Aloin miettiä otsikon mukaista aihetta eräänä päivänä, kun imin kamalan makuista vihersmoothieta kiduksiini. Joskus aikoinaan ihmiset söivät selvitäkseen sitä mitä oli tarjolla. En usko, että maulla oli sen suurempaa merkitystä, oli vain saatava energiaa, jotta selvisi elossa. Nykyään syömiseen liittyy niin paljon muitakin asioita. Onko se hyvä vai huono asia?
Syöminen on nautinto, sillä hyvä ruoka on varmaan monelle se yksi parhaista tavoista rentoutua ja nauttia. Ruokailuun liittyy myös sosiaalinen kanssakäyminen; perheet syövät yhdessä, parit käyvät treffeillä syömässä ja kaveriporukat viettävät iltaa syöden. Syömisen perimmäinen tarkoitus(?), eli selviäminen on kadonnut lähes kokonaan.
Monet ihmiset syövät vain ruokaa, joka maistuu hyvälle. Ihan loogista ja itsekin tykkään, että ruokani on maukasta. Tämä on kuitenkin mennyt siihen, että monista ruoka-aineista on tullut erittäin epäterveellisiä ja jalostettuja maun kustannuksella. Meidän makunystyrät on totutettu rasvaisiin, suolaisiin ja sokerisiin makuihin ja muut maut tuntuvat lähes mauttomilta. Monet lapset syövät pienestä saakka ranskalaisia ja kalapuikkoja, jolloin salaatinlehti maistuu heidän suussaan aivan hirveälle moskalle. Monet ihmiset siis elävät syödäkseen!
Mä olen itse sellainen, että pyrin tekemään ruuastani toki maukasta, mutta mulle on melkein tärkeämpää mitä se sisältää ja millaisia ravintoaineita pureskelen kurkusta alas. Jokapäiväinen vihersmoothie ei ole hyvää, mutta kulautan sen silti alas suusta. Monet ruuat olisivat maukkaampia jos käyttäisin rasvaa ja kastikkeita niiden teossa. Toisaalta rasvaiset kastikkeet eivät edes ole mun mieleen kuin harvoin. Joskus harvoin joku ruoka voi maistua ihan skeidalle, mutta vedän sen alas, jos tulen siitä täyteen ja saan hyvää energiaa. Nykyään mietin paljon, millainen olo mulla on myös syömisen jälkeen. Kumpi on tärkeämpää, se miltä tuntuu syödessä vai se miltä tuntuu tunteja, jopa päiviä ruokailun jälkeen? En voi sanoa että salaatti on mun lempiruokaa, mutta syön sitä silti jokaisella aterialla – paljon! Enkä tosiaan tarkoita, että terveellinen ruoka olisi pahaa, ei tosiaan. Kun siihen tottuu, se on helposti maukkaampaa kuin keinotekoiset ranskalaiset. On silti olemassa hieman mauttomimpiakin juttuja, joita ei ehkä söisi ilman niiden terveysvaikutuksia.
Älkää ymmärtäkö väärin, sillä nautin myös syömisestä, hyvä ruoka on ehkä parasta mitä tiedän, mutta mulle on myös todella tärkeää, että syön elääkseni ja voin hyvin. Kun on kokenut sen olotilan mitä oikeanlaisella, riittävällä ravinnolla voi saavuttaa, ei ole enää paluuta entiseen. Moni on kysynyt neuvoja itsekurin parantamiseen, kuinka pystyisi pitää näpit erossa niistä kakuista ja kekseistä jotka kummittelee kaapissa? Mulla ei ole muita vinkkejä kuin, että miettii oloa syömisen jälkeen. Usein olo on huono sekä fyysisesti että psyykkisesti. Onko se pienen hetken nautinto sen arvoista? Enkä tarkoita, ettei koskaan saisi relata ja syödä rennommin – tottakai! Kun kokonaisuus on hallussa, mukaan mahtuu myös rennompia päiviä, kunhan niitä rennompia päiviä on huomattavasti vähemmän kuin muita. 🙂
Millaisia ajatuksia tästä herää? Syötkö sinä elääksesi vai elätkö syödäksesi?
