Kun haaveista tuli totta

Tämä blogi sisältää paljon informatiivisia kirjoituksia, vinkkejä ja ohjeita teille lukijoille. Välillä tykkään myös puhdistaa omia ajatuksia ja pohdiskella erilaisia asioita päiväkirjamaisesti. Oon miettinyt viime aikoina paljon tavoitteita ja päämääriä. Mulla on itselläkin ollut tavoitteita ja olen havahtunut siihen, että hitto vie mähän oon saavuttanut aika paljon asioita, joita oon halunnut saavuttaa. Yleensä ne tavoitteet vaan kasvaa, eikä välttämättä huomaa nauttia siitä mitä on jo saavuttanut. 

DSC_0275-001

Kaikillahan on ne omat haaveet, pienet ja suuret tavoitteet. Iso juttu toiselle voi olla ihan arkipäivää toiselle. Mun intohimo ja haaveet ovat paljon kytköksissä liikuntaan, ohjaamiseen, vartalon muokkaukseen ja myös tähän blogiin. Mä voin paljastaa teille, että joskus silloin vuonna 2010, kun aloitin blogini ja seurasin suurempia sellaisia, haaveilin salaa, kuinka makeeta olisi joskus tienata blogia kirjoittamalla. Oli myös ihan uskomatonta, kuinka bloggaajat saivat erilaisia lahjoja firmoilta, vain kirjoittamalla niistä. Okei, nämä ajatukset ovat hieman muuttuneet, sillä se ei oikeesti ole ihan niin helppoa, että kirjoitat vaan! Ei ne aiheet ihan tuosta noin vaan putkahda päähän, ainakaan aina. Mä vietän tämän koneen äärellä noin 5 tuntia päivässä tehden blogiin liittyviä asioita, ja tämä ei kuitenkaan ole mun kokopäiväinen työ.

Tässä muutamia viikkoja sitten, havahduin siihen, että huomasin saavuttaneeni kaiken sen mitä olin joskus alussa haaveillut. Alussa ajattelin myös tällaisen ”blogisuosion” olevan mahdotonta, koska suomessa blogit (etenkään treeniblogit) eivät olleet vielä kovin iso juttu. Täytyy myös mainita, ettei raha ja tavarat ole kuitenkaan se tärkein asia. Kirjoittaisin blogia myös ilman niitä, sillä tästä on tullut mulle erittäin rakas ”harrastus”. On kiva huomata, että pystyy inspiroida ja auttaa muita ihmisiä. 

10385973_10152371892294774_1826837039_o

Kun aloittelin ryhmäliikuntaohjaajan uraa, olin hieman ujo ja myös epävarma jollain tapaa. Olen aina tiennyt paljon liikunnasta, joten siinä mielessä mulla on melkein aina ollut fiilis, että tiedän mitä teen. En kuitenkaan pitänyt itseäni mitenkää kovin loistavana ohjaajana ja halusin tulla hyväksi, tai sanotaanko, että halusin ja haluan edelleen olla paras! 😀 

Parasta ohjaajaa ei tietysti voi määritellä, sillä makuasioista ei juurikaan voi kiistellä ja makuasioitahan nämäkin ovat. Halusin kuitenkin, että mun tunnit olisi sellaisia missä olisi aina paljon ihmisiä, sillä se kertoo mielestäni jo jotain ohjaajan tasosta. Toki tähän vaikuttaa monet muutkin asiat, mutta ehkä ymmärätte mitä tarkoitan. Tiedän, että on paljon ohjaajia, jotka tekevät ohjaamista sivutyönä silloin tällöin, ihan vaan huvin ja urheilun vuoksi. Sitten on myös meitä, joille tämä on intohimo ja halu kehittyä mahdollisimman hyväksi on suuri. Mulla on ollut ohjaamisen suhteen myös muita haaveita, mutta ne ovat olleet ”jäähyllä” viime aikoina, kaiken muun hässäkän vuoksi. 

DSC02418Mulle ulkonäkö on melko tärkeä asia, sillä kuten olen useasti maininnut, koen olevani oman itseni käyntikortti. 😀 On myös tärkeetä, että tunnen oloni hyväksi ja tyytyväiseksi. Olen ollut tyytymätön itseeni ja se vetää väistämättä mielialaa alaspäin ja siihen kuluu turhaa energiaa, joka on pois muista asioista. Olen toki ollut pitkään jo ihan hyvässä kunnossa, mutta en silti ollut täysin tyytyväinen. Oon niin iloinen, että päätin ottaa tämän pienen projektin ja muokata kroppaa vielä enemmän siihen omaan makuun sopivaksi. Nyt voin sanoa olevani tyytyväinen ja voin myöntää, että elämänlaatukin on paljon parempaa, kun ei mene turhaa aikaa märehtimiseen, kuinka olisi kivaa olla sellainen tai tällainen. Pinnalista ehkä, mutta vaikka kuinka joku väittää vastaan, niin kyllä se oma ulkomuoto vaikuttaa myös omaan mielialaan ja sitä kautta tyytyväisyyteen.

