MILLAISIA POSTAUKSIA TYKKÄÄN LUKEA?

18.02.2018
2

Saan aina silloin tällöin toiveita, että kertoisin mitä blogeja seuraan ja tykkään lukea. Itsekin luen mielenkiinnolla tekstejä, joissa kerrotaan omia suosikkeja, mutta koska en seuraa säännöllisesti tiettyjä blogeja tai henkilöitä, on hieman vaikeaa tehdä tällaista koontia. Mun blogien lukeminen on hieman vähentynyt ja nykyään tulee selailtua enemmän esimerkiksi instagramia, instastoryja ja snappia. Silloin kun mulla on aikaa, tykkään lueskella blogeja ja tyyli miten niitä luen, on se että selailen lähinnä erilaisia kanavia tai portaaleja ja valitsen tekstejä mielenkiinnon mukaan. Myös facebookissa tai siellä instagramissa tulee aina välillä mielenkiintoisia juttuja vastaan ja omalla kohdalla juurikin otsikko tai alkukerronta vaikuttaa paljon siihen, tuleeko teksti avattua vai ei.

Yritin miettiä, millainen on omasta mielestäni kiinnostava teksti ja ensimmäisenä tuli mieleen asiat, jotka mua ei kiinnosta. 😀 Ironista kyllä, mutta luen hyvin harvoin treenivinkkejä tai ravitsemukseen liittyviä neuvoja. Jos niitä luen, täytyy kirjoittajalla olla tietynlaista auktoriteettiä, että mun mielenkiinto herää. Mua ei hirveesti kiinnosta muoti, kauneus eikä lapsiin liittyvät jutut tai päiväkirjamaiset tekstit, ellei kirjoittaja ole mulle tuttu tyyppi tai jollain tavalla hyvin mielenkiintoinen henkilö. Reseptejä klikkailen silloin tällöin, mutta niissäkin täytyy olla jotain uutta ja erilaista, että mielenkiinto herää. Myös diipadaapa-otsikoinnit menee multa ohi, eli sellaiset ”ihana päivä”, ”näin saat ikuisen onnen”, ”tasapainoinen arki” tyyppiset setit ei oo meikän pala kakkua. 😀

Itseasiassa tiedän hyvin, millaiset aiheet mua kiinnostaa, mutta mun on vaikea selittää siitä muutamalla sanalla. Käyn paljon etenkin Fitfashionin etusivulla, sillä sen aihepiirin blogit kiinnostavat eniten. Mielestäni kyseisessä portaalissa on myös hyviä, mielenkiintoisia blogeja ja ajan hermoilla olevia kirjoittajia. Ironista jälleen, mutta koska mua kiinnostaa enemmän treeni/hyvinvointi – painotteiset blogit, niin aika vähän käyn lukemassa Indiedaysin blogeja, ellei vastaan osu mielenkiintoinen otsikko. Täällä oon lukenut eniten Linda Manuellan ja Saijiksen blogeja. Tykkään myös lukea kavereiden / tuttujen blogeja, vaikkakin ne alkavat olla aika katoava luonnonvara nykyään. 😀

Tykkään rehellisistä, kaunistelemattomista teksteistä, joissa uskalletaan kertoa oma mielipide, kuitenkaan ketään dissaamatta tai väheksymättä. Täytyy mainita, että Fit you too:n Katrilla on usein mua kiinnostavia otsikointeja ja tekstejä. Vaikka hän ei kirjoittaisi mitään älyttömän erikoista, on näissä jotain sellaista mikä erottuu. Mulle kuvituksella ei ole niin suurta roolia, vaan luen tekstejä sen aiheen vuoksi. Toki kauniit, laadukkaat kuvat ovat plussaa, mutta luultavasti lukisin tekstin vaikka siinä olisi minkälaisia kuvia. Joskus tosin kiinnostava kuva herättää mielenkiinnon, etenkin jos se stemmaa hyvin otsikon kanssa yhteen.

Yksi selkeä asia, minkä vuoksi klikkaan tekstin auki, on sen kommenttimäärä. Joissakin portaaleissa / seurantakanavissa näkyy montako kommenttia teksti on saanut ja jos niitä on paljon, herättää se mielenkiinnon. Jos taas artikkelin otsikko on erittäin huomionhakuinen ja ”huutava”, mutta komenttiboksi loistaa tyhjyyttään, kertoo se mun mielestä jo aika paljon.

