Suussasulavaa kinuskikakkua #sokeritonsyyskuu tyyliin

16.09.2014
20

Voi nam mä sanon! Sokeritonta syyskuuta on takana jo 15 päivää, eikä mulla ainakaan ole ollut suurempia ongelmia. Olen ollut itselleni aika armollinen jos näin voi sanoa, sillä olen kuitenkin herkutellut viikonloppuisin omilla leipomuksilla ja raakasuklaalla, johon mulla on jokin ihme himo yhtäkkiä. Sain yhdeltä tutulta lainaan raakaleivonnaisia käsittelevän kirjan ja nappasin sieltä muutaman reseptin käyttöön. Kirjan nimi oli ”Raakaleipurin parhaat kakut”  ja kirjan on kirjoittanut Maria Lönnqvist. Tein joitakin muutoksia alkuperäiseen ohjeeseen ja lopputulos näytti tältä..

DSC02906

Kakku valmistui nopeasti ja aineet olivat sellaisia mitä ainakin itselläni löytyy valmiina kaapista.

Päärynä-kinuskikakku

kaurakeksipohja:

  • 3 dl pähkinöitä (käytin pekaani- ja cashewpähkinöitä)
  • 2 dl kaurahiutaleita
  • 1 tl ceyloninkanelia
  • 1 tl vuorisuolaa
  • n. 6 tippaa vanilja-steviaa (tai muuta makeutusta/taateleita halutessaan)

Jauha kaikki aineet taikinaksi tehosekoittimessa/sauvasekoittimella. Tämä vaatii hieman hermoja ja aikaa, mutta pohja on valmista kun se on niin kiinteää, että pystyt muovailla siitä kiinteän pallon. Levitä pohja reunalliseen vuokaan sormin.

DSC02901

Kinuskitäyte:

  • 2 dl taateleita
  • 2 dl liotettuja mulperinmarjoja
  • 1,5 dl vettä tai pakurihaudetta (lämmitin veden ja lisäsin sinne lusikallisen Cocovin pikapakuria)
  • 2 rkl lucuma-jauhetta
  • ripaus vuorisuolaa

Mulpereita kannattaa liottaa hetki ohjeen vesi/pakurimäärässä, jotta ne pehmenevät. Sen jälkeen kaikki aineet taas sekaisin tehosekoittimella. Mielestäni tuo 2 dl taateleita oli ehkä aavistuksen liikaa, sillä tämä oli todella makeaa. Suosittelisin siis laittamaan vähemmän taateleita, maistamaan ja lisäämään niitä halutessaan. Levitä tahna pohjan päälle.

DSC02903

Suklaakuorrute:

  • 1-2 dl sulaa kookosöljyä/kaakaovoita tai molempia sekaisin
  • 2 dl raakakaakaojauhetta
  • 1 rkl tocoa
  • vanilja-steviaa maun mukaan
  • 1/2 dl lämmintä vettä/pakurihaudetta
  • 1 kauhallinen vanilja-päärynän makuista heraisolaattia

Tässä tein eniten muutoksia, alkuperäisessä ohjeessa ei käytetty kaakaovoita ja sitä käyttämällä kuorrutteesta tulee aika kova, kuten raakasuklaassa. Käyttämällä kookosöljyä, kakkua on ehkä helpompi leikata. Lisäsin sekaan myös tuota heraisolaattia, josta tuli vivahdus päärynän makua mukaan, mielestäni se sopi tähän todella hyvin! Eli sulata kookosöljy, kaakaovoi tai molemmat vesihauteessa, jonka jälkeen lisää loput aineet sekaan. Kaada seos kinuskitäytteen päälle, koristele haltutessasi esim. pähkinöillä ja laita kakku jääkaappiin jähmettymään 20 minuutiksi. Jos on kova kiire, pakkasessa homma menee vieläkin nopeammin. 😉

