Se oli sitten siinä!

03.08.2014
9

Tiedättekö mikä on maailman paras tunne? Tai sanotaanko yksi parhaista tunteista. Se on hyvän treenin jälkeinen fiilis. Mun tapauksessa se on ryhmäliikuntatunnin jälkeinen fiilis. Joskus ärsyttää, kun eri urheilumuotoja vertaillaan ja väheksytään toisia. Ties montako kertaa oon kuullut ”se on vaan jotain pumppipamppia” lausahduksia, kun ollaan puhuttu ryhmäliikunnasta. Mulle, ja varmaan monille muillekin jumppaaminen on se paras ja mielekkäin liikuntamuoto. Salitreenaaminen on mun mielestä mukavaa ja nautin siitä, mutta eri tavalla kuin ryhmäliikunnasta. Hikisen spinningin tai bodyattackin jälkeen endorfiinit jyskyttää kropassa ja olo on ihan loistava ja voittamaton. Joku toinen voi saada ne kiksit salitreenistä ja kolmas crossfitistä. Sillä ei oo mun mielestä mitään väliä, kunhan nauttii omasta lajistaan! Ei siis dissata toisten treenejä vaan tsempataan kaikkia löytämään se itselle sopivin juttu. 🙂

DSC02661

Mulla oli eilen se spinning-ohjaus ja pienestä jännityksestä huolimatta kaikki meni kyllä aivan kuten ennenkin. Varmaan muutama jumppa pitää vetää vielä, jotta pääsee kunnolla siihen omaan ohjausmoodiin, mutta ei ne taidot ja tavat niin nopeasti katoa. Olin suunnitellut uuden tunnin, lukuunottamatta viimeistä kappaletta, johon olin lisännyt pienen yllätyksen. 😀 Tiedän, että monet vakkarit muistivat biisin (joka on muuten älyttömän kamalan hirveän rankka) ulkoa. Sanoin, että kun biisit loppuu, pitää olla fiilis ettei pystyisi polkasta enää metriäkään ja kun biisi ”loppui”, se alkoi uudelleen keskeltä kappaletta. Tällaisilla kikoilla sitä huomaa, että vaikka luulee antaneensa kaikkensa, sitä pystyy kuitenkin vielä enemmän! No nyt en varmaan voi käyttää samaa kikkaa enää huomenna, koska paljastin sen täällä. 😀 Tarkoituksena oli kyllä muutenkin laittaa myös tuo viimeinen kappale vaihtoon. Jengiä oli reilu 35 henkilöä, mistä olin oikeen iloinen. Ensi viikolla sitten salit täyteen eiks vaan? 😀

10533224_10152479565689774_1610652587_o

Ensi viikosta ja otsikosta puheenollen, mulla on viimeinen lomapäivä käynnissä. Huomenna olisi siis paluu arkeen ja rutiineihin, mistä mä oon iloinen. Toki olisin voinut jatkaa lomailua vielä, mutta pidemmän päälle tämä voisi käydä hieman tylsäksi. 🙂 Huomenna olisi ohjelmassa Bodyattack, spinning sekä core. Urakkaa ei helpota yhtään se, että huomiselle on luvattu tukahduttavaa hellekeliä ja +31 astetta. Voi olla, että tulee aika hikinen treeni! 🙂

20140610_164110

Me ollaan alettu katselemaan omaa asuntoa ja löydettiinkin jo mieluinen. Ainoa agenda on saada laina-asiat sellaiseen kuntoon, että voi lähteä kunnolla tarjoushommiin. Ihastuin ihan täydellisesti yhteen asuntoon ja haluaisin niin muuttaa sinne! Töihinpaluun lisäksi tässä on siis paljon järjesteltävää muutenkin. Jos asunto ehtii mennä, täytyy vain löytää joku toinen yhtä kiva…Minkä veikkaan kyllä olevan melko hankalaa.

Sellaisia ajatuksia tänään! Nyt jatkan sohvalla loikoilua ja keräilen voimia huomista varten, ajattelin nimittäin heittää myös salitreenin aamusta! Se on sellanen juttu, että sillonku vedetään niin vedetään kunnolla 😉


Saako lomalla ottaa rennommin ruokailujen ja treenien suhteen?

