MAUKAS PUNAJUURIPASTA

10.06.2020
74

Kaupallisessa yhteistyössä Apetinan ja Indieplacen kanssa.

Mitä ruuanlaittoon ja syömiseen tulee, haluaisin tuoda sellaista viestiä, että terveellinen ja ravintorikas ruoka voi olla lisäksi todella maukasta. Oon moneen otteeseen puhunut kasviksista, vihanneksista ja siitä miten tärkeää on se, miten ne valmistetaan ja syödään. Uskon vahvasti, että ne jotka ”eivät tykkää kasviksista” eivät ole maistaneet hyvin valmistettuja ja maustettuja sellaisia. Jos lautaselle on eksynyt vain maustamattomia, vedessä keitettyjä pakastevihannes-sekoituksia ja salaatinlehtiä, ei ihme että niistä ei enää välitetä ja mielletään mauttomaksi pupun ruuaksi.

Oon aina pitänyt salaateista ja kasviksista, mutta innostuin niistä kunnolla vasta parikymppisenä. Aluksi tuli syötyä paljon ihan perus pakkasesta löytyviä parsakaali-porkkana-kukkakaali-sekoituksia, mutta myöhemmin oon laajentanut makureviiriä paljonkin ja onneksi niin.

Punajuurta aloin käyttää ensimmäisiä kertoja viitisen vuotta sitten kun innostuin toden teolla ravitsevasta ruuasta, hormonitasapainosta ja monipuolisesta syömisestä. Tuohon aikaan söin ihan viikottain paahdettuja punajuuria ja puristelin niistä myös mehua. Moni ei tiedä, mutta punajuuri on oikeaa superfoodia! Punajuuren sanotaan parantavan urheilijan kestävyyttä sekä edistävän maksan ja munuaisten toimintaa. Punajuuri on hyväksi suoliston bakteerikannalle ja vastutuskyvylle, joten sitä kannattaakin lisätä jokaiseen ruokavalioon, vaikka tämän herkullisen pastan muodossa. 

Jos tykkäät pastasta, maukkaasta Apetina-juustosta ja punajuurista, tulet rakastumaan tähän ruokaan! Apetina-juusto ja pasta tuovat ruokaisuutta kevyemmän punajuuren rinnalle, joten sopii ihan loistavasti aktiiviselle tyypille, joka rakastaa terveellistä, hyvää ruokaa!

Maukas punajuuripasta

Uuni päälle 200 asteeseen. Jos käytät raakoja punajuuria, kuori ja lohko ne paloiksi. Itselläni oli valmiiksi keitettyjä punajuuria, jolloin paistoaika oli 25 minuuttia. Raaka punajuuri vaatii noin 30 min uunissa! Asettele punajuuret, Apetina juustopala, valkosipulinkynnet sekä pilkottu kevätsipuli reunalliseen, leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan. Kaada Apetina kuutiot sekä purkissa oleva öljy/osa siitä tasaisesti vuokaan. Mausta suolalla & pippurilla. Vuoka uuniin paahtumaan. Keitä pasta kypsäksi samaan aikaan.

Kaada uunivuuan sisältö kulhoon ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää vielä mausteita tarvittaessa! Annostele pasta lautaselle ja lusikoi punajuuritahna pastan päälle. Koristele halutessasi pinjansiemenillä sekä rucolalla! 

ID

Vaikka annos on asetteluvaiheessa noin kaunis, on maku kuitenkin paras, kun pasta sekoitetaan kunnolla punajuurimössöön!  Apetinan juusto tuo niin hyvän makutwistin, että! Tätä punajuurimössöä voi käyttää myös leivän päällisenä, dippinä esimerkiksi ruis sipseille tai muiden ruokien lisukkeena.

ARVONTA! Kesäkuun aikana kerran viikossa kaikkien osallistujien kesken arvotaan 100 € K-Ryhmän lahjakortti. Kerro kommenttiboksissa lempi kasviksesi ja olet mukana arvonnassa. Arvonnan säännöt täältä. 

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


TÄLTÄ NÄYTTÄÄ MUN TREENIVIIKKO

08.06.2020
2

Treenirintamalla on tapahtunut aika isoja muutoksia sitten ties kuinka pitkään aikaan. Mullahan ohjaukset ovat aina rytmittäneet treeniviikkoa ja tää kevät onkin mennyt ihan eri tavalla kuin yleensä. Koronarajoitukset tekivät oman osuutensa ja sitten tietenkin tämä raskaus, sekä päivätöiden tauolle jääminen on vaikuttanut asiaan!

