MIKSI EN KILPAILE FITNEKSESSÄ

20.01.2018
2

Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun multa on kysytty oonko menossa kisaamaan fitnekseen. Välillä tuntuu, että jos treenaat paljon ja elät terveellisesti niin on jotenkin oletus, että oot menossa kisaamaan. 😀 Melkeinpä aina jos tutustun uuteen ihmiseen ja tulee ilmi mun ammatti/harrastukset, on seuraava kysymys ootko kisannut / menossa kisaamaan. Mulle on jotenkin aina ollut hyvin päivänselvä asia, että en todellakaan ole menossa. 😀 Myönnän, että kilpaileminen sopisi mun profiiliin sekä elämäntyyliin ja onhan nykyään joka toisen treeniaiheisen somevaikuttajan instagram varusteltu ii äf bee bee kirjaimilla.

Tämän postauksen tarkoitus ei ole lytätä kyseistä lajia, eikä sen harrastajia, sillä jokainen tehköön sitä mistä tykkää ja mikä on itselle tärkeää. Arvostan lajin harrastajia, sillä uskon, että lavalle nouseminen vaatii aina ”ihan kivasti” duunia ja päämäärätietoisuutta, esimerkiksi dieetin osilta. Paljon on puhuttu siitä onko laji urheilua vai ei ja itse oon sitä mieltä, että treenaaminen on tietysti urheilua siinä missä kaikki muutkin lajit, mutta tämä laji tekee poikkeuksen siinä, että kuka tahansa voi alkaa kutsua itseään kilpaurheilijaksi milloin tahansa. Ostat vaan lisenssin ja aloitat kisaamisen vailla vuosien työtä, kuten esimerkiksi muissa urheilulajeissa.

Toinen asia on toki se, miten siellä stagella pärjää vuoden treenitaustalla, mutta ehkä saitte pointista kiinni. Jos mietitään, että tyyppi joka ei ole koskaan harrastanut telinevoimistelua, päättääkin aloittaa kilpaurheilemisen sen parissa ja lyö lukkoon kisat ensi syksylle. Ei taitaisi tulla touhusta mitään muuta kuin sairaalakeikka. Hyvänä puolena tässä on toki se, että myös aikuisiällä pystyy kilpailemaan ja panostamaan lajiin, vaikka ei olisi aikaisemmin harrastanut mitään urheilua. Harrastukset ovat aina hyvä asia ja jos löytää oman intohimonsa vasta vanhempana, niin mikäs siinä!

Itse oon kilpaurheillut lapsesta aikuisiälle saakka. Urheilu ja kilpaileminen eri lajien parissa on aina määrittänyt ja rytmittänyt mun elämää, niin hyvässä kuin pahassa. En vaihtaisi noita muistoja mistään hinnasta, mutta kun 2010 vedin aerobic tennarit naulaan, olin samalla helpottunut siitä, että nyt olisi mahdollisuus elää vapaammin. Vaikka tykkään elää rutiinien mukana ja edelleenkin elän jonkun silmään ”kurinalaisesti”, mulla on kuitenkin se tieto, että oon vapaa tekemään mitä haluan, eikä 3 kk:n päässä odottavat kisat määritä kaikkea mitä teen.

En siis kaipaa elämääni sellaisia tavoitteita, että mun pitäisi päästä kilpailemaan enää. Lisäksi mä tykkään treenata suorituskyky edellä, eli vaikka myös ulkomuoto ja sen muokkaaminen on mielenkiintoista ja motivoivaa, niin silti mulle on tärkeämpää se, millaisen fiiliksen saan treenistä tai kuinka onnistun nostamaan isompia painoja tai tehdä uusia temppuja. Jos koko treenisuunnitelma menisi vain kehonmuokkaamisen näkökulmasta, en usko että se olisi mun juttu!

