MITÄ ULKONÄKÖ KERTOO?

Ulkonäkö toimii aika vahvana ensivaikutuksena, kun tavataan uusia ihmisiä. Nykyään myös valokuvien perusteella tehdään paljon päätelmiä henkilöitä tuntematta. Joskus päätelmät ja ajatukset voivat mennä hyvinkin paljon pieleen ja todellisuus ihmisestä on jotain ihan muuta. Monet sosiaalisessa mediassa työskentelevät voivat varmasti yhtyä siihen, että meitä myös tuomitaan paljon vain sen perusteella mitä valokuva kertoo.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Idea tähän tekstiin heräsi, kun selailin aamulla instagramia. Eräs naispuolinen henkilö, jota olen seurannut jo pidemmän tovin, olikin kertonut normaaleista päivityksista poiketen tarinan omasta ”matkastaan”. Usein hänen kuvansa ovat treenipainotteisia motivaatiokuvia ja tyyppi on mielettömän timmissä kunnossa jatkuvasti. Näyttää siis melkein siltä, että on menossa kisalavalle koska tahansa. Itsekin olen miettinyt, että mitenköhän vähän hän syö, tai kuinka kurinalaista elämän pitää olla, jotta näyttää aina tuolta. Olin siis tehnyt päätelmät sen mukaan mitä oletin asioiden olevan. Usein oletetaan, että hoikka syö vähän ja lihava paljon, mutta totuus ei ole aina niin yksinkertaista.

Nainen kertoi olleensa aina hyvin laiha, hän on yli 180 cm pitkä (mitä ei myöskään kuvista huomaa). Aikaisemmin oli elänyt tyyliin pelkällä roskaruualla ja alkoholilla. Ennen – kuvassa hän oli melkein anorektisen laiha. Sitten hän oli alkanut urheilla, syödä ja nukkua. Oli saanut painoa ylös 10 kg, josta suurin osa näyttäisi olevan lihasmassaa. Useasti kun hoikat, jopa laihat naiset tai miehet alkavat käymään salilla sekä syömään kunnolla, tulos on usein se että lihaksia saadessaan näky voi olla aika kireä, koska rasvaa ei ole ennestäänkään ollu juuri yhtään. Kireä ulkomuoto voi olla aika harvinainen näky, mutta sekään ei aina tarkoita näännyttämistä tai ylitreenaamista.

Usein jos nähdään lihava tai pullea ihminen, ensimmäiset ajatukset saattavat olla että tyyppi elää pelkällä pizzalla ja makaa päivät sohvalla. Usein näin voi ollakin, mutta on olemassa myös suurikokoisia, urheilevia ja normaalia ruokaa syöviä ihmisiä. Ylipaino voi johtua myös muista asioista, kuin pelkän roskaruuan syömisestä. Sairaiudet, hormonitoiminta, stressi, elämäntilanteet ja monet muut asiat vaikuttavat ulkomuotoon ja elämään. Laihtunut tai lihonnut tuttu on voinut käydä rankkoja asioita läpi, jolloin ulkonäkö on voinut olla täysin toissijainen asia selvitessä. Jälleen kerran, tämä on toki paljon harvinaisempaa, mutta ei mahdotonta.

kuva

kuva reipas ja laiska?

Kaverisi jakaa valokuvan facebookissa, jossa hän on baarissa juhlimassa. Ensimmäinen oletus lienee, että hän on myös nauttinut alkoholia?

Kaupungilla kävellessä näet terveysbloggaajan istuvan Mc Donaldsissa, ensimmäinen ajatus lienee että bloggaaja on siellä syömässä?

Instagramissa seuraat tyyppiä, jonka kuvat ovat aina ylitsepursuavan iloisia ja kaikki on ihanaa. Hänellä on luultavasti todella mahtavasti kaikki asiat, vai kätkeekö hän sittenkin surut ja murheet teennäisen ilon alle?

Esimerkit ovat vain yksinkertaisia juttuja joiden perusteella tehdään oletuksia asioiden laidoista ja ehkä puhutaan asioita eteenpäin faktoina. Haluaisinkin herätellä ajattelemaan, että kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää.

Olisiko teillä tarinoita, joissa ulkonäön tai vaikka valokuvan perusteella tehdyt epäilyt tai oletukset ovat olleetkin täysin väärin perustein tehtyjä?


