MIETINPÄHÄN VAIN ETTÄ..

..En ole syönyt puuroa yli vuoteen. En tiedä miksi, mutta ei ole vain tullut syötyä. Aiemmin vedin puuroa päivittäin. Nykyään aamupalalle menee smoothie ja illalla tätä ihanan juustoista porkkana-kauraleipää.

..Tuntuu siltä, että kaikkialla toitotetaan kuinka mielummin luetaan aitoja maanläheisiä postauksia, eikä niinkään luksuselämää ja aseteltuja juttuja. Miksi silti suurimmat blogit ja ig-tilit ovat juuri tällaisia täydellisyyden perikuvia?

..Mulla menee eniten työaikaa sellaisiin asioihin, joista en oikeastaan saa mitään palkkaa, mutta olen aina uskonut siihen, että kun panostaa johonkin asiaan paljon ja myös sitä vapaa-aikaa / ilmaista aikaa, se tulee kyllä jossain vaiheessa takaisin!

..Mua jopa ärsyttää sellainen asenne, että pitäisi heti saada aina kaikki ja sitten luovutetaan, kun ei ensi yrittämällä saa haluamaansa.

..Kannattaako tilata 500 euron aurinkosänky  (sellainen pesä) ? Oon meinanut  jo monta kertaa painaa tilaa – nappia, mutta sitten mietin että onko sellaiselle oikeasti käyttöä, koska a) suomen kesä on lyhyt ja yleensä sateinen b) jaksaisinko oikeasti maata siellä vai onko se vaan houkutteleva ajatus, nimenomaan ajatuksen tasolla? HELP!

..Taisin tehdä juuri parhaan BOOTY WORKOUT – ohjelman so far! Ohjasin tunnin ensimmäisen kerran ja vaikka kaikki ei mennyt ihan niin nappiin kuin olisin halunnut, tuntuu että tää on kova!! 😀

..Jos muutamia vuosia takaperin en meinannut pysyä pöksyissäni juhannusviikolla kun oli niin kiire kurvata festareille tai johonkin juhlimaan, niin nyt taas tuntuu, että käynnissä on ihan normi viikko ja on vaan ihanaa, kun saa ottaa iisimmin muutaman päivän sekä syödä herkullisia kesäruokia! 😀

..JVG:n uudessa biisissä ”ehdottomasti ehkä” on kyllä niin nykyajan meininkiin sopivat sanat. Tuntuu, että mitään on todella vaikea sopia tai luvata. Kaikkeen on helppo vastata ”ehkä”  ja kuten biisissäkin sanotaan: ”Lupaus on helppo pitää, jos ei lupaa koskaa mitää.” 😀 

..Te lukijat varmaan ajattelette, että kesän treenihaaste on jäänyt unholaan, mutta ei! Olen vain sellainen, että mun pitää sulatella ja pohtia näitä hetki ja sitten yhtäkkiä tulee se idea. Luulen että se idea tuli tänään kun olin lenkillä.

..Juoksulenkillä ollessa saan muutenkin yleisesti ottaen todella hyviä ideoita. Suunnittelen usein jumppien koreografiatkin niin, että ensin etsin sopivia kappaleita, sitten lyön ne listalle ja kuuntelen juostessa. Yhtäkkiä vaan näen koreografian mielessäni ja kotiin päästyä pitää vain kokeilla systeemit käytännössä.

..Onko mitään järkeä julkaista tätä postausta? 😀

Mitä sä oot miettinyt tänään?

Kuvat: Anna Riska / Annmarias

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


8 X VIIME AIKOJEN PARHAAT

Tiedättekö, mä oon sitä mieltä että jos me osattais arvostaa arkea ja pieniä hyviä juttuja enemmän, uskon että oltaisiin kauttaaltaan paljon onnellisempia. Jotenkin tuntuu, että sitä aina odottaa jotain tai etsii jotain parempaa ja siistimpää. Usein vielä jälkeenpäin vasta tajuaa miten hyvin asiat oli tai miten kivaa jokin juttu oli. Just tää hetki voi olla sellainen hetki, jota muistelet jälkikäteen kaivaten. Nauti tästä päivästä, hetkestä ja kaikista pienistä jutuista, mitkä saa suupielet ylöspäin!