Oon ihan samaa mieltä sun kaa, ite söin pitkään kaiken laista moskaa koska Se on vaan niin hyvää ja huonosta olosta sai kärsiä päiviä, kun suoli ei toiminut kunnolla ja olo oli muutenkin ihan kamala. Nykyään yritän katsoa ja miettiä mitä laitan suuhun ja toki niitä herkkuja menee vieläkin alas Sillon tällön ja mieli saa yliotteen kun tulee himo vaikka niihin ranskiksiin, mutta useimmiten mietin kyllä että valitsenko karkkipussin tai suklaalevyn vai voisinko mielummin ottaa pakastealtaasta vaikka tofujäätelön 🙂
Juuri näin, jos jostain tulee huono olo niin en usko että sen syöminen on sitten sen arvoista, ainkaan liian usein. Nykyään on onneksi niin paljon parempia vaihtoehtoja että valinta ei pitäisi olla kovin hankalaa! 🙂
Hei, jos saa toivoa postausaihetta, niin itseäni ainakin kiinnostaisi kuulla, millä tavalla mielestäsi useampia peräkkäisiä treenejä kannattaisi yhdistellä. Eli jos vetää esim. kaksi ryhmäliikuntaa putkeen, niin minkälaisia tuntien kannattaisi olla ja missä järjestyksessä, esim. venyttelytunti–>bodycombat, bodypump–>pilates, tms.?
Hei! Ihan hauska idea, katsotaan jos saan ideasta jotain aikaseksi! 🙂
Itsekin pyrin tasapainoilemaan noiden välissä-kuitenkin niin, että se terveellinen ruoka on oikeasti hyvää. Tottumus merkitsee ihan älyttömästi, ei moni mun läheisistä tykkää mun rakastamista raakapatukoista, mutta koska niitä on vuosikausia itse puputtanut, ne on mulle ihan älytöntä herkkua. Saatan ihan oikeasti himoita ruusukaaleja, taatelitahnaa, raakasuklaata, parskakaalta tai lihasuikaleita. Toki myös karkkeja, mutta pääasiallisesti kaikkea muuta. Oonkin tullut siihen lopputulokseen, että kun tarpeeksi kauan syö ravintorikasta ruokaa joka tekee hyvää, kroppa alkaa himoita niitä sen mukaan, mille on sillä hetkellä elimistöllä tarve.
Tein kesäkuussa päätöksen, että jos ajatus aamupalasmoothiesta (silloinen resepti oli järkyn makuista :D) puistattaa, voin vaihtaa aamupalani johonkin, joka houkuttelee, kunhan se on terveellinen. En halua tehdä elämästäni huonompaa sillä, että en nauti siitä mitä syön. Syöminen on kuitenkin monta kertaa päivässä toistuva asia, joten on hyvä, jos se on kivaa. Toiminut hyvin, ja aamiaiset (ja muut ateriat) ovat edelleenkin yhtä usein terveellisiä, mutta protskujauheista luovuin, kun ei vaan mennyt alas 😀
Tuo on niin totta, että moni asia on tottumuskysymys. Mulle esim. questbarit ovat sellaistakin herkkua että menee melkein karkista kun taas karkkia puputtavan suussa ne ei maistu kovinkaan kummoisilta.
Syömisestä tosiaan pitää nauttia, ja itse ainakin nautin siitä lähes aina. Tarkoitin, että mua ei niin haittaa jos välillä joudun syödä tai juoda jotain mikä ei oo herkkua, mutta tiedän sen tekevän hyvää!:)
moi! ootko jo tänne kirjottanu siitä, et miks syödä rasvaisia tuotteita (täysmaito, voi, …) eikä kevyt tuotteita (rasvaton maito, margariini, …)? Ois kiinnostava kuulla!
Voi olla että oon joskus aiheesta kirjoittanut, nyt en ole ihan varma. Pitää miettiä saisiko aiheesta postauksen kasaan!: )
Ehdottomasti elän syödäkseni, enkä pidä sitä laisinkaan vääränä, vaan tietyllä tapaa jopa tavoiteltavana asiana 🙂 Tällä tarkoitan lähinnä sitä että mielestäni syömisestä tulee nauttia. Meillä on vain tämä yksi elämä, ja erilaiset ruokanautinnot ovat iso osa sitä. Elämää ei kannata tuhlata syömällä väkisin jotain josta ei pidä, tai pidättäytymällä herkuista, sitä kun on myöhäistä katua jälkeenpäin.