Oon aina miettinyt, miten motivaatio pysyisi yllä, jos en ohjaisi jumppia. Jumpat kun on aina tiettyyn aikaan ja sinne mennään, huvitti tai ei! Treenimäärät ovat luonnollisesti vähentyneet, mutta olen yllättynyt kuinka luonnostaan liikunta ja treenit ovat säilyneet silti mukana. Motivaatiota ja halua urheilla olisi melkein enemmän, kuin mitä mun tässä raskauden vaiheessa tarvisi (ainakin miehen mielestä 😀) enää tehdä, heh!

Oonkin monesti maininnut, että oon treenaillut kolmesta kuuteen kertaan viikossa ja nyt ajattelin jakaa viime viikon treenit pitkästä aikaa, kuten vanhan ajan treeniblogeissa oli tapana! Mun tämän hetkinen treenifilosofia on liikkua hyvän olon vuoksi. Saan treenistä energiaa ja se pitää pään kasassa. Se olo mitä saa hyvän treenin jälkeen on jotain mitä on vaikea päihittää.

Oon kuitenkin huomannut, että nyt kun on liikkunut harvemmin ja eri tavalla, on oppinut arvostamaan liikuntaa myös enemmän. Se ei ole enää pelkkää suorittamista, vaan etuoikeus. Mulla vaihtuu kohta raskausviikko 39 ja edelleen pystyn treenata lähestulkoon samoin kuten ennen raskautta. En olisi ikinä uskonut, että liikunta tuntuisi näin hyvältä ja helpolta enää tässä vaiheessa, mutta mun kohdalla kasvanut vatsa ei ole vaikuttanut oikeastaan muuten kuin tiettyihin liikevalintoihin ja kovimman intensiteetin keventämiseen.

TREENIVIIKKO:

Maanantai: Kehonpainotreeni alavartalolle ulkona, kesto: 45 minuuttia. Välineenä oma keho sekä minikumppari. Treeni sisälsi 4 x 5-6 minuutin kiertoharjottelun, jossa sekä lihakset että syke sai kyytiä. Oli ihanaa treenata auringonpaisteessa, kun lämpömittari paukutti 25 astetta rikki.

Tiistai: Voimaharjoittelu koko vartalolle kuntosalilla, kesto 1h 15 min. Oon käynyt salilla nyt muutamia kertoja viikossa ja todennut, että on parempi treenata koko kroppa läpi ja käyttää monipuolisia, isoja liikkeitä. Maastavedot, kyykyt, soudut yms sujuu edelleen kuten ennen, joten oon tehnyt treenin käyttäen pääosin moninivel-liikkeitä ja pidempiä 12-15 toiston sarjoja. Nostin tuossa taannoin maasta 80 kg 15 kertaa, eikä ottanut edes koville, joten ei ole voimatasoissa hirveästi tapahtunut pudotusta toistaiseksi.

Keskiviikko: Lepopäivä treenistä

Torstai: Lepopäivä treenistä

Perjantai: Bodyattack- ohjaus, kesto noin 60 min. Kyseessä oli 45 minuutin tunti, mutta loppuun tuli pieni ylläri ja vedettiin vähän ylimääräistä! 😀 Pääsin siis pitkästä aikaa ohjaamaan rakasta lajia asiakkaille. Hieman jännitti että miten jaksan ja pystyn, mutta yllätyin kuinka helposti tunti sujui ja tuli ihan fiilis, että miksi sitä nyt vielä edes lopettaa ohjauksia, kun ei ole mitään ongelmia jaksamisen suhteen. Mulla ei kuitenkaan äippäloman vuoksi ole omia tunteja lukkarissa, joten taitaa jäädä haaveiluksi lisäohjaukset!

Lauantai: Tabata-treeni koko keholle mökkilaiturilla, kesto 45 min. Välineenä minikuminauha ja oma keho. Mun mielestä tabatatreenit ovat ihan parhaita ”missä tahansa” – treenejä ja vetäisin siinä meren äärellä lämppärin ja tiukan treenin, painuin saunaan ja sen jälkeen mereen uimaan. Ihan mahtava fiilis oli jälkeen päin ja siitä oli kiva alkaa grillata kesäsafkaa!