Viimeisenä syynä on myös kisadieetin äärimmäisyyksiin vienti. On toki upeaa nähdä millaiseen se oma keho parhaimmillaan (vai pahimmillaan?) venyy, mutta kuten tiedämme, homma on aika kaukana terveellisyydestä. Mulle on tärkeämpää olla mielummin sellaisessa ok kunnossa jatkuvasti (tai ainakin yrittää olla :D). Jos tää fitnessboomi olisi pamahtanut päälle vaikka 5 vuotta aiemmin, kun kilpailin vielä aerobicissa, olisi voinut olla suurempi mahdollisuus että olisin innostunut fitneksestä, mutta ehkä ihan hyvä että näin ei käynyt. Oon sen verran ääripäinen tyyppi, että olisin varmaan ollut just niitä ekoja joille olis iskenyt jokin metabolic damage – tyyppinen riesa. 😀

Sellaisia ajatuksia lauantaihin! Täällä on tälläkin kertaa startattu päivä polkemalla tehokkaasti 45 minuutin spinning ja muuten päivä on mennyt siivoillessa, kaupassakäydessä ja sellaisia asioita hoidellessa, joita ei ole viikolla ehtinyt! En käsitä tätä kaupassakäyntirumbaa, kun tuntuu siltä että aina on ruuat lopussa, vaikka käyn harva se päivä shoppailemassa. 😀 Nyt olis kuitenkin kaapit täytetty ja toivotaan että pärjätään edes pari päivää näillä. Ei oo helppoa kun on kaksi paljon kuluttavaa samassa taloudessa.

Mukavaa viikonloppua!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


PARAS TREENI(YHDISTELMÄ) RASVANPOLTTOON?

19.01.2018
2

Paljon puhutaan siitä, mikä olisi parasta treeniä rasvanpolttoa ajatellen ja tässä tavoitteessa kannattaa aina muistaa, että pelkällä treenillä on vaikea saada mitään hurjia tuloksia. Rasvaa ei siis voi polttaa millään maagisilla keinoilla, vaan rasvan palaminen on energiavajeen, oikeanlaisen ravinnon ja treenin summa. On totta, että syömällä vähemmän kuin kuluttaa laihtuu, mutta se mistä laihtuu on aika olennainen asia. Liian suuri vaje johtaa lihasmassan katoamiseen, jolloin voi käydä niin, että rasvavarastot jäävät ja lihakset kuihtuvat. Myös se mitä syö, vaikuttaa tähän asiaan. Laihduttaa voi toki syömällä karkkia joka päivä, kunhan ei syö kulutuksen yli, mutta tulos on luultavasti ns. löysä kroppa, jonka aineenvaihdunta ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla.

Jos kuitenkin pitäydytään aiheessa treeni ja rasvanpoltto, niin mikä olisi paras yhdistelmä treenin kannalta? On koulukuntia, jotka vannovat tasasykkeisien aerobisten nimeen, kun toiset liputtavat lyhyempiä, kovatehoisempia hiit-harjoitteita. Itse tykkään enemmän juuri intervaltreenien tehokkuudesta, koska niiden avulla saadaan myös pientä jälkipolttoa aikaiseksi, toisin kuin kevyemmillä tasasykkeisillä treeneillä. Kumpikaan tyyli ei ole väärin.

Kun liikutaan melko kevyellä tasolla, eli ns. peruskuntosykkeellä, (kävely/hölkkä) kehon pääasiallinen energianlähde on kehon omat rasvavarastot. Aamulla herätessä kehon glykogeenivarastot ovat meko tyhjillään, joten tyhjällä vatsalla urheilemisen aikana keho käyttää melko tehokkaasti olemassa olevia rasvavarastoja. Tällaisia suorituksia tehdessä, kannattaa huomioida, että treenin teho täytyy olla melko matala.