Tällä en suinkaan vihjaa siihen että ruoasta nauttiminen olisi epäterveellisen ruoan mättämistä, vaan sitä että on ymmärrettävää hakea erilaisia makunautintoja ja pyrkiä syömään itselleen miellyttävää ruokaa. Mitä tulee tuohon että itsekurin apuna on miettiä tunnetta ja olotilaa syömisen jälkeen, niin omalla kohdallani se ei ainakaan toimi. Sen jälkeen kun olen syönyt ihania ruokia, ei se syömishetken euforia katoa, vaan olen henkisesti ja fyysisesti tyydytetty ja hyvässä olossa. Kun on täyttänyt vatsaansa lempiruoilla ja herkuilla, ei pitäisi seurata huonoa oloa eikä etenkään huonoa omatuntoa. Eri asia onkin sitten jos ahmii jatkuvasti kaikkia todella epäterveellisiä, rasvaisia ja sokerisia herkkuja niin paljon että saa vatsansa sekaisin 🙂
100% samaa mieltä MissEvilEve!!!!!!!
Moi! Hyviä pointteja tosiaan ja myös itse olen tosiaan sitä mieltä että ruuasta tulisi nauttia, ja mulle syöminen onkin yks parhaista nautinnoista. Oon vaan huomannut etten saa epäterveellisten hyvän makuisten ruokien syömisestä enää mitään kicksejä niin sanotusti. Maku voi olla hyvä jne. mutta ei sen enempää, eikä sen jälkeen ole mitenkään tyydytetty tai hyvä olo.
Mulle ei myöskään tee ongelmaa vetästä välillä jotain pahanmakuista joka kuitenkin tekee kropalle hyvää, nääkin taitaa olla niitä makuasioista, ollaan kaikki niin erilaisia! 🙂
Ensiksi, kiitos kirjoituksesta! Oli mielenkiintoista kuulla sun mielipide -vaikka se ei olekaan täysin sama kuin minulla 😉
Mun mielestä ruuan pitää olla ravintorikasta, mutta myös hyvää. Pahanmakuisen ruuan syöminen pakolla ei kuulosta järkevältä, kun asian voi tehdä niin että se on myös hyvää, tai olla syömättä sitä. Mutta se mikä on hyvää ruokaa taitaa vaihdella paljon ihmisten kesken.
Mulle taitaa olla niin, että jos ruoka on hyvää niin syön sitä, vaikka se ei olisi sitä ravintorikkainta safkaa. Itse ajattelen niin, että kunhan lautasella on vihreää, hiilareita ja protskua niin sillä mennään. Tää ei ehkä oo kaikille se paras ohje, jos on ylipainoa tai sun mielestä se ainut hyvä ruoka on pizza. Tälläiselle tavalliselle tallaajalle, joka kuitenkin treenaa niin olen kokenut sen hyväksi 🙂 Viherpirtelöiden vetäminen on tosiaan jäänyt sen takia, että ne ei ole hyviä. Pyrin saamaan kuitenkin kaikki ”aineet” kasaan, mutta niistä asioista joista oikeasti nautin.
