Yritän aina painottaa kirjoituksissani, että ruokailu- ja liikuntatavat joita suosittelen ovat vain yksi mahdollisuus toimia. Minun tapani voi olla jollekin toiselle todella epäsopiva ja toimia ihan eri tavalla kuin toiselle. Koska tämä on treeniblogi, halusin kirjoittaa suvaitsevaisuuteen liittyvistä asioista ruokailujen ja treenaamisen näkökulmasta.
Myönnän, että itsekin innostun joskus hehkuttamaan jotain tapaa ja dissaamaan toista. Esimerkiksi rasvat ovat olleet viime aikoina tapetilla ja niistä voi saada aikaan melkoisen väittelyn eri koulukuntien välillä. Sama pätee eri ruokavalioihin, on paleota, superdieettiä ja karppausta. Maidoton ja viljaton on in, samoin kuin sokerin välttäminen – ainakin nyt tammikuussa. Sitten on niitä, jotka viis veisaavat dieeteistä tai erikoisruokavaliosta. He syövät ja treenavat juuri niinkuin tahtovat.
Onko tässä jotain pahaa? Mielestäni ei. Itseäni ei haittaa jos joku ei diettaa, ei haittaa myöskään jos toinen välttää hiilareita. Se on jokaisen oma valinta, mitä syö, milloin syö ja kuinka treenaa. Nykyään törmää hyvin useasti vahvoihin mielipiteisiin siitä mikä on oikein ja mikä ei. Mielipiteet on toki hyvästä ja itsekin tykkään saada erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia asioihin. Kritiikkiäkin saa tulla, kunhan siinä on edes jotain järkevää mukana. Mutta jos esim. ajatellaan erilaisia ruokavalioita, niin mitä ihmeen väliä sillä on mitä joku toinen syö tai mitä hän välttää? Miksi pitää haukkua ja dissata niitä jotka tekevät eri tavalla kuin itse?
Bloggaajien maailmassa yleensä tässä välissä vedetään esiin esikuva-kortti. Kirjoitat blogia ja olet monien esikuva. Jokainen bloggaja on kuitenkin myös ihminen, jolla on oikeus elää elämäänsä kuten tahtoo. Jos alkaa miettimään kuinka olisi täydellinen esimerkki kaikille jokaisesta kulmasta katsottuna, voisi olla aika hankala elämä. Toki bloggaajilla ja julkisuudessa olevilla henkilöillä on jonkinlainen vastuu siitä mitä kirjoittaa ja mitä asioita tuo esiin, mutta jos näitä alkaa liiaksi miettimään, myös kirjoitusaiheet ja oma persoona katoaa teksteistä hyvin nopeasti.
Tämän tekstin tarjoitus ei ole olla vastekirjoitus postaukseen tai tiettyyn kommenttiin. Olen vain mietiskellyt asiaa mielessäni viime aikoina. Toivoisin, ettei kukaan tuomitse toista liian helpolla, vaikka toisella henkilöllä olisi erilaiset aatteet tai tavat kuin itsellä. Jos tuokin bloggaaja aloittaa nyt sen maidottomat ruokavalion, niin mitä sitten? Sehän ei ole pois keneltäkään muulta, vai onko?
Vuosien bloggaamisen aikana olen oppinut mistä asioista minun ei kannata kirjoittaa. Paljon urheilevana saan heti negatiivista kommenttia niskaan jos mainitsen sanan laihdutus tai energiansaannin vähentäminen. 😀 Minähän en saa laihduttaa, koska treenaan niin paljon! Jos kertoo vain positiiviset puolet elämästään, saa kommenttia siitä että yrittää antaa itsestään liian täydellisen kuvan. Jos yrität näyttää, että sinäkin syöt joskus ihan tavallista ruokaa, jossa ei satu olemaan makrot täydellisesti suunniteltuna, olet huono esimerkki kun et syö riittävästi kasviksia…. Ymmärrätte pointin? Kukaan ei ole täydellinen ja toisten syynääminen,arvostelu ja ihmettely luo vain negatiivisuutta.