Lähti ehkä hieman sivuraiteille tämä kirjoitus, mutta pointtina oli se, että olisi hyvä osata nauttia myös matkasta määränpäähän. Iloita saavutetuista haaveista, eikä aina vaan kasvattaa niitä suuremmiksi.

Kuvat: Eve


Täytyykö aina tavoitella suuria?

Hei! Kunnianhimo on aika arvostettu piirre nykyään. Tuntuu, että kaikilla ihmisillä oletetaan olevan suuret unelmat ja tavoitteet elämässä. Toiset satsaavat tulevaan työuraan ja toiset vaikka siihen urheilu-uraan. Monesti kysytään unelmien työpaikkaa tai oletetaan niitä unelmia olevan ylipäätään. Oon miettinyt tätä asiaa, sillä on myös niitä joilla ei ole sen kummempia tavoitteita elämässä. Toisilla ei ole mitään hajua mitä työtä sitä tulisi tekemään sitten ”isona”. Mulla itselläkään ei ole koskaan ollut mitään valmista visiota tulevasta työpaikastani. Tiesin, että haluan tehdä työtä liikunnan/terveyden parissa, mutta en tiennyt mitä se olisi. Lopulta ajauduin ikään kuin vahingossa nykyiseen työhöni.  

DSC02320_Fotor_Collage

Myös urheilussa oletetaan nykyään olevan aina jokin tavoite. Kummastellaan, Jos joku treenaa ihan vain huvin ja urheilun vuoksi, vaikka loppupeleissä sehän olisi se ideaalitilanne. Yleensä silloin urheilu ja motivaatio säilyy elämässä pidempään. Tykkään käyttää esimerkkinä mun läheisiä ja ystäviä ja tässäkin asiassa löytyy yksi hyvä esimerkki. Eräs ystäväni on sellainen, joka treenaa vain koska tykkää treenaamisesta! Hän tykkää käydä Bodyattackissa ja RPV:ssä, koska se on vain niin kivaa, eikä näiltä tunneilta voi olla pois, ellei ole pakko. Joskus hän saattaa vetää 3 h treeniä samana päivänä (kaikki samat treenit kuin minä) ja välillä hän voi olla 4 päivää treenaamatta ilman stressiä. Sama tyyppi syö silloin kun on nälkä ja sitä mitä sattuu tekemään mieli. Ei stressaa ikinä mistään! Siinä aika ihailtava asenne. Nyt mun frendit saa taas pohtia, ketä se tarkoitti tällä kertaa? 😀 

DSC00643

Pitääkö siis aina olla suuret tavoitteet, suunnitelmat ja isot unelmat? Valmiit visiot siitä miten elämä tulee menemään? Ehkä jossain määrin on hyvä olla jotain kunnianhimoa, jottei koko elämä mene ihan lusmuiluksi, mutta toisaalta harvemmin ne suunnitelmat kuitenkaan menee, kuten oli ajatellut. Jos ei tiedä vielä miksikä tulee ”isona”, ei hätää! Asioilla on tapana järjestyä ja ne palaset kyllä loksahtelee paikoilleen. Tuntuuko tyhjältä, kun ei ole mitään urheilullisia tavoitteita, vaikka niitä pursuaa joka tuutista ja joka toinen on huippu-urheilija, fitnessmimmi tai maratonari? Ei hätää. Yksi hyvä tavoite on olla tavoittelematta mitään ja elää hetkessä.

Mulla taitaa olla geeneissä tuo urheiluhulluus, kun pienestä asti ollut aina väärinpäin! :D

Mulla taitaa olla geeneissä tuo urheiluhulluus, kun pienestä asti ollut aina väärinpäin. Ei ihme kun veri veti liikunnalliseen ammattiin. Onneksi jotain kehitystä tullut vuosien aikana. 😉

En toki tarkoita, että tulisi luopua unelmistaan ja heittää kaikki ranttaliksi, mutta kannattaa unohtaa liika stressaaminen siitä miten asioiden kuuluisi mennä ja joskus vain luottaa siihen, että kaikki kyllä järjestyy. Mä oon itse sinänsä aika huoleton, sillä en jaksa stressata hirveesti. Lopulta ne asiat mistä stressataan ovat aika pieniä. Joskus mietin, että monilla ihmisillä on asiat liian hyvin ja sen vuoksi on aikaa murehtia turhia ja pieniä asioita.