Ihmiset! Kaikki ne ihanat tyypit, jotka treenaa mun kanssa jumpissa. Oon tutustunut niin moniin siisteihin tyyppeihin ja joka päivä saan jakaa liikunnan iloa ja fiilistä niiden kanssa. Ne on niitä, jotka ymmärtää kuinka joku biisi voi olla niin siisti että menee vaan kylmät väreet ja niiden kanssa voi spekuloida kuinka hyvä, huono tai rankka tuo uusi ohjelma nyt olikaan! 😀

Uusi harrastus! En olisi uskonut innostuvani juoksemisesta, mutta jotenkin se on taas tuntunut hyvältä ja mielekkäältä. Mulla ei oo ihan hirveesti aikaa panostaa tuohon juoksuun, koska työt (ohjaukset) mutta paristi viikossa oon käynyt tekemässä erilaisia juoksutreenejä. Innostuminen uudesta on aina siistiä!

Fiilis kun oot vetänyt kunnon hikitreenin, käyt suihkussa ja peset hiukset. Yksi parhaista tunteista ikinä! 🙂

Oma ahkeruus! 😀 Hah, kai sitä saa olla ylpeä itsestään joskus. Omalla mittakaavallani olen ollut ihan super reipas työrintamalla viime aikoina ja mikä parasta se näkyy myös tiliotteessa. Mun työpanos onkin aina suoraan verrannollinen siihen millaista palkkaa nostan. Motivoivaa, mutta joskus toki hieman stressaavaa. 😀

Toimiva keho! Oon niin kiitollinen tästä mun kropasta, joka antaa mun tehdä valitsemaani työtä ja vielä harrastaa omia juttuja niiden ohella. Voisin sanoa olevani suoristuskyvyllisesti parhaassa kondiksessa todella pitkään aikaan. 

Arki-illat on ihan parasta aikaa. Työt on takana ja saa käpertyä sohvalle tai painopeiton alle relaamaan ilman mitään kiirettä. <3

Obelix! Mitä kauemmin tuo hauva on mulla ollut, sitä rakkaampi siitä on tullut. En ymmärrä miten koira voi olla noin suloinen ja ihana. Luonne on aivan valloittava ja fiksukin se on vielä! 😀 

Oma koti! Viihdyn kotona todella hyvin ja viikonloppuna innostuin hieman sisustamaan lisää. Koti tuntuu sellaiselta paikalta, minne on aina kivaa tulla. Mulle koti on aina ollut safe place. 🙂

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


ASIAT JOISTA EN YLEENSÄ KIRJOITA

Moikka lauantaihin! Koska on lauantai ja koska en jaksa kirjoittaa mitään painavaa asiaa just nyt, ajattelin jakaa asioita joista en yleensä täällä kerro. Mitään salaisuuksiahan nämä eivät ole, mutta harvemmin tulee jaettua arkisia asioita tai mun muuhun elämään liittyviä juttuja. 🙂

Syön tässä samaan aikaan Parrot’sin suklaakuorrutteisia pähkinöitä. Menin vartavasten Minimaniin ostoksille, jotta saisin kasattua parhaan namupussin. Tyyristä huvia, sillä pussin hinta lähenteli 10 €uroa. Hyviähän nuo on, mutta aika hyvällä kilohinnalla varustettu! 😀

Tällä viikolla on ollut pariin otteeseen sellainen fiilis, että en oikeesti selviä viikonloppuun saakka. Tässä sitä ollaan, mutta nyt on pakko painaa vähän jarrua. Ei ole normaalia painaa aamukasista iltakymppiin montaa viikkoa putkeen! 😀

Oon koukussa Love Islandin uk versioon. Tällä viikolla ollaan ”säästetty” kaikki jaksot viikonlopulle, joita katsotaankin tää ilta putkeen!