DSC02907

Söin koko kakun yksin viikonlopun aikana! 😀 Oikeastaan mulla kävi pieni kömmähdys sunnuntaina, kun olin nostamassa kakkua jääkaapista. Vuuan pohja irtosi itsestään ja kakun viimeinen pala läsähti lattialle..Siinä sitten koira äkkiä pois lattialta ja imuri käyntiin. Itkin hieman verta, kun jouduin imuroida herkullista syötävää roskiin. Tämä oli nimittäin todella hyvää, etenkin raikkaiden vadelmien kanssa maku hiveli aisteja ja mieltä. Makeanhimo katosi samantien, sillä kakku oli myös melko makeaa, minä kun käytin sen 2 d taateleita maistamatta ensin. 😀

Miten teidän sokeriton syyskuu on sujunut? Onko sortumisia päässyt tapahtumaan vai oletteko pysyneet tiukkana?

DSC02900

PS. Oliko tarpeeksi monta kuvakulmaa samasta kakusta? 😀 😀


Menettäminen opettaa arvostamaan

15.09.2014
15

Törmäsin yhtenä päivänä alla näkyvään kuvaan ja jotenkin tuo kuva pisti ajattelemaan. Kuvan kaava on yksinkertaisuudessaan aika paikkaansapitävä, sillä useinhan asioita opitaan arvostamaan, vasta kun ne menettää. Joskus mietin, että nykyää monilla meillä menee liian hyvin, jonka vuoksi kehitetään itselle ongelmia hyvin turhista asioista. Ikään kuin väkisin pitäisi ajatella asioista negatiivisesti tai löytää jotain huonoa. Se taitaa myös valitettavasti kuulua meidän suomalaisten luonteenpiirteeseen.

valueMiksi on niin hankalaa olla tyytyväinen siihen mitä on tällä hetkellä? Miksi sitä usein ajattelee ruohon olevan vihreämpää toisella puolella, tai että muiden asiat on paremmin? Tähän yllä olevaan kuvaan voi liittää aika monta erilaista asiaa.

Pitkässä parisuhteessa ei ehkä osaa arvostaa omaa kumppania, pitää toista itsestäänselvyytenä, eikä jaksa näyttää toiselle välittävänsä. Kun suhde hajoaa, huomaa mitä on menettänyt ja useimmat heräävät liian myöhään, kun se toinen on jo päässyt asiasta yli, tai vaikka löytänyt uuden. Kuntoprojektissa sitä katsoo itseään aina negatiivisella silmällä, ”jos nyt vielä vähän lisää” – meiningillä. Myöhemmin katsoo itsestään kuvia ja ihmettelee, että mitä sielä päässä on liikkunut, kun ei ole huomannut kuinka hyvässä kunnossa oli. Kilpaurheilijana voi olla väsynyt ikuiseen treenaamiseen ja suunnitelmien noudattamiseen, kunnes loukkaantuminen estää liikunan kokonaan ja usein sitä antaisi mitä vain, että pääsisi jälleen elämään omaa urheilijaelämäänsä.

10602380_10152582058844774_1077410078_oOletteko miettineet näitä asioita? Ajatuksiaan voi nimittäin muuttaa, kun vaan muistuttaa itseään aina välillä kuinka hyvin ne asiat taas olivatkaan. Ottaako pannuun lähteä töihin? Mieti jos menettäisit työpaikkasi, arvostaisitko sitä silloin enemmän? Jos et, ehkä on aika ottaa itseä niskasta kiinni ja tehdä muutoksia elämään, niin että voi olla tyytyväinen. Koskaan ei ole liian myöhäistä vaihtaa alaa tai lähteä opiskelemaan uutta. Työpaikka on esimerkiksi sellainen, jossa vietämme todella suuren osan elämästä. Mielestäni on tärkeää nauttia siitä mitä tekee. No, tietenkään työnteko ei aina voi olla ruusuilla tanssimista, mutta ehkä ymmärsitte mitä tarkoitan. Jos tänään ketuttaa, koska maanantai. Mieti uudelleen. Onko ne asiat sittenkään niin kurjasti?

