Aktivointi:

Plyometrinen treeni:

Lihaskunto:

Viimeistelijä a.k.a FINISHER:

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


SIIS MITEN TUO PYSTYY?

19.06.2019
2

Katselin tänään aamulla Instagramin tarinoita läpi ja vastaan tuli entisen kolleegani Miian tarina, jossa hän kertoili treeneistään. Tyyppi harrastaa juoksua sen monessa eri muodossa ja myös polkee ja ui paljon. Siinä hän kertoi polkeneensa 60 km ja tähän päälle oli juossut 10 km aikaan 48 min. Oli kuulemma kuumuus verottanut.. Minä siinä mietin, että miten joku voi juosta kympin noin nopeasti  ja vielä polkea sitä ennen 2 tuntia pyörällä vastatuuleen. 😀

Toisten suoritukset saattavat tuntua todella hurjilta ja sitä vaan miettii, että en mä kyllä ikinä pystyisi. Tuollainen treeni on varmaan ihan normisettiä kestävyysurheilijalle ja ei vaadi ”sen kummempia”.

Aloin siinä miettiä asiaa siltä kantilta, että multakin kysytään melkein päivittäin miten jaksan ohjata noin paljon jumppia ja vielä tehdä omia treenejä siihen päälle.

Itsehän en pidä omia touhuja mitenkään erikoisena, sillä oon toiminut näin niin kauan. Se on mun normi päivä, että jumppaan ja humppaa kahdesta neljään tuntia ja oon muutenkin melko aktiivinen arjessa. Sitä nimittäin tulee hyväksi siinä mitä tekee paljon ja säännöllisesti.

Muistan kun vedin ensimmäisiä kertoja jonkun hullun 2-3 tunnin jumppaputken ja kuinka rikki olin sen jälkeen. Kävelin vain haamuna kotiin ja en saanut unta koko yönä. 😀 Nykyään tuollainen menee aika kevyesti, eikä unikaan häiriinny. Palaudun helposti yön aikana ja olen seuraavana päivänä valmis uuteen urakkaan.

Tämä tilanne ja nopea palautumiskyky ei ole tullut itsestään, vaan olen pitkäjänteisesti harjoitellut, harjoitellut ja harjoitellut. Enkä nyt tarkoita, että kaikkien pitäisi alkaa treenaamaan viisi jumppaa päivässä, ei todellakaan. Tarkoitan, että mikään mitä tahtoo, ei ole mahdotonta, vaikka alku olisi kuinka tahmea tahansa! Tietyt tavoitteet vaatii tietyt suunnitelmat, mutta kaikkeen pätee silti sama sääntö: Pitkäjänteinen työskentely tuottaa pysyvintä tulosta.

Seuraavan kerran kun mietit jonkun toisen tekemisistä, että en ikinä pystyisi tuohon, niin muistappa tämä. Kaikki voivat kehittyä hurjan hyväksi asiassa kuin asiassa. Ainoa mitä täytyy tehdä on jaksaa harjoitella ja jatkaa eteenpäin myös silloin kun on vaikeeta.

Voin ihan rehellisesti sanoa, että 90% ajasta mulla on motivaatio korkealla ja lähden oikeen sellainen pieni kiva kutina vatsan pohjassa treenaamaan tai jumppaamaan! Tämä johtuu ehdottomasti siitä, että panostan paljon tuntien sisältöön, jonka vuoksi niitä on myös kiva ohjata. 10% ajasta mua ei kiinnosta, väsyttää ja kroppa tuntuu väsyneeltä, silti asioita pitää tehdä myös silloin kun ei nappaa. Sanontakin kuuluu, että ..

You can’t get much done in life if you only work on the days when you feel good.

Motivoivaa päivää just sulle!

PS. Kaikki Vaasan alueella asuvat jumpparit! Ohjaan juhannusaattona, eli PE 21.6 ylimääräisen BOOTY WORKOUT – jumpan kl 10:00-11:00 WSC – Ladies Clubilla. Toivottavasti nähdään siellä! 🙂

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


« Vanhemmat
Uudemmat »