ULKONÄKÖKESKEINEN ELÄMÄNTAPA

Se on aika jännä, kuinka aina syksyllä ja keväällä aletaan pohtia enemmän ulkonäkökeskeisyyttä, diettaamista ja kaikkea siihen liittyvää. Lieneekö syynä someen virtaavat ”kuntokuvat”, sillä tunnetustihan fitnesskilpailut ajoittuvat keväälle ja syksylle. En itse seuraa kovinkaan montaa alan urheilijaa, mutta välillä tulee plärättyä instagramia vähän syvemmin ja tsiikailtua tyyppien kuntoja. En kuitenkaan ajatellut kirjoittaa tästä lajista, vaan ylipäätään ulkonäkökeskeisestä treenaamisesta.’

Uskon, että kaikkia ihmisiä kiinnostaa jollain tasolla oma ulkonäkö. Toisia sitten hieman enemmän kuin toisia. Yleensä ulkonäköön satsaavia kutsutaankin ulkonäkökeskeisiksi tai pinnallisiksi tyypeiksi. Saan ajoittain itsekin kommentteja siitä, että olen pinnallinen tai mitä lie.. 😀 Ajattelin summailla asiaa ja kertoa, miten itse koen tämän asian.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

kuva: Riikka

Mitä ulkonäköön tulee, vaikuttaa se itselläni yleisesti ottaen olotilaan. Jos olo on väsähtänyt tai turvonnut, vie se toki fiiliksiä alas ylipäätään. En kuitenkaan ole kovin tarkka ulkoisesta habituksestani, kuljen useimmat päivät rennoissa vaatteissa, sillä mulle mukavuus on tärkeämpää kuin ulkonäkö. En juurikaan meikkaa, saatan itseasiassa olla meikkaamatta sen takia, etten jaksa pestä meikkejä illalla pois. 😀 Useimmiten pärjään ripsivärillä ja ne onkin helppo pestä samalla kun käy suihkussa treenin jälkeen. Mukavuus taitaa mennä sen ulkonäön edelle näissä asioissa.

Mitä kroppaan tulee, haluan toki näyttää siltä että harrastan paljon urheilua ja syön miten syön. Olisihan se hieman turhauttavaa treenata tunteja päivässä huomaamatta asiaa millään tavoin. Tämä on kuitenkin treenin tuoma lisäbonus, sillä mulle kaikista tärkein asia on se, minkälainen olo treenistä tulee. Se, millainen olo itsellä on sisäisesti vaikuttaa niin paljon kaikkeen muuhunkin. Joskus aikoinaan luulin, että mahdollisimman tiukka bodi on avain onneen, mutta pieleen meni!

Toki on mahtavaa huomata treenin ja ruokavalio tuomia tuloksia, en kiellä. En kuitenkaan itse olisi enää valmis elämään kuukausia tiukalla dieetillä vain sen takia, että rasvaprosentti pienenee. Rakastan ruokaa niin paljon, että haluan pitää sen tuoman ilon itselläni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tiedän, että moni kuvittelee mun elävän hyvin kurinalaisesti, mutta fakta on se, että työni vuoksi mun on itseasiassa aika helppo olla tiukassa kunnossa. En punnitse ruokia, enkä noudata mitään ruokavaliota. Jos lopettaisin tai vähentäisin treenimääriä, olisi selvää, että myös kroppa muuttuisi hieman.

Miksi sitten syön terveellisesti, enkä juurikaan herkuttele? Tähän pätee taas se sama vastaus kuin yllä, eli puhtaasti olotilan vuoksi. Tässä vaiheessa joku yleensä kommentoi, että kyllä sitä pitää joskus herkutella ja nauttia elämästä. Yleensä nämä tyypit eivät vain ymmärrä sitä, että kaikki eivät saa nautinnolista oloa samoista asioista. Jos mun tekee mieli kakkua, silloin syön sitä, mutta useimmiten teen mielummin vaikka raakasuklaata tai itsetehtyä jäätelöä ja nautiskelen niiden voimin. Oon huomannut, että yleensä ihmisiä jotka syövät niitä tavanomaisia herkkuja, pidetään usein rentoina ja hyvinä esikuvina. Näytetään, että elämästä voi ja pitää myös nauttia. En vaan aina ymmärrä sitä, että miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia. Tapoja tehdä asioita on niin paljon erilaisia, ihmisestä riippuen. 🙂