DSC02544

Monesti tyytymättömyyden ja oman stressin aiheuttaja löytyy peilistä. Tämän kanssa itsekin painin ja yritän kehittyä. Jokainen meistä päättää itse kuinka pitkä siitä viikon to do – listasta tulee. Vaikka kuinka yrittäisi olla tehokas ja miellyttää muita, pidemmän päälle liika suorittaminen vie vain voimat. Joskus mulle tulee huono omatunto, jos vietän vaikka rennompaa päivää töiden osalta. Tulee olo, että pitäsikö tässä nyt väkisin kuitenkin tehdä jotain? On vaikeaa rentoutua. Rutiinien muuttaminen meinaa olla meille monille tosi haastavaa, mutta kun niitä muuttaa ja alkaa kehittää uusia, hetkessä vanhat kaavat unohtuvat.

Mulla on suunnitelmissa tehdä jotain muutoksia omaan arkeen tässä tulevaisuudessa. Ensin täytyy tietysti nähdä kuinka uudet asiat lähtevät pyörimään ja sen pohjalta tehdä uusia suunnitelmia, jotta se oma elämänlaatu paranisi. Elämä on kuitenkin aika lyhyt, vuodet vierii ja mitä jää käteen jos ainoa muisto on se kuinka paljon on stressannut ja tehnyt töitä? 🙂


Fitnesskisat maallikon silmin sekä ajatuksia siitä milloin on hyväksyttyä dietata?

14.09.2014
17

Hei! Oon pitänyt lusikkani poissa tästä kaikesta fitness-sopasta, lähinnä siksi, että aihe on aika arka ja koska mulla ei ole mitään kovin suurta tietämystä, saati kokemusta asiasta, oon päättänyt pysyä hiljaa…ainakin tähän asti, sillä täytyyhän nyt jokaiseen ”muoti-ilmiöön” ottaa jonkinlaista kantaa vai mitä? 😉

Viettelin eilen löhöilypäivää kotosalla ja näin ollen myös minulla oli aikaa tsekkailla kilpailupäivityksiä, kuvia ja tuloksia. Mua kiinnosti lähinnä tuttujen vaasalaisten sijoitukset ja lookit, mutta kyllä sitä tuli plärättyä useampinki kuva läpi tuolta body-lehden kuvagalleriasta. Mä en siis ole koskaan ollut kovin kiinnostunut fitneksestä lajina, enkä sen myötä tiedä säännöistä tai tuomaroinnista juurikaan mitään. En tiedä oliko näissä kisoissa millainen taso, mutta mun silmään meininki näytti ainakin vähintään hyvinkin kirjavalta. Tällä tarkoitan siis suuria tasoeroja kilpailijoiden välillä. Tietysti aina, kun on paljon kisaajia, on niitä kisaajia myös laidasta laitaan. Mielestäni myös pituusluokkien välillä oli isoja (?) eroja, eli toisissa oli kovempi taso kuin taas toisissa, vai oonko mää nähnyt ihan omiani? 😀 Nämä on siis ihan maallikon silmin tehtyjä päätelmiä. Niin…ja vihree väri taitaa olla tän vuoden hittiväri kisabikineissä! 😉

IMG_5527

Kisoja (tai siis kuvia ja tuloksia) seuratessa aloin miettimään tätä koko hommaa. Itsekin melko paljon kritiikkiä saaneena, mua joskus ärsyttää, että ihan ”tavalliset” kisaamattomat ihmiset luokitellaan hyvin usein ”sairaiksi” tai ”huonoksi esikuvaksi” jos on vaikka dietillä tai haluaa muokata ulkonäköään ihan muuten vaan. Auta armias jos normaalipainoinen tai vaikka hyvässä kunnossa oleva ilmoittaa muokkaavansa itseään vielä parempaan kuntoon, herää heti kysymys onko hänellä syömishäiriö tai vaikkapa ongelmia itsetunnossa? Jos taas sama henkilö ilmoittaa osallistuvansa kevään fitneskisoihin, on koko homma hyväksytympää, vaikka todellisuudessa kisaaminen, diettaaminen, valmistautuminen ja kaikki siihen kuuluva on hyvin usein kropalle paljon pahempi rääkki kuin vaikka lyhyt, järjellä suunniteltu kiristely. Milloin on siis ns. hyväksyttyä dietata?