Kiitos tämän blogin, mulla olisi mahdollisuus vähentää nykyistä työmäärää ja saada sitä kautta lisää vapaa-aikaa itselleni. Ongelmana on se, että en tiedä mistä haluaisin tai ylipäätään pystyisin luopumaan. Haluan ohjata paljon jumppia, haluan hoitaa ryhmäliikunta-asiat salillamme ja haluan tehdä PT:n töitä. Tätä asiaa täytyy hieman pureskella ja katsoa jos uskaltaisin tehdä muutoksia jossain vaiheessa, sillä eihän munkaan tarvitse aina pitää sitä rimaa ylhäällä ja pyrkiä siihen mitä oon aina ennenkin tehnyt. 

Kivaa keskiviikkoa!

 


Onko helpoin tie paras tie?

Heippa! Nykyään tuntuu aina välillä, että me ihmiset ollaan totuttu liian hyvään. Kaikki pitäisi saada aina heti ja tietysti mahdollisimman vähällä työllä. Tämä pätee moneen asiaan, mutta ajattelin käsitellä aihetta treenaamisen, painonpudotuksen ja kehon muokkaamisen näkökulmasta. Pikadieetit ovat valitettavasti todella suosittuja, ja miksi? Koska niiden luvataan tuovan tuloksia mahdollisimman nopeasti. Onneksi nykyään tiedetään jo melko hyvin, ettei nopeat tulokset ole yleensä kovin pysyviä. 

DSC01848

Monesti jos blogeissa jaetaan treeniohjelmia tai ruokavinkkejä/reseptejä, on yksi yleisimmistä kommenteista ”voiko tuon tai tuon korvata jollain?” Ymmärän rasitusvammat ja allergiat, jolloin ei voida tehdä tai syödä jotain. Monesti niissä on vain takana se, ettei olla valmiita harjoittelemaan jotain uutta tai syömään jotain, mikä ei nyt välttämättä ole sitä lempiruokaa. Jos jakaa vaikkapa bataattimuusin reseptin, ja heti perään kysytään, että voiko tätä tehdä korvaamalla bataatin, kun en siitä tykkää, niin koko ideasta katoo silloin pointti, vai mitä? 😀

DSC01735

Se mitä yritän tässä sanoa, on se, että välillä täytyy pystyä luopumaan asioista tai tehdä jotain mikä on mukavuusalueen ulkopuolella, jotta voi kokea jotain uutta. Valitettavasti hyvään kuntoon pääseminen ja lempiruokien syöminen ei välttämättä mene aina yhteen. Jos ei ole valmis muuttamaan ruokailutottumuksiaan, luopumaan herkuista ja syömään välillä jotain mikä ei ole suurinta herkkua, kannattaa miettiä onko ne tavoitellut tulokset lopulta niin tärkeitä? Mikä on itselle tärkeintä? Yksi usein kysytty kysymys on, että voinko herkutella jos haluaa pudottaa painoa? No toki voit, mutta tulokset ovat silloin paljon hitaampia kuin ilman herkuttelua. Yleensä omistautuminen johonkin asiaan korreloituu aika hyvin niissä nähdyissä tuloksissa. Jos omistaudut asiaan 100% on tulokset samaa luokkaa. Alla olevaan kuntoon pääsy vaati aika paljon työtä. Söin täysin samalla tavalla 7 päivänä viikossa ja urheilin paljon. En herkutellut. Ylläpito on sitten eri asia, pystyn pitää kuntoa yllä ja herkuttellakin välillä. 😉

IMG_5920

Mulla on yksi ystävä, joka on tehnyt erittäin selväksi, ettei ikinä haluaisi noudattaa mitään ruokavaliota, sillä häntä ei vaan kiinnosta luopua omista ruokailutottumuksistaan. Ystäväni treenaa paljon, lähinnä urheilemisen ilosta ja on tyytyväinen siihen mitä tekee. Itse olen hieman erilainen, sillä saan jopa pientä tyydytystä syömällä tarkemmin, tai kun haen esimerkiksi näkyviä tuloksia treenin ja ruokailun suhteen. Me ollaan kaikki erilaisia ja täytyy vaan päättää, mikä on se oma tie! 🙂 

Toivottavasti en kuulostanut nyt hirvittävän tylyltä. Tykkään teidän kommenteista ja kysymyksistäkin, mutta halusin vaan tuoda tällaisen puolen esiin myös! Joskus kova työ voi tuntua todella rankalta ja vaikealta, mutta kun tekee työn kunnolla ja pääsee haluamiinsa tuloksiin, olivat ne mitä tahansa, on se kaiken sen arvoista. Kun oppii ottamaan asioista selvää itse, ilman että kysyy aina ensimmäisenä joltain toiselta, oppii asiat paljon paremmin ja ne jäävät myös muistiin talteen.