30.07.2014
6

Morjensta pöytään! Mulla on tosiaan viides ja viimeinen lomaviikko käynnissä ja nyt alkaa tuntua siltä, että aika alkaa käymään välillä pitkäksi. Oon ehtinyt relata ja maata auringon alla jo monta viikkoa, jonka vuoksi tällä viikolla on ollut enemmän fiilistä treenailla ja hakea pikkuhiljaa niitä rutiineja. Kävin eilen aamulla salilla tekemässä rinta-ojentaja-olkapää-treenin ja illalla loikkatreenin, jonka jaoin myös täällä. Tein tosin loikat ilman väliliikkeitä ylävartalolle, aamusalin vuoksi! Nyt mulla on koko kroppa ihan jumissa, vatsalihakset ja kyljet myös. Loikkiessa tulee käytettyä aika paljon myös käsiä ja keskivartaloa, minkä vuoksi se on tehokasta pomppimista. Käytiin vielä meressä pulahtamassa treenin jälkeen ja muistin taas miksi treenaaminen on vaan niin parasta!

10534331_10152479567914774_1173332211_o

Tästä päästäänkin otsikon aiheeseen, joka on muuten hieman provosoiva? Osa ehkä kuvitteli, että paasaan täällä kuinka lomallakin pitää syödä pilkun tarkasti ja treenata säännölisesti? 😀 No ei nyt ihan niinkään! Mä oon elänyt jo aika monta kesälomaa ja kokeillut paria eri tyyliä, välillä oon vetänyt pelkkää treeniä sekä salaattia ja välillä taas koko homma on lähtenyt liiankin rennoille teille tuloksena liian monta lisäkiloa ja pöhöttynyt bodi. Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että lomalla pitäisi päästää irti niistä rutiineista joita noudattaa normaalisti, mutta ei vetää kuitenkaan ihan ranttaliksi, jolloin loman jälkeen on luultavasti todella epämukava olo. Me ollaan kaikki erilaisia ja sen takia ei ole olemassa ainoaa oikeeta tapaa, kuten ei ole missään muussakaan asiassa. Joskus tuntuu, että ihmiset hyökkäävät mielipiteidensä kanssa heti, jos ovat asiasta eri mieltä. 😀

10467546_10152479595744774_663582501_o

Multa kysyttiin, miten oma lomani on mennyt ja onko ”kunto” pysynyt yllä lomailusta huolimatta. Ruokailut on menneet tosi hyvin, en ole ”herkutellut” kuin muutaman kerran, ja ennen kuin joku saa slaagin tästä, haluan selittää asiaa hieman. Olen miettinyt tätä asiaa ja tullut siihen tulokseen, etten saa enää mitään ihmeellisiä kicksejä ja hyvänolon tunnetta epäterveellisten ruokien syömisestä, joten miksi syödä niitä? Jotenkin ne karkit ja muut maistuu paljon paremmalle kovan treeniviikon jälkeen, kun kroppa oikeesti kaipaa ylimääräistä energiaa.  Nyt lomalla oon siis syönyt jopa terveellisemmin kuin normaalisti. Melkein joka viikonloppu on ollut jotain menoja, jonka vuoksi on tullut juhlittua melko paljon, mutta en ota tästä stressiä, sillä mielestäni se kuuluu kesään ja kun työt alkaa niin myös meikäläinen rauhottuu!

10512215_10152479579369774_1370895556_o

Treenejä on kertynyt 3-6 per viikko, yhden viikon olin kokonaan treenaamatta. Oon treenannut yleensä kerta päivään maanantaista perjantaihin, mikä on mun normaaliin verrattuna todella vähän. Normaalisti treenaan siis sen 15-20 h/vko. Tämän ansiosta huomaan kyllä muutoksen kropassa. En sanoisi että olisin lihonnut, mutta löystynyt kyllä. Lihaserottuvuus on huonompi ja kroppa ei ole niin trimmissä kuin normaalisti. Vatsapalojakin saa kohta ettiä suurennuslasin kanssa. 😉

Tottakai tällainen voi tuntua epämukavalta, tuskin kukaan tahtoo mennä huonompaan kuntoon. En jaksa silti ottaa kovinkaan paljon stressiä, sillä kun työt ja jumpat alkaa, tiedän että olen kohta taas samassa kunnossa kuin ennen lomaa. En usko, että näin ”suurta” muutosta huomaisi, ellen olisi ollut alunperin hyvin rasvattomassa kunnossa. Fakta on vaan se, että kaikkea ei voi saada. Jos haluaa olla tikissä, joutuu luopumaan jostain muista asioista. Näin on ainakin mun kohdalla. Toki on niitä onnelisia, jotka pysyvät samanlaisina vaikka vetäisivät mättöö all day, everyday.