DSC01571

Mua on joskus huvittanut, kun oon (esim. kuluneen vuoden aikana) saanut kauheesti negatiivistakin palautetta mun kropasta ja ”liian matalasta” rasvaprosentista, vaikka oon aina syönyt hyvin ja riittävästi. En ole siis todellakaan kärsinyt tai nälkiinnyttänyt itseäni. Samaan aikaan toisessa blogissa, vähintään yhtä kireässä kunnossa (ellei kireämmässä) olevaa hehkutetaan ja tsempataan jaksamaan nälkäkuuria, vaikka tyyppi ei enää pysty nukkua, eikä aivotkaan toimi kunnolla liian vähäisen energian vuoksi. Tämä vain siksi, että hän on menossa kisaamaan. Tekeekö se kaikesta terveellisempää?

Tällä kirjoituksella en halua dissata fitnestä, en kisaajia tai ketään muutakaan. Joskus vain asioiden arvoselukriteerit muuttavat muotoa ihan olemattomienkin juttujen vuoksi. On hyvin vaikea lokeroida mikä on terveellistä ja mikä epäterveellistä, monet asiat vaikuttavat ja eri ihmiset kokevat niitä eri tavoilla. On varmasti olemassa terveellisiäkin tapoja noudattaa kisadiettiä ja varmasti sellainen suhteellisen hyvässä kunnossa pysyminen ympäri vuoden on myös kropalle helpompaa, kuin suuret jojoilut suuntaan ja toiseen.

Onnittelut kuitenkin kaikille jyväskylän kisoissa kisanneille ja erityisesti vaasalaisille, ylpeänä sai katsella kuvia eilen! 🙂

Nyt meikäpoika lähtee jumpaahommiin tuuraamaan Bodysteppiä!


Makaronilaatikko goes 2014

13.09.2014
18

Moikka! Lauantai on hyvä päivä pyhittää kokkailemiseen ja uusien reseptien kokeiluun. Mulla on juuri jäähtymässä päärynä-kinuski raakakakku. Katsotaan mitä siitä tulee ja laitetaan reseptiä jakoon, jos maistuu hyvälle! Aamulla oli taas perinteiset jumppaohjaukset ja voitteko kuvitella, että mulla venähti kämmenessä jotain, niin että sormia on vaikee suoristaa. Ja tämä tapahtui spinning-tunnin venyttelyosuudessa. 😀 Hahaa, Bodyssä oli hieman vaikea pitää käsipainoa kädessä, mutta kyllä se jotenkin sujui. Nyt tuntuu jo hieman paremmalta, toivottavasti menee ohi yhtä nopeasti kuin tulikin.

Jumppien jälkeen oon vietellyt aikaa hellan ääressä ja päätin tuosta noin vaan kokeilla tehdä hieman erilaista ”makaronilaatikkoa”. Hain Ekosopista Esse highland luomujauhelihaa ja torstaina kauppareissulla mukaan tarttui myös kanttarelleja. Siitä se ajatus sitten lähti…

DSC02893

En tapaa käyttää paistamiseen mitään rasvaa. Mulla on sen verran hyvä pannu, että sujuu ilmankin. Paistoin siis ensin nuo jauhelihat ja sen jälkeen paistoin jaukkiksesta jääneellä rasvalla kantarellit. Isoon uunivuokaan meni noin 900 g jauhelihaa, 250 g kantarelleja, 200 g herkkusieniä, 250 g parsakakaalia, saman verran porkkanaa sekä yksi paketti (250g) riisi-kvinoa spaghettia. Maustoin koko homman suolalla, valkosipulijauheella, cayennepippurilla ja chilillä.