Kun treenitehot nousevat maksimikestävyysalueelle (voimakkaasti hengästynyt tila, jota ei pysty ylläpitää pitkään) elimistö käyttää pääasiallisena energianlähteenä hiilihydraattivarastoja ja rasvan määrä on pienempi, mutta hyvin olennainen asia, joka kannattaa huomioida on ns. EPOC-efekti, eli suomeksi jälkipolttonakin tunnettu termi, jolloin elimistö polttaa energiaa vielä tunnin pari itse treenin jälkeen. Tätä ei siis ei tapahdu kevyn treenin jälkeen, jolloin rasvan kulutuksen määrä on loppupeleissä sama kuin kevyemmällä treenillä tehtynä. Kovatehoisilla treeneillä hapenottokyky kehittyy paremmin kuin kevyillä suorituksilla. Parempi hapenottokyky taas edesauttaa kovempiin treeneihin, joka taas auttaa kehittymisessä! Hyvästä kestävyyskunnosta on myös apua voimaharjoittelussa, jolloin sarjat ei lopu heti siihen että happi ei kulje vaikka voimaa löytyisi vielä.

Tästä päästäänkin aiheeseen voimaharjoittelu, joka on erittäin tärkeä osa rasvanpolttoa, mikäli halutaan saada kiinteä keho. Voimaharjoittelun avulla säästetään lihasmassaa ja muokataan kehosta timmi ja vahva. Mitä enemmän lihasmassaa, sitä suurempi lepoaineenvaihduta. Tarkoittaa käytännössä sitä että voi syödä enemmän, pysymällä silti kunnossa. Tämän vuoksi painoharjoittelu on hyvä lisätä ohjelmaan, kun pudotetaan painoa/ tavoitellaan kiinteytystä. Aina ei tarvita lisäpainoja, vaan lihasmassaa voi hankkia myös kehonpainoa käyttäen, toki silloin ei päästä lihaskasvussa yhtä maksimaalisiin tuloksiin kuin lisäpainojen kanssa. 

Painoja ei tarvitse pelätä, sillä raskaat painot ja monipuoliset liikkeet pistävät aineenvaihduntaan tehoa ja erityisesti vapailla painoilla tehtävät moninivel-liikkeet antavat keholle parhaan hormonalisen vasteen, eli lisäävät lihaskudosta kehittävien ja rasvaa polttavien hormonien eritystä. On ihan mieletöntä miten paljon voimaharjoittelulla pystyy muokata kehoa vahvaksi, hyvinvoivaksi ja kiinteäksi!

Treenin kestolla voi myös kikkailla hieman rasvanpolttotavoitteessa. Jos on tapana vetää pitkiä, useamman tunnin pituisia treenejä, kannattaa ne mielummin pätkäistä kahteen lyhyempään treeniin. Kaksi kertaa päivässä treenaaminen buustaa myös aineenvaihduntaa kahdesti ja nostaa testosteronin sekä kasvuhormonin tuotantoa. Kiinteytyminen tai rasvanpolttaminen ei missään nimessävaadi kahdesti treenaamista, mutta jos tykkää tehdä enemmän ja on mahdollisuus valita, kannattaa tehdä mielummin kaksi lyhyttä kuin yksi pitkä suoritus. 

Jos palataan otsikkoon niin vastaus on siis yhdistelmä aerobista treeniä ja voimaharjoittelua. Kumpaakaan ei tarvitse tehdä älyttömiä määriä, vaan järkevästi suunniteltu ohjelma lepopäivineen on toimivin setti! Mun Lean & Toned – valmennuksessa pääset takuulla juuri tämänkaltaisiin tuloksiin: rasva palaa ja keho kiinteytyy!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


PALJONKO RUOKAA SITTEN ON TARPEEKSI?

18.01.2018
3

Mikäli yhtään seuraa hyvinvointi aiheisia blogeja tai seuraa somea, ei ole varmastikkaan voinut välttyä ohjeelta ”täytyy syödä riittävästi”. Mielestäni on positiivista, että yhä useampi sosiaalisen median vaikuttaja käyttää ”valtaansa” hyvin ja ohjeistaa siihen, ettei kitudieteillä päästä oikein mihinkään. Tämän neuvon saadessaan, moni varmasti pohtii, että mistä ihmeestä sitten tietää, että syö tarpeeksi? Kuten ymmärätte, vastaus tähän riippuu myös pitkälti tavoitteesta. Mikä on riittävästi jos laihduttaa? Entä jos haluaa kasvattaa lihasta? Eri tavoitteisiin pätee tietysti hieman erilaiset ”säännöt”, joten ajattelin käsitellä tätä yleisesti hyvinvoinnin kannalta. Jos haluaa voida hyvin, treenata tuloksellisesti, palautua ja nauttia elämästä, miten silloin tulisi syödä?