Treeniaiheissa mua kiinnostaa kannanotot ja aiheet, jossa tuodaan pöytään jotain uutta, tai vähintäänkin uusi näkökulma. Kirjottajan ei tarvitse olla mun kanssa samoilla linjoilla kaikesta, mutta mua kiinnostaa lukea jotain sellaista, mitä ei voi lukea joka toisesta iltalehden klikkiotsikosta. Myös ryhmäliikuntaan liittyvät aiheet luonollisesti kiinnostaa, mutta niitä on melko vähän nykyään missään blogeissa.

Olenko siis kriittinen lukija? En tiedä, mutta jotenkin tämä blogien/somen yltäkylläisyys on aiheuttanut mulla sellaisen fiiliksen, että olen ainakin valikoivampi ja kriittisempi sen suhteen mihin aikani käytän. 😀

Olisi kiva kuulla millaiset aiheet kiinnostaa teitä eniten?

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook: TÄÄLLÄ.


MIKSI EN KILPAILE FITNEKSESSÄ

20.01.2018
2

Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun multa on kysytty oonko menossa kisaamaan fitnekseen. Välillä tuntuu, että jos treenaat paljon ja elät terveellisesti niin on jotenkin oletus, että oot menossa kisaamaan. 😀 Melkeinpä aina jos tutustun uuteen ihmiseen ja tulee ilmi mun ammatti/harrastukset, on seuraava kysymys ootko kisannut / menossa kisaamaan. Mulle on jotenkin aina ollut hyvin päivänselvä asia, että en todellakaan ole menossa. 😀 Myönnän, että kilpaileminen sopisi mun profiiliin sekä elämäntyyliin ja onhan nykyään joka toisen treeniaiheisen somevaikuttajan instagram varusteltu ii äf bee bee kirjaimilla.

Tämän postauksen tarkoitus ei ole lytätä kyseistä lajia, eikä sen harrastajia, sillä jokainen tehköön sitä mistä tykkää ja mikä on itselle tärkeää. Arvostan lajin harrastajia, sillä uskon, että lavalle nouseminen vaatii aina ”ihan kivasti” duunia ja päämäärätietoisuutta, esimerkiksi dieetin osilta. Paljon on puhuttu siitä onko laji urheilua vai ei ja itse oon sitä mieltä, että treenaaminen on tietysti urheilua siinä missä kaikki muutkin lajit, mutta tämä laji tekee poikkeuksen siinä, että kuka tahansa voi alkaa kutsua itseään kilpaurheilijaksi milloin tahansa. Ostat vaan lisenssin ja aloitat kisaamisen vailla vuosien työtä, kuten esimerkiksi muissa urheilulajeissa.

Toinen asia on toki se, miten siellä stagella pärjää vuoden treenitaustalla, mutta ehkä saitte pointista kiinni. Jos mietitään, että tyyppi joka ei ole koskaan harrastanut telinevoimistelua, päättääkin aloittaa kilpaurheilemisen sen parissa ja lyö lukkoon kisat ensi syksylle. Ei taitaisi tulla touhusta mitään muuta kuin sairaalakeikka. Hyvänä puolena tässä on toki se, että myös aikuisiällä pystyy kilpailemaan ja panostamaan lajiin, vaikka ei olisi aikaisemmin harrastanut mitään urheilua. Harrastukset ovat aina hyvä asia ja jos löytää oman intohimonsa vasta vanhempana, niin mikäs siinä!

Itse oon kilpaurheillut lapsesta aikuisiälle saakka. Urheilu ja kilpaileminen eri lajien parissa on aina määrittänyt ja rytmittänyt mun elämää, niin hyvässä kuin pahassa. En vaihtaisi noita muistoja mistään hinnasta, mutta kun 2010 vedin aerobic tennarit naulaan, olin samalla helpottunut siitä, että nyt olisi mahdollisuus elää vapaammin. Vaikka tykkään elää rutiinien mukana ja edelleenkin elän jonkun silmään ”kurinalaisesti”, mulla on kuitenkin se tieto, että oon vapaa tekemään mitä haluan, eikä 3 kk:n päässä odottavat kisat määritä kaikkea mitä teen.

