PAINO NOUSEE & KEHO MUUTTUU – MILTÄ SE TUNTUU?

06.02.2020
2

Tänään tuli mittariin raskauden puoliväli, eli nyt on 50% raskaudesta takana. Saako sanoa taas, että meneepä aika nopeaa. En olisi muutenkaan aiemmin tiennyt että voit olla jo näin pitkällä raskaana, ilman että sitä sen suuremmin edes huomaa (riippuu toki vaatetuksesta)!

Tuntuu, että oon viime aikoina kirjoittanut paljon raskauteen liittyvistä jutuista, mutta koska se on tällä hetkellä aika iso osa omaa arkea ja elämää niin joudutte nyt kestää tätä! 😀

Tällä viikolla oon alkanut huomata enemmän kehon muutoksia ja olo on ollut välillä jopa kömpelö, kun oon yrittänyt nousta ripeästi ylös lattialta tai vaikka sängyltä, heh. Vatsakin on pullahtanut enemmän ulos ja painoa kertynyt jo 4 kg lisää. 4 kiloa tähän kroppaan on jo sen verran, että sen huomaa ja tuntee. Vaikka suurin osa on tuossa keskivartalon paikkeilla, on olo ollut hieman pullukampi viime päivinä! 😀 Huomasin myös viikon alussa selkeän eron vatsalihaksien tuntumassa, eli niissä ei ole enää samalla tavalla pitoa kuin aiemmin. Hassua, että viikon aikanakin voi tapahtua melko suuria muutoksia edelliseen viikkoon verrattuna!

Treenatessa huomaan joissakin liikkeissä, että vatsa tulee hieman tielle (esim. askelkyykkyhypyt) ja olo ei ole enää ehkä niin räjähtävä ja ketterä kuin normaalisti! Aika luonnollistahan tämä on ja oli tiedossa, että jossain vaiheessa raskauden alkaa tuntea myös fyysisesti. Oon kuitenkin iloinen, että pystyn edelleen liikkua näinkin paljon ja tehokkaasti ilman ongelmia. Keho toimii varsin hyvin ja olo on ollut energinen!

Mä oon ollut elämäni aikana monta kertaa fit ja rasvaton ja vaikka mitä, että tää on ihan mukavaa vaihtelua! Haha. Oon lukenut niin paljon stressaavia juttuja siitä kuinka pelätään raskauskiloja ja sitä, että ne jämähtää kroppaan, mutta itse en kyllä jaksa olla huolissaan tästä. Tiedän, että halutessani saan muokattua kehoni sellaiseen kuntoon kuin tahdon ja uskon, että nämä semihyvät elämäntavat raskauden aikana edesauttavat sitä, että keho palautuu uomiinsa synnytyksen jälkeen.

Olo tulee varmasti olemaan vielä tukevampi tässä lähikuukausina, mulla kuitenkin mahtuu vielä toistaiseksi omat vaatteetkin päälle. Tosin kuljen suurimmaksi osaksi urheilullisissa kuteissa, jotka joustavat muutenkin kivasti.

Enemmän mua ehkä huolestuttaa se, miten liikkuminen tulee vaikeutumaan. Huolestunut on aavistuksen liian voimakas sana, mutta kun omalla kohdalla keho ja sillä liikkuminen on se väline jolla työskentelen ja jonka avulla pystyn toteuttamaan itseäni. Ehkä juuri ne liikkumisen rajoitteet tuntuvat mulle vaikeammalta kuin vaikka painonnousu tai muuttunut ulkomuoto.

Loppupeleissä raskaus on lyhyt aika ja täytyy sanoa, etten olisi uskonut että voisin nauttia tästä ajasta näin paljon. Kuten jo monesti oon maininnut, oon elänyt niin kauan itsekästä, kontrolloitua ja säntillistä elämää ja tällainen muutos tuntuu ainoastaan hyvältä. Itse asiassa viime vuodet olen ollut jo hieman kyllästynyt siihen jatkuvaan samaan. Kehon muuttumiset ja muut on kuitenkin loppupeleissä aika pieniä juttuja. Mulle numero 1 prioriteetti on tietysti se, että vauva (joko sitä voi kutsua sillä nimellä :D) voi hyvin ja se ajatus on ohjannut ja tulee ohjaamaan kaikkea mun tekemistä!