Alla olevat kysymykset ja toteamat auttavat selvittämään syötkö riittävästi vai menetkö miinuksilla. Jos tunnistat itsesi useammasta kohdasta, kannattaa ottaa pieni breikki ja miettiä, miten voisi parantaa omia ruokailutapojaan. Jos mikään kohta ei kuulosta tutulta, on luultavasti kaikki hyvin! Oman kehon tuntemuksiin kannattaa luottaa. 🙂

Miten voit? Siis niinku ihan oikeasti. Oletko pääosin energinen ja jaksat arjen askareet aamusta iltaan vaivatta? Ihmisen keho on hyvin sopeutuvainen ja joskus hyvinvoinnin heikentymistä ei edes huomaa, koska ollaan totuttu siihen, että väsyttää eikä ole motivaatiota oikein mihinkään. Pysähdy hetkeksi ja mieti tarkkaan, onko suurin osa päivistä pelkkää taistelua vai ovatko huonommat päivät kuitenkin vain murto-osa kokonaisuudesta.

Mietit ruokaa jatkuvasti – Jos ruoka pyörii päässä 80 % ajasta, on se yleensä merkki, että energiaa tulee liian vähän ja keho huutaa sitä lisää.

Kärsit makeanhimosta tai muista ruokahimoista – Kaupassakäynti työ/koulupäivän jälkeen on haastavaa, sillä kärryyn tekisi mieli lapata herkkuja ja kassajonossa linjastolle lentää vähintään yksi pätkis, koska suupielistä valuu kuola ja kotiinselviäminen tuntuu madottomalta ilman sokeritankkausta. Erilaiset ruokahimot ovat selkeä viesti joko energia -tai ravinnevajeesta. 

Treenin loppupuolella tai välittömästi treenin jälkeen alkaa huutava nälkä jota on vaikea hallita – On toki normaalia tuntea nälkää treenaamisen jälkeen, mutta mikäli ravitsemuspuoli on tasapainossa, ei tulisi olla vaikeuksia päästä kotiin ruokapöydän ääreen. 

Treenaaminen tuntuu yhä useammin vaivalloiselta ja tahmealta – Treenistä toiseen painat hampaat irvessä loppuun, vaikka oikeasti ei huvittaisi sitten yhtään. Tyhjällä tankilla treenaaminen tuntuu juuri siltä kun yrittäisi tarpoa suossa eteenpäin. Kovista treenimääristä huolimatta tuloksia ei ole näkynyt hetkeen, palutuminen on hidastunut ja mikään ei oikein toimi kuten kuuluisi. Ylikunto, alipalautuminen tai ylirasitus ei johdu aina liiallisesta treenaamisesta, vaan myös liian vähäinen energiansaanti suhteessa aktiivisuuteen voi johtaa kehon loppuunpalamiseen.  

Nukut huonosti tai heräilet aamuyöstä – Vähäinen energiansaanti lyhentää myös yöunia, joten se on yksi merkki liian vähäisestä ravinnosta. Monet dieetillä olleet tunnistavat ehkä sen, että jossain vaiheessa herääminen aikaistuu tunnilla parilla normaalista.

Alle tunti syömisen jälkeen on nälkä tai tuntuu siltä että vatsa on pohjaton – Tämä voi viestiä siitä, että ollaan oltu jo pitkään miinuksen puolella, jolloin normaalit annokset eivät enää täytä kuten kuuluisi. Sopiva väli näläntunteelle on noin 3 h edellisestä syöntikerrasta (riippuu toki mitä syödään ja paljonko). Jatkuva nälkä ja ruuan ajattelu on aika selkeä merkki liian kevyestä syömisestä.