En siis kaipaa elämääni sellaisia tavoitteita, että mun pitäisi päästä kilpailemaan enää. Lisäksi mä tykkään treenata suorituskyky edellä, eli vaikka myös ulkomuoto ja sen muokkaaminen on mielenkiintoista ja motivoivaa, niin silti mulle on tärkeämpää se, millaisen fiiliksen saan treenistä tai kuinka onnistun nostamaan isompia painoja tai tehdä uusia temppuja. Jos koko treenisuunnitelma menisi vain kehonmuokkaamisen näkökulmasta, en usko että se olisi mun juttu!

Viimeisenä syynä on myös kisadieetin äärimmäisyyksiin vienti. On toki upeaa nähdä millaiseen se oma keho parhaimmillaan (vai pahimmillaan?) venyy, mutta kuten tiedämme, homma on aika kaukana terveellisyydestä. Mulle on tärkeämpää olla mielummin sellaisessa ok kunnossa jatkuvasti (tai ainakin yrittää olla :D). Jos tää fitnessboomi olisi pamahtanut päälle vaikka 5 vuotta aiemmin, kun kilpailin vielä aerobicissa, olisi voinut olla suurempi mahdollisuus että olisin innostunut fitneksestä, mutta ehkä ihan hyvä että näin ei käynyt. Oon sen verran ääripäinen tyyppi, että olisin varmaan ollut just niitä ekoja joille olis iskenyt jokin metabolic damage – tyyppinen riesa. 😀

Sellaisia ajatuksia lauantaihin! Täällä on tälläkin kertaa startattu päivä polkemalla tehokkaasti 45 minuutin spinning ja muuten päivä on mennyt siivoillessa, kaupassakäydessä ja sellaisia asioita hoidellessa, joita ei ole viikolla ehtinyt! En käsitä tätä kaupassakäyntirumbaa, kun tuntuu siltä että aina on ruuat lopussa, vaikka käyn harva se päivä shoppailemassa. 😀 Nyt olis kuitenkin kaapit täytetty ja toivotaan että pärjätään edes pari päivää näillä. Ei oo helppoa kun on kaksi paljon kuluttavaa samassa taloudessa.

Mukavaa viikonloppua!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


TREENIFILOSOFIANI ENNEN VS. NYT

01.01.2018
2

Miltä näytti treeniviikkoni kolme vuotta sitten ja miltä se näyttää nykyään? Tuli kuulkaas selailtua tammikuun postauksia vuodelta 2014 ja siellä osui silmiini silloinen treeniviikkoni. Alkoi melkein hiki valua jo pelkästä määrien näkemisestä! 😀 Muistan, kuinka ihmettelin jos joku kauhisteli tai ihmetteli mun treenimääriä, nehän oli itselleni ihan peruskauraa ja normaali asia jo monen vuoden ajan. Tosin juuri vuonna 2014 aloin treenaamaan tavoitteellisemmin salilla, jolloin treenit saiavt kaivattua vaihtelua. Muistan kuinka kehityin todella nopeasti tuolloin – oi sitä aloittelevan salitreenaamisen helppoutta, ei tarvinnut kuin ottaa käsipaino käteen ja lihakset kasvoivat! 😀

Katsotaas miltä silloinen treeniviikkoni näytti:

MA: Spinning 30, Bodypump 45, Bodyattack 60′, Spinning 45′, Core 30′ 

TI: Salitreeni: ylävartalo, Bodycombat 60′, RPV 60′ 

KE: Bodyattack 45 min, Core 30′, TBC 60′, HIIT 30′ 

TO: RPV 45 + salitreeni: alavartalo, Bodystep 60′ 

PE: Body 60′, Spinning 30′, Bodypump 45′ 

LA: Spinning 45′, Body 60′, Salitreeni: pakarat 60′ 

SU: LEPO 

Kyllähän tuollainen varmaan onnistuisi edelleenkin, mutta eipä tuossa hirveesti muuta ehtinyt tehdä kuin treenata ja valmistautua seuraavaan treeniin. 😀 Loppu aika menikin kokkailuun, syömiseen tai kaupassa käyntiin, koska ruuat oli aina loppu. Tuolloin mulla oli myös vaihe, että ostin kaiken ruuan luomuna ja laitoin muutenkin ihan älyttömiä summia rahaa ruokaan. 😀 Meni viikossa 300-400 €uroa pelkkään sapuskaan, huh! Edelleen panostan mielellään ruokaan, mutta en kuitenkaan ihan noin paljon.

pötsikin oli tikissä!