Tää oli siis mulle se oikee hetki kokea tällainen elämänmuutos. Muistan, että esimerkiksi viisi vuotta sitten ajattelin kuinka ”kamalaa” olisi menettää oma täydellinen vapaus tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa. Tiedän ettei lapsen saaminen automaattisesti sitä tarkoita, mutta kyllä se tietynlaista elämänmuutosta tarkoittaa silti!

Tällaisia ajatuksia tähän torstaihin, joka on muuten ollut toivoa täynnä! Sain tänään maaliin erään asian, jonka parissa on säädetty edes ja takas yli puoli vuotta. Nyt saan asian kanssa rauhan, vihdoin. Ostin siis 100% omistukseeni asunnon, josta omistin aiemmin 50%. Nyt mulla on 2 asuntoa ja pitäisi päättää, että kummassa halutaan itse asua! 😀

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


20. RASKAUSVIIKKO

31.01.2020
1

Näin vaan päästiin jo 20. raskausviikolle, joten ajattelin lyödä tiskiin summausta viime viikkojen fiiliksistä! Kirjoittelin edellisen koosteen viikolla 16 ja silloin pahoinvointi oli selätetty ja elämä alkanut taas voittaa, tosin etova olo tuntui edelleen iltaisin sekä pidempien treenirupeamien jälkeen. Nyt on pakko hehkuttaa, että oon voinut viimeisen kuukauden ajan todella hyvin. Olo on ollut energinen ja hyvä. Mulla ei tosin ole missään vaiheessa raskautta ollu mitään väsymystä, pahoinvointi oli se ikävin oire alkuraskaudessa!

Kehon muutokset

Fyysinen olo on siis ollut hyvä, ruoka maistuu ja aiemmin vaivanneet yöheräilytkin ovat poistuneet kuvioista lähestulkoon kokonaan. Painoa on tullut noin +3,5 kg lisää. Vatsan ympärys on kasvanut noin viidellä sentillä, tosin tämä lukema vaihtelee hieman riippuen mihin vuorokauden aikaan sitä mittaa, mutta yleensä oon aamuisin ottanut sekä painon että nuo mitat.

Mulle mahtuu vielä hyvin kaikki normaalit vaatteeni, tuntuu että osa istuu jopa paremmin kun on tullut vähän enemmän vatsaa, hah! 😀 En ole siis ostanut äitiysvaatteita, koska ei ole ollut tarvetta toistaiseksi. Ainoa mitä olen joutunut päivittämään useampaan otteeseen on rintsikat. Viime viikolla ihan nauratti kun lähdin kaupasta lähti F-kupin liivit mukana. Mihin asti niitä kirjaimia edes löytyy, kääk! 😀 Vatsa on vielä melko pieni, etenkin aamuisin, joten se ei haittaa menoa, enkä ole kokenut muutenkaan mitään kolotuksia tai ongelmia kehossa ja tai sen käytössä.

Treeni

Treenit kulkee edelleen ja myös ne pitkien treenien jälkeiset pahat olot ovat poissa! Olen ohjannut kaikki tuntini normaalisti, eli treeniä tulee sellainen 12 jumppaa viikkoon. Näiden lisäksi pyrin tekemään kävelylenkkejä ja hengittelemään raitista ulkoilmaa aina kun vaan ehdin! Jumppien ohjaamisessa ei ole ongelmia, eikä mikään tunnu pahalta tai huonolta. Voisin sanoa, että mulla on erityisen hyvä kehon tuntemus ja luotan tosi paljon siihen, että tiedän mitä teen.

Vatsarutistukset jätin jo 16. viikolla ja muuten keskivartalo treenaavat liikkeet otan iisimmin tai ainoastaan näytän muutaman toiston ja ohjaan suullisesti. Hypyt, pyöräily ja juokseminen sujuu edelleen täysin normaalisti. Mulla oli viime viikolla aika äitiysfyssarille, mutta jouduin perumaan sen esteen vuoksi. Pitäisi varata uusi aika ja ottaa ainakin muutama käynti nyt raskauden aikana ja sitten uudelleen raskauden jälkeen! Lääkärintarkastuksessa sain palautteen, ettei lekuri ollut koskaan ennen ”tavannut” yhtä vahvoja lantionpohjanlihaksia, joten jos olen oikein ymmärtänyt, olisi tärkeää oppia käyttämään niitä oikein. Luulen ainakin osaavani rentouttaa lantionpohjanlihakset, mutta fyssarikäynnistä saisi varmasti lisää infoa ja haluaisin muutenkin keskustella tästä treenikuormituksesta, joka mulla on poikkeuksellisen korkea!

