MITEN SAADA LAPSI/MIES SYÖMÄÄN VIHANNEKSIA?

En omista lapsia, mutta miehen, joka ei niin välitä vihanneksista ja salaatista. 😀 Tiedän myös muitakin aikuisia, joiden mielestä nuo kasvikset ovat vaan niin pahoja. Uskon, että kyseessä on pitkälti makutottumukset, eli uusiin makuihin pystyy totuttelemaan halutessaan. Fakthan on se, että jos on tottunut syömään rasvaisia, suolaisia tai sokerisia ruokia, voi kasvikset ja muut neutraalimmat maut tuntua aluksi hyvin mauttomilta. Tiedän itsekin sen fiiliksen, kun on syönyt viikonloppuna jotain epäterveellistä ja maanantaina puuro tai kasvikset maistuvat lähinnä puulta. 😀 Kannattaa siis ensinnäkin antaa aikaa muutokselle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Entäs sitten kun on niitä lapsia (ja aikuisia) jotka eivät ole valmiita edes maistamaan niitä vihanneksia? Mulla olisi muutama tipsi, miten pystyy sujauttamaan näitä supertärkeitä ja terveellisiä juttuja ruokavalioon ihan huomaamattaan ja miten niistä voi saada maistuvampaa ravintoa.

”Piilota” kasviksia tavallisiin ruokiin, kuten makaronilaatikkoon tai spaghettikastikkeeseen. Idea on siinä että vihannekset pilkotaan mahdollisimman pieneen muotoon ja sekoitetaan jauhelihan joukkoon. Kannattaa aloittaa melko neutraaleilla väreillä ja mauilla, kuten porkkana ja paprika. Punaisen sävyt uppoavat helposti näiden ruokien sekaan. Tein tuossa viime viikolla makaronilaatikkoa ja sain sekoitettua joukkoon 500 g paprikaa, 6 isoa porkkanaa ja 2 sipulia sekaan, kun vedin ne monitoimikoneella silpuksi. Perunamuusiin uppoaa kukkakaali ja bataatin sekaan porkkana. Silputtu pakastepinaatti taas uppoaa helposti munamaidon tai vaikka lihapullien sisälle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viherjauhe on helppo tapa lisätä antioksidanttien ja elintärkeiden vitamiinien ja mineraalien saantia. Yksi pieni kauhallinen viherjauhetta vastaakin lautasellista salaattia, eikä mitä tahansa jäävuorisalaattia vaan tummanvihreitä vaihtoehtoja, kuten pinaattijauhetta, parsakaali- tai lehtikaalijauhetta. Ongelmahan näissä on monien mielestä se paha maku. Viherjauhe uppoaa smoothien tai itse puristetun mehun joukkoon, kunhan muistaa laittaa joukkoon aineita, jotka peittävät vihreät maut. Sitruuna ja muut sitrushedelmät ovat esimerkiksi todella hyviä maun neutralisoijia. Viherjauhe uppoaa kätevästi myös c-vitamiiniporeen sekaan, jolloin se ei maistu poreen maun alta. Olen kertonut, että syön jokaisella aterialla jotain viherää ja jos syön vaikka puuroa, tapaan silloin nauttia viherjauhetta juoman muodossa. Viherjauhe on myös helppo ottaa töihin ja korvata sillä salaatti ruoka-annoksessa jos ei ole mahdollisuutta valmistaa salaattia.

Olemassa on myös hyvän makuisia viher- ja marjajauheita. Ehdoton makusuosikki on iHerbistä löytyvä Greens+ Wild Berry – superfood. Tuote maistuu nimensä mukaisesti marjoille, vaikka sisältää paljon erilaisia viherjauheita, marjajauheita ja probiootteja. 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

vihermehu viherjauheella tuunattuna

Vihanneksien valmistustavalla on suuri merkitys ja yhdyn täysin siihen, että keitetyt vihannekset ovat usein aika mautonta kamaa. Mielestäni paistamalla vihanneksia joko uunissa tai pannulla, saa niihin rapean pinnan ja maustalla oikein saa maut esiin. Moniin vihanneksiin sopii hyvin esim. yrttisuola, valkosipulijauhe tai chili-pohjaiset mausteet. Oliiviöljy tai balsamico tuovat vihanneksiin ja salaatteihin makua ja pehmeyttä! Oman salaattikastikkeen voi valmistaa sekoittamalla oliiviöljyn sekaan valkosipulinkynsia ja haluamiaan mausteita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

avocado tuo pehmeyttä ja kosteutta salaattiin

Mehustaminen on todella kätevä tapa lisätä vihanneksien käyttöä. Yhteen lasilliseen mehua uppoaa aimo annos hyvää tekevää tavaraa. Makua pystyy säädellä lisäämällä joukkoon lempi hedelmiä, jolloin tuloksena on herkullisen makuinen mehu. Itse tapaan  lisätä vihermehuihin aina sitruunaa peittämään ruohomaista makua. Värikkäät mehut maustuvat appelsiinilla tai omenalla ja sinne saa tiputeltua reippaasti porkkanaa ja muita vihanneksia.

