Moi! Oon yrittänyt pukea näitä ajatuksia sanoiksi jo hetken ja en tiedä onnistunko vieläkään, mutta yritetään. Haluan siis kirjoittaa asiasta nimeltä ruokavalio ja sen rajoittuneisuus. Saatan joskus, tai aika useinkin kirjoittaa, että olen esimerkiksi rajoittanut jonkun ruoka-aineen käyttöä. Todellisuudessa tämä ei ihan pidä paikkaansa, sillä en pidä ajatuksesta, että kieltäisin itseltäni mitään, lukuunottamatta näitä sokerittomuushaasteita, joita pidän välillä, ihan vaan haastaakseni itseäni. Blogikirjoituksista voi tosiaan saada kuvan erittäin tarkasta ruokavaliosta, mutta antakaas kun yritän selittää filosofiaani.

Riisi-kvinoa spaghettia + luomujauhelihaa sekä herkkusieniä tomaattikastikkeessa

Elämäni aikana olen joutunut painimaan ravintoasioiden kanssa enemmän ja vähemmän, enkä kiellä, etteikö ruualla olisi edelleen iso rooli elämässäni. Kovana treenaajana tarvitsen sitä paljon ja usein. Olen useasti kertonut, että aikaisemmin söin vain ulkonäöllisten seikkojen vuoksi, mahdollisimman vähäkalorisesti. Mulle oli ihan sama, oliko jokin terveellistä vai ei, kunhan se oli vähäkalorista, tai vielä parempi, kokonaan kaloritonta. Ajatusmaailma on muuttunut tästä paljonkin, sillä kuten tiedätte, terveys on mulle tosi tärkeää nykyään. Vaikka maukas ruoka on yksi elämän parhaimpia nautintoja, voin ja syönkin myös ruokia mitkä eivät välttämättä maistu hyvälle, mutta ovat terveellisiä ja tekevät mulle hyvää. Olen aina ollut jonkinlainen ääripäiden orja, vien tärkeät asiat aina pitkälle, jopa överiksi. 😀

Sunnuntaiherkuttelua parhaimmillaan!

Palataan takaisin tähän ”rajoittuneisuuteen”, sillä mä en siis ajattele, että rajottaisin jotain ruoka-ainetta ruokavaliostani, vaan mielummin haluan valita hyviä vaihtoehtoja, jolloin automattisesti ne omasta mielestä huonommat jäävät pois. Jos ajattelisin, että en saa syödä enää maitotuotteita, tuntuisi se ehkä ahdistavalta, koska negatiivinen ajattelutapa ei yleensäkkään vie pitkälle. Jos ajatellaan, että mulla on vaikka kaksi vaihtoehtoa edessäni, toisessa paketissa on täysjyväriisiä ja toisessa pastaa, valitsen mielummin riisin, enkä ajattele, että en saisi syödä sitä pastaa. Tätä on hyvin vaikea havainnollistaa kirjoittamalla, mutta ajattelen mielummin positiivisella tavalla, eli haluan syödä ja valita omasta mielestäni hyviä vaihtoehtoja. Haluan syödä paljon vihanneksia ja kasviksia, niiden suhteen ajattelenkin, että mitä enemmän sen parempi. Uskon, että nykyään yksi suurimpia elämänlaadun heikentäjiä on huonolaatuinen ja yksipuolinen ravinto. Moni ei edes tiedä mistä oma ärtyneisyys, väsymys, huono olo tai masentuneisuus johtuu. Ajatellaan vain, että menee huonosti ja se kuuluu asiaan.

Mun ruokailutottumukset saattaa tuntua jonkun mielestä oudoilta ja hifistelyltä. Joku on joskus kysynyt, että mitä vikaa tavallisessa ruuassa on, mikset voi syödä sitä? Mikä sitten on tavallista ruokaa? Mulle tavallinen ruoka on sitä mitä valmistan ja syön päivittäin. Mulle tuntuu oudolta käyttää esim. kermaa tai vehnäjauhoja ruuanlaitossa. Nämä ovat jälleen hyvin yksilöllisiä asioita ja riippuvat siitä mihin on tottunut.  En koe ”hifisteleväni” millään lailla. Vihannesmuusi on mulle ihan normisettiä, sama kuin makaroniloota jollekin toiselle.

Vaikka ruokavaliooni ei kuulu suurissa määrin maitotaloustuotteet, gluteenia sisältävät viljat tai sokeri, en koe, että eläisin rajoittuneesti tai että joutuisin luopumaan jostain. Toki teen myös ”huonompia” valintoja aina välillä ja joskus ei ole olemassa kuin huonoja valintoja mistä valita. 😀 Hyvä tai huono valinta on taas jokaisen oma juttu. Joku toinen kokee, että maitorahka on maailman paras välipala, kun toinen saa kamalat vatsanväänteet siitä. Oon onnekas, sillä mulla ei ole koskaan ollut mitään allergioita tai ruoka-aine oireita. Voisin syödä vaikka likaista kebabbia turkkilaisen hotellin uima-altaasta, enkä silti saisi ripulia. 😀 Joku saattaa miettiä, että miksi ihmeessä et sitten syö, vaikka sitä leipää jos ei ole mitään ongelmia sen kanssa. Mä taas mietin, miksi pitäisi aina olla jokin ongelma, että hyväksytään mitä syö tai ei? Eikö se riitä, että haluaa ravita itseään niillä ruuilla millä itse haluaa?

Omenapiirakkaa sokerilla, voilla ja vaniljakastikkeella vai proteiinipitoista päärynäpiirakkaa ilman sokeria ja ylimääräistä rasvaa? Elämä on valintoja täynnä.

Sen sijaan, että miettii mistä kaikesta pitää luopua, pitäisi ajatella mitä kaikkea voisin lisätä ruokavaliooni, jotta siitä tulisi parempi. Pikkuhiljaa nämä uudet lisätyt vaihtoehdot sivuttavat niitä huonompia ja elämänlaatu toivottavasti paranee.

Mua on aina ärsyttänyt suvaitsemattomuus. Ajatelkaa kuinka paljon parempi paikka maailma olisi jos kaikki antaisivat toistensa olla sellaisia kuin tahtoo. Miksi erilaisuus ylipäätään ärsyttää niin paljon? Miksi pitää tuntea häpeää, jos kieltäytyy pullasta anopin kahvipöydässä tai haluaa ruokkia lastansa terveellisillä ruoka-aineilla, ilman sokeriövereitä? Mitä sitten jos Personal Trainer ostaa makuunista säkin karkkia? Vaikka tietää paljon ravinnosta, ei se tarkoita että olisi jokin pyhimys sen asian suhteen. Kyllä kampaajatkin varmasti joskus pesevät omat hiuksensa markettituotteilla. 😀