Sunnuntai: Voimaharjoittelu koko vartalolle kuntosalilla, kesto 2 h. Eilen mentiin pitkän kaavan kautta, kun tein lämmittelyn yhteydessä hieman liikkuvuustreeniä kropalle. Treeni sisälsi: Sumo maastavedon, takakyykyn leveällä asennolla, askelkyykyt tangolla, kulmasoudun tangolla, ylätaljan leveällä otteella, vinkopenkkipunnerruksen käsipainoilla, pystypunnerruksen käsipainoilla ja loppuun gianttina hauista, olkapäätä ja ojentajia!

Treenien lisäksi käyn päivittäin kävelyllä ja/tai pyörälenkillä. Koiran kanssa tulee tietysti automaattisesti käytyä lenkillä useamman kerran päivään ja sitten tuo pyöräily on tuntunut kivalta puuhalta, vaikka vatsa jo hieman polviin osuukin polkiessa! Mikäs tässä kesäkelissä on viettää aikaa ulkona liikkuen!

Mielestäni tosi hyvä ja onnistunut treeniviikko! Oon saanut neuvolasta ja myös lääkäriltä positiivista tsemppiä tähän liikkumiseen ja sieltäkin kehotettiin treenaamaan vaan niin kauan kun se hyvälle tuntuu ja sehän tuntuu!

Jos jotain oon tämän kevään aikana oppinut on se, että liikuntaa voi harrastaa missä tahansa, eikä aina tarvitse olla se optimaalisin tila tai suunnitelma. Tärkeintä on lähteä liikkeelle, oli se sitten vartin pikatreeni, kävelylenkki tai pitkä puristus salilla!

Energistä viikon alkua!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


38. RASKAUSVIIKKO – VAUVA ON NYT TÄYSIAIKAINEN

04.06.2020
10

”Sikiö on nyt noin 48 sentin mittainen ja painaa viikon alussa noin 3 kg ja viikon lopussa noin 3,17 kg. Raskaus on nyt täysiaikainen.”

Näin vaan ollaan yhtäkkiä aivan loppusuoralla ja nyt vauva voikin syntyä milloin vaan. Fiilis on odottava, mutta jokseenkin epätodellinen. Vaikea kuvitella että tuolla vatsassa on ihan oikea ihminen, vaikka sen jo tässä vaiheessa tunteekin hyvin selkeästi!

Musta tuntuu, että mun olo on melkein vain kohentunut tätä loppua kohden. Viime viikonloppuna oli ensimmäistä kertaa pari raskaampaa päivää kun väsytti ja silloin tuntui, että nyt alkais tää raskaus jo riittää. Tällä viikolla meno on taas ollut todella jees ja toissapäivänä salilta kotiin pyöräillessä mietinkin, että vitsit tää liikunta on mahtavaa ja miten paljon hyvää oloa ja energiaa se antaa!

Päivät ovat vilisseet vauhdilla ohi, sillä jostain syystä mulla on ollut tosi paljon tekemistä. Melkein tuntuu, että on kiire kun aamusta iltaan saa olla menossa jonnekin. Viime aikoina oonkin kärsinyt tosi väsyneistä jalanpohjista iltaisin, etenkin sellaisten päivien jälkeen kun askeleita on kertynyt 20-30 000. Aluksi luulin, että ongelma johtui siitä, että olin jumpannut kotona ilman kenkiä, mutta uskon että tää on jokin raskausoire, sillä jalkoja polttelee ja ne vain tuntuvat tosi väsyneiltä. Hyvä kikka on ollut laittaa jalat jääkylmään veteen likoamaan hetkeksi ja sen jälkeen on kyllä helpottanut.

Päätin tosiaan lopettaa virtuaalijumpat pari viikkoa sitten, sillä sain yhtenä yönä todella kivuliaan supistuksen ensimmäistä kertaa ikinä. Heräsin siihen, että poltteli ja sattui todella kipeästi. Supistus meni parissa minuutissa ohi, mutta koska en tuolloin tiennyt jatkuuko nuo vai mitä tapahtuu, päätin että jätän ohjaukset tältä erää pois. No, tuon jälkeen ei ole ollut enää mitään vastaavaa ja oonkin pystynyt treenata ihan normaalisti, joten päätin sitten hypätä vielä kerran puikkoihin ja ajatuksena olisi ohjata toisen ohjaajan kanssa Bodyattack-tunti huomenna Wasa Sports Clubilla. Tarkemmin sanottuna ohjaus tapahtuu ulkona.