.


Tavoittele unelmiasi äläkä anna muiden epäuskon ja arvostelun lannistaa

Hyvää lauantai-iltaa! Takana on reilu kahdeksan tunnin työpäivä, mikä tosin meni aivan hujauksessa ohi. Meillä on niin loistava työporukka ettei työnteko tunnu työnteolta lainkaan. Päivä meni ihan putkeen ja lopputulos oli parempi mitä odotettiin! Näillä fiiliksillä on hyvä lähteä viikonlopun viettoon. Otin foam rollerin mukaan kotiin, joten viikonloppuuni kuluu mm. lihaksien auki rullailua 😀 

Mun 8-päkki projektin kunto näyttää kuukauden jälkeen tältä..Vielä on työtä edessä!

IMG_5213

Halusin kirjoittaa tänään itseensä uskomisesta. Sitä ei ehkä tule ajatelleeksi, kuinka suuri vaikutus toisten ihmisten sanomisilla on, niin hyvässä kuin pahassa. Muistuuko mieleen, että olisit kuullut toisen ihmisen suusta lauseen ”ei kannata, ei siitä kuitenkaan mitään tule.” tai ”Et sä kuitenkaan onnistu.” Oletko jättänyt joskus jonkun asian tai unelman tavoittelematta sen vuoksi mitä joku toinen on sanonut?

Me ihmiset olemme sellaisia, että haemme usein hyväksyntää muilta ja kyselemme toisten mielipiteitä eri asioissa. Monesti sitä tietää mitä haluaa, mutta on silti epävarma ja haluaa päätökselleen tukea ympäriltä olevilta ihmisiltä ja sehän on ihan hyvä asia. Suuret päätökset koskettavat myös läheisiä ja niitä kenen kanssa viettää aikaansa. 

Kuitenkin siinä vaiheessa, kun alkaa epäröidä omaa onnistumista tai unelman tavoittelua toisten sanomisten takia, on jotain pielessä. Olen itsekin törmännyt tällaiseen elämäni aikana, ja olen miettinyt asiaa paljon viime aikoina. Minulle on sanottu jo yli 10 vuoden ajan, etten tule jaksamaan kauaa tällaista treenimäärää, vedän itseni ylikuntoon tai jotain muuta vastaavaa. Olen kuitenkin luottanut enemmän itseeni ja tässä sitä mennään ihan hyvässä hapessa ja paremmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin. Minulle on myös sanottu, ettei ole mitään järkeä yrittää kehittää itseäni millään osa-alueella, kun vedän niin paljon jumppia. Olen jotenkin itsekin jämähtänyt siihen ajatustyyliin, ettei kannata tavoitella mitään kun ei siinä ole mitään järkeä. Viime aikoina olen tullut siihen tulokseen, että mikä tahansa on mahdollista jos vain tekee paljon työtä ja jos vain haluaa jotain tarpeeksi kovasti.

1525158_10152045333744774_203969706_n

Kun aloitin tämän blogin, minulle sanottiin, etten tule kirjoittamaan blogia kuin ehkä kuukauden tai pari, ja naureskeltiin, että mitä kirjoitettavaa minulla edes voisi olla. Olin kuitenkin itse seurannut ulkomaalaisia blogeja jo pitkään ja arvasin, että tämä ilmiö tulee suomeenkin jossain vaiheessa, ja se tuli. Blogi on ollut pystyssä yli 3 vuotta ja hyvin on asiaa riittänyt. 🙂

Haluan siis sanoa, että uskokaa itseenne! Jos on unelma, kannattaa lähteä tavoittelemaan sitä. Aina on epäonnistumisen mahdollisuus, mutta aina on myös yhtä suuri onnistumisen mahdollisuus. Vaikka joku sanoisi, ettei siitä tule mitää, tai että jokin asia on mahdoton, niin uskokaa pois, mikään ei ole mahdotonta jos vain on valmis tekemään työtä unelman eteen. Mikään ei tunnu niin hyvältä kuin onnistuminen asiassa, jonka eteen on painanut duunia peppu ruvella!