Mielialat heittelevät, olet ärtyisä ja pienet asiat voivat saada hermot kireälle – Ravinnon puute vaikuttaa myös mielialaan ja etenkin liian vähäinen rasvan saanti, liian pitkään voi johtaa jopa masennuksen kaltaiseen tilaan.

Vastustuskyky on heikentynyt entisestä – Flunssat ja virukset tarttuvat yhä useammin ja jatkuva nuhainen, vetämätön olotila voi olla merkki ravintoaineiden vajeesta / liian vähäisestä energiansaannista.

Oikeanlainen annoskoko on myös yhteydessä aktiivisuuteen – mikäli syömisen jälkeen olo on sopiva ja energinen, oli koko sinulle oikea. Kuvassa ns. normaali lautanen ja mun normaali annoskoko. Paljon liikkuvan ei tarvitse pelätä suuriakaan annoksia!

Aiemmin luetellut tuntemukset ja oireet voivat johtua toki myös muista asioista, mutta antavat osviittaa siitä tuleeko energiaa riittävästi. Olen ennenkin tämän sanonut, mutta jos syö runsaasti (terveellistä ruokaa) ja liikkuu aktiivisesti niin mikä edes voisi mennä pieleen?

Tuleeko teille vielä mieleen jotain oireita joista voisi tunnistaa liian vähäisen energiansaannin? Jätin tästä postauksesta tarkoituksella pois oireet, jotka viittaavat jo sairaalloiseen aliravitsemustilaan.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


LIHOTTAAKO ILTASYÖMINEN? ENTÄ EPÄTERVEELLISET RUUAT?

17.01.2018
8

Edelleen elää paljon myyttejä lihottavista ja laihduttavista asioista. Moni on varmasti kuullut lausahduksia, kuten ”suklaa, leipä tai vaikka se iltasyöminen lihottaa.” Mikään ruoka-aine ei itsessään lihota eikä laihduta, sillä kyse on aina kokonaisuudesta, eli siitä miten paljon energiaa kehoon laitetaan vuorokauden aikana. Tietysti syödyillä ruoka-aineilla ja ruokarytmillä on sitten muita vaikutuksia, jotka taas vaikuttavat kehon koostumukseen, hormonitasapainoon ja siihen kuinka paljon energiaa tulee syötyä. Tiedän myös että monet ajattelevat vielä että rasva lihottaa, että siis rasva siirtyy periaatteessa suoraan läskiksi tai että proteiinia voi syödä kuinka paljon tahansa lihomatta. Molemmat täyttä humpuukia.

Lihomisessa ja laihtumisessa  ei oikeestaan ole väliä mihin vuorokaudenaikaan energiaa tulee, tärkeämpää on se kuinka paljon sitä tulee. Erilaiset dieetit, joissa keskitytään syömään vaikka vain tiettyjä ruoka-aineita, kuten kaalikeittoa, voivat johtaa nopeaan laihtumiseen siksi, että ympäriltä suljetaan kaikki muut ruoka-aineet pois. Tämä ei siis perustu siihen, että kaalikeitto itsessään laihduttaisi, vaan koska ruuan määrä on niin rajallinen, energiaa tulee väkisin niin vähän että laihtuu. Tällaisissa projekteissa kannattaakin aina pitää mielessä se, että kukaan tuskin jaksaa elää loppuelämää pelkällä kaalikeitolla. 

Voi siis syödä vaikka pelkkää suklaata päivän aikana ja laihtua silti, koska energinsaanti jää matalaksi, mikäli sitä suklaata ei syödä ihan älyttömästi. Pelkän suklaan syöminen kuitenkin johtaa ravintoaineiden ja myös proteiinin saannin puutokseen, mikä taas johtaa siihen, että lihasmassaa käytetään energiaksi ja usein ne rasvavarastot pysyvät tiukassa. Nykyään puhtaasti syöminen on suuresti tapetilla ja kaikki muu ruoka on helvetistä, joka kiinnittyy heti vyötärölle. Loppupeleissä kaikki ruoka on makroravinteita eri suhteessa. Toki terveelliset ruoka-aineet sisältävät enemmän ravintoaineita, joita tarvitaan esimerkiksi hormonitasapainon kannalta. Mutta jos makrot tulevat silloin tällöin jostain hieman köyhemmästä lähteestä, ei vaikuta oikeestaan mihinkään, etenkään silloin jos tavoitteena on saada riittvästi energiaa kehitykseen.