Treenifilosofiani oli kuitenkin tuolloin, more is more. Täytyy kuitenkin myöntää, että tuolloin kroppani kesti kaiken tuon treenimäärän, sillä palauduin ja kehityin kuitenkin hyvin. Vuosi 2014 oli ”elämäni kunto” ja kaikki pelitti jumpasta saliin ihan mielettömän hyvin. Tässä täytyy kuitenkin ottaa huomioon myös se, että muu elämä oli myös balanssissa, mulla oli aika rento meininki työkuvioiden osilta, eikä mikään muukaan stressannut sen kummemmin. Kunhan treenasin, jumppasin ja kokkailin! 😀

Tuo edellinen kappale onkin aika tärkeä asia huomioitavaksi, sillä itselleni on ollut kasvun paikka juuri siinä, että kun elämäntilanteet muuttuu, ei välttämättä pysty jatkaa samalla tavalla juuri näiden treenitouhujen kanssa. Kaksi edellistä vuotta ovatkin olleet hieman erilaisia ja pitkään yritin vain pitää kaikki langat käsissä, vaikka stressitasot nousivat, työmäärä kaksinkertaistui ja koin isoja muutoksia henkilökohtaisessa elämässä.

Tällä hetkellä en ajattele, että enemmän olisi aina parempi, vaan panostan enemmän kokonaisuuteen. Rasitus, palautuminen ja ravinto ovat kaikki yhtä tärkeitä asioita ja mikä tärkeintä – vähemmälläkin treenillä pärjää. Maailma ei kaadu, jos treeni jää väliin tai viikkomäärä on matalampi kuin edellisellä viikolla. On paljon mukavampaa kun treenille tai jumppaa ohjaamaan lähtiessä sitä oikeen odottaa pienellä jännityksellä, kuin se että toimii vain monotoimisesti ja vetää jumppia kuin kone. Toki oon aina nauttinut ohjaamisesta, myös silloin kun ohjauksia oli määrällisesti paljon enemmän, mutta välillä oli toki hetkiä kun oli aivan totaalisen täynnä jotain tuntia, jota oli tullut vedettyä jo neljä kertaa samalla viikolla.

Välillä on kivaa haastaa itseään ja vetää määrällisesti hulluja määriä tai kauheita jumppacomboja, mutta ei enää ihan tuohon malliin, että 6 päivää viikossa, joka ikinen viikko ja vielä monen vuoden ajan. 😀 Aikansa kutakin!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


INSTAGRAMIN TREENIVIDEOT – TEKEEKÖ NIITÄ JOKU?

19.12.2017
4

Nykyään vallitsee ilmiö, että mitä kummallisempi treeni tai liike, sen enemmän huomiota se saa. Itsekin seuraan IG:ssä erilaisia tilejä, joiden tarkoitus on ilmeisesti jakaa inspiraatiota treeniin, mutta välillä tuntuu, että homma on lähtenyt keulimaan ihan kunnolla. Eilen katsoin, kun tyyppi teki vatsalihaksia olohuoneessa seisten. Katosta roikkui kuminauha (?) ja liike oli jonkin näköinen kummarrus eteenpäin. On toki siistiä, että jaetaan ideoita kotitreeneihin, mutta mitä tota..Kuinka moni oikeesti voi sanoa, että jaksaisi ripustella olkkarin kattoon kuminauhoja ja sitten vielä tekisi niillä jotain? 😀

Toinen ilmiö on nämä paritreenit, jotka kyllä kieltämättä näyttää ihan hauskoilta, mutta käytännössä? Onko siellä joku pariskunta joka punnertelee päällekkäin kotosalla illasta toiseen? Ja meinaan siis ihan oikeilla punneruksilla. Mun mielestä nuo erilaiset yhteiskyykyt ja dipit voi näyttää suht. tehokkailta, mutta tuntuvat lähinnä vaivalloisilta, koska tuntumaa ei löydy ja tasapaino meinaa vaan pettää! 😀

