Tänään ajattelin pohdiskella mitä kaikkea opin tai mitä missasin seitsemän viikon aikana. Vaikka ulkoisesti vaikuttaa, että dieetillä oleminen olisi aina helppoa, niin tietysti tarkalla ruokavaliolla olo vaatii välillä myös uhrauksia ja tsemppailua. Itse koen, että kaiken kaikkiaan tämä meni aika helposti, sillä oma elämäntyylini on muutenkin säännöllinen ja syön arkisin aina samalla rytmillä, joten en kokenut että jouduin tekemään suurta muutosta. Haastavin viikko oli kolmas dieettiviikko, jolloin olin paisuneen polven vuoksi saikulla. Heti kun treeni ei ollut rytmittämässä arkea, muuttui kaikki vaikeammaksi ja tuolla viikolla koin myös eniten nälkää, mikä kuulostaa hullulta, sillä kulutus oli paljon pienempi ja silti söin jokaisella viikolla samalla tavalla. Koen siis itse, että kun haluaa tehdä tulosta, liikunta on erityisen tärkeässä roolissa! Tuloksia on myös helpompi pitää yllä, kun urheilee säännöllisesti. Koen myös, että liikunan avulla tehdään suurinta muutosta juuri kehonkoostumuksen kanssa.

Dieettiviikko kolmoselta

Mielestäni kaikessa muutoksessa on ensisijaisen tärkeää se, että oikeasti haluaa muutosta. On kiva haluta vähän kaikenlaista, mutta motivaatio säilyy pitkällä tähtäimellä vasta kun oikeasti haluaa muutosta ja on valmis tekemään töitä sen eteen. Omalla kohdalla lähtötilanne oli ihan hyvä, eikä varsiaiseen dieettiin ollut suurempaa tarvetta, mutta halusin testata ruokavaliota ihan käytännössä ja tietysti halusin myös tuloksia. Mielestäni se, että on ihan ok kunnossa ei tarkoita sitä, ettei voisi olla paremmassa. Useinhan sitä kyseenalaistetaan jos hyväkuntoinen tyyppi kiristelee tai tavoittelee ulkoisia muutoksia. Mielestäni on myös ikävää, että usein otetaan aina ”olet sairas” – kortti käyttöön tällaisissa tapauksissa. Asioita voi toki tehdä epäterveellisellä tavalla, mutta myös järkevästi. Usein ei ymmäretä sitä, että kiristely on aina kulutuksen ja syömisen suhdetta, eikä tosiaan tarkoita, että jos treenaan 3-4 h päivässä niin syön 1500 kaloria.

Dieetin alussa suurin haaste oli lisätä ruokailukertoja, sillä olin tottunut syömään harvemmin ja enemmän. Nyt täytyikin syödä useammin ja vähemmän. Myös ruuan vähentyminen aterioilta pelotti etukäteen. Mitä syömiseen tulee, tykkään siis syödä paljon. Onneksi ruokavalioillani saa kuitenkin syödä hyvin ja vihanneksia lisäämällä saa aina voluumia annoksiin. Kuten yleensä, myös tähän asiaan tottui hyvin nopeasti. Nyt koen, että en halua enää palata vanhaan, vaan aion jatkaa samalla ateriarytmillä myös tulevaisuudessa. Yksi haaste on ollut myös se, että kaikki ateriat valmistetaan itse, eikä voi käydä esimerkiksi ulkona syömässä. Toisaalta, en harrasta ulkona syömistä muutenkaan kovin usein, joten näitä tilanteita oli loppupeleissä aika harvoin.

Haastavinta dieetillä oli viikonloput, jolloin on kiva poiketa arjesta ja tehdä muita juttuja. Toisaalta viikonloppujen jälkeen oli aina superhyvä fiilis, kun oli elänyt terveellisesti ja jättänyt ylimääräiset jutut pois. Myös tähän tottui aika nopeasti. Usein haastavinta on juuri ensimmäiset viikot, kun täytyy opetella uusia rutiineja.

Ehdottomasti parasta on ollut olotila, joka on ollut jatkuvasti kevyt ja energinen. Rakastan sitä oloa, kun mistään ei kinnaa tai kiristä, eikä turvota. Se olo on kuitenkin mielestäni loppupeleissä paljon parempi, kuin niiden herkkujen mättääminen. Tämä on tietysti makuasia, mutta nyt kun olen muutaman vloppuna syönyt myös ns. epäterveellisiä juttuja, muistuu mieleen, miten epämukava olo voi ”huonosta ruuasta” tulla, vaikka sitä ei mättäisi mitenkään erityisen paljon. En väitä että kaikilla on näin, mutta itse voin vaan yksinkertaiseti paremmin puhtaalla ruualla. Mietin juuri eilen, että miksi ihmeessä sitä tekee itselle asioita, joista ei pidemmän päälle tule hyvä olo. Lopputuloksena voidaan siis sanoa, että olen erittäin iloinen että aloitin  tämän projektin, sillä oon oppinut uusia hyviä tapoja ja saanut myös toivomiani tuloksia! Pieni haastaminen opettaa myös löytämään itsestään uusia puolia.

Seuraavassa osassa ajattelin kertoa, miten ruokavalion&treenien muut käyttäjät ovat kokeneet homman ja millaisia tuloksia niillä on saatu. Jos haluat kertoa oman tarinasi/tämän hetkiset tulokset, voi raapustaa ne komenttiboksiin/mun mailiin: aino.rouhiainen@wsc.fi. Jos olet kirjoittanut aiheesta omaan blogiisi, linkkaan mielellään blogisi tähän juttuun mukaan! 🙂

^{kuva 1: Riikka}