Ruoka

Kuten mainittua, ruoka maistuu ja oon palannut pitkälti normaaliin ruokarytmiini. Mitään ruokahimoja ei ole ollut, mutta esim. sipsit, popparit ja muut suolaiset jutut eivät oikeen uppoa. Eniten mun tekee mieli ihan vaan ruokaa. Leipä ja ruokaisat salaatit ovat maistuneet erityisen hyvin!

Nyt ei myöskään tule enää huonoa oloa, jos ruokaväli vähän venyy. Oon syönyt 4-5 kertaa päivässä ja aika vapaasti ja vaihdellen. Lisäravinteista oon käyttänyt raskausajan monivitamiinia, D-vitamiinia, omega-3 valmistetta, B- ja C-vitamiinia sekä magnesiumia. Lisäksi mulla on pinaatti- ja nokkosjauhetta (viherjauhe) joita käytän säännöllisen epäsäännöllisesti!

Mietin, että pitäisikö alkaa ottaa myös rautaa nyt lisänä kun sen tarve ilmeisesti lisääntyy näillä viikoilla. Oon toki pyrkinyt syömään paljon sellaisia ruokia, joista saisin hyvin ravintoaineita, vitamiineja ja mineraaleja.

kukkakaalicurryn resepti Instagramissa!

Yleistä

Meillä on parin viikon päästä rakenneultra ja mua jännittää ja pelottaa ja vaikka mitä. Valitettavasti oon joutunut näkemään ja kuulemaan lähipiirissä todella ikäviäkin asioita tähän asiaan liittyen ja vielä ihan hetki sitten, joten päässä on pyörinyt tietysti myös ”mitä jos” – ajatuksia. Kaikki kyselee, että kerronko sukupuolen ja halutaanko saada se tietooni, mutta mulle on ihan sama kumpi siellä on, kunhan tyypillä on kaikki hyvin ja hän on terve! Pakko pysyä positiivisena ja luottaa, että kaikki on hyvin, mutta kai tää on tavallaan ihan normaalia olla kokoajan huolissaan.

Hankintoja en ole vielä oikeestaan tehnyt. Vaunut on päätetty ja muutama muu juttu, mutta mitään sen suurempia en ole ostellut! Pitäisi vielä päättää, että missä tullaan asumaan kesällä ja muita tällaisia ”pieniä” päätöksiä.. heh!

Kaiken kaikkiaan tää raskausaika on ollut mielestäni todella antoisaa ja oon nauttinut olosta ja kaikista muutoksista myös. Olin jotenkin ajatellut tämän olevan vaikeampaa ja kaiken maailman kremppojen kuuluvan asiaan, mutta toistaiseksi siis kaikki tosi hyvin. Onhan tässä vielä aikaa kokea vaikka ja mitä! 😀

Hassua ajatella, että oon jo melkein puolessa välissä koko raskautta ja kesäkuu lähestyy vauhdilla. Oon saanut todella paljon kysymyksiä, että kauanko meinaan ohjata jumppia ja milloin jään äitiyslomalle. Pakko sanoa, että koska tämä tilanne on täysin uusi, en osaa arvioida yhtään, vaan menen oikeastaan viikko kerrallaan. Vahva fiilis, että tuun olemaan työkykyinen aikalailla loppuun saakka. Saa nähdä meneekö veikkaus oikeen!