DSC02480_Fotor_Collage

Saako lomalla ottaa rennomin? Saa ja pitääkin, mutta mielestäni kohtuuden rajoissa, jolloin paluu arkeen ei ahdista liikaa. Jotkut ajattelevat, että lomalla voi vetää joka päivä jädee ja pizzaa, vaan koska on kesä ja loma. Toki valinta on jokaisen oma ja se jokaiselle suotakoon, mutta kun loma loppuu ja vyötäröllä on + 10 kg, voi olo olla aika masentava. Mun lukijoista tuskin kukaan elää tällä tyylillä, mutta tiedän että tällaisia tapauksia on aika paljon.

Summasummarumina, mun kesälomani on ollut ihan loistava ja paljon on uusia muistoja talven varalla muisteltavaksi. <3


Syötkö elääksesi vai elätkö syödäksesi?

25.07.2014
32

Aloin miettiä otsikon mukaista aihetta eräänä päivänä, kun imin kamalan makuista vihersmoothieta kiduksiini. Joskus aikoinaan ihmiset söivät selvitäkseen sitä mitä oli tarjolla. En usko, että maulla oli sen suurempaa merkitystä, oli vain saatava energiaa, jotta selvisi elossa. Nykyään syömiseen liittyy niin paljon muitakin asioita. Onko se hyvä vai huono asia?

10535199_10152479573939774_991448595_o

Syöminen on nautinto, sillä hyvä ruoka on varmaan monelle se yksi parhaista tavoista rentoutua ja nauttia. Ruokailuun liittyy myös sosiaalinen kanssakäyminen; perheet syövät yhdessä, parit käyvät treffeillä syömässä ja kaveriporukat viettävät iltaa syöden. Syömisen perimmäinen tarkoitus(?), eli selviäminen on kadonnut lähes kokonaan.

Monet ihmiset syövät vain ruokaa, joka maistuu hyvälle. Ihan loogista ja itsekin tykkään, että ruokani on maukasta. Tämä on kuitenkin mennyt siihen, että monista ruoka-aineista on tullut erittäin epäterveellisiä ja jalostettuja maun kustannuksella. Meidän makunystyrät on totutettu rasvaisiin, suolaisiin ja sokerisiin makuihin ja muut maut tuntuvat lähes mauttomilta. Monet lapset syövät pienestä saakka ranskalaisia ja kalapuikkoja, jolloin salaatinlehti maistuu heidän suussaan aivan hirveälle moskalle. Monet ihmiset siis elävät syödäkseen!

DSC02739Mä olen itse sellainen, että pyrin tekemään ruuastani toki maukasta, mutta mulle on melkein tärkeämpää mitä se sisältää ja millaisia ravintoaineita pureskelen kurkusta alas. Jokapäiväinen vihersmoothie ei ole hyvää, mutta kulautan sen silti alas suusta. Monet ruuat olisivat maukkaampia jos käyttäisin rasvaa ja kastikkeita niiden teossa. Toisaalta rasvaiset kastikkeet eivät edes ole mun mieleen kuin harvoin. Joskus harvoin joku ruoka voi maistua ihan skeidalle, mutta vedän sen alas, jos tulen siitä täyteen ja saan hyvää energiaa. Nykyään mietin paljon, millainen olo mulla on myös syömisen jälkeen. Kumpi on tärkeämpää, se miltä tuntuu syödessä vai se miltä tuntuu tunteja, jopa päiviä ruokailun jälkeen? En voi sanoa että salaatti on mun lempiruokaa, mutta syön sitä silti jokaisella aterialla – paljon! Enkä tosiaan tarkoita, että terveellinen ruoka olisi pahaa, ei tosiaan. Kun siihen tottuu, se on helposti maukkaampaa kuin keinotekoiset ranskalaiset. On silti olemassa hieman mauttomimpiakin juttuja, joita ei ehkä söisi ilman niiden terveysvaikutuksia.