Ruoka on myös sosiaalinen tapahtuma mulle: me syödään poikakaverin kanssa aina samaan aikaan aamupala ja päivällinen, ellei olla menossa jossain. Tää on kotoa opittu tapa: keräännytään ainakin muutaman kerran päivässä yhteen ja vaihdetaan kuulumiset. Nautin myös siitä, että kaverit kutsutaan koolle ja syödään yhdessä 🙂 Taidan siis vastata että elän syödäkseni 😀 mutta samalla syön elääkseni 😀
Kiitos taas huippuhyvistä postauksista! Tämän samaisen jutun ansiosta olen itse päässyt vihdoin ja viimein herkuista eroon, olo on vaan niin paljon loistavampi kun juo tarpeeksi vettä ja syö järkeviä asioita 🙂 Tulkoon herkut maltilla sitten joskus kuvioon kun paino lähentelee normaalilukemia. Olen tosin miettinyt sitäkin, että tarviinko niitä perinteisiä herkkuja (pullamössöövehnää, rasvaa sokeria), hyviähän ne ovat mutta se olo…
Semmonen kysymys olisi kun urheillessa joudun juomaan vettä vähintään litran per tunti. Jos en juo, tulee heikotus ja huono olo, ja tuntuu ettei saa jatkettua suoritusta. Tämä tapahtuu vaikka olisikin nesteyttänyt huolella jo ennen suoritusta. Olenko vain oppinut moisen tavan, pitäisikö siitä koittaa päästä pois? Usein tuntuu että muut urheilee rankasti vähemmälläkin vesimäärällä suorituksen aikana, ja jostain olen joskus lukenut, että hyvällä nesteytyksellä pitäis pystyä se tunti liikkumaan ilman juomista. Asiantuntijan ajatuksia tähän liittyen? 🙂
Aurinkoisia ja lämpimiä kesäpäivän jatkoja!
Moi! Jos tosiaa nesteytät jatkuvasti hyvin niin silloin pitäisi pystyä liikkumaan tunnin ilman jatkuvaa janon tunnetta. Voisitko kokeilla lisätä nesteytystä päivittäiseen juomiseen vieläkin enemmän? Muuten on aika hankala sanoa..Joskus voimakas hikoilu + liika juominen ns. huuhtelee kropasta suoloja, jolloin voi tulla huono olo. Voit kokeilla laittaa hieman laadukasta suolaa treeniveden sekaan.:)
Ne kakut ja keksit ei kummittelee siellä kaapissa, jos kukaan ei niitä sinne osta.
Mä oon tästä ihan samaa mieltä, mutta monilla se ei kuitenkaan onnistu erinäisten syiden vuoksi. 😀
Olen MissEvilEven kanssa täysin samoilla linjoilla. Jotenkin musta korostuu nykyään näissä (ruoka)keskusteluissa vain sellaiset ääripäät. Joko syöt moskaa josta tulee huono olo tai sitten syöt äärettömän puhdasta ja ”terveellistä” (fitness)ruokaa ilman kastikkeita jne. Mun mielestä tuohon väliin mahtuu aika paljon ja myös sellainen ruokavalio, joka tuottaa hyvää ja energistä oloa mutta erittäin maukkaasti.
Saatko tarpeeksi rasvoja ruastasi? Ruokailuannoksesi näyttävät ainakin kuvissa aika usein hyvin proteiini- ja hiilihydraattipitoisilta joista puuttuu rasvanlähteet. Syöt varmasti aivan riittävästi ja mielestäni annoksesi näyttävät myös hyvänmakuisilta 🙂 Moni nuori nainen ottaa esimerkkiä ruokailustasi, niin siksi arvioin, että asiasta olisi ihan ok mainita.
Samaa mieltä Jaanan kanssa. Noiden ääripäiden väliin mahtuu paljon.
Itse elän syödäkseni, mutta ruoan täytyy paitsi maistua hyvältä, myös ravita kehoa. Ja tähän elämäntapaan mahtuu muutakin kuin yksinkertaiset hiilari+proteiini+salaatti. Erilaiset keitot, padat, wokit, laatikot ym. perusruoat saa helposti muokattua omaan ruokavalioon sopivaksi. Ei sen ruoan aina tarvi olla vain polttoainetta, sen tulee olla myös nautinto!
Mielenkiintoinen postaus, tähän aiheeseen törmää nykyään paljon somen lisäksi ihan omassa elämässäkin.
Myös minä kuulun tähän ”elän syödäkseni” ryhmään, enkä silti koe syöväni pelkästään epäterveellistä moskaa, vaikka en oikeastaan koskaan valitse syödäkseni jotakin, josta en pidä. Mielestäni terveellisen ruokavalion voi kehittää itselleen myös ilman omasta mielestään pahan makuisten ruokien syömistä. Itse en esimerkiksi pidä juuri mistään erikoisemmista superfoodeista, macat ja acait jää kyllä syömättä, ja syön niiden sijasta suomalaisia, omaan makuuni sopivia marjoja. Ehkä sitten jää supervoimat saamatta, mutta hyvin olen pärjäillyt ja elänyt suhteellisen terveenä. 😉 (hieman kärjistettynä, toki ymmärrän, että et tarkoittanutkaan, että jos elää terveellisesti, on syötävä pahanmakuista, onhan makuaistikin kaikilla yksilöllinen ja mukautuvainen.)