Mitä kroppaan ja tiukkuuteen tulee, en koe olevani nyt mitenkään äärimmäisen kireässä kunnossa kiitos kesäloman, mutta jo kolmessa viikossa huomaa, kuinka ylimääräiset pöhöt lähtee liikkeelle pikkuhiljaa. En ole tehnyt mitään muuta muutosta, kuin palannut töihin ja rutiineihin kiinni. Kuva otettu tänä aamuna. Näissä kuvissa täytyy huomioida aina myös asento ja se, että jännitän vatsalihaksia. 😉

ID20150823_121211_Fotor_Collage

Tämä oli itseasiassa ensimmäinen kerta kun pitkään aikaan edes tsiikasin miltä pötsi näyttää. En siis vietä päiviäni peilin edessä spennaillen lihaksia, mutta välillä on ihan kiva kurkistaa, että joko kroppa alkaa muokkautua takaisin ruotuun!

Motivaatio urheiluun ja ravintoon tulevat siis pitkälti muualta kuin ulkonäöllisistä jutuista, vaikka nekin vaikuttavat toki jollain tavoin. Parasta on kuitenkin treenin tuoma fiilis, energia ja se kun pystyy tehdä kropalla asioita mihin kaikki eivät pysty! 🙂 Hauskinta tässä on se, että kun lopetin ainaisen kropanmuokkaamisen ja kalorien kyttäämisen ja keskityin enemmänkin siäsiseen hyvinvointiin, alkoi myös ulkoisia tuloksia näkyä.

Liikunnan iloa ystävät! 🙂


MINÄKIN BRUTUKSENI

Lapset, koirat, vartalot ja etenkin tissit. Siinäpä aiheet, jotka herättää aina eriäviä mielipiteitä. Myös minä luin (suu auki) Maisa Torpan blogitekstin aiheesta tissit ja kuinka ihminen ei voi olla seksikäs ilman isoja rintoja. Uskon, että teksti oli tarkoituksella hyvin provosoiva, tai jos ei ollut, niin en kyllä voi kuin ihmetellä tyypin yksipuolista ajattelutyyliä. Tyypillinen minä itse ajattelutapa. Eli oma mielipide, ainoa oikea mielipide. Mä oon tainnut kirjoittaa aiheesta joskus ennenkin. Tässä aiemmassa kirjoituksessa kerroin, etten ole koskaan ymmärtänyt sitä haloota mitä tissit voi saada aikaiseksi. Olen omistanut sekä suuret että pienet/normaalit rinnat, ja paljon urheilevana arvostan itselläni enemmän pienempiä rintoja. Muuten en koe millään tavoin, että rinnat määrittelisi miten seksikäs tai hyvännäköinen joku toinen on.

S5000657

Ymmärrän, että joillekin voi olla kova paikka, jos rinnat eivät kasva lainkaan ja on joutunut aiheesta esimerkiksi kiusatuksi. Myös erilaisten sairauksien vuoksi menetetty ruuminosa voi saada olon tuntumaan vajaalta, jolloin kirurgiset toimenpiteet voivat auttaa paranemisessa. Omaa kehoa pystyy muokata paljon, mutta tämä on yksi asia, mihin ei juurikaan voi luonnollisesti vaikuttaa. Isoja rintoja pystyy usein pienentää laihduttamalla, mutta aina tämäkään ei onnistu. Itse en haluaisi kategorioida mitään kokoa paremmaksi kuin toinen, sillä yleensä kun joku esittää kärkkään mielipiteen, aletaan puolustamaan sen vastakohtaa eli sitä, miten pienet rinnat on paljon paremmat. Saatan olla joskus jopa ärsyttävän tasainen, mutta mun ajatustyyli on aika salliva ja siinä mielessä jokaisella on oikeus omaan makuunsa. Tietysti eri asia on, kuinka oman mielipiteensä ilmaisee. 