DSC02750

Älkää ymmärtäkö väärin, sillä nautin myös syömisestä, hyvä ruoka on ehkä parasta mitä tiedän, mutta mulle on myös todella tärkeää, että syön elääkseni ja voin hyvin. Kun on kokenut sen olotilan mitä oikeanlaisella, riittävällä ravinnolla voi saavuttaa, ei ole enää paluuta entiseen. Moni on kysynyt neuvoja itsekurin parantamiseen, kuinka pystyisi pitää näpit erossa niistä kakuista ja kekseistä jotka kummittelee kaapissa? Mulla ei ole muita vinkkejä kuin, että miettii oloa syömisen jälkeen. Usein olo on huono sekä fyysisesti että psyykkisesti. Onko se pienen hetken nautinto sen arvoista? Enkä tarkoita, ettei koskaan saisi relata ja syödä rennommin – tottakai! Kun kokonaisuus on hallussa, mukaan mahtuu myös rennompia päiviä, kunhan niitä rennompia päiviä on huomattavasti vähemmän kuin muita. 🙂

Millaisia ajatuksia tästä herää? Syötkö sinä elääksesi vai elätkö syödäksesi?


Milloin syömisestä tuli niin hankalaa?

13.07.2014
12

Aloin miettiä eilistä kirjoitustani ja yleistä (yli)analysointia ravinnosta ja sen vaikutuksista. Mun kohdalla pätee sanonta ”tieto lisää tuskaa” ja välillä se on jopa rasittavaa, kun aina tietää mitä mikäkin ruoka sisältää ja mitä mahdollisia negatiivisia vaikutuksia sillä on.

Luin eilen hauskan kirjotuksen, joka koski 70-luvun ruokanostalgiaa. Kirjotuksessa kerrottiin, kuinka perheessä oli tapana syödä tuolloin. Itse en ole elänyt vielä 70-luvulla, mutta aloin silti miettiä oman perheen ruokailutottumuksia ja omaa suhtautumista syömiseen. Olen syntynyt vuonna – 86 ja ensimmäiset ruokailumuistot ovatkin vasta 90-luvun puolelta. Kauas ollaan tuolta tultu, kun alkaa miettimään millaisia ruoka-aineita pidettiin terveellisinä. 😀 Meillä syötiin säännölisesti, vähintään kerran päivässä oli yhteinen ruokailuhetki, viikonloppuna useampikin. Arkena syötiin perusruokia, mutta viikonloppuna aina hienommin. Kävimme myös melko usein ravintolassa syömässä. Arkisin mun piti olla aina kl 17:00 syömässä kotona, se on jäänyt mieleen. En muista koskaan ajatelleeni syömistä sen vakavammin. Tässä puhun siis lapsuus- ja nuoruusajasta. Söin aina kun oli nälkä, niin kauan kunnes ei enää ollut nälkä ja ei sen kummempaa. Olin aina todella pieni ja hoikka, siihen saakka kunnes aloin teininä stressaamaan kaloreista.

DSC01955

Ei silloin ollut tietoakaan kuvassa näkyvistä gluteenittomista sämpylöistä 🙂

Ensimmäiset muistot keliakiasta on ala-asteelta, kun toimin kummioppilaana nuoremmalle oppilaalle. Tällä oppilaalla oli keliakia ja muistan ajatelleeni kuinka kamalaa hänellä on kun niin moni ruoka-aine on rajoitettu. Nykyään jokainen tietää mitä on gluteeni ja miten paljon vaihtoehtoja on, vaikka on keliakia tai muuten elää gluteenittomasti. Toki sairaus on aina sairaus, eikä se varmasti ole kivaa tai helppoa kenellekään!