DSC02782

smoothiet tuunaan aina hyvältä maistuvalla heraproteiinilla


SOPPAHAASTE – RESEPTI NRO 1

Tässä tulisi soppahaasteen ensimmäinen resepti. Aloitetaan melko perinteisellä, mutta sitäkin herkullisemmalla setillä! Paistetut suippopaprikat sipuleineen tuovat soppaan erittäin herkullisen vivahteen. 🙂 Keiton kermaisuuteen voi itse vaikuttaa käyttämällä paksumpaa kookosmaitoa. Jos taas haluaa pitää sopan hyvin kevyenä, nesteeksi sopii vesi tai kookosjuoma/riisijuoma. Kannattaa muistaa, että kaiikissa keitoissa mausteilla on suuri rooli!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

kauppalistalle:

  • 3 pientä bataattia ( mulla oli 2 oranssia, 1 lila)
  • 4-5 porkkanaa
  • 450 g kukkakaalta
  • 300g punaista suippopaprikaa
  • 1 makeasipuli
  • 5-10 valkosipulinkynttä
  • kookosjuomaa/kookosmaitoa
  • mausteita (chili, yrittisuola, pasta rossa – mauste)

Kuori bataatit, pilko ne ja porkkanat paloiksi ja keitä kypsäksi kera kukkakaalin. Pilko paprikat, sipulit ja valkosipulit ja paista pannulla tilkassa kookosöljyä pehmeäksi. Mausta yrttisuolalla ja chilillä. Kun paprikat ovat pehmenneet kaada pari desiä kookosmaitoa pannulle, sekoita ja sen jälkeen soseuta tehosekoittimella/sauvasekoittimella. Lisää sekaan kypsät bataatit, porkkanat ja kukkakaalit, lisää hieman nestettä ja soseuta. Maistele ja lisää mausteita sen mukaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Paistoin sopan kanssa quorn-kuutiota ja cashewpähkinöitä. Quorn-kuutiot ovat siis kasvispohjainen proteiinin lähde ja ne löytyvät kauppojen pakastealtaasta ja muistuttavat koostumukseltaan kanaa. Kuutiot ovat melko mauttomia, mutta mausteilla niistä saa herkullisen lisukkeen keittoon. Pähkinät kruunasivat kokonaisuuden ja maistuivat tosi hyvältä sopan seassa!

Bon apetit!


UNELMA VARTALOISTA JA TAVOISTA HANKKIA NIITÄ

Otetaas pieni ajatus tähän maanantaihin. Vaikka makuasioista ei voi kiistellä, niin moni voi varmasti yhtyä ajatukseen, että urheilijoilla on usein ne makeimmat vartalot. Tarkoitan tällä siis ihan urheilua ammatikseen tekeviä, yleisurheilijoita, tanssijoita, voimistelijoita, joukkulajien pelaajia jne.

Jos seuraavaksi mietitään näiden urheilijoiden mentaliteettia ja sitä mihin he keskittävät suurimman osan ajastaan, on vastaus tietysti treenaaminen ja siinä kehittymiseen vaikuttavat asiat. Ruokavalio on toki hurjan tärkeä osa kehitystä ja siihenkin panostetaan, mutta voisinpa vaikka lyödä vetoa ettei nämä urheilijat harrasta dieettejä, suunnittele treenejä sen mukaan mikä polttaa eniten kaloreita tai mittaile kuinka paljon pakarat ovat kasvaneet missäkin ajassa.

Miten he voivat sitten olla aina niin hyvässä kunnossa? Siinä juuri vastaus. Urheilijat keskittyvät olennaiseen, eli treenaamaan, syömään hyvin ja kehittymään, jolloin kaikki ulkonäölliset asiat ovat sivutuote, ei päätavoite. Olen viime aikoina miettinyt paljon juuri tätä aiheitta, mutta en ole oikein osannut kirjoittaa ajatuksiani ylös, kunnes tänään luin Optimal Perfomancen FB-päivityksen ja sanoin ääneen, että JUST NÄIN!

