MOKAILENKO KOSKAAN OHJAUKSISSA? (+ Booty Workout – tunnin musiikit!)

Moikka! Täällä ollaan herätty juhannuspäivään pitkien unien jälkeen ja tässä kahvia hörppiessä ajattelin vastailla saamaani kommenttin. Aihe on mielestäni siinä mielessä todella hyvä, sillä sen voi rinnastaa moneen muuhunkin asiaan kuin vain ohjaamiseen. Mokaaminen kun tuntuu olevan jotenkin todella pelottava ja huono asia. Monesti epäonnistuminen saa jopa lopettamaan asian tekemisen tai yrittämisen, mikä on aivan hullua, sillä jos haluaa tulla hyväksi sekä kehittyä, ei ole olemassa polkua, jossa ei tekisi välillä vääriä valintoja ja mokailisi. Ilman oppimista ei voi tulla huipuksi!

Itse aloittelevana liikunnanohjaajana olisin kiinnostunut kuulemaan, että meneekö sun ohjaukset aina ”nappiin” vai mokailetko välillä, putoatko rytmistä tai onko muita haasteita ohjaamisessa? Olis kiva kuulla kokeneelta ohjaajalta vinkkejä siihen, miten päästä yli mokailusta ja ihan yleisesti saada rennompi asenne tätä työtä kohtaan. :D Niin usein mietin, että toilaileeko muut tasaisin väliajoin vai enkö vaan sovi tähän hommaan!

Ihan ensimmäisenä haluan sanoa, että älä vain ala miettiä että et sovi hommaan, etenkään jos olet vasta aloitteleva ohjaaja! On ihan okei mokailla välillä, eikä se mun mielestä ole niin vakavaa. Itse olen ollut jossain vaiheessa todella perfektionisti juuri tässä asiassa. Ajattelin että voin olla loistava ohjaaja vain jos en koskaan vaikka mokaa koreografiassa tms.

Totta kai hyvään ohjaukseen kuuluu, että perusasiat ovat hanskassa. Alussa niitäkin on kuitenkin harjoiteltava ja tämä on siinä mielessä ”raadollinen” työ, että et oikein voi harjoitella muuten kuin asiakkaiden edessä. Joskus asiakkaat saattavat olla aika vaativia ja esimerkiksi negatiivisesta palautteesta voi jäädä huono mieli, joka saa epäilemään itseään.

Mokailenko itse? Kyllä ja ei. Tarkoitan, että en ehkä ajattele näitä asioita mokaamisena, sillä jos tapahtuu jotain mikä ei kuulu suunnitelmaan, jatkan vain eteenpäin sen jälkeen. Alussa mokailu saattoi hajottaa pakettia niin, että oli jotenkin vaikea keskittyä enää koko hommaan. Sitä vain mietti, että voi ei nyt mä mokasin! :D

Mielestäni asiaa voi ajatella siltä kantilta, että jos olet itse ohjatulla tunnilla ja huomaat että ohjaaja teki jonkun pikku virheen, et luultavasti mieti sitä sen kummempaa, joidenkin mielestä se saattaa olla vain hauskaa. Kun tunnilla on mukana huumoria, asiakkaat viihtyvät paljon paremmin. Sen sijaan että miettii vain omaa suoritamista, kannattaa miettiä mielummin asiakkaiden viihtyvyyttä. Itse viihdyn parhaiten tunneilla, joissa on mukana huumoria, mutta myös tietynlaista auktoriteettia ja tekemisen meininkiä.

Opettele asiat hyvin, valmistaudu ammattitaitoisesti ja ota työsi vakavasti, mutta älä anna mokailujen tai epäonnistuneiden ohjauksien vaivata liian pitkään. Epäonnistumista kannattaa ottaa opisksi ja itse ajattelenkin, että on täysin ok mokata kerran, mutta jos mokaa saman asian aina uudelleen, silloin on kyseessä se, ettei ole jaksanut harjoitella asiaa kunnolla!

Kävin tosiaan eilen vetämässä juhannusaaton kunniaksi Booty Workout – tunnin, joka on siis itse kehittelemäni ryhmäliikuntatunti. Tunnin jälkeen sain toiveeksi jakaa biisilistan blogissa ja jaan sen tähän samaan syssyyn! Lisäsin lämppärin ja viimeistelyn tubeen, mutta koska lataamisessa meni ikuisuus, jaan muut biisit erillisinä, eli ne ovat samoja biisejä, mutta ovat tunnilla hieman miksailtuja treeniin sopivaksi. :)

Lämmittely:

Aktivointi:

Plyometrinen treeni:

Lihaskunto:

Viimeistelijä a.k.a FINISHER:

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


JUMPPAOHJAAJIEN HAUSKIMMAT MOKAT

Vaikka olisi valmistautunut ohjaukseen kuinka hyvin tahansa, aina ei vaan mene putkeen. Joskus on päiviä kun kaikki menee päin puuta, mutta jumpat ohjataan siitä huolimatta. Me ohjaajatkin ollaan vaan ihmisiä hyvine ja huonoine päivineen ja se saattaakin näkyä satunnaisesti myös noilla tunneilla. Meillä on facessa ohjaajien ryhmä, johon koottiin hauskoja kämmejä ohjauksien parista. Voin kertoa, että repeilin aika huolella kun noita yksikseni kotosalla luin. :D

Meillä ohjaajilla tulee kuin automaationa tutut sanonnat ja ohjeet, mutta joskus sitä vain puhuu eikä edes huomaa, mitä sylki suuhun tuo.. :D

Ehkä eniten hävetti mun vikalla pumppitunnilla nyt ennen äitiyslomaa, kun askelkyykyssä sanoin, että tämä on kova ilman painojakin, mutta itellähän on tämä lisäpaino vaikken haluaisi, kuulosti lähinnä siltä että en halua tätä vauvaa.

Kerran bodycombat-tunnilla olin niin ”bad ass”, että et heitin hanskat nurkkaan, huusin alun tyyliin: ”nyt taistellaan tosissaan” ja lauseen lopun muistan elävästi: ”…ja kovimmat vetää paljaalla!

Kerroin bodypump-tunnilla miten ei missään aikaisemmassa koreografiassa ole hartiabiisin jälkeen ”ottanut eteen” näin paljon. Sormellani osoitin olkapäätä, mutta pääni sisällä repesin räkänauruun. Tarkoitus oli ilmaista miten huikean hyvä liike tuo vipunosto eteen on, mutta sanavalinta oli vähän, noh, olis voinut olla parempi.

Ohjaajan oli pitänyt sanoa tunnilla seuraavan liikkeen nimi kanta-peppuun. Jostain syystä hän oli miettinyt mielessään, että sanoakko kanta-peppuun vaiko kanta-pyllyyn. Siinä epähuomiossa peppua ja pyllyä takellellessa, suusta olikin livahtanut kanta-pilluun! Eikä siinä vielä kaikki, eräs vanhempi naisasiakas nailontrikoissaan oli muina miehinä yrittänyt tehdä liikettä.

Bodycombat-tunnilla olin juuri ennakoimassa side shufflea (liike jossa liikutaan sivulle) ja osoitin käsillä vasemmalle ja huusin, että ”Let’s go lehemät, navetta palaa!” Samalla sekunnilla kun sanoin lauseen, mielessäni ajattelin, että olisko nyt hyvä hetki hypätä Tuiran silloilta pää eeltä Merikoskeen.

Mä oon aika monesti huutanut, että ”levitä niitä haaroja”, tai kun pitäny sanoa että vedä sitä kättä ylöspäin että ”vedä käteen”.

Vedin kerran eräälle synttäriporukalle bodycombattia ja juhlakaluhan sattui olemaan miespuoleinen jumppari. No, venyttelyn aikana oli tarkotus sanoa tyyliin että ”vedä kädet…” no tuijotin synttärisankaria suoraan silmiin ja sanoin että ”Vedä käteen…” Olihan se asiakkaan ilme ikimuistoinen.

Olin ohjaajamassa ylävartalon treeniä ja lämmitelyn aikana varmistetaan etenkin yläkropan lämmöt ja availut, ranteista lähtien. Siinä kun pyöriteltiin ranteita, niin totesin hyvin sujuvasti että ”seuraavaksi vedetään ranteet auki”.

Sen lisäksi, että suusta tulee sammakoita, saattaa käydä muitakin kämmejä. Itsehän kerran bodyattack-tunnilla tulin melkoisella akrobatiaesityksellä lavalta alas. Sivuliikkeessä jalat jäi lattiaan kiinni, mutta vauhti oli sen verran kova, että liike vain jatkui ja jatkui. Jollain ihmeen kaupalla pysyin kuitenkin pystyssä ja lensin ainakin 5 metriä lavalta sivusuunnassa lattialle. Siitä sitten muin naisina vaan jatkamaan koreoo stagelle :D ..

En edes muista mikä laji oli kyseessä, mutta siinä oli peruutus taakse ja törmäsin kovalla vauhdilla selkä edellä lattialla olevan isoon kajariin, sillä seurauksella, että kajari kaatui alas lavalta, minä kuperkeikalla perässä, piuhat irti ja jäätävä pauke kunnes tuli ihan hiljaista. Hetken kuluttua ohjaaja nousee lavan takaa ja sanoo oho… 

Ohjasin spinningiä haaremihousuissa ja yhden nousun aikana haarakohta tarrasi kiinni satulan kärkeen. Itse nousin satulasta mutta housut siis eivät… Enpä ohjaa enää kyseisissä housuissa.

