Vielä olisi yksi, viimeinen vastaus erä jäljellä ja täältä peseekin kaikki loput kysymykset ja niiden vastaukset! Oon ollu tänään superhyvillä fiiliksillä, sillä meillä oli eilen niin kiva päivä kamujen kanssa, ettei mitään järkeä. Kirjoittelen aiheesta vielä oman postauksen ja snäppiä (ainopaino) seuraavat ovatkin nähneet mitä me oikeen hommailtiin! Mennääs kuitenkin itse asiaan…

Onko sulla ollut mitään liikunnasta johtuvia rasitusvammoja?

Hyvin vähän, mistä oon todella iloinen. Joitakin satunnaisia juttuja on ollut, mutta en edes muista milloin viimeksi olisi tällainen ollut. Tai no, jos se lasketaan että polvi rasittui kun se kolisi liikaa lattiaan burpeita tehdessä. 😀

Kiitos Aino superkivasta blogistasi! Mä kysyisin, että mitä liikunta-alan koulutuksia sulla on? Ja toinen kysymys, jos joskus itse osallistut ryhmäliikuntatunnille, mille tunnille tykkäät mennä? Niin ja olisi kiva myös kuulla tarinaa siitä, milloin ja miten olet aloittanut ohjaamisen. Olet puhunut paljon ohjaajana kehittymisestä, olisi mielenkiintoista kuulla konkreettisia juttuja, missä olet kehittynyt tai vaikkapa mitä neuvoja antaisit silloiselle itsellesi, joka aloitteli ohjaamista.

Kiitos! 🙂 Oon käynyt oppisopimuksella liikuntaneuvojan koulutusta, Personal Trainer koulutuksen ja sitten noihin jumppiin liittyviä lyhyempiä koulutuksia, kuten Les Millsin peruskoulutukset. Jos osallistun itse tunnille, valitsen Les Mills – tunnin, koska silloin tiedän mitä saan. 🙂 Aloitin ohjaamisen vuonna 2006, jolloin ohjasin vain muutaman tunnin viikossa aerobic-treenien päälle. Pikkuhiljaa innostuin ohjaamisesta ja aloin ohjaamaan enemmän ja enemmän. Koen, että olen kehittynyt monipuolisuudessa, eli pystyn ottaa huomioon eri tasoisia treenaajia, nykyään osaan myös perustella paremmin miksi tehdään mitäkin ja mulla on aina tarkoitus sille mitä tehdään, eikä tehdä vaan huvikseen sitä sun tätä. Osaan motivoida asikkaita tekemään hommat niinku kuuluu. Alussa olin ehkä enemmän sellainen, että vain täysillä ja kovempaa oli se paras tapa! 😀

Miten pitää vastustuskyky hyvänä? Miten sitä voisi parantaa antibioottikuurien jälkeen?

Syömällä monipuolisesti, syömällä runsaasti kasviksia, nukkumalla riittävästi ja lisäämällä maitohappobakteerit päivittäiseen käyttöön. 🙂

Miten suhtaudut asiakkaisiin, joiden treenimäärä ja ulkonäkö saattavat viitata esim. anoreksiaan? Puututko asiaan? Sanotko jotain?

Tämä on kinkkinen juttu, sillä kuntosalin työntekijällä ei ole periaatteessa oikeutta puuttua kenenkään henk.koht asioihin, mutta usein pyritään tekemään niin että joku yrittää keskustella henkilön kanssa, tai jos kyseessä on alaikäinen, otetaan yhteyttä vanhempiin. Näitä näkyy aina välillä, mikä on tosi surullista. Sitä haluaisi auttaa, mutta joskus tuntemattoman sekaantuminen voi vaan pahentaa tilannetta.

Mitä ajattelet asiakkaistasi, jotka käyvät viikottain useissa sinun jumpissasi?

Ne on ihan mahtavia tyyppejä ja oon siitä todella iloinen. Ne asiakkaat motivoi myös mua, silloin kun tuntuu ettei jaksaisi lähteä ohjaamaan. Tiedän, että sielä odottaa tyypit, jotka haluaa mut paikalla ja mähän meen!  Huomaan heti jos joku vakkari puuttuu ja usein seuraavalla kerralla kysynkin että missä sitä ollaan oltu! 😉

Miten selluliitista pääsee eroon?

Liikkumalla, juomalla runsaasti vettä ja syömällä puhtaasti. 🙂

Oletko ollut koskaan pitkiä aikoja urheilematta sinusta riippumattomista syistä, esim. pitkän sairastumisen tai loukkaantumisen vuoksi? Miten suhtauduit siihen, miten päästä yli siitä suuresta harmituksesta, että liikunta on kiellettyä moneksi kuukaudeksi?

14-vuotiaana olin pitkään treenaamatta, koska olin loukannut käteni tosi pahasti telinevoimistelu treeneissä, muuten en ole joutunut olemaan loukkaantumisien tai sairastelujen vuoksi sivussa. Jos kyseessä on esim. sairaus, jolloin ei voi liikkua, täytyy vain ajatella, että kyllä sitä vielä ehtii treenata. Tällaisessa tilanteessa keskittyisin itse syömään entistä terveellisemmin, mikä auttaa myös omaan oloon. 🙂

Millaisia ammatillisia tavotteita sinulla on?