Sen sijaan, että juoksisit vuodesta toiseen kaiken muuttavan taikanapin perässä tai pelkäisit suotta yksittäisiä yksityiskohtia ravinnossa, treenissä ja elämäntavoissa, pyrit muuttamaan itsesi urhelijaksi.

Katsos, urheilija ei jojodieettaa, ei aloita painonhallintaprojekteja, ei ole laihareilla eikä ole hysteerinen yksityiskohdista. Urheilija muuttaa itsensä (kehonsa ja mielensä) höyryveturiksi, joka keskittyy oleellisiin perusasioihin: treenaa kovaa, syö paljon ja palautuu maksimaalisesti.

Tätä kautta saavutetaan parempi suorituskyky ja fyysiset muutokset kehossa (6-päkki, iso hauis ja pyöreä berberi) ovat enemmänkin oikeanlaisen tekemisen mukava sivutuote kuin tekemisen itse tarkoitus.

Tällä tavoin tekemisestä tulee pitkäjänteistä. Sinun ei tarvitse vuodesta toiseen aloittaa uutta elämää. Sinun ei tarvitse dieettailla, potea henkisiä kriisejä kilon suuremmasta vaa’an lukemasta tai hysteerisesti pelätä yhtä tai toista.

inter

Toki on olemassa myös lajeja, joissa on esimerkiksi painoluokat ja sitten on lajeja, joissa kilpaillaan pelkällä ulkonäöllä, kuten vaikka pinnalla oleva fitness. En lähde ruotimaan mikä on oikeaa urheilua ja mikä ei, vaan mielestäni ulkonäköön keskittyvät lajit ovat erilaista urheilua, kuin fyysiseesn suoritukseen keskittyvä. Kyllähän ulkonäön eteen joutuu tehdä hurjasti töitä, mutta siinä ei tarvitse puurtaa tyyliin koko elämää lajin parissa, vaan melkein kuka tahansa voi alkaa kilpailemaan näissä lajeissa. Siinä varmasti yksi syy suosioon. Toki aikaisemmalla urheilutaustalla on usein merkitystä näissäkin touhuissa.

Nyt te luultavasti ajattelette, että pitääkö tässä siis alkaa elämään jotain huippu-urheilijan elämää? No ei tosiaan pidä, vaan ottaa mielummin urheilijan mentaliteetti tehdä asioista. Hakea motivaatio muista asioista kuin pyöreestä pakarasta, tai pienemmästä vaakalukemasta. Halu kehittyä ja tulla paremmaksi versioksi itsestään, halu tehdä itselle hyviä asioita ja voida hyvin. Sen sijaan että etsii sitä taikanappia, alkaakin tehdä asioita ja mä lupaan että elämästä tulee paljon helpompaa ja mukavampaa. Hyvä vähentää huonon määrää!

Miettikääs seuraavia skenaarioita:

Mitä jos huippu-urheilijat viettäisivät treenaamisen sijaan aikaa koneen äärellä klikkaillen erilaisia otsikoita ”näin voitat olympialaiset”, ”näin sinusta tulee nopea pikajuoksija”, ”näin hyppäät korkeammalle”

Mitä jos huippu-urheilijat pohtisivat että meniköhän nyt koko kausi pilalle, kun söin eilen pullan. Olisko parempi vaan heittää hanskat tiskiin ja lopettaa tähän ja aloittaa sitten ensi maanataina treenit uudelleen…

Mitä jos huippu-urheilijat treenaisivat vain sykekello kädessä ja menisivät sen mukaan/niin kauan, että jokin kalorimäärä on saavutettu?

Kuinkahan hyvin he kehittyisivät tai menestyisivät?