Viikonloppuja toverit!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


SUOMALAISET EIVÄT SYÖ LIIKAA, VAAN LIIKKUVAT LIIAN VÄHÄN

30.01.2020
6

Sunnuntaina tuli kirjoiteltua hiilaripropagandasta ja ravitsemukseen liittyvästä dieetti-kulttuurista. Erikoisruokavaliot ja nopeat laihdutuskuurit (trendikkäämmin sanottuna rasvanpolttovalmennukset) valtaavat markkinoita ja syömiseen kiinnitetään jatkuvasti enemmän ja enemmän huomiota. Treenataan tredikkäästi salitreenejä ja hiittejä, mutta samaan aikaan ajetaan autolla sinne salille. Ajetaan autolla tai julkisilla joka paikkaan, istutaan suurin osa päivästä ja annetaan erilaisten koneiden hoitaa kaikki mahdollinen aktiivisuus päivästä.

Kirjoitin sunnuntaina julkaistuun postaukseen, että: ”Sitähän sanotaan että ruokavalio vaikuttaa laihduttamiseen 80 % ja liikunta 20 %,  mutta mä sanoisin että arkiliikunta/aktiivisuus 40% treenit 20% ja ruokavalio 40%.” Tämä oli vaan summanmutikassa heitetty jako, mutta luettuani Arto Pesolan luomuliikunnan vallankumous – kirjaa, totesin että tuo heitto meni itseasiassa aika nappiin. Kirjassa nimittäin viitataan tutkimukseen, jonka mukaan suomalaiset syövät tänä päivänä vähemmän kuin kuin esimerkiksi vanhempamme.

”Suomessa tehtävän laajan Finravinto-tutkimuksen mukaan energiansaanti on tippunut keskimäärin 20 % vastaten miehillä noin 600 ja naisilla noin 400 kilokaloria päivässä! Syömme siis noin yhden Big Mac -hampurilaisen verran vähemmän energiaa päivässä verrattuna vanhempiimme. Silti yritämme vähentää energiansaantia ostamalla dieettikolaa enemmän kuin koskaan aiemmin.”

Suomalaiset naiset syövät keskimäärin 1756 kcal päivässä ja miehet 2260 kcal. Molemmat alle suosituksien. Miten ihmeessä kansa sitten vain lihoo?

kuva: luomuliikunnan vallankumous/Arto Pesola

Vaikka ihmiset ovatkin nykyään passiivisia niin silti kuntoliikunnan harrastajien määrä on suurempi kuin koskaan ennen. Kuntoliikunnalla viitataan siis treenaamiseen. Vähintään kaksi kertaa viikossa liikuntaa harrastavien suomalaisten määrä on ainakin kasvanut noin 40 prosentista yli 70 prosenttiin viimeisten 30 vuoden aikana.

Tästä voimme siis tehdä aika selkeän päätelmän, mistä johtuu se, että monilla (kaikista edellämainituista huolimatta) energiatasapaino jää plussan puolelle. Eli energiaa tulee liikaa kulutukseen nähden ja ihminen lihoo tai vastavuoroisesti syömistä vähentämällä ei millään meinaa laihtua.

Ongelma on kulutuksessa ja nimenomaan siinä suurimmassa vaikuttavassa asiassa, eli arkiliikkumisessa! Jos mietitään ihan loogisesti, eikö se mitä tapahtuu heräämisen ja nukkumaanmenon välillä ole paljon ratkaisevampaa kuin se yksi tunnin hikoilusessio salilla tai lenkkipolulla pari kolme kertaa viikossa?

Arkiliikunta kattoi tutkimuksessa uskomattomat 95 % päivittäisen energiankulutuksen vaihtelusta samankokoisten ihmisten välillä. Toden totta, ero kahden samankokoisen ihmisen energiankulutuksessa voi olla jopa 2000 kilokaloria, mikä vastaa neljän Big Mac -hampurilaisen energiasisältöä!

Niillä pienillä teoilla on tutkitusti paljon enemmän merkitystä kuin sillä että keskitytään siihen että syötkö kaura- vai vehnäleipää tai että täyttyykö päivän makrot oikeisiin prosenttilukuihin.

Nykyään keskitytään ihan hirveän paljon ruokavalioon ja sen lisäksi että erilaiset todella vähäkaloriset ruokavaliot sekoittavat ihmisten päätä ja aineenvaihduntaa, niiden sisältämät oudot ja täysin perustelemattomat säännöt alkavat säädellä syömisiä myös dieettien jälkeen. Se, että keskitytään hirveästi tällaiseen pikkusälään, vie itseään vain jatkuvasti poispäin tasapainosta ja siitä pysyvästä painonhallinnasta.