IDpdp1-herdifier.netdna-ssl.com

Olen kertonut ennenkin, että urheilu on muokannut mun kehoa aika paljon siitä, mitä olen niin sanotusti luonnostaan. Mun kroppa on siis luonnostaan melko siro, laihat jalat ja kapea lantio. Kaikki rasva, jota oli kerääntyi keskivartaloon ja rintoihin. Urheillessa nuo isot tissit eivät ole kovin käytännölliset ja itsekin oon joutunut vetää rinnat pakettiin jeesusteipillä, jotta pystyin tehdä kilpailusuorituksen (kilpa-aerobic) ilman, että ne hyppivät silmille pikkuruisessa topissa. On myös mukavampaa, kun jumpatessa riittää, että on vain yksi kappale urheilutoppeja treenitopin alla. Joskus on nimittäin saanut vetää muutamat päällekäin, tai sitten kyseessä on vaan ollut laaduttomat liivit. 😀

yo

Rehellisesti sanottuna, jos joku oikeesti haluaa hankkia silikonirinnat, on se mun mielestä ihan ok. Asiaan liittyy kuitenkin paljon muitakin asioita, esimerkiksi ottajan ikä ja se onko asiaa oikeasti mietitty huolella. Nuorella iällä kun mielipiteet saattavat muuttua hyvinkin nopeasti. Jotkut kokevat, että tekotissit luovat paineita juuri nuorisolle ja onhan siinäkin pointtinsa. Se, että kirurgiset toimenpiteet ovat yleistyneet hyvin paljon, madaltaa kynnystä lähteä sille polulle. Kun päätös on kerran tehty, on myös helpompi lähteä korjaamaan seuraavaa paikkaa. Ihminen kun on sellainen, että löytää usein uuden virheen kun entinen on hoidettu.

Mitä mieltä te olette tästä koko tissi-keissistä? 😀


HYI, LIHAKSIA!

Aika kauas ollaan tultu siitä, kun naiset kiersivät kuntosalit kaukaa ja suuntasivat ainoastaan lenkkipolulle tai jumppaan, haaveissaan unelmien vartalo. Vartaloihanne on kokenut muutoksen sporttisempaan suuntaan ja nykyään lihaksikkuutta arvostetaan eri tavoin myös naisten keskuudessa. Ne, jotka ihailevat lihaksikasta vartaloa ja toivovat saavansa hieman massaa kroppaan, tietävät että on aika kovan työn takana saada ne pyöreät olkapäät tai muodokkaat jalat.

Lihaksikkuustrendistä huolimatta, uskon että suurin osa naisista (etenkin ns. kuntoilijoista) ihailee silti edelleen melko tavanomaista/siroa naisvartaloa, jonka vuoksi vieläkin saan paljon kyselyjä, kuinka treenata tulematta kuitenkaan karpaasiksi. Voin luvata, että sitä ei ihan hetkessä tapahdu, että lihakset kasvaisivat räjähdysmäisesti. Kyse on useemminkin siitä rasvakerroksesta lihaksien päällä. Eli jos ainoastaan lihas kasvaa, mutta rasva pysyy on tuloksena tietysti suurentunut ulkomuoto. Usein kuitenkin lihaskasvun seurauksena, myös rasvaa palaa jonkun verran, ellei nyt syö ihan tarkoituksella jatkuvasti yli kulutuksen. Omalla kohdallani olen huomannut, että koska keskivartalon lihaksisto on todella hyvin kehittynyttä ja lantio taas melko kapea, täytyy rasvojen pysyä alhaalla, jotta vyötärö erottuisi jollain tavoin.

IMG_6768_Fotor_Collage

Vaatteet Kari Traa (saatu)

Muistan, kuinka itsekin nuorempana ruinasimme valmentajalle, että ei haluta mennä salille, sillä sielä tulee vaan ”kauheeksi kaapiksi”, valmentaja vaan tokaisi että kyseessä ei taida olla teidän kasvaneet lihakset, vaan rasvakerros, mikä kyllä piti paikkaansa. Silloin urheilujen lomassa tuli myös käytyä humpalla harva se viikonloppu. 😀 Pitkään ainoa oikea treenimuoto oli sellainen, jossa tulee kunnolla hiki ja hengästyy. (Ei taidettu osata treenata ihan kunnolla siellä salilla tuolloin)

Voiman hankinta tekee erittäin hyvää myös terveydelle, sillä lihakset suojelevat kehoa erilaisilta vammoilta ja onnettomuuksilta. Lihas kuluttaa kivasti energiaa, joten kun on hieman lihaa luiden ympärillä, voi syödä aika reippaasti lihomatta. Voimailu salilla ei ole ainoa tapa saada voimaa tai lihaksia, vaan ihan kaikenlainen liikunta vahvistaa kroppaa! Itse olen löytänyt hyvän yhdistelmän tekemällä sekä voimaharjoittelua, aerobista ja myös HIIT ja plyometrisiä harjoitteita.