Toivoisin, että voisimme arvostelun sijaan kannustaa ja kehua toisiamme enemmän. Jos joku haluaa satsata asiaan, mikä on sinulle vähäpätöinen juttu, kehu ja tsemppaa kaveria, niin saat saman tuen varmasti takaisin joskus kun sitä itse tarvitset!
Ihanaa viikonloppua maailman parhaille lukijoille 🙂
Asiaa *peukku*
Kiitos!
Moi, tämä on niin totta, ja tän asian pohtiminen sekä ymmärtäminen olis hyvin tärkeetä meille kaikille! Kaikkia blogien lukijoita ei voi suojella, vaan jokaisen ihmisen täytyy myös itse miettiä omalla kohdallaan mikä on oma kanta asioihin, ja miten elämässään toimii. Itse karppasin kolmisen vuotta (siitä on jo pari v aikaa). Silloin tuli kyllä kommentteja laidasta laitaan… Ihmeteltiin, miksi teen niin, tuputettiin leipää, joku jopa pelotteli hengenvaarallisuudella. Itse voin tuolloinkin todella hyvin, ja olin (edelleenkin siis oon) hoikassa kunnossa. En nykyäänkään ole karppausta vastustava, ja vältän nopeita hiilihydraatteja, mutta painotan muita asioita tällä hetkellä ruokavaliossani. Kannustaisin kaikkia kuuntelemaan omaa kehoa, sitä mikä itselle sopii, ja mikä tuntuu hyvältä. Lisäksi kannustaisin lukemaan asioita monesta eri lähteestä, ja uteliaana kuulemaan erilaisten ihmisten tapoja treenata/syödä/harrastaa etc, eikä niinkään tuomitsemaan. Hyvä kirjoitus Ainolta, ja toivottavasti tulee paljon erilaisia mielipiteitä asiasta, joita me kaikki voidaan positiivisella mielellä lukea ja miettiä asioita eri näkökulmista 🙂
TODELLA hyvä kirjoitus, iso peukku! 🙂
Kiitos Heidi! 🙂
Kiitos ja hyviä pointteja tuli myös sulta 🙂
Tämä oli hyvä kirjoitus. Tänään näkemäni ihminen sai kuitenkin toisaalta pohtimaan tämän liikunta- ja syömisfanaattisen yhteiskuntamme varjopuolta ja sitä, mihin pisteeseen saakka toista saa ymmärtää ja kannustaa liikuntaan ja ravintoon liittyvissä asioissa. Näin nimittäin liikkumassa henkilön, jonka liikkumiseen ja syömiseen olisin niiiiiin mielelläni puuttunut. Jos toisen tavat liikkua ja syödä uhkaavat hänen terveyttään ja lopulta jopa henkeään, voiko niihin silloin puuttua? Kuka niihin voi puuttua? Jonkinlainen vastuu meillä nimittin kanssakulkijoistamme kuitenkin on, vaikka kuinka haluaisimme kannustaa ja nyökytellä jokaiselle dieetille ja ravintosuuntaukselle.
Meinasin kirjoittaa tekstiin että olen tätä mieltä niin kauan kun puhutaan asioista terveyden rajoissa. Se on tietenkin eri asia, jos joku alkaa näännyttää tai treenaa sairaalloisesti. Luulen että tiedän mitä tarkoitat tuolla mitä näit tänään, ja voin sanoa että asiaan on yritetty puuttua useitakin kertoja. Näissä asioissa läheisillä olisi se isoin rooli puuttua asioihin, kun aikuisten ihmisten elämään on vaikea sotkea omaa lusikkaansa ilman lupaa.