Ihan ensisijainen asia on katsoa kokonaiskuvaa, eli miten ne omat päivät kulkevat pääosin? Lisäämällä arkiliikuntaa päiviin, pystyy nostaa kalorinkulutusta viikkotasolla paljonkin. Kannattaa muistaa myös se, että sinun aktiivisuutesi on usein myös lapsiesi aktiivisuus. Jos aina joka paikkaan ajetaan autolla, jää myös lasten liikkuminen liian vähäiselle. Ylipainoisia lapsiakin alkaa olla jatkuvasti enemmän ja enemmän. Muutamat futistreenit viikossa ei paljon auta jos muu aika menee kännykkä tai pelikonsoli kädessä istuen sohvalla.

Toinen asia mihin keskitytään liikaa on se, että ihmiset säätelevät syömisiään lepo- ja treenipäivien välillä ja pohtivat päänsä puhki, että miten vähän sitten lepopäivänä pitäisi syödä. Asia kannattaa viedä ihan viikkotasolle ja näin ollen helpottaa elämää.

Esimerkkinä minulla on joinakin päivinä kulutus yli 4000 kilokaloria ja toisena taas hieman päälle 2000. En säätele syömisiäni niin, että kevyenä päivänä rajoitan syömisiä ja ison kulutuksen päivänä ”väkisin” syön paljon. Keskimääräinen kulutukseni tällä esimerkkiviikolla on 3225 kcal/vrk ja tarkoittaa omassa syömisessäni sitä, että syön 4-5 krt päivässä sen verran että nälkä lähtee ja niitä ruokia joista pidän.

Mun ei tarvitse kontrolloida annoskokoja tai miettiä makroja, vaan syön silloin kun on nälkä, niin kauan ettei enää ole. Jos painoni alkaisi yhtäkkiä nousta, olisi se merkki että syön keskiarvollisesti enemmän kuin tarvitsee. Asioista ei tarvitse tehdä niin vaikeeta, eikä aina ennakoida ja pelätä valmiiksi, että mitä jos syön nyt tuota ja tuota niin lihoonko heti.

Asioihin voi reagoida myös reaaliajassa ja sitten vain tehdä muutoksia tarvittavaan suuntaan.

Jos oma aktiivisuus ja kulutus on aivan hakusessa, mun mielestä erilaiset aktiivisuutta mittaavat laitteet ovat kätevä apu konkretisoimaan oman tilanteen ja muuttamaan niitä asioita joista ongelmat johtuvat. Mulla käytössä Polarin Vantage M – multisportkello.

PS. Vaikka mainitsin useampaan kertaan autolla ajamisen ns. negatiivisena asiana, voi arkiliikuntaa harrastaa hyvin monella mullaakin tavalla kuin liikkumalla kävellen/pyörällä. Itsekin tulee ajeltua autolla paljon, koska välimatkat ja tiukat aikataulut, mutta pyrin tasapainottamaan tätä sitten muilla keinoin sen verran kun pystyn.

Aktiivista päivää sinne ruutujen sinne puolen, itse ajattelin lähteä nyt kävelylle! 🙂

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


MIKÄ IHMEEN VO2MAX?

23.01.2020
3

Maksimaalista hapenottoa (VO2max) pidetään parhaana aerobisen eli kestävyyskunnon mittarina.  Mitä suurempi VO2max, sitä enemmän happea elimistö pystyy käyttämään hyväkseen, ja sitä paremmassa kunnossa ihminen on. Vo2max kehittyy luonnollisesti treenaamalla itseään tilaan, jossa hengästyy. Aerobinen harjoittelu onkin hyvä keino kehittää hapenottokykyä ja esimerkiksi intervallityyppinen harjoittelu loistava ja melko nopeakin tapa parantaa Vo2max-lukua.

Maksimaalinen hapenottokyky on yksi kestävyysliikunnan, mutta myös toimintakyvyn tärkeimmistä mittareista. Tavoiteltavat arvot painokiloon suhteutetussa hapenotossa on naisilla vähintään 35 ml/kg/min ja miehillä 40 ml/kg/min, kun tavoitellaan tasoa, jolla minimoidaan hapenkuljetus- ja verenkiertoelimistön osalta kuolleisuuden riskiä. 