_MG_4076

vaatteet: Kari Traa (saatu) kuva: Anna Snickars

Saan aina silloin tällöin kommentteja, että näytä mieheltä joissain kuvissa. 😀 Tämä on mielestäni lähinnä huvittavaa, sillä peiliin katsoessa, ei kyllä vois erehtyä kummasta sukupuolesta on kyse. Tietysti se, miten poseeraa tai millaiset meikit/hiukset ovat kuvassa, vaikuttavat ihmisten mielikuviin. Jos supistaisin huulet törölle ja vetäisin viimesen päälle pakkelit naamaan ja pyllyn pitkälle, tuskin tuollaisia kommentteja tulisi. Ylimmäisen kuvan kaltaiset ”pullistelut”, jotka on otettu lähinnä huumorimielessä, voi taas aiheuttaa näitä ”hyi lihaksia” tai ”kasvoista näkee, ettei oo saanu sokeria” – kommentteja. 😀

Miettikää, miten paljon kuvilla voi oikeasaan huijata? Kuva on yksi pienen pieni hetki, johon lukittuu sen aikainen asento, olemus, ilme jne. ja sen perusteella tehdään kuitenkin hyvin paljon päättelyjä, etenkin nykyään, kun suurin osa jengistä elää aika ison siivun päivästä sosiaalisessa mediassa. Mielestäni tämä on aika mielenkiintoinen aihe.

kuvat otettu samana päivänä

kuvat otettu samana päivänä

Tänään, kun katselin tuota ihan ylintä kuvaa, aloin miettiä että jaahas, oliskohan aika vähentää noita salitreenejä kun alkaa olemaan omaan silmään pikkusen liian hulkin näköinen, mutta sitten muistin, että normaalissa asennossa tai yleisestikin siinä yleisessä tilassa, en taida olla mikään hirveän kookas kaappi, joten annetaan vielä painojen kolista ja vaihdetaan treenityyliä sitten jos tulee sellainen fiilis, että haluaa tehdä jotain muuta! 😉

Mitä mieltä te olette? Lihaksia vai ei?

PS. Indiedaysin Blog Awards 2015 lähestyy ja ehdokkaiden haku on käynnistynyt. Voitte käydä äänestämässä suosikkiblogejanne täältä! Jos mun blogi osuu mielestänne johonkin noista nejästä kategoriasta, olen kiitollinen jokaisesta äänestä. 🙂


ENTÄ KUN TAVOITE ON SAAVUTETTU?

Hellurei ystävät! Täällä on vietetty ihanaa torstaipäivää, aurinko paistaa ja sekös piristää mieltä. Mulla on myös synttärit tänään ja kaikenlaiset toivotukset on tuonut hymyn huulille. Kävelin tänään aamulla ihan väsyneenä jumppasaliin ja kun astuin sisälle, koko jumppakööri alkoi laulamaan ja lava oli koristeltu serpentiinein ja ilmapalloin. 😀 Meikäläinen oli ihan äimänkäkenä, mutta lämmitti kyllä mieltä! Kiitos vaan Marikalle koko jutun järkkäämisestä. 😉

IMG_6743_Fotor_Collage

Joku kyseli vinkkejä, miten toimia sitten kun tavoitteet on saavutettu? Olen itsekin pyöritellyt aihetta mielessä, joten tartuinpa ajatukseen ja rustaan omia mielipiteitä aiheesta. Mitä vartalon muokkaamiseen tulee, yleensähän on jopa suhteellisen helppoa noudattaa suunniteltuja ohjeita ja tähdätä tiettyyn tavoitteeseen. Jos tiedossa on, että dieetti kestää vaikka 5 viikkoa, jaksaa sen painaa läpi, tietäen ettei homma kestä loputtomasti. Erilaiset tosi-tv ohjelmatkin kertoo sen, että isotkin muutokset ovat mahdollisia kovalla tahdonvoimalla ja työllä.