Meidän salilla alkoi kesän aikataulu tällä viikolla ja voi että mä oon halunnut mennä jumpalle, mutta sitten toisaalta oon miettinyt että suljetussa tilassa jossa on paljon ihmisiä, riski koronaan on aina suurempi. Salilla oon käynyt hiljaisina aikoina, mutta jumpalle en ole vielä uskaltanut. Tuo ulko-ohjaus tuntui kuitenkin hyvältä vaihtoehdolta ja nyt vaan toivotaan ettei huomenna sada! 😀

Tässä loppuvaiheessa on kyllä huomannut lisääntyneen unen tarpeen. Mullahan oli uniongelmia alku- ja keskiraskaudessa, mutta nyt oon kyllä nukkunut pääosin hyvin ja suhteellisen pitkiäkin öitä. Siltikin päikkärit maistuu helposti, jos vaan on aikaa oikaista itseään vaakatasoon päivällä uni tulee 100% varmuudella. Huomaan, että jos en käy treenaamassa, päivä on melkein väsyneempi jostain syystä. Nyt oon sekoitellut intervallitreenejä ja salitreenejä sopivasti viikkoon. Useimmiten meen syklityksellä 2 treenipäivää, 1 lepopäivä. Jos takana on huonommin nukuttu yö, silloin menee iisimmin!

Eilen pääsin käymään kampaajalla ja otettiin myös ammattilaisen toimesta hieman raskauskuvia muistoon. Huomasi taas että kyllä se vaan piristää, kun saa freesattua vähän tätä ulkomuotoa. Olen vihdoin myös innostunut ostamaan muutaman useamman raskausajan vaatteen ja istuuhan nuo toki vähän paremmin kun omat t-paidat ja hupparit! 😀

Nyt sitten elellään jänniä aikoja kohti laskettua aikaa. Toistaiseksi ei ole ollut mitään tuntemuksia, että tyyppi olisi pian tulossa, mutta eihän sitä koskaan tiedä!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


NÄIN MEILLÄ SYÖDÄÄN + 6 X RUOKAVINKKIÄ!

03.06.2020
1

Puhutaanko hetki ruuasta ja nimen omaan kotiruuasta. Miellän kotiruuaksi aika laajan kirjon erilaisia safkoja, ehkä olennaisin asia kuitenkin on, että ne valmistetaan kotona omin kätösin. Tykkään tehdä ruokaa, mutta toki täälläkin koetaan välillä niitä hetkiä, että taasko se ruoka on loppu ja mitä sitä nyt kokkailisi kun ne samat safkat jäävät helposti pyörimään joka viikkoiseen menuun.

Meidän ruokapolitiikka on muuttunut todella paljon sen jälkeen kun jäin kotiin maaliskuun lopulla. Näin jälkikäteen mietittynä (kuten aina) mun elämä oli todella hektistä ja aikataulu rajoitettua. Ei ihme jos pyörittää yritystä ja tekee siinä myös päivätyötä samaan aikaan. Me syötiin tällöin arkisin aina omien aikataulujen ja menojen mukaan. Mun ruokarytmi oli sen verran erikoinen, että yhteisiä ruokailuja oli lähinnä viikonloppuisin.

Kun mut lomautettiin päivätyöstä ja tein suurimman osan duuneista kotona, jäi myös enemmän aikaa kotihommiin ja omakin ruokailurytmi muuttui paljon tavanomaisemmaksi! Nykyään suunnittelen sunnuntaisin menun ma-pe välille ja sitten uudelleen pe-su akselille. Käydään kaupassa aina perjantaina ja sunnuntaina tai maanantaina. Tää on helpottanut hurjasti elämää, sillä aiemmin kävin kaupassa melkein joka päivä hakemassa jotain. On myös huomattavasti helpompaa kun safkat on valmiiksi suunniteltu jokaiselle päivälle. Tarvii enää vain valmistaa ne. 😉

Meidän taloudessa on siis minä, mies ja miehen 9-vuotias tytär (joka toinen vko) + Obelix, jolla on sitten toki omat murkinat, heh. Syödään samoja ruokia, mikä ei sekään ole aina ollut itsestäänselvyys. Pari vuotta meni niin että mulla oli aina omat ruuat.