Kaikissa kolmessa alla olevassa kuvassa esiintyvissä ruuissa on samat kalorit ja makrot:

”syntistä leipää”

”terveellinen proteiinipannari”

”eihän smoothie voi täyttää”

Ohjeet, joissa kielletään esimerkiksi aiemmin mainittu iltasyöminen, perustuu pääosin myöskin siihen, että koska syömisaikaa on päivässä vähemmän, tulee luultavasti syötyä vähemmän. Lihomisen ja laihtumisen kannalta vuorokauden ajalla ei kuitenkaan ole merkittävää merkitystä, ainoastaan sillä, kuinka paljon energiaa syödään päivän aikana.

Iltasyöminen ja lihominen taas yhdistetään usein toisiinsa sen vuoksi, että moni napostelee iltaisin paljon, joka johtaa siihen, että energiansaanti nousee tarpeen yli. Iltanapostelu taas johtuu usein siitä, että ruokailujen rytmittäminen päivän aikana on mennyt pieleen. Aamulla ei syödä mitään, lounaalla on niin kova nälkä että vedetään ähkyyn, mikä johtaa siihen ettei pysty syödä seuraavaan viiteen tuntiin mitään ja sitten illalla alkaa taas himot nousta pintaan ja vedellään ihan liikaa ruokaa. Sitten harmitellaan, että pitäisi kyllä päästä eroon tuosta iltasyömisestä, kun ongelma ratkeaisi paremminkin ruokarytmin säännöllistämisellä.

Toisilla menee niin, että syödään kyllä säännöllisesti, mutta energiaa tulee liian vähän. Juuri ”liiallisen” terveellisyyden jahtaamisella päivän ruuat koostuvat helposti todella kevyistä ruoka-aineista ja sitten illalla kahden tunnin jumpparumban jälkeen iskee sellaisetkin himot, että yksi leipäpaketti tai suklaalevy ei paljoa paina. Jos on riittävän sadistinen ja jaksaa painaa pidempään todella matalilla kaloreilla, voi käydä taas niin että keho adaptoituu tähän tilaan ja tämän jälkeen voi olla vaikeampaa nostaa kaloreita ylös. Ei siis ihan oikeasti kannata lähteä tälle tielle, sillä tuloksia ja hyvinvointia saa myös helpommin. 🙂

Jos palataan vielä vuorokaudenaikoihin ja syömisiin niin kannattaa muistaa, että keho ei itsessään ajattele, että noniin nyt tuli leipää vatsaan, siirretään se rasvavarastoihin, tai että jaahas, kello on yli 18.00, nämä ruuat siirtyvät läskiksi. 😀 Se toimii pääosin niin, että energiaa tarvitaan elintoimintoihin sekä liikkeeseen ja mikäli energiaa ei saada riittävästi ravinnosta, sitä aletaan ottaa kehon omista varastoista eli rasvavarastoista sekä myös lihaskudoksesta. Mikäli taas energiaa tulee enemmän kuin keho tarvitsee, jää tämä energia käyttämättä ja se on pakko varastoida ylimääräiseksi massaksi.

Tämä ajatus, ettei saisi syödä enää illalla mitään, johtaa siinä mielessä harhaan, että nimenomaan illalla treenatessa, kannattaa syödä vielä kunnon ateria treenin jälkeen. Treenin jälkeinen palautusateria koostuu hiilareista ja proteiinista. Hiilihydraattien syöminenhän saa olon hieman väsyneeksi, joten ne kannattaakin suunnata sinne illalle, mikä johtaa helpommin nukahtamiseen. Mikäli siis treenaa illalla, kannattaa syödä aamulla ja päivällä enemmän proteiinipainotteisesti ja suunnata hiilarit treenin ympärille, sekä iltaan.