Surullista. Olisikin huippua kun kaikkia voisi auttaa jollain tapaa.
http://istillcount.blogspot.fi/?m=1
Voi nyt tuli kyllä täydellinen teksti juuri oikeaan aikaan! 😀
Suvaitsevaisuus, miten se voikaan olla niin vaikeaa? Hetki sitten piiskasin itseäni vielä henkisesti, koska en ollut liikkunut suunnitelmieni mukaan ja olin syönyt pizzaa! Kamala morkkis, sitten tulin lukemaan tätä ja jotenkin sain järjen taas mukaan. Ei mun elämä lopu yhteen ”huonoon” päivään, nyt jo vähän naurattaa aikaisemmat fiilikset, hah.
Toisaalta olen myös ylpeä itsestäni, että en oksentanut kyseistä pizzaa, olen nimittäin paranemisvaiheessa oleva bulimikko. Ja tekstin aihe antoi itselleni vähän ajateltavaa. Olen todennut, että voin kaikkein parhaiten kun syön suhteellisen terveellisesti, hirveitä sokeripommeja vältellen ja ennen kaikkea TARPEEKSI. Välillä muiden on tosi vaikea ymmärtää kuinka vaikeaa oksentamattomuus minulle on (mutta tämänkin asian suhteen on tapahtunut huomattavaa edistymistä!) ja minua inhottaa yli kaiken kun muut arvostelevat syömääni ruokaa ja sen määrää tai muuta liikuntaa.
Samalla olen myös huomannut että monet ihmiset ympärilläni ovat alkaneet syömään mahdollisimman sokerittomasti/kevyesti/terveelisesti/gluteenittomasti/raa’asti yms kaiken maailman juttuja kokeillen ja sitten siitä hehkutetaan ihan hirveästi ja dissataan kaikkia muita tapoja syödä ja liikkua. Itselle tulee fiilis että pitäiskö munkin nyt yrittää vetää jotain tosi hifistely ruokavaliolla, jättää pois se ja se ja se ja mitä vielä. Ja eihän siinä mitään, onhan se hienoa jos joku vetää esimerkiksi täysin sokerittomasti, mutta itseltäni se ei onnistu. En siis vedä mitään sokeriövereitä, mutta en koe silloin tällöin sokerin syöntiä kamalaksi synniksi.
Samalla mun täytyy myös muistuttaa että jokainen ihminen on erilainen (ja kuten sinäkin tässä postauksessa sanoit) kaikki asiat eivät toimi kaikilla. Mun täytyy keskittyä itseeni ja omiin tavoitteisiini, eli oksentelun lopettamisen KOKONAAN ja oman hyvinvointini kohentamiseen. Mä olen viimesen vuoden aikana keskittynyt kokoajan enemmän ja enemmän itseni ja kehoni kuuntelemiseen, mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei. Tämäkin on yllättävän hankala juttu mutta kehittyy onneksi kokoajan.
Siksi on esimerkiksi hienoa, jos joku lopettaa vaikka sen gluteenin syömisen ja kokee olonsa parantuneen, mutta samalla tulisi muistaa että se ei välttämättä päde kaikkiin. Jokaisella on luultavasti omat ”ongelmakohtansa” ruokailuissaan ja liikunnoissaan. Ei saa katsoa liikaa mitä muut tekee vaan sitä mitä juuri minun kannattaa tehdä ja toimiiko tämä minulla.
On kiva, että kirjoitit tästä niin muistu taas mieleen kaikki fiksut ajatukset, jotka joskus vielä tuntuu hukkuvan tonne morkkisten ja muiden vähemmän terveiden ajatusten alle. 🙂 Kiitos siitä siis, ja aivan mahtava blogi sulla, paljon asiaa ja tätä on kiva lukea!
Olet ihan oikeessa, että jokainen on erilainen ja täytyy löytää omaan elämäntilanteeseen sopiva ratkaisu. Kiva jos sait tekstistä fiiliksen jatkaa positiivisella linjalla, lähetän sulle paljon tsemppiä ja voimia paranemiseen <3
Olen samaa mieltä että suvaitsevainen pitää olla eri näkökantoja kohtaan! Allergiat, energiantarve ja -kulutus, ikä, sairaudet ja erilaiset perintötekijät tekevät meistä kaikista uniikkeja.