DSC02895

Munamaidon valmistin kolmesta luomumunasta, neljästä desistä proeggo valkuaista ja makeuttamattomasta mantelimaidosta, jota meni melkein litra. Mulla on tuo kätevä smoothie twister, jonne sekoitin nämä kaikki aineet + mausteita. Blendasin hetken ja kaadoin seoksen vuokaan. Munamaitoa tulisi olla sen verran, että muut aineet peittyvät kevyesti, mutta ei kokonaan nesteen alle. Paistoin vuokaa uunissa 250 asteessa noin 30 minuuttia. Mulla oli tosiaan todella suuri vuoka, joten vuoan koon mukaan sitten noita määriä sekaisin.

DSC02898

Oli kuulkaa hyvää! Pidän kovasti kantarellien mausta ja ne sopivat erittäin hyvin tähän ruokaan. 🙂 Sienissä on muuten myös jodia, joka on kilpirauhasen toiminnalle välttämätön hivenaine. Yleinen jodin saantisuositus on 150 mikrogrammaa/vrk. Jos käyttää raffinoimatonta suolaa, kuten merisuolaa tai ruususuolaa, kannattaa kiinnittää huomiota jodin saantiin. Jodia löytyy runsaasti myös merilevästä, jota voi ostaa vaikka jauheena tai rouheena, ellei esimerkiksi sushin syöminen kiinnosta. 🙂

Oon opettanut meidän pennulle ”istu” käskyn ja nyt hän on niin hassu, että kävelee kokoajan mun vieressä/jaloissa ja heti kun katson häntä, niin menee istumaan. 😀 Toivoo varmaan saavansa jotain ”palkintoa”, raasu. 😀

DSC02892

Obelix

 


Huijaa itsesi syömään terveellisemmin

11.09.2014
7

Heippa! Mihin nämä viikot oikeen kuluvat? Ollaan jo syyskuun puolessa välissä ja edessä on paljon kaikkea kivaa! Huomenna kannattaa tulla kurkkaamaan tänne, sillä paljastan vihdoinkin ”salaisuuden”, josta olen epämääräisesti höpöttänyt aina välillä. 🙂

Torstaisin joudun heräämään hieman normaalia aikasemmin ja sen kyllä huomaa näin päivällä. Vaikka nukuin viime yönä 8 tuntia, tuntuu että on pakko vetästä vielä päikkärit ennen illan jumppaa. Olen jotenkin ihan koomassa aina kun kello herättää 7.30 (tää on mulle aikaisin), mutta kun aamun RPV on takana, on ihan tosi hyvä fiilis. Aamutreenaaminen on kyllä todella jees tapa laittaa päivä käyntiin. Kroppa ja pääkoppa herää ja aineenvaihduntakin hurahtaa kivasti käyntiin! RPV:n jälkeen vetäsin vielä viikon viimeisen salitreenin, eli rinta&selkätreenin. Mulla on ollut tällä viikolla erityisen hyvä treeniflow, tuntuu että salipainoja saa vaan lisätä kokoajan ja entiset tuntuu ihan höyhenen kevyiltä. 😉 Jumppafiiliksetkin on olleet korkealla, uudet lesmillsit nappaa, jokainen ohjelma on mielestäni hyvä. Omilla tunneillakin on mennyt kivasti ja huomaa kuinka syksy alkaa houkutella jengiä paremmin salille, jopa aamun 8.30 tunnilla oli melkein 30 osallistujaa. Tein eilisellä TBC-tunnilla jotain mitä en yleensä tee, eli nappasin kuvan koko jengistä, sillä näky viimeisen kappaleen aikana oli niin huippu! Kaikki vetivät ihan täpöllä ja meidän superkovan treenin loppuasento näytti tältä! (En saanut koko salia kuvaan ja näköjään on vähän kädetkin heilunut kun on taas niin laadukas otos :D)