Nyt kun omakin lapsi on tulossa, olen miettinyt paljon myös sitä millaiset ruokailutavat haluan lapselle tulevaisuudessa opettaa. Mulle on ollut aina itsestäänselvää tuoda omaa ruokafilosofiaa esimerkin kautta esiin, eli haluan opettaa tietysti mahdollisimman normaalin suhteen ruokaan ja syömiseen. Meillä syödään todella paljon kasviksia, salaattia, marjoja ja hedelmiä ja koen että tämä on tärkeää opettaa pienestä saakka. Ymmärrän toki sen, ettei kaikki mene aina kuten suunnittelee, mutta ehkä ymmärrätte pointin. Mun mielestä on myös tärkeää, että syödään yhdessä ainakin yksi ateria päivässä.

Ajattelen itse, että jos lapsi oppii syömään monipuolisesti erilaisia ruokia jo kotona, hän myös tykkää monipuolisemmasta ruuasta muulloinkin. Jos maistaa kouluruokailussa ensimmäistä kertaa ikinä vetistä ja mautonta parsakaalia, ei ihme että se maistuu pahalta, eikä vihanneksistä ”tykätä”. Meilläkin sanottiin alkuun että en tykkää salaatista, enkä tykkää siitä ja tästä, mutta nykyään tyttö kasaa itse lautaselle aina salaattia ja kaikkea mitä satun valmistamaan. Ei toki ihan innolla syö aina kaikkea, mutta kuitenkin! 😀

Kuten oon monesti sanonut aiemminkin, mun mielestä on niin super tärkeää se, miten vaikka vihannekset ja salaatit valmistaa. Kasvispainotteinen ruoka voi olla todella maukasta ja pahimmassa tapauksessa ihan kamalan mautonta ja pahaa. Hyvän makuinen ruoka ei aina vaadi hurjaa määrää voita, kermaa ja suolaa. On paljon tapoja, miten niitä perinteisiä ruokia voi tuunata astetta kevyemmäksi tai ravitsevammaksi, mausta tinkimättä. Makuaistikin tottuu nopeasti, kun lähtee kokeilemaan!

Itse oon muuttanut myös omaa suhtautumista ruokaan, sillä ennen olin ehkä liiankin jyrkkä sen suhteen, mikä on terveellistä ja monipuolista ruokaa. Nykyään menusta löytyy tosi laajasti erilaisia ruokia ja se onkin se pääpointti. Kaiken ei aina tarvitse olla viimeisen päälle superruokaa, vaan se nakkikastike tai makaronilaatikko tai on ihan hyvä vaihtoehto. Toisena päivänä voi sitten valmistaa kasvissosekeittoa tai erilaisia salaatteja!

Muutama arkiruoka resepti loppuun! Nämä ovat sarjassamme todella perus ruokaa, mutta toisaalta, tällaisia pyydetään ja toivotaan eniten.

Pasta bolognese:

  • 800 g 10% jauhelihaa
  • sipulisilppua & valkosipulin kynsiä runsaasti
  • 400 g paseerattua tomaattia / tomaattimurskaa (käytän yleensä valkospulin/basilikan makuisia vaihtoehtoja)
  • 250 g Floran 4% kevyt&paksu ruokakermaa
  • Yrttejä, yrttisuolaa, ripaus chipotle chiliä.
  • Spaghettia + salaattia

Useimmiten paistan jauhelihat, kaadan ne siivilään niin että ylimääräiset rasvat poistuvat. Mielestäni  jauheliha maistuu paremmalle kun se ei ole lillunut rasvassa. Huuhtelen jaukkikset siivilässä vedellä ja laitan takaisin pannulle, sitten vasta mausteet! Sitten vaan loput sörsselit sekaan ja nautitaan spaghetin ja runsaan salaatin kera!

Kasvissosekeitto + kaurapeltileipä:

  • 1 iso bataatti
  • kilo porkkanaa
  • 500 g kukkakaalia
  • 500 g parsakaalia
  • iso sipuli
  • 7 valkosipulinkynttä
  • purkki Kolme sipulia – ruokakermaa
  • 2 x kasvisliemikuutiota
  • mausteet: kasvissosekeitto maustetta, yrttisuolaa, valkosipulimaustetta

Keitä vihannekset pehmeäksi, soseuta sauvasekoittimella. Lisää ruokakerma, noin 7 dl vettä sekä mausteet, soseuta pehmeäksi sosekeitoksi.