Meillä ei koskaan ollut limsoja tai mehuja jääkaapissa ja uskon, että sen vuoksi en ole niistä kovinkaan paljoa välittänyt myöhemminkään. Muistan, kun joskus mentiin Laihialle isovanhempieni luokse ja paappani kävi hakemassa meille lapsille kellarista kylmät limonaadit. Disneylimonadit olivat suurta ja melko harvinaista herkkua tuolloin! 😀 Sain myös silloin tällöin muutaman markan mummiltani, jotta pääsin ostamaan irttareita tien toisella puolella olevasta putiikista. Karkkipussit olivat muutenkin ”hieman” pienempiä kuin nykyään! 50-100 g pussit olivat ihan perus settiä ja jokaisesta namusta nautittiin ja niitä säästettiin. Paappani oli ”hurahtanut” terveellisiin elämäntapoihin ja kuuntelin aina mielellään hänen ohjeitaan. Tapasimme juoda yhdessä aamuisin liotettuja pellavansiemeniä :D. Tapasimme myös tehdä joogaliikkeitä erilaisista kirjoista joita hän omisti. Hänellä oli tapana teipata kaksi tennispalloa yhteen, joka toimii muuten foamrollerin tavoin hierontaan. Olin siis jo lapsena kiinnostunut ”terveydestä” ja liikunnasta!

kuva: pinterest

kuva: pinterest

Aiemmin linkkaamassa artikkelissa kirjoittaja mietti päivittäisiä aterioitaan lapsuusajoilta ja aloin tehdä samaa. Aamupalaksi söin muistaakseni puuroa tai muutaman leivän, juustolla, kinkulla/lauantaimakkaralla ja kurkulla. Juomasta ei muistoja, mutta kaakao oli herkkua ja ihan perus maitoakin meillä juotiin aina aterioilla. Koulussa tuli syötyä tarjottu ruoka (söin aina) ja kotiin tullessa söin paahtoleipiä ja jugurttia välipalaksi. Kun äiti tuli töistä kotiin, söimme lämpimän aterian joka oli ihan perus ruokaa lihaa, kanaa, perunoita, riisiä, jauhelihaa. Lihan ympärillä oli aina kastike. Salaattiakin oli tarjolla. Iltapalaksi söin jälleen leipää. Leipää on siis tullut puputettua ihan kivasti nuorempana…ja myös vanhempana. Nykyään perusruokavaliooni ei kuulu leipä.

nykyinen ruokavalio

nykyinen ruokavalio

Olen toki onnelinen, että olen löytänyt hyvän ja toimivan ruokavalion. Iloinen siitä, että tiedän paljon ravinnosta ja sen vaikutuksista. Toisaalta olisi myös mahtavaa osata suhtautua ruokaan kuten lapsena ja nuorena. Ruoka oli vain ruokaa, ei sen enempää. Sitä ei tarvinut analysoida ja pohtia lähes stressaantumiseen saakka. Mulla ei ole muistikuvia, että olisin miettinyt jotain herkkuja sen kummemin. Meillä oli lauantaisin karkkipäivä ja saatoin silloin syödä yhden lauantaipussin. Söin jos teki mieli, en syönyt jos ei tehnyt. Nykyään herkkupäivänä vedellään mättöä napaan, vain koska herkkupäivä. Onneksi olen kuitenkin tullut siitäkin jo hieman eteenpäin. Toivottavasti en kuulosta nyt joltain ruokafriikilitä, joka ei mieti muuta kuin ruokaa. Halusin vaan tuoda esiin tällaisen puolen tästä kaikesta ravintohulluudesta.

IMG_5920_Fotor_Collage

ennen ja nyt

Yksi juttu täytyy vielä sanoa, vaikka minulla ei ole lapsia, enkä tiedä lapsien kasvatuksesta sen enempää, olisi hienoa, että kaikki joilla niitä lapsosia on, miettisivät kuinka perheen tavat ja vanhempien suhtautuminen ruokaan vaikuttaa ja jopa siirtyy lapsiin. Laihduttamisesta ja ravinnosta stressaaminen siirtyy melko varmasti äidiltä tyttärelle, etenkin kun nykyään tässä maailmassa on muutenkin hankala välttyä oman kehonkuvan stressaamiselta. Voin vain kuvitella kuinka haastavaa on olla nykyajan teini. Toivoisin myös, että kaikki nuoret lukijani uskaltaisivat elää lapsuuden lapsuutena ja unohtaa turhat stressaamiset omasta ulkonäöstä. Mainitsin tekstin alussa, että olin aina sopusuhtainen ja hoikka, kunnes aloin stressaamaan kaikesta mitä syön. Kroppa meni sekaisin liian tiukasta dietaamisesta ja liiallisesta treenaamisesta. Se ei siis ole sen arvoista. 🙂

Millaisia mielipiteitä herättää? Muistatteko te miten söitte lapsena ja mitä ajattelitte syömisestä?