Tällä hetkellä ei oikeastaan mitään. Ehkä kun palaan takaisin töihin niin alkaa taas ajatella enemmän tavoitteita.

Jätin noin kaksi vuotta sitten maitotuotteet pois ruokavaliostani (osittain siitä että olo tuntui paremmalta mutta myös koska maidottomuudesta tuli suositumpaa ja sen haitoista puhuttiin paljon). Samoihin aikoihin liikunnasta tuli pakonomaista ja söin aivan liian vähän kulutukseen verrattuna. Lopulta minulle diagnosoitiin määrittelemätön syömishäiriö. Luustontiheysmittauksesta paljastui osteopenia selkärangassa (melkein osteoporoosin puolella). Olen 21 v. Nyt ravitsemusterapeutit lähes pakottavat minut syömään maitotuotteita melkeen jokaisella aterialla koska kalsium,ja se on minulle haasteellista juustoa ja heraa lukuun ottamatta (ja niitäkin tulee liian vähän syötyä kalsiumin kannalta). Jätin aikoinaan rahkan ja maidon sen takia koska huomasin oikeasti voivani paremmin ilmam niitä. Tiedän että olet kirjoittanut maitotuotteista ja että kalsiumia saa myös muualta. Oletko itse sen enempää miettinyt mitä maitotuotteiden pois jättäminen voi tehdä luustolle vai luotatko siihen että syömäsi maitotuotteiden määrä (mikä ei varmaan ole kovin suuri) riittää? Mitä itse neuvoisit jos asiakkaallasi olisi luuston haurastumista?pitäisikö vain luottaa kansainvälusuin suosituksiin

Itse uskon, että ilman maitotuotteita pärjää ihan hyvin, on paljon ruoka-aineita, joissa on rusaasti kalsiumia, kuten esimerkiksi seesaminsiemenet. Itse käytän myös monivitamiinia, johon on lisätty kalsiumia ja uskon pärääväni hyvin, vaikka en maitoa käytäkkään. Voisiko tuo sinun ongelma johtua siitä, että söit ylipäätään liian vähän, eikä siitä että jätit maitotuotteet pois? Kannattaa kuitenkin aina muistaa, että jos jättää jotain pois, pitää se korvata toisella ruoka-aineella, jotta ei käy niin että energiansaanti putoaa huomattavasti ja ravinteet jää saamatta.

Rasitusvammoista ja ylipäätään palautumisesta olis kiva saada juttua. Rasitusvammoista erityisesti kiinnostaa, kuinka pian on turvallista alkaa taas treenata, ts riittääkö, jos tuntee pystyvänsä tekemään normaalisti, vai onko tämä niitä lääkärin ja/tai fyssarin kanssa mietittäviä juttuja enemmän?

Tämä on aika yksilöllistä ja riippuu toki vammasta. Uskon että oma tuntemus on melkein se paras mittari, kunhan vain malttaa olla riittävän pitkään levossa, eikä lähde kokeilemaan liian aikaisin. Vakavammissa jutuissa kannattaa toki konsultoida lääkäriä tms.

Kiinnostaisi miten peset/huollat treenivaatteitasi? Eli pesetkö kuumassa vai kylmässä..erikseen vai muiden vaatteiden kanssa? Millaisia pesuaineita käytät? Ja olisiko hyvää vinkkiä, miten pinttyneen hien hajun saa pois vaatteista? Itsestä tuntuu että parhaat treenikuteet kulahtavat helposti, sillä ovat koko ajan käytössä ja pesussa :/

Pesen ne ihan normaalisti muiden vaatteiden kanssa, mutta nykyään käytän oikealla vaatteelle kuuluvaa pesuainetta (kiitos Bio Luvilin kamppiksen) esimerkiksi mustat kuteet pysyy paremmin mustana, kun käyttää niille kuuluvaa ainetta. Pinttyneeseen hajuun mulla ei oikein ole mitään vinkkiä, mutta ehkä jollain lukijalla voi olla?!

Moi, mitä mieltä olet mikä olisi minimi minuuttimäärä mitä päivässä pitäisi treenata? Jos nimen omaan haluaa treenata päivittäin.

Riippuu ihan siitä mitä treenaa? Koviin HIIT-treeneihin ei mene kuin puolisen tuntia, kun taas kestävyysharjoitukset voivat kestää vaikka pari tuntia. En siis voi sanoa mitään tiettyä määrää, koska se riippuu tosi paljon tavoitteista ja siitä mitä halutaan kehittää. 🙂

Koetko että sun ruokavalion tarkkailu/liikkuminen on ikinä mennyt syömishäiriön puolelle?

Kyllä näin on valitettavasti joskus ollut, liikaa treeniä ja liian vähän ruokaa. Nykyään koen olevani hyvässä balanssissa näiden suhteen. 🙂

Haluatko lapsia? 

Kyllä haluan.

Mitä oot opiskellut ja missä? =)

Vastailinkin tähän jo tuolla ylempänä.

Mikä oli sun unelma-ammatti? Ootko aina halunnut työskennellä liikunnan parissa?

Mulle on aina ollut selvää, että tuun tekemään töitä liikunnan/ravinnon parissa, aluksi en vain tiennyt miten ja missä. Asiat kuitenkin loksahtelivat kivasti paikoilleen ja tällä hetkellä oon todella kiitollinen mun ammatista. On mahtavaa, että saa tehdä työtä jota tekisi myös ilman rahaa.