Yleensä parhaita arvoja hapenottokyvyllisesti antavat kestävyysurheilijat, kuten hiihtäjät, pyöräiljät ja juoksijat. Hiihdossa kansainvälisen tason hiihtäjien hapenotto on miehillä 80–90 ml/kg/min välillä, naisilla 70-80 ml/kg/min. SM–liigassa pelaavan jääkiekkoilijan hapenotto on keskimäärin 60–65 ml/kg/min, Kansainvälisen tason kestävyysjuoksijalla 70-80 ml/kg/min.

Itse olen testannut tämän juosten kahdeksan vuotta sitten ja sain tuloksena 70. Nyt olen tehnyt testin Polarin Vantage M – mittarilla, joka antoi tulokseksi 62. Fyysinen testi on tietysti aina tarkempi, mutta kyllä nuo älykellotkin pääsee aika lähelle totuutta nykyään! Näiden tulosten varjossa voi siis sanoa, että ryhmäliikunta on tehokas tapa parantaa kestävyyskuntoa! 😀

KUNTOTASOLUOKAT

Miehet

Ikä/vuotta Heikko Matala Tyydyttävä Keskitaso Hyvä Erittäin hyvä Huippu
20–24 < 32 32–37 38–43 44–50 51–56 57–62 > 62
25–29 < 31 31–35 36–42 43–48 49–53 54–59 > 59
30–34 < 29 29–34 35–40 41–45 46–51 52–56 > 56
35–39 < 28 28–32 33–38 39–43 44–48 49–54 > 54
40–44 < 26 26–31 32–35 36–41 42–46 47–51 > 51
45–49 < 25 25–29 30–34 35–39 40–43 44–48 > 48
50–54 < 24 24–27 28–32 33–36 37–41 42–46 > 46
55–59 < 22 22–26 27–30 31–34 35–39 40–43 > 43
60–65 < 21 21–24 25–28 29–32 33–36 37–40 > 40

 

Naiset

Ikä/vuotta Heikko Matala Tyydyttävä Keskitaso Hyvä Erittäin hyvä Huippu
20–24 < 27 27–31 32–36 37–41 42–46 47–51 > 51
25–29 < 26 26–30 31–35 36–40 41–44 45–49 > 49
30–34 < 25 25–29 30–33 34–37 38–42 43–46 > 46
35–39 < 24 24–27 28–31 32–35 36–40 41–44 > 44
40–44 < 22 22–25 26–29 30–33 34–37 38–41 > 41
45–49 < 21 21–23 24–27 28–31 32–35 36–38 > 38
50–54 < 19 19–22 23–25 26–29 30–32 33–36 > 36
55–59 < 18 18–20 21–23 24–27 28–30 31–33 > 33
60–65 < 16 16–18 19–21 22–24 25–27 28–30 > 30

Maksimaalinen hapenottokyky laskee (kuten niin moni muukin asia :D) iän myötä. Kuntohuippu saavutetaan yleensä parikymppisenä. Viimeistään VO2max alkaa laskea, noin 1 prosentilla joka vuosi, mutta sitä vastaan pystyy taistella pysymällä liikkeessä. Itse koen, että hapenottokykyni on ollut viime vuosina jopa parempi kuin parikymppisenä, kiitos ahkeran harjoittelun! Myös raskausaikana moni kokee ”ongelmaksi” sykkeen nousun ja helpomman hengästymisen, mutta itsellä ei ole ollut mitään tällaisia muutoksia. Leposyke on hieman korkeampi kuin normaalisti, mutta muuten sykkeet on pysyneet hyvin aisoissa, enkä ole kokenut ylimääräistä hengästymistä tai väsymistä missään vaiheessa.

Hapenottokyky kehittyy siis harjoittelemalla tehokkaasti, ihan mikä tahansa höntsä ei sitä nimittäin kehitä, vaan täytyy hengästyä voimakkaasti ja ns. mennä oman hapenottokyvyn äärirajoille. Intervallit ja hiitit ovatkin hyvä keino harjoittaa tätä! Mitä parempi hapenottokyky on, sitä kovempi suorituskyky on treeneissä ja sitä kovempi on sekä kehittyminen että myös treenien aikainen kalorinkulutus.