Olen pitkään miettinyt tuota sun ruokavaliota, ja erityisesti noita aamujen viherpirtelöitä. Jos joskus innostaa, niin olisi kiinnostavaa, jos jaksaisit tehdä postauksen teidän viikottaisista ostoksista/kaupassakäynneistä. Tuota vihreää tuntuu menevän teillä aika paljon, joten olisi mielenkiintoista kuulla miten hoidatte ostokset, käyttekö kerran viikossa kaupassa ja millaisia summia teillä menee kuukaudessa/viikossa ruokaan. Ruoka on ainakin itselläni suuri menoerä joka kuukausi, ja vaikka palkkatyössä käynkin ja koen syöväni perus terveellistä kotiruokaa, en tiedä pystyisinkö itse rahallisesti panostamaan ruokaan samalla tavalla miten Sinä teet.
Moi! Mä en tosiaan meinannut että kaikki ruoka tulisi olla pahaa, ei tosiaan, vaan lähinnä että voin syödä juuri noita ns. lisätuotteita kuten acaita ja macaa vaikka ne eivät mitään herkkua olekaan. 🙂
Oon kirjoittanut kauppakassieni sisällöstä juuri pari viikkoa sitten: http://a-rou.fitfashion.fi/2014/07/14/toivepostaus-kauppakassini-sisalto/
Mahtava postaus, sai mutkin ajattelemaan asiaa. Itse rakastan terveellistä ruokaa, jopa niitä vihersmoothieitakin (maistuuko ne mukamas pahalle??) näinpä siis meillä jokaisella on erilaiset makuelämykset – ja nautinnot. Toiset rakastaa parsaa toiset hamppareita. Joku toinen saattaa kovinkin tykätä kebabista ja se on hänelle suurta herkkua, itse en voisi kuvitellakaan laittavani mitään niin pahanmakuista ruokaa suuhuni. Kuka pahaa ruokaa söisi?
Aino, voisitko kirjoittaa ensimmäisestä ryhmäliikunta-tunnistasi, kun ensimmäistä kertaa ohjasit tunnin asiakkaille. Mitä mielessäsi liikkui, kuinka valmistauduit tuntiin, mikä tunti oli kyseessä, jännittikö jne.
Moi! Voisin varmaan kirjoitella ohjaamisen alkuajoista jotain, tosin siitä on jo niin kauan että en tiedä kuinka tarkkaan muistan kaiken 😉
Kirjoitat ettet käytä ruuan valmistukseen lainkaan rasvoja. Rasvat on osa terveellistä ruokavaliota joka palvelee elämää, mm. hormonitoiminta ja aivot tarvitsevat rasvaa toimiakseen. Hyvä arvio ruokavalion terveellisyydestä onkin naisilla kuukautiset. Jos ne jäävät pois, ei meininki ole enää terveellistä vaikka lautasella siltä näyttäisi 🙂 Joten eiköhän lorauteta öljyä salaattiin niin on myös maistuvampaa 🙂
Hei! Käytän kyllä rasvoja melko reilustikin, mutta en käytä rasvaa esimerkiksi paistamiseen lainkaan. Aika hassua, että olet saanut sellaisen kuvan etten käyttäisi rasvaa?? 😀
Mielestäni terveellinen ja herkullinen ruoka eivät sulje toisiaan pois 🙂 tämä on oikeastaan myös blogini kantavana teemana! Vaikka syönkin terveellisesti, en suostu syömään mitään mikä mielestäni maistuu pahalta. Elämä on liian lyhyt siihen 😉 ja onneksi maailmaan mahtuu monia terveellisiä ruokia, jos yksi ei miellytä voi aina valita sitä toista!