Aihe nimeltä suvaitsevaisuus

Yritän aina painottaa kirjoituksissani, että ruokailu- ja liikuntatavat joita suosittelen ovat vain yksi mahdollisuus toimia. Minun tapani voi olla jollekin toiselle todella epäsopiva ja toimia ihan eri tavalla kuin toiselle. Koska tämä on treeniblogi, halusin kirjoittaa suvaitsevaisuuteen liittyvistä asioista ruokailujen ja treenaamisen näkökulmasta.

1371328_10153294797815577_2111257684_n

 

Myönnän, että itsekin innostun joskus hehkuttamaan jotain tapaa ja dissaamaan toista. Esimerkiksi rasvat ovat olleet viime aikoina tapetilla ja niistä voi saada aikaan melkoisen väittelyn eri koulukuntien välillä. Sama pätee eri ruokavalioihin, on paleota, superdieettiä ja karppausta. Maidoton ja viljaton on in, samoin kuin sokerin välttäminen – ainakin nyt tammikuussa. Sitten on niitä, jotka viis veisaavat dieeteistä tai erikoisruokavaliosta. He syövät ja treenavat juuri niinkuin tahtovat.

Onko tässä jotain pahaa? Mielestäni ei. Itseäni ei haittaa jos joku ei diettaa, ei haittaa myöskään jos toinen välttää hiilareita. Se on jokaisen oma valinta, mitä syö, milloin syö ja kuinka treenaa. Nykyään törmää hyvin useasti vahvoihin mielipiteisiin siitä mikä on oikein ja mikä ei. Mielipiteet on toki hyvästä ja itsekin tykkään saada erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia asioihin. Kritiikkiäkin saa tulla, kunhan siinä on edes jotain järkevää mukana. Mutta jos esim. ajatellaan erilaisia ruokavalioita, niin mitä ihmeen väliä sillä on mitä joku toinen syö tai mitä hän välttää? Miksi pitää haukkua ja dissata niitä jotka tekevät eri tavalla kuin itse?

Bloggaajien maailmassa yleensä tässä välissä vedetään esiin esikuva-kortti. Kirjoitat blogia ja olet monien esikuva. Jokainen bloggaja on kuitenkin myös ihminen, jolla on oikeus elää elämäänsä kuten tahtoo. Jos alkaa miettimään kuinka olisi täydellinen esimerkki kaikille jokaisesta kulmasta katsottuna, voisi olla aika hankala elämä. Toki bloggaajilla ja julkisuudessa olevilla henkilöillä on jonkinlainen vastuu siitä mitä kirjoittaa ja mitä asioita tuo esiin, mutta jos näitä alkaa liiaksi miettimään, myös kirjoitusaiheet ja oma persoona katoaa teksteistä hyvin nopeasti. 

DSC00621

Tämän tekstin tarjoitus ei ole olla vastekirjoitus postaukseen tai tiettyyn kommenttiin. Olen vain mietiskellyt asiaa mielessäni viime aikoina. Toivoisin, ettei kukaan tuomitse toista liian helpolla, vaikka toisella henkilöllä olisi erilaiset aatteet tai tavat kuin itsellä. Jos tuokin bloggaaja aloittaa nyt sen maidottomat ruokavalion, niin mitä sitten? Sehän ei ole pois keneltäkään muulta, vai onko? 

Vuosien bloggaamisen aikana olen oppinut mistä asioista  minun ei kannata kirjoittaa. Paljon urheilevana saan heti negatiivista kommenttia niskaan jos mainitsen sanan laihdutus tai energiansaannin vähentäminen. 😀 Minähän en saa laihduttaa, koska treenaan niin paljon! Jos kertoo vain positiiviset puolet elämästään, saa kommenttia siitä että yrittää antaa itsestään liian täydellisen kuvan. Jos yrität näyttää, että sinäkin syöt joskus ihan tavallista ruokaa, jossa ei satu olemaan makrot täydellisesti suunniteltuna, olet huono esimerkki kun et syö riittävästi kasviksia…. Ymmärrätte pointin? Kukaan ei ole täydellinen ja toisten syynääminen,arvostelu ja ihmettely luo vain negatiivisuutta. 

Oli niin hauskaa ettei tiennyt itkeä vai nauraa niin päätin näköjään tehdä molemmat :D

Toivoisin, että voisimme arvostelun sijaan kannustaa ja kehua toisiamme enemmän. Jos joku haluaa satsata asiaan, mikä on sinulle vähäpätöinen juttu, kehu ja tsemppaa kaveria, niin saat saman tuen varmasti takaisin joskus kun sitä itse tarvitset!

Ihanaa viikonloppua maailman parhaille lukijoille 🙂