IDUnknown_Fotor_Collage


SUMMER FIT 2016 – INFOA KEVÄÄN HAASTEESTA

Lupailin viime vuoden lopussa järjestää jokavuotisen treeni- ja ruokavaliohaasteen täällä blogissa ja sellainen on tosiaan tulossa. Oon ollut hieman kiireinen koko alkuvuoden, mutta oon kuitenkin haudutellut ajatusta mielessä ja ideoinut jatkuvasti eri juttuja. Nyt tuntuu siltä, että palaset ovat loksahtaneet paikoilleen ja pystyn tuoda myös konkreettisesti tarjolle sen, mitä olen ajatuksissa pyöritellyt. Koska tämä on jo kolmas haaste, halusin kuitenkin tuoda myös jotain uutta tähän vuoteen. Treenit alkaa siis olla suunniteltu ja ruokavalio on mielessä valmis. Enää tarvitsee vain kuvata videot ja kirjoittaa kaikki puhtaaksi. Kaavailin haastetta alkavaksi ensi viikon maanantaina.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen ensi viikonloppuna la-su Helsingissä koulutuksessa ja jään vielä maanantaina kuvauksiin, mutta yritän saada materiaalit kuvatuksi ensi viikolla, jotta voin sitten näpytellä niitä koneella puhtaaksi. 🙂 Haastetta voisi kuvailla niin, että luvassa on periaatteessa jonkinlainen sekoitus Bikini Body Bootcamp sekä Beach Body – haasteista. Olen yrittänyt huomioida eri kuntotasot ja myös sen, että treenejä voi tehdä myös kotona, eivätkä ne veisi paljoa aikaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ensi viikolle ajattelin kuitenkin ehdottaa pientä soppa-haastetta! Kokeillaanko ensi viikon aikana kolmea tai neljää erilaista keittoreseptiä? Pääpaino olisi kasvis- ja vihannespainotteisissa sopissa, joita voi sitten tuunata erilaisilla proteiininlähteillä halutessaan. Vihannesosekeitot ovat mitä parasta ja ravinnerikkainta ruokaa, joten siitä saisi kivan startin, ennen kuin treenihaaste lähtee käyntiin! Mä tuun julkaisemaan keittoreseptit, joita itse käytän ja saatte sitten testailla mukana jos siltä tuntuu.

PS. Käytiin tänään kavereiden kanssa kaupoilla ja löysin noita hitti-mukeja pillillä varustettuna. 😀 Niiden inspiroimana oli sitten pakko alkaa myös mehustelemaan paria erilaista mehua. Pakko myöntää, että kyllähän nuo kupit ihan kivalta näyttää kuvissa!


LÖYTYYKÖ SUN SALILTA TÄMÄ TYYPPI?

Kuntosalikäyttäytyminen on aika kuuma aihe ja olen lukenut useamman kirjoituksen, joissa jengiä on ärsyttänyt tietyt tavat salilla. Mielestäni kuntosalilla pätee aikalailla ne samat käytöstavat kun muuallakin. Kunhan osaa hieman ottaa myös muut huomioon, pääsee jo hyvin pitkälle. Myös ryhmäliikuntatunneilla käyttäytyminen menee samaan kastiin, kun on paljon porukkaa, homma toimii vain, jos osaa miettiä myös muita, eikä huidella vain oman mielen mukaan. Itse vietän aikaani pääsääntoisesti lavalla, mutta olen kuullut että yksi ärsyttävimmistä tavoista on, jos joku saapuu myöhässä tunnille ja pamauttaa itsensä suoraan toisen eteen/tielle niin, ettei ajoissa tullut pysty tehdä liikkeitä kunnolla. Tuleeko teille mieleen jotain käytöstapoja, jotka ottaa pannuun treeniympäristössä?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Törmäsin eilen Iltasanomien sivuilla hauskaan artikkeliin, jossa oli kategorioitu 12 tyypillisintä ryhmäliikuntaohjaajaa. Piti tietysti lukea nämä erilaiset persoonat läpi ja miettiä osuiko joku kuvaus omaan tyyliin. Kukaan nyt ei varmaan ole pelkästään yhtä ja samaa tyyliä, sillä itse ainakin koen, että ohjaustyyli muuttuu myös tunnin mukaan. Kyllä sieltä kuitenkin yksi tyyppi erottui, sillä tunnistin itsessäni näitä piirteitä…

Vääpelit:
Hokevat tauotta jaksaa, jaksaa, jaksaa. Kova ääni, myös naisilla. Vähän meikkiä. Vahva oma urheilutausta. Eivät anna kenenkään tehdä ryhmäliikuntatunnilla yhtään löysemmin. Usein innostavia ja positiivisessa mielessä hikoiluttavia hahmoja.

Täytyy kyllä sen verran sanoa, yritän vältellä tuota ”jaksaa jaksaa” hokemista. Vääpelin lisäksi tunnistin itsessäni myös fanaatikon piirteitä, sillä painotan aika paljon myös teknillistä tekemistä, ainakin tietyillä tunneilla.

Fanaatikot
Tekniikkapuritaaneja. Kontrolloivat, korjaavat, nalkuttavat, neuvovat, mutta parhaimmillaan myös kannustavat. Näkevät kaiken ja huomaavat jokaisen, varsinkin silloin, kun lipsahtaa ruodusta.