Hyvä kunto auttaa luonnollisesti tekemään parempia voimaharjoituksia, sillä kun hengityselimistö jaksaa paremmin, on helpompi keskittyä tekniikkaan ja viedä sarjat loppuun. Joskus nimittäin voimatasot riittäisivät nostamaan isojakin kuorimia, mutta kunto loppuu ennen voimia. Tämän vuoksi hyvä kunto helpottaa tekemistä lajissa kuin lajissa!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


EI YHTÄKÄÄN LAIHDUTUSOHJETTA

19.01.2020
6

Tämä tammikuu on poikennut blogin historiasta aika tavalla, sillä näin kymmenentenä blogivuonna ei tammikuun kirjoitukset ole koskeneet laihduttamista, diettaamista eikä edes hirveästi treenaamista! 😀 Katselin äsken Googlen Analytics – tietoja ja siitä huolimatta, että postaustahti on ollut tavallista vähäisempää, on tällä käynyt hurjasti jengiä. Liekö nuo vanhat kirjoitukset keränneet osan kävijöistä, mutta kuitenkin.

Mä teen edelleen yksilövalmennusta jonkun verran ja jo pidempään oon törmännyt jatkuvasti samaan ilmiöön. En tiedä miten tämän muotoilisi lyhyesti ja ytimekkäästi, mutta on paljon (!!) ihmisiä, joilla on kehonkuva täysin pielessä, todella vääristynyt suhtautuminen ruokaan ja mitä erikoisempia ajatusmalleja siitä, mikä on terveellinen elämäntapa ja mitä esimerkiksi tarvitaan siihen, että paino putoaa.

Usein tällaiseen tilanteeseen on päädytty siten, että on vuosia yritetty päästä siihen unelma kondikseen ja käytetty erilaisia hyvin radikaaleja keinoja. Nykyajan valmennusmarkkinat antavat tähän helpon mahdollisuuden. Valmennuksien ja kuurien sisällä käytettävät mitä erikoisemmat säännöt painautuvat mieleen ja jäävät kummittelemaan sinne vuosiksi. Sitten sitä podetaan huonoa omaatuntoa täysin normaaleista asioista, eikä näissä säännöissä usein ole mitään järkevää punaista lankaa muutenkaan.

Mä oon pohtinut tätä asiaa todella paljon viime aikoina. Osalle ihmisistä saattaa sopia alkusysäys tiukkojen ohjeiden kera, mutta on paljon persoonia, joille ei yksinkertaisesti sovi lainkaan tällaiset ohjeista elämiset ja tekemiset. Ja huomio! Suuri vaikuttava asia on elämäntilanne. Yksin asuvan parikymppisen on aika helppoa omistaa elämänsä esimerkiksi treenille ja dieetille, mutta jos kuvioissa on työt, perhe ja kaikkien harrastukset on asia täysin eri.

Siksi uskon, etteivät erikoisruokavaliot, matalakaloriset ruokavaliot, ketodieetit tai muut ruoka-aineita rajoittavat säännöt toimi suurimmalle osalle ihmisistä. Siltikin juuri suurin osa ihmisistä hakee ratkaisua tällaisista tavoista.

Jos on ylipainoa tai tarvetta laihtua, mielestäni kaikista paras tapa on opetella esimerkiksi Sulamon tai vastaavan kalorilaskurin käyttö. Alkaa kirjata niitä nykyisiä syömisiään sinne, jolloin huomaa aika nopeasti ihan itse, että missä menee pieleen ja mitkä ruuat nostavat kalorimäärän niin korkeaksi, että painoa on päässyt kertymään. Silloin sitä alkaa ihan itse etsiä parempia vaihtoehtoja niille ruuille ja tekee muutoksia myös annoskokoihin.

Useinhan sitä tiedetään, että okei ne viikonlopun sipsipussit ja pizzat aiheuttavat suurimman painon nousun, jolloin pelkästään niiden jättäminen toisi jo tuloksia, mutta ei! Ihminen on sellainen, että se pistääkin koko pakan uusiksi ja kaikki ruoka-aineet vaihtoon maanantaista-sunnuntaihin! 😀 Sitten tätä jaksaa sen pari viikkoa ja homma tyssää seinään.