Monilla on iskostunut tietyt ateriamallit tiettyyn vuorokaudenaikaan, mutta mikä estää rikkomasta rutiineja. Kuka määrittelee sen, että aamulla pitää syödä leipää ja välipalalla jugurttia. Välipala voi yhtä hyvin olla pienempi annos lämmintä ruokaa, salaatti tai vaikka lautasellinen kasvisosekeittoa.

Yhteenveto:

  • Se mihin vuorokaudenaikaan syö, ei ole lihomisen tai laihtumisen kannalta merkittävää, merkittävämpää on kokonaisenergiansaanti. Säännöllinen ruokailurytmi auttaa kuitenkin pitämään energiansaannin ja annoskoot kohtuullisena, sillä nälkä ei pääse iskemään liian suureksi missään vaiheessa, jolloin sitä olisi vaikea hallita.
  • Mikään yksittäinen ruoka-aine ei ole lihottava tai laihduttava, sillä kokonaisuus ratkaisee tässäkin. Ruoka-aineiden laadulla on kuitenkin merkitystä omaan jaksamiseen ja esimerkiksi ravintoaineiden saantiin, mikä johtaa taas siihen miten jaksaa toimia vuorokauden aikana. Energisenä tulee liikuttua enemmän, kun taas sokerihumalassa jää helposti sohvalle makoilemaan jne.
  • Hiilihydraattien syönti illalla ei ole pahasta, mikäli kyseessä on hyvänlaatuinen hiilari. Kaurapuuro on mitä loistavin iltapala. Treenin jälkeen kannattaa vuorokaudenajasta riippumatta syödä nopeasti imeytyvää hiilaria, kuten riisiä, pastaa, perunaa, banaania jne.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


LÄÄKKEESTÄ RIIPPUVAINEN

16.01.2018
7

Tämä aihe menee ehkä hieman blogin aihepiirin ulkopuolelle, mutta tuli sellainen fiilis, että ehkä joku muuki voi hyötyä tästä jotain. Silmiini osui mielenkiintoinen artikkeli (tekstin lainaukset artikkelista), joka kolahti aika kovasti ja aihetta googlaillessa huomasin, etten todellakaan ole ainoa tästä ogelmasta kärsivä. Kyseessä on siis nenäsuihkeriippuvuus, joka kuulostaa noin ääneen sanottuna aika hölmöltä. Oma taustani on siis sellainen, että oon käyttänyt nenäsuihketta useita vuosia, välillä pitkiäkin aikoja päivittäin ja välillä on ollut aikoja kun en ole suihkutellut lainkaan. Oon kuitenkin huomannut, että kun suihketta alkaa käyttää, on lopettaminen vaikeaa, eli päälle iskee lääkenuha, joka tarkoittaa siis sitä että nenäsuihke tavallaan tekee nenästä vain tukkoisemman, jolloin sitä on pakko suihkuttaa lisää, joka taas johtaa siihen että nenä on entistä tukkoisempi ja kuivempi hetken kuluttua.

”Flunssa loppui ja pysyi poissa lähes viikon, kunnes se tuli uudestaan. Nenäsuihke auttoi taas hetkeksi, mutta pian tukkoisuus palasi. Ei kun uutta pulloa ostamaan.”

Nyt kun tätä kirjoittaa, kuulostan pahemman luokan lääkeaddiktilta. 😀 Kuten mainittua, olen kuitenkin ollut myös pidempiä aikoja suihkuttelematta, mutta tunnistan hyvin tuon lääkenuhan, sillä silloin on ikäänkuin krooninen flunssafiilis jatkuvasti, eikä sitä välttämättä tajua mistä se voi johtua.

”Jatkuva nuha alkoi vaikuttaa myös yleisvointiin. Alle 30-vuotias nainen ei jaksanut touhuta töissä lasten kanssa normaaliin tapaan eikä käydä uimassa ja kuntosalilla.