Tästä päästäänkin (peppu)treeniliikkeiden ihmeelliseen maailmaan! IG:tä selaillessa löydät tuhat ja yksi erilaista liikettä pakaroille. Kyseessä on kuitenkin vain lihasryhmä, joka koostuu kolmesta suhteellisen helposti aktivoitavasta lihaksesta, joten miksi niin vaikeesti?! Onko se jotenkin siistimpää roikkua pää alaspäin taljasta ja tehdä loitonnusta yhdellä jalalla, kun samat lihakset aktivoituu loitonnuslaitteessa mukavasti istuen. 😀

Oon itsekin joskus mennyt lankaan ja päättänyt kokeilla jotain hyvältä näyttävää liikettä, mennyt salille ja todennut että (a liikkeen virittämiseen menee jo itsessään niin paljon aikaa, että olisin ehtinyt kyykätä tangolla neljä tehokasta sarjaa siinä ajassa kun pääsen rimpuilemaan liikkeen pariin. b) kun viritys on valmis, tuntuu koko liikerata aivan pöljältä ja vaivalloiselta ja alkaa vain ärsyttää, että meni aikaa ja tehoja koko touhuun! 😀

Joskus perusliikkeitä on kiva höystää pienellä hifistelyllä vaihtelun vuoksi ja on toki olemassa myös erikoisempia liikkeitä, jolla saa hyvän tuntuman kohdelihakseen, mutta usein se perus on paras tässäkin asiassa. Jostain syystä tässä ravinto/treeniskenessä on vaihe, että mitä ihmeellisimmät keinot keräävät hurjasti huomiota. Kysymys kuuluu, miksi tehdä helpoista asioista mahdollisimman monimutkaisia ihan vaan väkisin? Onko se silloin jollain tavoin jännittävämpää?

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


KUNTOSALIT LIIAN KALLIITA NYKYÄÄN?

14.12.2017
15

Kuntosalimaailma on alati kasvava bisnes ja uusia saleja nousee kuin sieniä sateella. Yhtä usein niitä kuitenkin myös putoaa pois ja nykyään onkin melko haastavaa saada kasvatettua menestyvä kuntosali – tarjontaa kun on vaikka kuinka paljon. Oma kotikaupunkini Vaasa on hyvä esimerkki tästä, sillä täällä on kokoonsa nähden hyvin monta kuntosalia. Kuluttajalla on siis varaa valita aina hinnasta laatuun ja tarjontaan liittyen.

Itse väitän, että hinta ja laatu kulkevat hyvin pitkälti käsikädessä. Edullinen, parikymppiä kuussa kustantava sali voi toimia, jos harjoittelu ei ole omassa elämässä suurimmassa roolissa, vaan treeniin riittää peruskalusto, eikä ylimääräisillä asioilla, kuten esim. henk.koht palvelulla ole niin paljon merkitystä. En toki väitä, että halpa olisi aina huono, vaan lähinnä sitä, että mitä siihen hintaan kokonaisuudessaan kuuluu.

Kun Vaasaan perustettiin edullisempia saleja, lähti myös meidän saleilta jengiä halvemman hinnan perässä. Olen kuitenkin kuullut todella monilta, että kun sali vaihtui edulliseen, myös treenit loppuivat tai ainakin vähentyivät huomattavasti motivaation kadottua ympäristön vaihdon vuoksi. Kannattaako siis maksaa halvempaa hintaa asiasta jolle ei ole käyttöä, vai hieman kalliimpaa samasta asiasta, jota tulee käytettyä paljon? Alalla työskentelevällä voin sanoa, että kuntosali voi olla hyvin laaja käsite ja näitä on paljon erilaisia laidasta laitaan. Jos on joskus treenannut laadukkaassa paikassa, huomaa tämän hyvin, kun vaihtaa paikkaa vähemmän laadukkaaseen. Vaikka hampurilainen on hampurilainen niin laadussa on silti eroja, sen mukaan mistä sen ostat.