Kuten olen niin monesti sanonut, ainoa asia mikä ratkaisee on energiatasapaino. Kun oppii tämän ja ymmärtää hieman edes sopivista ruokamääristä, ei tarvitse enää koskaan laihduttaa. Voin paljastaa, että joka ikinen valmennus, jossa laihdutaan tai kiinteydytään, perustuu tähän asiaan. Ei ne ruoka-aineet, eikä salaiset makrojakaumat, vaan se kalorimäärä mitä ruokavalio sisältää. Usein kalorimäärät ovat sen verran matalia, että painoa lähtee nopeasti. (= ja saadaan mitä hurjempia muutoskuvia markkinoida valmennusta eteenpäin!)

Paino lähtee kuitenkin myös suuremmalla kalorimäärällä ja kun sen opettelee ihan itse, voi syödä juuri niitä ruoka-aineita, joista tykkää, eikä niitä mitä kukin valmentaja on päättänyt. Tämän vuoksi kaikki ruokavaliot ja treeniohjelmat, jossa mainitaan ”rasvaa polttava” on täyttä paskaa. Se ruokavalio tai treeni ei polta rasvaa, vaan se kalorivaje.

Kalorilaskurin käyttö maksaa muutaman euron kuukaudessa ja ainoa asia miksi suurin osa ei sitä käytä, on se että se tuntuu vaikealta ja on vaan helpompaa syödä paperilta, tai vaikka jonkun dieetin mukaan missä on säännöt (älä syö hiilareita) kun tietää, että siinä on valmiina kaikki. Se ”helppo” on kuitenkaan harvoin toimiva. Lisäksi kannattaa muistaa, että hyvin rajut kuurit sekoittavat kehon toimintaa, joka tarkoittaa sitä että tulevaisuudessa se laihtuminen on entistä vaikeampaa ja lihominen entistä nopeampaa.

Juuri tässä korjailen erään henkilön kanssa rajujen dieettien + treenien + ketokuurin aiheuttamia ongelmia, eli kehon laskennallinen energiantarve ei enää pidä paikkaansa ja jotta paino lähtisi taas alas, tarvittaisiin hyvin pienet kalorit. Uusi dieetti ei todellakaan ole vaihtoehto, vaan asiaa lähdetään korjaamaan ihan toisesta päästä. Tähän yhdistettynä ne kaikki uskomukset ja säännöt, jotka kuuluvat ” terveelliseen elämään” voivat aiheuttaa hieman haasteita.

Tulen tekemään muutoksia myös omalle valmennus-sivustolleni ja keskityn tulevaisuudessa enemmän henkilökohtaisiin ohjeistuksiin. Jos saan sanoa vielä yhden asian kaikille niille, jotka ovat dieetillä tai miettivät usein, että sellainen pitäisi aloittaa, muista että hyvässä kunnossa voi olla juuri silloin kun ei rajaa elämää kahteen vaiheeseen: siihen kun syödään mitä sattuu, milloin sattuu ja siihen kun syödään ja treenataan täydellisesti jonkun ohjeen mukaan. Parhaaseen kuntoon pääsee, kun lähtee muokkaamaan omia ruokailutottumuksia pikkuhiljaa ja lisäämään mukaan liikuntaa, josta tykkää.

Olen ollut siinä tilanteessa, kun dieetti ei toimi, keho ei toimi ja kaikki ahdistaa. Tuntuu, ettei mikään auta ja sitten sitä yrittää vain kovempaa ja radikaalimpia keinoja. Onneksi päädyin yksilövalmennukseen ja sain järkevät ohjeet syödä ja harjoitella. Siltikin vei melkein puoli vuotta, että mitään muutosta alkoi tapahtua ja senkin jälkeen puolitoista vuotta, että kroppa toimi taas normaalisti. Tähän paskaan tilanteeseen päädyin alun perin henkisen stressin ja ”loppuun palamisen” vuoksi, joka johti siihen ettei keho jaksanut enää kaikkea mitä sillä suoritin.

dieetillä – ei enää ikinä dieetillä

instagram: ainorouhiainen 

Facebook

 


« Vanhemmat
Uudemmat »