Asutaan rivitalossa ja ollaan vähän innostuttu laittamaan (ajatuksen tasolla toistaiseksi :D) takapihalle istutuksia ja muuta kivaa. Terassi maalattiin viime sunnuntaina, joten eiköhän tästä pikkuhiljaa muutakin ilmesty tuonne pihamaalle. Mähän en ole koskaan ollut mikään viherpeukalo ja pelkkä ruohon leikkaaminen oli aika haastavaa yksin asuessa. Monta kertaa oon käynyt Plantagenissa ja lähtenyt kuitenkin tyhjin käsin kun kaikki vaikuttaa niin monimutkaiselta. 😀

Joka toinen viikko meillä asuu myös miehen 8-vuotias tytär. Obelix-hauva on suurimman osan täällä, mutta käy aika ajoin myös exäni luona. Kunnon uusioperhe meininkiä siis. 😀

Harvoin on näin, mutta tänään mua harmitti että piti lähteä lauantaina töihin jumppaamaan, kun muut lähtivät mökille kesäpäivää viettämään. No, sainpahan siivottua rauhassa, kävin myös ihanassa kasvohoidossa ja sain tallustaa ruokakaupassa ihan rauhassa erilaisia tuotteita tutkien.

Kyseisellä kauppareissulla sain sisustusvimman ja olin jo ostamassa kotiin kaiken maailman vilttejä, koreja ja hyllykköjä, mutta en olisi saanut kaikkea kannettua niin päätin hakea kamat huomenna. Nyt aloin jo tosissaan miettiä, että onkohan edes tarvetta! 😀

Tuliko mitään uutta ja ihmeellistä?

Kivaa lauantai-iltaa!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


ÄRSYTTÄÄKÖ MUUT? SYY VOI OLLA SINUSSA ITSESSÄSI.

Muistan kun aikoinaan purin ystävälleni ärsytystäni eräästä ihmisestä, tai en oikeastaan siitä ihmisestä vaan hänen ongelmistaan. En pystynyt ymmärtämään, miksi ihmeessä hänelle oli niin vaikeaa tietyt asiat ja se pisti ärsyttämään. Ystäväni sanoi sitten, että ehkä se aihe onkin mulle herkkä/vaikea ja siksi käännän tunteeni ärsytykseksi, ikään kuin puolustuskeinona. Joskus tai aika usein ne ärsytyksen aiheet kertovatkin meistä itsestämme jotain.

Tämä asia on jäänyt mun mieleeni ja oon miettinyt sitä paljon. Oon myös tullut tulokseen, että se on aivan just niin. Jos jokin asia herättää tunteita, on sillä usein joku yhteys itseesi. Ei välttämättä suoraan, mutta jotain kautta. Ehkä pelkäät asiaa tai sinulla on menneisyydessä tapahtunut jotain, miksi asia aiheuttaa tunnereaktion. Kun joku asia aiheuttaa tunteita, se ei ole yhdentekevää, vaan siinä on jotain itselle tärkeää.

Mä oon kertonut, että ärsyynnyn hitaudesta ja tietynlaisesta vatvomisesta. Itse olen taas vastakohta, eli teen asiat nopeasti ja koen jopa vaikeaksi sen, että pitäisi rauhoittua tai punnita asioita monelta eri kantilta ennen päätöksen tekoa. Rauhoittuminen on mulle haastaavaa, vaikka haluaisin olla siinä parempi, joten kun tunnistan toisessa sen, ärsyynnyn. Vastakohta ei aina ole vastaus, sillä ei tokikaan voi sanoa, että aina jos ärsyttää jokin, se johtuu siitä että itse haluaisi olla samanlainen. Mutta hyvin usein ärsytys viestii omasta luonteesta ja omista heikkouksista, joissa ehkä haluaisi olla parempi.

Jos toisessa ihmisessä ärsyttää esimerkiksi hänen seksuaalisuus (homoseksuaalit), ulkonäkö tai vaikka ylipaino, voi kyseinen ärsytyksen aihe olla itselle herkkä kohta. Ehkä onkin itsekin tuntenut outoja tuntemuksia samaa sukupuolta kohtaan ja se pelottaa, ehkä ylipaino on itselle pahin mahdollinen skenaario ja on taistellut syömishäiriön kanssa jo vuosia. On hyvä tunnistaa omia fiiliksiä ja miettiä mistä ne johtuvat. Syy ei nimittäin aina (itseasiassa harvoin) ole niissä muissa ihmisissä. Aika usein vastaus löyty, kun katsoo peiliin.