Sitten tuleekin se iso MUTTA. Ongelmaksi kääntyykin usein aika dieetin, kuurin tai rupeaman jälkeen, kun palataan takaisin normaaliin. Monesti haasteellisen ajanjakson jälkeen otetaan rennompi vaihde ja sitten onkin tosi hankalaa palata takaisin rutiiniin. Takana voi olla kova rutistus, jonka jälkeen höllääminen kadottaa motivaation hyvin nopeasti. Ihmisen mieli kun usein toimii niin, että mitä pidempään pysyy ruodussa, sen paremmin säilyy myös moti.

11007553_10155166406960577_1419918476_n

Molemmissa kuvissa tyytyväinen 🙂

Tämän vuoksi, itse kannatan että erilaiset ”dieetit” ja muutokset rakennettaisiin niin, että opetellaan uusi elämäntapa pikkuhiljaa. Myös tavoitteet kannattaa suunnitella niin, ettei asian kanssa ole järjetön kiire, sillä se luo vain paineita ja ahdistusta jos tuloksia ei tulekaan niin nopeaan, kuin oli toivonut. Olen ennenkin kirjoittanut, että tavoitteita kohti kannattaisi edetä hyvillä mielin, eikä ruoskia itseään hulluna eteenpäin.

Fakta on se, että jos aina ajattelee, että vasta sitten kun olen niin ja niin laiha/lihaksikas/voimakas olen onnellinen, ei koskaan tule olemaan tyytyväinen. Tyytyväisyys ja onnellisuus tulee ihan muista asioista ja niitäkin voi opetella. Kun pitää itsestään jo nyt, on myös kivempi kehittää itseään ja silloin saavuttaa varemmin niitä tuloksiakin. En siis todellakaan tarkoita, ettei saisi tavoitella asioita, mutta tapa miten sitä tekee, on tärkeämpi.

”Kehitys loppuu tyytyväisyyteen” on ihan hyvä lausahdus, mutta se ei mielestäni sovi kaikkiin tavoitteisiin. Painonpudotus on tästä aika hyvä esimerkki. Monet ihmiset pelkäävät hyväksyä itsensä ja olla tyytyväisiä, sillä he luulevat että itsekuri katoaa saman tien ja repsahtamisesta tulee pävittäistä. Asia on kuitenkin aika harvoin näin. Yleensä erilaiset repsahdukset tulevat enemmänkin siitä jatkuvasta negatiivisesta ajattelutavasta ja itsensä syyttelystä. Jos et itse usko itseesi, miten kukaan muukaan voisi?

11042645_10155187572950577_910902225_n_Fotor_Collage

Koen, että suurin ongelma näissä erilaisissa projekteissa on se, että mennään niin kovaa esim. vain sitä yhtä tiettyä tavoitepainoa kohti, ettei ajatella mitä tapahtuu sen jälkeen kun tavoite on saavutettu? Täytyy myös ymmärtää, että jos haalii esimerkiksi hyvin rasvatonta kroppaa, useimmille meistä sen ylläpito vaatii myös paljon työtä. Silloin ei ole mahdollista nauttia herkuista ja juhlia niin usein kun tahtoo. Sen vuoksi kannattaa suunnitella tavoitteeksi sellaista päämäärää, jonka voi myös pitää yllä. Jos elämän ykkösprioriteetti on hauskanpito ja nauttiminen, en ehkä löisi tavoitteeksi fitnesskisalavaa, vaan jotain mikä olisi sopivan haastavaa juuri siihen elämäntyyliin sopien. 🙂

  • tavoite ei ole koko elämä, vaan pieni osa sitä
  • tavoite ei ole päämäärä, vaan etappi pidemmällä matkalla
  • tyytyväisyys ja täydellisyys eivät ole sama asia
  • positiivisella ajatustavalla pääsee aina pidemmälle kuin negatiivisella
  • nälkäkuurit/pikakuntokuurit ovat hyvin harvoin askel tasapainoiseen elämään

Asioita voi saavuttaa myös positiivisella fiiliksellä. Positiivisuus ja hyväksyntä ei välttämättä tarkoita löysäilyä tai repsahduksia, vaan yksinkertaisesti mukavampaa matkaa kohti tavoitteita. Yleensä tällöin ei jäädä myöskään tyhjän päälle, kun tavoite on saavutettu.