Mulle henkilökohtaisesti on aika tärkeää, että paikassa jossa treenaan on hyvät laitteet, riittävästi painoja ja muutenkin hyvä fiilis. Koska työskentelen kuntosalilla, kiinnitän huomiota myös muihin pieniin asioihin. Oma sali tuntuu tietysti parhaalta, koska se on tuttu ja turvallinen, ihmiset tuttuja jne. Aina muissa kaupungeissa vieraillessa, muistaa kuinka siisti mesta meillä täällä Vaasassa on!  (Wasa Sports Club)

Kuntosalin valintaa tehdessä asioihin vaikuttaa tietysti se, mitä palveluja tulee käyttämään. Käykö enemmän jumppailemassa, salilla vai yhdistääkö nämä kaksi? Ryhmäliikuntaa kannattaa käydä aina testaamassa, koska siinäkin on eroja yhtä paljon kuin meitä ohjaajia löytyy! Monilla saleilla on tietysti laajasti ohjaajia joista valita ja melkein aina löytyy jokaiselle joku miellyttävä tyyppi. Sitten on niitä, joita ei niin kiinnosta kuka tunnin ohjaa, kunhan ohjaa. 🙂

Valintaa tehdessä, kannattaa punnita myös lisäpalvelut ja niiden arvo omassa käytössä. Onko lastenhoitopalveluita? parkkipaikat? Haluaako käyttää paikkaa myös rentoutumiseen? Saako liittyessä ehkä saliohjelman ja opastuksen, mikä on aivan äärettömän tärkeää kun liittyjä on aloitteleva treenari. Jos vasta-alkaja ei saa alkuun opastusta, väitän että motivaatio treenin jatkuvuuteen tulee tyssäämään hyvin nopeasti, koska tuloksia ei luultavasti näy ja salille lähtö tuntuu epämiellyttävältä, koska ei tiedetä mitä siellä tehdään. Mielestäni pelkkää hintaa punnitessa tulee siis ottaa huomioon, mistä maksaa ja miten paljon nämä asiat tulevat vaikuttamaan siihen, että palvelua tulee käytettyä ja siitä saa sen mitä alunperin halusi.

Hinta, eli se minkä varaan se oma päätös usein perustuu salia valitessa, on aika monipiippuinen juttu. Oon pohtinut tätä asiaa paljon ja täytyy sanoa, että ymmärän täysin sen ettei kaikilla yksinkertaisesti ole varaa maksaa kuntosalimaksua joka kuukausi. Silti väitän, että ihmiset hassaavat rahaa paljon turhempiin asioihin, paljon helpommin. Se mikä on turhaa, on tietysti jokaisen oma päätös, mutta omaan hyvinvointiin panostaminen ei mene koskaan hukkaan. Sillä voi jopa säästää tulevaisuuden lääkekuluissa.

Miten helppoa onkaan ostaa kaupasta 60 euron vaatekappale tai käydä ravintolassa syömässä samalla hinnalla, mutta samaa hintaa kuukauden pituisesta kuntosalijäsenyydestä ei pysty maksaa. Tuo ravintolakeikka kestää kuitenkin sen pari tuntia ja hinta on sama, kuin kokonaisen kuukauden kattavassa salimaksussa. Tänä aikana ehdit kuntoilla 16 kertaa henkilökohtaisella ohjelmalla (4 x vko), käydä suihkussa/saunassa/solariumissa, juoda useat kahvit veloituksetta, makoilla hierontatuolissa tai lukea uusimmat lehdet ennen treeniä samalla kun lapsi on veloituksettomassa hoidossa ammattilaisten hoivissa. Joskus saatat saada buffee lounaan tai aamiaisen treenin kylkiäiseksi ja ryhmäliikuntaa tarjontaan lähes jokaiseen mahdolliseen kellonaikaan. Jos ei huvita treenata, voit tulla rentoutumaan salin relax-osastolle hierontatuolin ja infrapunasaunan parissa. Nämä palvelut siis esimerkiksi meidän saleilla saatavilla!

Tiedän, että olen tietysti hieman puolueellinen tässä asiassa, mutta silti olen sitä mieltä, että palvelusta jota käyttää paljon, voi myös maksaa sen arvoisen hinnan! Olisi hyvin mielenkiintoista kuulla teidän mielipiteitä asiasta ja syyt minkä perusteella valitsette kuntosalin?

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


« Vanhemmat
Uudemmat »