Juustoinen porkkana-kaurapeltileipä

  • 4 dl kaurajugurttia (toimii tavallisella tai esim turkkilaisellakin!)
  • 2 kanamunaa
  • 3 dl kaurajauhoja
  • 3 dl kaurahiutaleita
  • 90 g Keiju – Rouhitut pähkinät – levitettä ( voi korvata myös 0,5 dl öljyä)
  • 2 tl psylliumia
  • 200 g porkkanoita raasteena
  • 150 g juustoraastetta (käytin 5% rasvaa sisältävää juustoa) (juuston voi jättää pois halutessaan)
  • noin 1 dl vettä
  • yrttisuolaa

Uuni 170 asteeseen. Sekoita kaikki aineet kulhossa, anna imeytyä hetki. Koostumus on aika tahmeaa ja mössöistä. Levitä leivinpaperilla vuoratulle uunipellille lusikan avulla ja paista 35-40 minuuttia. Leikkaa paloiksi ja koristele kaurahiutaleilla.

Rouskuva herkkusalaatti:

  • Pieni varhaiskaali
  • Hetki Coleslaw – pussi (tai vaihtoehtoisesti raastettua porkkanaa)
  • 3 tomaattia
  • 1 kurkku
  • 200 g fetajuustoa paloina
  • 400 g kinkkusuikaleita (kevyt)
  • 100 g paistettua halloumjuustoa paloina

Kaikki ainekset pilkotaan ja sekoitetaan kulhossa.

Valkosipulikastike:

  • 4-5 dl Turkkilaista/kreikkalaista jugurttia (kevyt)
  • 2 valkosipulinkynttä pilkottuna
  • loraus sitruunan mehua (esim. Sicilia)
  • 2 rkl stevia sokeria
  • 2 rkl öljyä, esim. Bertil’s Ahiflower-oliiviöljyä
  • herbamarea, valkosipulimaustetta, mustapippuria

Sekoita ainesosat yhteen, maistele ja mausta maku kohdilleen. Kaada kastike salaatin joukkoon ja sekoita.

 

Kaali-sienipaistos (lisuke ruualle)

  • 1/2 varhaiskaali
  • 4 isoa herkkusientä
  • loraus oliiviöljyä
  • mausteita

Tää on helppo ja superherkku lisuke ruualle! Pilko sienet ja paista niitä öljyssä, lisää joukkoon pilkottu varhaiskaali ja mausta mieleisillä mausteilla. Sekaan voi lorauttaa myös sitruunan mehun ja lisätä esim valkosipulinkynsiä, silputtua sipulia!

Maukkaat lihapullat:

  • 800 g jauhelihaa / kanan jauhelihaa
  • 2 kananmunaa
  • 3 lihaliemikuutiota
  • 200 g sipulisilppua (pakaste)
  • noin. 1 dl vettä

Kattilaan vesi ja lihaliemikuutiot. Keittele niin että ovat sulaneet nesteen joukkoon, kaada sekaan sipulisilppupussi ja sekoita. Kaada mössö jauhelihan sekaan, lisää kananmunat ja vaivaa käsin taikinaksi. Vaivauksen yhteydessä mausta vielä lisää esim. mustapippuri, herbamare, tuliset mausteet toimivat hyvin! Pyörittele pulliksi, asettele uunipellille leivinpaperin päälle ja paista 225 asteisessa uunissa noin 15-20 min!

Ei muuta kuin Bon apetit ja hyvää ruokahalua!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


KUN SYÖMINEN ON MAAILMAN PARASTA

30.05.2020
0

En malta odottaa, että pääsen syömään mun aamupuuron! Parasta! 

Olis jo viikonloppu niin saan vihdoin herkutella, can’t wait! 

Pakko myöntää, että oon itsekin elänyt vaiheita, joissa ruoka dominoi hyvin paljon kaikkea. Elämä pyörii ruuan ympärillä milloin minkäkin asian vuoksi. Ollaan dieetillä ja sitten odotetaan että se päättyy tai yksinkertaisesti odotetaan että saa syödä milloin minkäkin aterian. Ja tiedän, silloin kun ruoka on rajoitettua ja on nälkä, silloin puuro voi olla maailman parasta ja banaani treenin jälkeen päivän kohokohta, mutta hei kuinka hemmetin typerää silti?! 😀

Ruoka on hyvää ja hyvä ruoka nautinto. Ruoka ja syöminen kuuluu elämään ja on myös osa sosiaalista puolta elämässä, mutta siinä on vissi ero, kun ruoka ja syöminkien miettiminen menee yli. Tätä ei ole välttämättä kivaa kuulla, mutta silloin jos elämä pyörii pitkälti sen ympärillä mikä on seuraava ateria ja koska saa herkutella, on aika vetää jarrusta.