Olen ehkä yksi niistä, jotka hehkuttavat FitFashionin blogeissa usein maidottoman tai viljattoman ruokavalion kokeilua. Mutta kyse ei ole siitä, että yrittäisin osoittaa niiden olevan ylivoimaisia muihin ruokavalioihin nähden tai nostaa oman tietämykseni korokkeelle. Kyse on siitä, että haluan auttaa muita tiedostamaan mitä ongelmia tietyt ruoka-aineet VOIVAT aiheuttaa – nimenomaan ruoka-aineet, joiden terveyshyötyjä on hypetetty kovasti viime vuosikymmenet ja joihin ihmiset uskovat tyyliin ”kaikkihan sanoo että X on terveellistä” tai ”kaikkihan sitä syövät joka päivä, ei siitä voi olla haittaa”. Nykyiset ruokatottumukset ovat menneet siihen suuntaan, että syömme ja juomme usein liikaa sellaisia aineita, joita aiemmin ihmishistoriassa söimme vähemmän per vuorokausi. Ja evoluutio kehittyy aikas hitaasti sopeutumaan uusiin elintapoihimme. 🙂 Kun itse postailen esim. viljojen haittavaikutuksista, kyseessä on vain tarjota monille mahdollisille lukijoille ajatus kokeilla parantaako muutos omassa kehossa viihtymistä. Jos ei, niin sitten ei! Itsekin syön eri viljoja jonkin verran vaikka sen omalle keholle ni aiheuttavan helposti ilmavaivoja, turvotusta ja vatsan/suolen tuntuvan tukkoiselta. Paleo-ruokavaliota en noudata.
Postauksillani haluan kuitenkin vain auttaa muita, en olla nokikkain esim. viljojen puolestapuhujien kanssa! Postailin esimerkiksi vähän aikaa sitten joidenkien ruokien kuten viljojen, olevan mahdollisia vaikuttajia aikuisiän akneen, täällä Fit Timesin blogin puolella ( http://fittimes.fitfashion.fi/2014/01/16/kun-hapea-ottaa-vallan/ ). Yritän kirjoitella itseäni kiinnostavien asioiden puolesta/vastaan asiallisesti ja sopuisasti perustellen näkökantojani oman kokemukseni tai tieteellisten arvioiden kautta, en kärkkäästi ja halveksuen! Tässä tapauksessa perusteluna ovat joidenkien ruokien glykeeminen indeksi tai glykeeminen kuorma ja niiden aiheuttama insuliinin eritys. Jokaiselle löytyy sopivat ja sopimattomat ruokavaliot! 🙂
Yksi asia minua kiehtoo muuten todella paljon kun puhutaan erilaisita ruokavalioista. Ja siitä en ole vielä nähnyt ihan vain sille omistettua postausta. Nimittäin se, miten ruoka-aineet ovat vuorovaikutuksensa toistensa kanssa. Jonkin ruoka-aineen syöminen aiheuttaa esim. sen, ettei jonkin toisen ruoka-aineen hivenaineet imeydy kunnolla. Jos esim. syö ja juo paljon maitotuotteita joka päivä, voisiko se aiheuttaa sen ettei keho saa riittävästi jotakin hivenainetta (siksi, ettei se imeydy muusta ravinnosta kunnolla kehoon). Lisäksi minua kiinnostaa se, millaista ravintoa ihmisen ruuansulatusentsyymit ovat tottuneet pilkkomaan ja millaiset aineet kulkeutuvat kokonaan tai osittain pilkkoutumatta eteenpäin. Nämä liittyvät ihmisen evoluution joka minua jaksaa aina vain kiinnostaa! Olisi mahtavaa nähdä joku FitFashionin puolella kirjoittava tekevän näistä teemoista postauksen referoiden suht koht luotettavan tuntuisia tiedon lähteitä. Luulen, että se voisi innostaa monia lukijoita ottamaan itse lisää selvää ravitsemukseen liittyvissä asioissa 🙂