Mua on aina ärsyttänyt tietynlainen heikkous ja joissain tilanteissa myös jos multa pyydetään apua. Aloin miettiä tätä syvemmin ja tajusin, että mun on itse tosi vaikea pyytää toisilta apua, sillä koen, että asioista pitää suoriutua itse ja hoitaa se ”oma ruutu”. Että se on jokaisen velvollisuus pärjätä omissa asioissa. Ehkä tämä on mulle sellainen asia, jota kannattaa kehittää ja miettiä, sillä olen kuitenkin myös sitä mieltä että on ihan ok pyytää apua ja vastaanottaa sitä. Mulle se on vaan tosi vaikeeta.

Kun oppii tuntemaan itsensä, on myös helpompi käsitellä outoja tunteita ja niitä ärsytyksiä. Onneksi kaikki eivät ole niitä jotka purkavat kaikki fiilikset heti toisiin ihmisiin, mutta heitäkin kyllä löytyy. Kumpa tämä teksti tavottaisi edes yhden. 😀 Olen huomannut myös sen, että jos saan asiatonta kritiikkiä, on mun helpompi ottaa se vastaan kun pystyn ymmärtämään, että minussa ei ole mitään vikaa, mutta meidän ajatusmaailmat eivät vaan kohtaa, tai sitten kritiikin antajalla on itsellään ongelmia, joita hän ei vaan ymmärrä ja haluaa purkaa johonkin.

Monestihan sitä sanotaan, että nettikiusaajat ovat kateellisia ja siksi jauhavat palstoilla toisten elämästä. Kateus on yksi aika yleinen tunne, mutta syyt voivat olla muitakin. Kuten aiemmin mainitsin, tunnereaktio voi johtua myös siitä että itsellä on paljon epävarmuuksia tai traumoja asiaan liittyen, eikä omia tunteita osata käsitellä, joten ne purkautuvat sitten tällaisena muotona ulos. Tietysti on olemassa myös asioita, jotka vain ärsyttää ilman sen kummempaa syvällistä syytä. Esimerkiksi hyttyset, ne ovat taas täällä ja voijjeee kun ärsyttävää! 😀

Kokeile miettiä yksi asia tai aihe joka pistää sun ärsytyslevelit korkeelle ja mieti, mistä tällainen reaktio johtuu? Ehkä löydät vastauksen itsestäsi ja pääset näin asiasta helpommin myös yli. 🙂

Helteistä viikonloppua, muistetaan aurinkosuoja! 😉

instagram: ainorouhiainen 

Facebook

 


EN OSAISI ENÄÄ EDES KUVITELLA ELÄMÄÄ ILMAN

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä DNA kanssa.

Mitähän TV:stä tulee?

..Internettiä!

Muistatko aikaa ennen nettiä? Itse olen elänyt lapsuuden ja nuoruuden silloin, kun netti oli olemassa (tuli Suomeen 1988), mutta sen käyttö rajoittui tietokoneeseen ja silloinkin perheessä oli yksi ainoa kone, jota pääsi käyttämään vain tunnin tai pari päivässä. Itse aloin aktiivisesti käyttää nettiä vasta joskus ylä-asteella. Muistan, kun kone yhdistettiin nettiin, meni puhelinlinja varatuksi. 😀 Äitini aina huikkasi, että lopetappa jo se netti, pitää soittaa.

Aika pitkälle ollaan tultu noista ajoista ja nykyään internetti on aika suuri osa mun ja varmaan myös sun elämää. Kaupallisen yhteistyön tiimoilta DNA kanssa mä aloin pohtia millaista mun elämä olisi, jos nettiä ei olisi. Eniten se vaikuttaisi tietysti arkeen, sillä mun työt vähenisi huomattavasti. Jumppia pystyisin ohjaamaan ja tekemään töitä salilla, mutta hankaloittaisi myös näitä hommia, sillä mistä hankkisin musiikin tunneille? Mistä hankkisin esimerkiksi PT-asiakkaita, kun kaikki markkinointi tapahtuu nykyään sosiaalisessa mediassa? Blogia tai online-valmennuksia en pystyisi tekemään, joten ainakin mulla olisi paljon vapaa-aikaa ja vähän rahaa, hah! 😀

