Treenin, ravinnon ja hyvinvoinnin ympärillä liikkuu paljon myyttejä ja oletuksia, joille ei kuitenkaan ole oikeastaan mitään varsinaisia todisteita. Välillä sitä ihmettelee itsekin, että millä logiikalla asioita oikein ajatellaan, kun ihmiskeho kuitenkin toimii hyvinkin yksinkertaisesti loppujen lopuksi. Usein juututaankin yksittäisiin, epäoleellisiin asioihin ja ajatellaan niillä olevan suurempi vaikutus kuin todellisuudessa on. Maalaisjärjellä pääsee pitkälle näissäkin asioissa!
Jokin tietty dieetti, kuten pätkäpaasto tai karppaus on tehokkaampaa rasvanpolttoa – Mikään ruoka-aine tai sen poisjättäminen ei automaattisesti edistä rasvan palamista tai laihtumista. Näissä on yleensä kyse siitä, että tietyn ruoka-aineen (hiilari) tai tietyllä ajanjaksolla syöminen (paasto) johtaa vähentyneeseen energiansaantiin, joka johtaa laihtumiseen. Jos tällainen tyyli syödä sopii itselle, niin silloin se on toki kannattavaa, mutta vaikka kuinka joku instagram-beibi olisi päässyt tikkiin ketoosin avulla, se ei välttämättä sovi sinulle. Ruokavaliossa itsessään ei koskaan ole mitään taikaa, vaan tulokset tulee lähestulkoon aina energiatasapainon kautta.
Jos treenin jälkeen lihakset eivät ole kipeät, treeni ei ole ollut riittävän tehokas – Viivästynyttä lihasarkuutta eli domseja esiintyy yleensä noin 24-48 tuntia kovan harjoituksen jälkeen, joskus jo aiemminkin. Lihaskipu liittyy usein tietynlaisen kovan liikunnan aiheuttamaan lihaksen mikrovaurioon, turvotukseen, aineenvaihduntatuotteiden kertymiseen ja tulehdusreaktioon. Tällainen tila saadaan aikaiseksi useimmiten, kun ollaan tehty jotain uutta tai eri tavalla. Lihasarkuus on siis siitä hyvä merkki että on luultavasti kokeiltu uusia ärsykkeitä, mutta kipeytymättömät lihakset eivät kuitenkaan ole merkki siitä että treeni olisi ollut huono tai tehoton.
Lihasten koko ja voima kasvaa myös riippumatta siitä aiheuttaako treeni merkittävää viivästynyttä lihasarkuutta treenien jälkeen vai ei. Jos treenaa usein tai vastaavasti harrastaa lajia jossa täytyy pystyä treenata usein, ei kannata vetää joka treenissä itseänsä niin rikki, että palautumiseen menee monta päivää.
Mitä enemmän hikoilee, sitä enemmän kaloreita kuluu – Hikijumppa liitetään usein tehokkaaksi tavaksi pudottaa painoa ja onhan se toki niin, että aerobisella saadaan kulutusta nousemaan, mutta hikoilun määrä ei ole suhteessa kulutettuun energiaan. Toki silloin jos spinning-tunnilla ei valu pisaraakaan hikeä, kannattaa miettiä että treenaako riittävän tehokkaasti! 😀 Hikoilun määrä on myös yksilöllistä ja siihen vaikuttaa mm ilmaston lämpötila tai vaatteet jotka ovat päällä treenin aikana.
Kyykkäminen tekee huonoa polville – Syväkyykky a.k.a lapsikyykky on ihmiskeholla hyvin luonnollinen asento. Kyykyt tai edeas syväkyykyt itsessään eivät ole haitallisia, ainakaan terveille polville. Toki jos kyykkääminen aiheuttaa jatkuvasti kipua, kannattaa tarkistaa missä on vika, usein ongelma korjaantuu tekniikan hiomisella.
Kyykätessä polvet eivät saa mennä varvaslinjan yli – Kyykkääminen ja sen helppous tai hankaluus riippuu hieman ihmisen rakenteesta. Kehon mittasuhteet siis vaikuttavat asentoon, esimerkiksi jos reisiluu on suhteessa pitkä, on ylävartalon asento enemmän eteen kallellaan ja myös polvet voivat mennä varvaslinjan yli, tekemättä siltikään kyykystä vaarallista. (ellei kyseessä ole valmiiksi polvivammainen henkilö).
Laihduttaminen pilaa aineenvaihdunnan – On totta, että liian vähäisellä energiamäärällä liian pitkään eläminen voi tehdä hallaa terveydelle, mutta laihduttaminen ei itsessään pilaa aineenvaihduntaa. Tutkimuksien mukaan ei ole näyttöä edes siitä, että edes jojomainen painonvaihtelu vaurioittaisi pysyvästi aineenvaihduntaa, jonka takia menetetyt kilot alkaisivat palata helpommin. Vuosien jojoilu yhdistettynä liiallisiin treenimääriin ja stressaavaan elämään voi kuitenkin johtaa siihen että keho ei palaudu riittävästi, joka johtaa hormonitasapainon heittelyyn ja sitä kautta ongelmiin painonhallinnassa. Järkevästi suunnitellut painonpudotus/kiristely – kaudet eivät pilaa aineenvaihduntaa itsessään.
Iltasyöminen lihottaa – Painonpudotuksen kannalta ei ole väliä mihin aikaan energiaa tulee, vaan tärkeämpää on paljonko sitä tulee. Ruokailurytmillä on toki muita positiivisia vaikutuksia painonpudotukseen, kuten se, ettei suurta nälkää pääse syntymään, kun ruokailut tehdään säännöllisin väliajoin. Painonputoamisen kannalta ratkaisee kuitenkin kokonaisenergiansaanti.
Pitää syödä viisi kertaa päivässä, kolmen tunnin välein – Säännöllinen ruokailurytmi on toki järkevää ja monille sopii kyseinen viidesti päivässä rytmitys, mutta ei kaikille. Joillekin toimii vain kolmesti päivässä syöminen ja sekin on ihan ok. Toki harvemmin syöminen altistaa verensokerin heittelyyn ja ylisyöntiin kovan nälän vuoksi, mutta joskus 3-4 kertaa syöminen vain toimii omaan rytmiin paremmin ja siinä ei ole mitään väärää.
Treenaamalla vatsalihaksia tehokkaasti saa sixpäkin näkyviin – Vatsalihakset eivät tule esiin niin kauan kun päällä on rasvakerros. Sixpäkin esiin saaminen vaatii siis oikeastaan laihduttamista. En tiedä miksi niin usein unohtuu, että vatsalihaksetkin ovat lihaksia siinä missä muutkin ja ne vahvistuvat treenaamalla, mutta rasva lihaksen ympäriltä katoaa vasta kun energiatasapaino putoaa miinuksen puolelle.
En halua lihaksia, haluan kiinteytyä mutta en laihtua – Uskokaa tai älkää, mutta olen kuullut kyseisen lauseen monta kertaa. Tässä tapauksessa siis henkilö ei itsekään tiedä mitä haluaa. 😀 Kiinteytyminen tarkoittaa, että lihaserottuvuus paranee, mikä vaatii että niitä lihaksia joko on tai niitä hankitaan. Rasvanpoltto on laihtumista = kun energiatasapaino on miinuksella keho käyttää olemassa olevia varastoja energiaksi = rasva palaa. Kehonkoostumuksen muutos tarkoittaa siis aina joko lihaksen kasvatusta tai rasvan polttamista lihaksen päältä.
instagram: ainorouhiainen
snapchat: ainopaino