Olin kirjoittanut Fit Timesin blogin puolella kommentteihin vielä linkin tutkimukseen, joka on tehtyä aknen ja ruokavalion mahdollisesta suhteesta, ja linkin artikkeliin jossa voi lukea lisää glykeemisestä indeksistä ja glykeemisestä kuormasta. Mutta nuo kommentit eivät näy vielä. Mainitsen tästä siltä varalta että jotakuta kiinnostaa ja koska ylemmässä kommentissani vähän hehkutin perusteluiden ja lähteiden kirjoittamista. 🙂
MOnestihan juuri dissataan kaikkia erikoisruokavaliota ilman syvempää tietämystä niistä. Kaikki eivät tosiaa halua hifistellä tai laihduttaa, vaan toisilla jotkin ruoka-aineet aiheuttavat mainitsemiasi ongelmia. Sen vuoksi juuri tulisi antaa kaikille vapaus syödä ja olla syömättä mitä tahtoo. Olet löytänyt paljon mielenkiintosta faktaa, kävin lukemassa myös tuon fittimes-postauksen kommentit 🙂
voisitko kirjoittaa joskus siitä mitä mieltä sä oot näistä proteiini jauheista, aminohapoista, kreatiinia, fat burner ja kaiken maailman purkkeja mitä esi.m fitnesstukusta löytää.. että mistä tietää mikä on sopiva juuri sinulle, ja kannattaako niitä juoda/syödä.. pelkään että lihoon niistä ja saako niistä sitten oikeesti aikasemmin tuloksia tai suorituskykyä paremmaksi, lihaskasvua.. jne..
Heip! Joo mikä ettei, jonkun verran on tullutkin jo asiasta kirjoitettua, mutta laitetaan korvan taakse 🙂
Kirjoitit, että ei ole vastaus mihinkään kommenttiin, mutta pakko vastailla, kun aika paljon tuntuu kuitenkin olevan vastausta kommenttiini ruokapäiväkirjasta.
Tarkoitus ei ollut mitenkään loukata, pahoittelen, jos käytin liian kärkevää kieltä. Ethän toki itsekään kiellä, että ko. päivän ruoissa oli aika vähän kasvíksia. Toki on olemassa erilaisia ruokavalioita, mutta aika harvassa taitaa kuitenkin olla dieetit, joiden juju on vähissä kasviksissa (hedelmiä toki vältellään joissain ruokavalioissa). Kun vielä kirjoitit, että ”etten ehtinyt enää täyttää päivän kasvissaldoa. Tänään pitääkin tsempata asian kanssa”, niin tulee mielikuva, että kasvisten syönti ei tule ihan selkäytimestä. Siksi halusin kertoa pari vinkkiä, joita tiedän (sinulle tai jollekin muulle, jolle kasvisten syönti tuppaa jäämään.)
Olet kuitenkin -halusit tai et- esikuva monelle. Toki on tervettä näyttää, että esikuvakaan ei ole ”täydellinen” ja on hyvä, että tuossa ruokapostauksessakin kirjoitit, että päivän kasvissaldo jäi vähän hintsuksi. Ja vielä toki harvassa on ihmisiä, jotka kopioivat blogeista asioita yksi yhteen omaan elämäänsä, mutta usko pois, niitäkin on!
Olen uusi lukija tällä foorumilla ja muutamien ruokapostausten jälkeen minua alkoi hämmästyttämään vähäinen kasvisten määrä monilla lautasilla. Kotona mietittiin perheen parissa, että onko tämä ihan joku trendi kuntoilijoiden parissa, joka on meillä mennyt ohitse. Toivottavasti ei. 😀