Että sillä lailla, fanaattinen vääpeli 😀 Kuulostaa varmasti tosi houkuttelevalta, haha. No on mulla toki myös lempeitäkin piirteitä, ainakin omasta mielestä. Lukeeko joku mun tunneilla käyvä jumppari tätä, osuiko oma veikkaukseni oikeaan? 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muut ohjaajatyypit:

Seksisarat:
Fitnesspimut, jotka ovat hyvin tietosia seksuaalisesta viehätysvoimastaan ja pukeutuvat sen mukaisesti. Yleensä suosittuja hahmoja miesten keskuudessa, naisten reaktiot ristiriitaisia. Harrastavat aktiivisesti fitnessiä. Panostavat vaatteisiin ja käyttävät värikkäitä kuoseja ja rohkeita leikkauksia. Ei koskaan samaa asua eri tunnilla. Pukeutuminen saattaa häiritä jumppaajien keskittymistä.

Epävarmat:
Puhuvat hiljaa, eivät käytä mikrofonia. Välttävät ohjeistamista. Vaatimaton asustus. Usein ihmisinä hyviä ja kehityskykyisiä.

Hurmurimarkot:
Syötävän suloiset miesohjaajat, joilla eturiviin tunkevia bändäreitä, jotka kiertävät kyseisten ohjaajien perässä eri saleilla. Ohjaajat puhuttelevat bändäreitään etunimillä, koska osaavat vedellä oikeista naruista. Vetävät salin täyteen, vaikka lukisivat vain puhelinluetteloa. Yleensä tunneille laittaudutaan.

Koskettelijat:
Ohjausta kädestä pitäen kädellä kosketellen intiimiä rajaa hipoen. Haluavat varmistaa, että pienet, mutta tärkeät liikkeet tehdään varmasti oikein.

Tarhatätiraijat:
Puhuvat yliselkeästi lässytystä hipoen kuin lapsille. Tsemppaavia ja mukavia, mutta joskus rasittavia suurina annoksina. Arkisella pukeutumisellaan fitnesspimujen täydellisiä vastakohtia.

Ronskit:
Reippaat, äänekkäät ja itsevarmat. Hauskojakin voivat olla. Jos ajatus katkeaa, puhe ei koskaan. Saattaavat myös laulaa, naureskella tai pitää muuten reipasta tunnelmaa yllä. Lipsauttelevat suustaan intiimejäkin asioita. Käyttävät kaikista ruumiinosista niiden oikeita nimiä.

Selittäjät:
Kaiken kokeneet ja nähneet ohjaajat, jotka siviilissä elävät hurjempaa elämää, koska aina joku kohta kipeä, nyrjähtänyt tai leikattu. Selittävät jokaisen tunnin aluksi, etteivät voi tehdä liikettä x tai y ja saattavat selittää myös syyn ja seurauksen kautta mihin tähän pisteeseen jouduttiin. Esimerkiksi liukastuminen, urheiluvamma tai kissanpurema.

Vierasperäiset:
Yleensä teknisesti taitavia, asenne loistava. Kielitaito hapuilee koomisesta ymmärrettävään, mutta se ei yleensä haittaa. Ammattilaisuudella saa paljon anteeksi.

Häslääjät:
Saavat aina äänentoiston tai valot jumiin, on väärä musiikki mukana. Yrittävät lisätä valoa, sammuttavat ne poikkeuksetta. Selittävät ihan väärää liikettä, tarkoittavat kuitenkin hyvää ja ovat ihan mukavia, ryhmäliikuntamaailman riittaväisäsiä. Tunneilla outoja poltergeist-ilmiöitä. Toiset rakastavat, toisilla menee hermo. Peukalo keskellä kämmentä. Tyypillinen repliikki: ”Osaako joku sanoa, miten tämä toimii?”.

Sekoilijat:
Niin sanotusti lisenssivapaat. Omia sovellutuksia tutuista ja järkevistä liikuntamuodoista. Lopputulos sekasotkua, pahaa mieltä ja vaivautuneita katseita suihkussa. Eivät ymmärrä, etteivät esimerkiksi jalkakyykyt ja jänishypyt kuulu yhteen eikä pyörää voi keksiä uudestaan.

lähde: http://www.iltasanomat.fi/hyvaolo/art-1454041308856.html

Löytyykö teidän salilta ohjaajia, jotka sopivat johonkin kuvaukseen? Entä onko näistä joku tyyppi, joka miellyttää eniten?

trikoot & toppi – Puma*

kengät: Nike TrFit*

*Intersport Vaasa

kuvat: Riikka