Parempi kun olisin vaan hajuton väritön ja mauton

08.07.2014
39

Mä en yleensä välitä hirveesti jos joku on eri mieltä kun minä. Oon julistanut täälläkin, kuinka monet asiat on makuasioita ja niistä ei voi kiisteillä. Jokaisella on myös oikeus omaan mielipiteeseen. Viime aikoina, tai viime postauksien kommentteja lukiessa on tullut sellainen fiilis, että ihan mitä sä kirjoitatkaan, aina siinä on jotain väärin. Paljon lukijoita, paljon mielipiteitä. Mutta kun näitä lukee päivästä toiseen, niin tulee fiilis, että mitä hittoo oikeesti? Onko tää maapallo täynnä pelkkiä jeesustelijoita ja nipoja? 😀

10526223_10152479561669774_1769128437_o

Älkää edes kysykö mistä nuo kengät ovat  😀

Jos kirjoitan syöneeni pakastevadelmia, tulee satikutia, sillä suosittelen vadelmia lukijoille ja niistä voi saada norovirusksen tai hepatiitin. Jos kerron mitä superfoodeja käytän, on huolestuttavaa että suosittelen superfoodeja lukioilleni, enhän sentään voi olla 100% varma niiden tehosta. Voiko minkään tehosta olla? Jos kerron, että infrapunasauna on hyvä apu turvotuksen tasaamiseen, olen vastuuton, sillä infrapunasäteily on vaarallista…en tiennytkään! Kävin ottamassa huvin ja urheilun vuoksi verenkuvan ja kerroin siitä hauskana kokemuksena blogissa. Hyvä etten saanut koko suomen lääkisopiskelijoita kimppuuni. Mikä hirveä syntinen kirjoittaa vaihtoehtoisesta lääketieteestä, sillä sen toimivuudesta ei ole takeita?! Mä oon ihan tavallinen ihminen, en tiedä kaikesta kaikkea. Saatan tehdä joskus virheitä ja kirjoittaa jotain mitä en ollut miettinyt välttämättä loppuun saakka. Onko kaikkeen silti ihan pakko tarttua? Noita esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon. Pointtina se, että nykyään ei oikeesti kannata poistua sieltä kotiluolasta, jos aikoo välttää kaikkia mahdollisia riskejä tai baketeereja.

10516313_10152479565234774_59922482_o

Oon ite elänyt aina melko huoletonta elämää sen puoleen, etten hirveästi stressaa juuri yllä olevan kaltaisista jutuista. Olen myös sitä mieltä, että jos yrittää välttää kaikkia mahdollisia bakteereja, kropan immuniteetti heikkenee ja silloin juuri sairastuu helpommin ja useammin. Toki näin vanhempana oon alkanut miettiä tiettyjä juttuja ja tullut tulokseen, että ihan kaikkea ei tarvi kokeilla. Se, että kirjoitan jostain mitä olen itse käyttänyt tai tehnyt ei aina tarkoita että mainostan/suosittelen sitä. Nykyään oletetaan blogia lukiessa, että kaikki on mainostamista. Jokaisella lukijalla on kuitenkin vastuu itsestään, enkä voi rajata kirjoitusalueita niin, että pystyisin suojelemaan kaikkia. Jos kirjottaisin vain syömästäni salaatista ja salitreenistä voisi näin olla..Tai ei sittenkään, koska silloin jaan liian vaikeita liikkeitä, jota tekemällä joku voi loukata itsensä salilla! 😀

DSC02662

Mun tavoite ei ole miellyttää kaikkia, eikä se olisi edes mahdollista. Ymmärän myös, että negatiivinen kommentointi kuuluu asiaan. Tuli vaan sellainen fiilis, että pitää herätellä hieman. Kommentointi on yksi tärkeä osa bloggaamista, ja tietysti saa olla eri mieltä asioista. Pikkujuttuihin tarttuminen ja sellainen jäätävä syyllistäminen on vaan asia erikseen, josta tuskin kukaan kirjoittaja välittää.  🙂


« Vanhemmat
Uudemmat »