Kerran lanseerattiin uutta bodypump ohjelmaa toisen ohjaajan kanssa, jossain biisien välisessä vaihdossa tein näyttöjä ja jotenkin onnistuin siinä tiimellyksessä kalauttaan pumppitangolla sitä toista päähän.

Itsellä repesi kerran kyykyissä housut. Ajattelin, että kukaan ei huomaa, mutta housut repesivät persuksista takareittä pitkin polveen asti. Pikaisesti biisin välissä muistin, että oli ekstrat mukana ja juoksin vaihtamaan siinä toivossa, että kukaan ei huomaisi. Asiakkaille selitin patterinvaihdosta. Sitä, että housut lyhenivät täyspitkistä polviputuuteen, kukaan ei vielä kommentoinut, mutta kun sitten mikki lakkasikin toimimasta seuraavan biisin aikana jäin varmasti kiinni.

Bodypump-tunnilla luulin laittaneeni lentokonetilan päälle, mutta jostain syystä se ei ollut mennytkään. Rintabiisissä huusin:”Ja combo ykkönen ja…” ja puhelin soi kesken biisin.

Ei ole yksi ei kaksikaan kertaa kun ohjaaja on vetänyt väärään biisiin, unohtanut kokonaisen biisin tunnilta, tai käynyt vessassa mikrofonin ollessa päällä. Siinä on sitten kiva palata saliin, kun koko jengi on saanut kuunnella lorinat ja pahimmassa tapauksessa vielä jotkut sinne kuulumattomat jorinat. Joskus ajatus voi lähteä harhailemaan kesken ohjauksen, jolloin keskittyminen saattaa hieman herpaantua..We are just human after all…

Vedin bodypump-tunnilla askelkyykyn jälkeen hartiakappaleen, enkä huomannut, että biisi oli sama kuin mitä just oltiin tehty. Vasta puolessa välissä tajusin että kappale oli sama kuin edellinen. Hyvin meni tahdit.

Bodycombat-tunnilla tuli totaalinen black out, sillä venyttelybiisin aikana pimeni ihan täysin, enkä saanut sanottua kuin että rullaa lattialta ylös. Lupasin kahvit sille asiakkaalle, joka muistaa miten jatketaan ja sieltähän vakkarilta liikkeet irtosi. kiva että biisissä soi sanat ”I’m only human after all”.

Tämä on minun ohjaajahistorian ehkä pahin; torkahdin ohjaamani venyttelytunnin loppurentoutuksessa. Heräsin, kun musa loppui.

Joskus pari vuotta sitten bodypumpissa oli tosi nopeatempoinen hauisbiisi, jossa oli haaste, että ehtii tehdä toistot kunnolla. No, mullahan oli vahingossa cd-soittimessa menny joku nopeutus vielä päälle ja vedettiin ehkä maailmanennätysvauhdilla sitä tankoa ylös ja alas. Mietin vaan, että ei tää nyt näin nopea ollut, ettei millään meinaa ehtiä tehdä, kunnes paikalla ollut kollega valaisi, että on vähän nopeutettu versio menossa.

Ohjasin uusinta sh’bam ohjelmaa. Seiska-biisissä kun hypätään ja nostetaan kädet ylös, niin rintsikat räpsähti auki. Koska uusi ohjelma, en pystynyt lopettamaan, sillä asiakkaat eivät osanneet ohjelmaa, vaan oli pakko jatkaa loppuun asti tissit irrallaan.(huom! Ne pysy kyllä topin sisällä). Biisin jälkeen kaikki saivat seurata kun kaivoin rintsikat esiin kainaloista ja jotenkin takas kiinni. Onneks ihania, tuttuja asiakkaita jotka repesivät mun kanssa.

Ihan perussettiä Sh’bam-tunnilla, että jäädyn johonkin upeaan loppuasentoon. Ja biisi sen kun jatkuu vaan.

Itsellekin on käynyt joskus niin, että hirveellä hehkutuksella huudan, että loppuasentoon ja hyppään stepin päälle kädet ilmassa…ja sitten biisi vain jatkui. Tämä sama tapahtui siis kolmesti saman biisin aikana ja tuntui, ettei se biisi lopu ikinä. Jälkeenpäin tajusin, että olin unohtanut kokonaan yhden kierroksen välistä. Siinä jengikin alkoi jo repeillä kun kolmatta kertaa nostettiin käsiä ylös ja kajareista vaan kuuluu ”If you really want more, scream it out louder, if you on the floor, bring out the fire”. :D

Tällaiset hauskat kämmit tuovat loppupeleissä vain lisää maustetta tunneille ja saattaa jopa nostaa fiilistä entisestään. :D

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.