IMG_6901

Niin ja mitäs tuolla otsikossa lukikaan… Meinaa lähteä vähän sivurateille nämä mun jutut aina välillä. Sain eilen paketin Fitnessgurulta, paketti sisälsi muunmuassa täydennystä proteiinivarastoihin. Kesällä en käyttänyt mitään proteiinilisiä, mutta nyt kun treenit on taas hurahtaneet kunnolla käyntiin, olen ottanut kerran päivässä protskua myös jauheena. No miten tämä liittyy terveellisempään syömiseen? Olen kuullut useasti, kuinka vihannekset eivät vain maistu, etenki salaatti ja erilaiset lehtivihreät maistuvat puulta. No mulla on pikku tipsi! Itse juon aamuisin smoothien mihin ”piilotan” aimoannoksen mm. lehtikaalta ja pinaattia. Jos käyttäisin vain näitä, maku olisi melko mauton. Lehtivihreiden lisäksi sekaan tulee mustikoita, puolikas banaani, mantelimaitoa, viherjauhetta ja proteiinijauhetta, josta tulee todella herkullinen maku. Okei, näissä gurun protskuissa on makeutusaineita, mutta itse henkilökohtaisesti käytän niitä niin vähän muuten, että en koe maailmani kaatuvan yhteen kauhalliseen. Mulla on myös vaihtoehtona ”puhtaampia” protskuja, mutta ne häviää kyllä maussa aika isoin luvuin.

DSC02891

Vaikka väri on punertava on tämä silti enemmän vihersmoothie kuin marjasmoothie 🙂

Meidän perheen mieshenkilö on erittäin nirso kaiken suhteen mitä minä syön. Mitä ravintoon tulee, ollaan kuin yö ja päivä. Hän ei siis mun seoksista välitä, eikä nykyään suostu edes maistamaan pakottamatta. 😀 No, jopa hän tykkäsi tästä smoothiesta, kun en kertonut että seassa on enemmän salaattia kuin muita aineita. Vinkkinä siis kasvisnirsoilijoille, hujatkaa itsenne syömään enemmän parempaa. 😉

Kasvikset ovat todella ravintorikasta ruokaa ja olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota erityisesti kalsiumin saantiin, sillä en tosiaan käytä kovinkaan paljon maitotuotteita. Alla on lueteltu kasviksia, jotka ovat samalla hyviä kalsiuminlähteitä! Kalsium tarvitsee D-vitamiinia imeytyäkseen, joten aamiaissmoothien kyljessä voi huuhdella deetä alas pillerin muodossa tai nauttia salaattinsa vaikka lohen kaverina. Aikuisen kalsiumintarve on 800 mg/vuorokausi.

(kalsiumia per 100g kohti)

  • Nokkonen 594 mg / 100g
  • Tuore basilika 250 mg / 100g
  • Sipuli (kuivattu) 216 mg / 100g
  • Porkkana (kuivattu) 145 mg / 100g
  • Persilja 135 mg / 100g
  • Mangoldi 88 mg/ 100g
  • Pinaatti 88 mg/ 100g
  • Ruohosipuli 77 mg/ 100g
  • Raparperi 77 mg/ 100g
  • Tuore tilli 77mg/ 100g

Lähde: Fineli

Näiden lisäksi kalsiumia saa esim. parsakaalista, viikunoista, appelsiineista ja lehtikaalista. Itse suosin lehtikaalta, jossa on lisäksi runsaasti kaliumia ja magnesiumia, jotka ovat taas tärkeitä hivenaineita urheilijoille. Lihasten alhaiset magnesiumtasot lisäävät lihasten haponmuodostusta, mikä aiheuttaa lihaskipua ja kireyttä. Lihaksen alhainen kaliumitaso aiheuttaa “suonenvetoja”, joten krampit eivät häviä kunnolla ilman kaliumia ja toisaalta liiallinen magnesiumin käyttö kuluttaa kaliumia. Siksi onkin viisasta saada molempia riittävästi.

DSC02890Nyt taidan painua piikkimaton päälle ja peiton alle hetkeksi ennen illan Bodysteppiä!

 


« Vanhemmat
Uudemmat »