Ikävää on se, että tällainen ajatusmalli vetää niin helposti mukanaan. Kun jotain miettii jatkuvasti ja se on rajoitettua, sitä alkaa haluta entistä enemmän. Kun sitten ”sortuu” syömään liikaa tai kiellettyjä juttuja, tulee huono omatunto ja palataan ”ruotuun”, jolloin sama kehä pyörii ympyrää ja ruoka, rajoitukset ja mieliteot valtaavat ajatukset.

Tällaiselle henkilölle on helpointa olla jollain dieetillä tai noudattaa ohjeita. Säännöt ja ohjeet tuovat turvaa, silloin kaikki menee hyvin. Tällaisen henkilön tunnistaa helposti siitä, että he aloittavat usein erilaisia haasteita ja dieettejä, milloin minkäkin syyn turvin. Halutaan freesata oloa tai saada ruokarytmi kuntoon ja näin on helppo perustella miksi voi taas ottaa uuden ohjeen, jota suorittaa. Ja hei, olon freesaamisessa tai muissa tavoitteissa ei ole mitään väärää, painotan tässä että on suuri ero ottaa silloin tällöin kevennysvaihe, kuin elää jatkuvasti kierteessä missä aloitetaan ja lopetetaan jonkun noudattamista.

Muutama merkki, jolloin kannattaa miettiä omaa suhtautumista ruokaan:

Ruokahimot –  Jos usein tekee mieli ja himoitsee ruokia ja herkkuja on se merkki että normaalia ruokaa syödään liian vähän tai liian rajoitetusti. Oon kirjoittanut aiheesta ennenkin, mutta paras tapa päästä eroon ruoka- ja herkkuhimoista on syödä riittävästi ruokaa.

LUE MYÖS: MAKEANHIMO, RUOKAHIMOT..MITEN NE SAA LOPPUMAAN?

Kielletyt ja sallitut ruuat – Ruuat on jaettu sallittuihin ja sitten niihin joita tulee välttää, tai saa syödä vain päätettynä ajankohtana. Esimerkiksi ruokakerman käyttö on ehdottomasti kielletty, mutta avocadoa voi syödä paljonkin. Purkki kevyt ruokakermaa (2,5 dl) = 150 kcal vs. keskikokoinen avocado = 240 kcal. Ja harvemmin yhteen annokseen tulee kaadettua kokonainen kermapurkki. 😀 Makrot on toki erit ja ruuilla voi olla eri tarkoitusperä omassa ruokavaliossa, mutta samaan kategoriaan menee myös esim. se, että kaura- ja ruisleipää voi syödä, mutta sämpylän syöminen tuntuu epäterveelliseltä vaihtoehdolta.

Mielialan vaihtelut – Kun ruokavalio ja treenit menee kuten suunniteltua kaikki on mahtavaa. Sortumiset tai ajankohdat kun ei ole esim. dieetillä saavat mielialan matalaksi ja itsetunnon matalaksi. Fiilis, että aina olisi parannettavaa ja että pitäisi vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja aloittaa…

Syyn etsiminen yksittäisistä asioista – Kuvitellaan, että omassa kehossa on jotain pielessä. Kilpirauhasen vajaatoiminta, raudapuutos, hidastunut aineenvaihdunta ja milloin mitäkin. Syitä haetaan aina ulkopuolelta, vaikka totuus on siinä että koska ruokavalio ja syöminen ei ole tasapainossa, keho ei voi hyvin eikä näytä siltä mitä toivoisi.

Valitettavasti ratkaisu ongelmaan harvoin löytyy sieltä mistä sitä etsii. Jos ongelma on enemmänkin psyykkisellä puolella, mikään dieetti ei siihen auta. Omakohtainen kokemus on se, että kun kontrollin tarpeesta uskaltaa päästää irti, huomaa ettei niitä asioita tarvitse kontrolloida. Moni asia helpottuu ja myös se miten itsensä näkee ja kokee muuttuu positiivisempaan suuntaan.

Rentoa lauantaita kamut!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


« Vanhemmat
Uudemmat »