No, jos sitä vapaa-aikaa olisi runsaasti, miten sen käyttäisi? Treenaaminen onnistuisi entiseen malliin, paitsi ei olisi Spotifyta tai Deezeriä vauhdittamassa urheilemista. Telkkarista katsottaisiin ainoastaan tv-ohjelmia, sillä suoratoistopalvelut olisivat pois pelistä. TV-ohjelmat pitäisit tarkistaa päivän lehdestä tai teksti-tv:stä. Siitä puheen ollen, uutiset luettaisiin myös päivän lehdestä ja uutiset katsottaisiin telkkarista, silloin kun ne sieltä tulevat.  Äänikirjojen kuuntelu ei onnistuisi, vaan pitäisi kaivaa esiin vanha kunnon kirja. Joutuisi nähdä hieman vaivaa, että saisi yhteyden kavereihin, joiden kanssa viettää aikaa.

Toisaalta uskon, että ilman jatkuvaa yhteydenpitoa, sitä osaisi ehkä suunnitella ja arvostaa ystävien ja läheisten aikaa enemmän. Jos et voisi tekstata lähemmin, että ehditäänkö nähdä, olisi aina sovittava valmiiksi treffit ja pidettävä niistä kiinni.

No, mitäs jos haluaisi järjestää juhlat, miten ihmeessä saisi informaation kaikille kutsutuille? Pitäisi lähettää kutsut postitse ja, mistä ihmeestä saisit kaivettua kaikkien osoitetiedot esiin? Ilmeisesti puhelinluettelot löytyisivät kodeista ja hyvällä säkällä sieltä löytyisi ainakin suurimman osan tiedot.

Netin avulla töitä voi tehdä vaikka kotisohvalta käsin.

Muistan lapsuudesta, kun isäni aina pyysi mua tuomaan puhelinluettelon ja sitten alkoi etsiä henkilöä, joka piti saada kiinni, lankapuhelimella tietysti. Kun tulit illalla kotiin, et voinut jatkaa yhteydenpitoa kavereiden kanssa Whatsapissa, vaan olit vain perheen kesken ja tekemistä oli juuri sen verran kuin oma mielikuvitus sitä keksi. Ihastukselle piti kertoa face to face tunteista, etkä voinut stalkata netistä kaikkea mitä hänen elämään milloinkin kuului.

Kaikki piti aina sopia etukäteen, sillä toisiin ihmisiin ei saatu yhteyttä kuin puhelimitse (kotipuhelimet ennen kännyköitä :D) tai menemällä heidän kotiin. Oli ihan normaalia, että kamut tulivat soittamaan ovikelloa ja pyytämään ulos. Edellisenä päivänä sovittiin ”voidaanko olla” myös huomenna ja mihin aikaan. Tavallaan tuo oli aika ihanaa, mutta ehkä siltikin valitsen mielummin nykyaikaisen helppouden.

Musiikkia voi kuunnella missä tahansa, kiitos internetin!

Ei tarvitse mennä pankkiin maksamaan laskuja tai siirtämään rahaa, vaan voit avata kännykän sovelluksen ja lukea sieltä viivakoodin laskuun. Mä en ole enää hetkeen käyttänyt fyysistä pankkikorttia ollenkaan, vaan maksan puhelimen Wallet – ominaisuudella ostokset, tämäkään ei olisi mahdollista ilman nettiä.

Voin tehdä töitä kotona, tai melkein missä tahansa kunhan tietokone ja netti on mukana. Voin tarkistaa lähestulkoon minkä tahansa asian netistä ja Google kertoo vastauksen, jos jokin asia askarruttaa. Omalla kohdalla siis arki ja elämä kokisi aikamoisen muutoksen ilman internettiä, en osaa edes kuvitella elämää ilman sitä!

Mites te nuoremmat lukijat, jotka olette eläneet vain internetin aikakautta, millaisena näkisit oman arkesi ilman nettiä?

instagram: ainorouhiainen 

Facebook