~Hilla
http://makingthemostofstudentlife.blogspot.fi
Ehdottomasti elän syödäkseni! Pakko vaan sanoa, että vaikka rakastan herkkuja ja hyvää ruokaa, niin mulla kyllä tulee niistä helposti huono olo. Siksi mulla kyllä toimii toi ajattelutapa, että mietin onko jonkun herkun syöminen todella sen arvoista ja jätän välistä. Olen jutellut tästä asiasta monien kanssa ja kaikilla ei tosiaan näin ole – eihän kaikille tulee krapulaakaan ja kyse on vähän samasta asiasta. Ite oon kyllä muutenkin herkkä monille ruoka-aineille ja saan vatsakipuja milloin mistäkin. Toisaalta oon tyytyväinen, että vatsa pakottaa miettimään mitä suuhunsa laittaa 😀
Kiitos Aino spinningtunneistasi ja hyvistä tsemppilauseista! Niiden avulla Botniapyöräily loistavasti läpi kovalla loppukirillä 😀
Voi kiitos! 🙂 Ensi viikolla lähtee taas uudet musat ja sloganit 😀 😀
Heh, olen aina hieman ihmetellyt tuota, että herkkujen syömisestä tulisi jotenkin paha olo. Tottakai jos vetää kerralla aivan älyttömästi kaikkea epäterveellistä (tai miksei terveellistäkin), voi olo olla kehno, mutta tuskinpa esim. yksi jäätelötötterö kovin monelle huonoa oloa saa aikaan. Eri asia tietenkin, jos esim. allergia tai jokin sairaus aiheuttaa oireet. Henkisesti paha olo voi toki tulla vaikka omenasta, jos ruokavalio kieltää hedelmien syönnin, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko hedelmä keholle haitallinen.
Ei mulla jäätelötötterö saa huonoa oloa, mutta ei myöskään hyvää oloa, joten miksi söisin sen? Tässä korostuu aika vahvasti se, kuinka erilaisia me ollaan loppupeleissä, eikä sen perusteella voi arvostella mikä on oikein ja mikä väärin. 🙂
Itse olen ymmärtänyt sanaparin siten, että ”syön elääkseni”= ruoalla ei ole ylikorostunut rooli elämässä, mutta että syöminen ja ruokailutilanne voisivat olla myös nautintoja, osa elämää. Kun taasen ”elän syödäkseni”= tarkoittaa sitä, että elämässä ei ole muuta sisältöä, kuin syöminen, oli sitten kyse esim. ahmimishäiriöstä tai ortoreksiasta. Mutta nää on vaan mun näkemyksiä ja mielestäni toi sunkin tulkinta on hyvä, ehkä se on jopa hieman se normaalimpi tulkinta. Pitää muuten huomauttaa, että niin kauan kuin ihmiskunnalla on ollut jonkinlaista kulttuuria, niin ruoka, kuten kaikki muut elämän osa-alueet, esim. lisääntyminen tai kehon suojaaminen lämpötilaeroilta, ovat muuttuneet joksikin suuremmaksi, kuin vain perustarpeiden täyttämiseksi, eli ruoan suhteessa selviämiseksi. Ja mun mielestä tää oikeestaan vaan rikastuttaa elämää, eikä näkemykseni mukaan niin ikään tarkoita pelkästään sitä, että esim. syömisen perimmäinen tarkoitus olisi hämärtynyt!!! 😛
Samoilla linjoilla mennään! Itsekin oon parin viimeisen vuoden aikana, kun ruokavalio on muuttunu ”puhtaammaksi”, huomannut selvän eron jaksamisen ja oman hyvinvoinnin kanssa. Vaikka salaatti ei aina sillä hetkellä, kun sitä syö, maistuisi niin ihanalta verrattuna ranskalaisiin, on olo tuhat kertaa parempi salaatin syömisen kuin ranskalaisten ahmimisen jälkeen! Kaikkeen tottuu, niin myös kevyempään ruokavalioon. Lopetin itse esimerkiksi karkkien syömisen vuosi sitten vaihdon takia, eikä nykyään enää edes tee mieli syödä niitä 🙂 otin tilalle pähkinöitä, jotka aluksi maistuivat kummallisilta, mutta joita nykyisin himoitsen. Musta on lohduttava ajatus, että itseään voi ”opettaa” tykkäämään terveellisestä ruuasta! Se meinaa, että siihen pystyy kuka vaan 🙂
http://theflowmode.blogspot.com