– Se masensi ja olin välillä ihan epätoivoinen, kun en jaksanut treenata. Kävin monta kertaa lääkärissäkin, mutta he totesivat aina, että se on vain tavallinen flunssa. Sain kehotuksen käyttää nenäsumutetta ja juoda hunajateetä.”

Mullekin on monesti sanottu, ettei kannata käyttää noin paljon nenäsuihketta, mutta oon vaan sivuttanut tuon ja ajatellut ettei tässä nyt sen kummempaa kuin se, että nenän limakalvot kuivuu. En edes tajunnut että noinkin pieni asia voi vaikuttaa myös muihin asioihin. Kuten yllä lainattu osa kertoo, saattaa lääkenuha vaikuttaa myös ihan yleisvointiin.

”Apteekkarilehden viime keväänä tekemän selvityksen mukaan tukkoisuutta avaavat nenäsuihkeet ovat tavallisimpia itsehoitolääkkeitä, joiden väärinkäyttöön apteekkien henkilökunta joutuu puuttumaan.”

Mulla on ollut tässä pidempi kausi nenäsuihkeen parissa ja artikkelin luettuani pistin sille lopullisen stopin reilu viikko sitten. Syy miksi näitä käyttää jatkuvasti on siis se, että nenä vetää aivan tukkoon ensimmäisinä päivinä, jolloin esimerkiksi nukkuminen on melkein mahdotonta. Kaivoin kaapista mun vanhan nenäkannun ja aloitin sen avulla nenän huuhtelut ja nyt ollaan jo siinä mallilla että en tarvitse kannuakaan enää. Koko pää tuntuu kevyemmältä, hengittäminen on helpompaa ja olo on muutenkin parempi. Tässä vaiheessa voin sanoa, etten kyllä käytä suihkeita enää ikinä, ellei ole aivan pakko. Siinäkin tapauksessa noudatan ohjetta ja en käytä sitä yhtäjaksoisesti yli viikkoa. Haluan siis myös painottaa, että itse en ole noudattanut ohjeita, vaan jatkanut käyttöä. Mielestäni näissä on kuitenkin se ongelma, että ne saavat riippuvaiseksi juuri siksi koska ne eivät poista ongelmaa, vaan siirtävät ja jopa pahentavat sitä.

”Avaavien suihkeiden pitkäaikaiskäytön ongelma on, että ne voivat pilata nenän limakalvon. Jos suihketta käyttää pidempään, nuhaoireet ja limakalvon turvotus voivat ilmaantua hoidon lopettamisen yhteydessä uudelleen. Suihkeiden vaikuttava aine on ksylometatsoliini, ja ohjeistuksen mukaan sitä saisi käyttää korkeintaan kymmenen päivää kerrallaan.

Tukkoisuutta avaavat nenäsuihkeet toimivat supistamalla nenän verisuonia. Kun verenkierto puristetaan kiinni, nenän limakalvo kuihtuu ja tukkoinen nenä aukeaa. Pitkittyneessä käytössä suihke alkaa kuitenkin toimia itseään vastaan. Oireet eivät lopettamisen jälkeen poistukaan vaan palaavat entistä voimakkaampina. Limakalvo kuivuu, menee rikki ja turpoaa enemmän umpeen.”

Googlailin hieman ksylometatsoliinin (sumutteissa käytettävä lääkeaine) harvinaisempia haittavaikutuksia ja sieltä paljastui mm. unettomuus, päänsärky, sydämen tykytys, sydämen tiheälyöntisyys, epämiellyttävä olo ja uupumus. 

Tässä on hassua se, että oon muuten aika lääkevastainen ja en käytä miellään lääkkeitä, vaan pyrin mielummin hoitamaan ongelman kuin siirtämään sen lääkkeillä esim. pääsärky tms. mutta kaikkea sitä oppii kun vanhaksi elää. Piti sitten tällainenkin kokea. 😀

Onko muita nenäsuihkeriippuvaisia?

Lainaukset ovat siis tästä artikkelista.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


« Vanhemmat
Uudemmat »