ENNEN/JÄLKEEN KUVISTA

Blogeissa ja somessa vallitsee buumi, jossa jaetaan paljon ennen/jälkeen kuvia ja muutoksia. Itse motivoidun hirveästi tällaisista ja musta on kiva, että nykyään kuvat eivät ole pelkästään sitä, että on laihdutettu, vaan jengi on oikeasti tehnyt työtä kehon muutoksen eteen. Kuntosalilla on painettu isoilla painoilla ja saatu muotoa kroppaan! Yhä useampi on oikeasti huomannut, että painolla ei ole sen suurempaa merkitystä ulkonäköön. Enemmän on merkitystä sillä mistä se paino koostuu. Itse käyn nykyään enää hyvin harvoin puntarilla, sillä oon aikaisemmin stressaillut siitä sen verran paljon, että en halua aiheuttaa itselleni turhaan paskaa fiilistä, jos se luku olisikin tullut muutaman numeron ylöspäin. Nykyään haen enemmänkin sellaista hyvää oloa ja fiilistä.

Kuvassa vasemmalla vuosi 2014 kun aloitin säännöllisen saliharjoittelun ja ohjasin päälle paaaaljon jumppia. Voimatasot olivat hyvät, mutta lihasmassaa mulla ei ihan hirveästi ollut, koska priorisoin enemmän matalaa rasvaprosenttia ja lihaserottuvuutta. Tuolloin jaksoin vetää hullun paljon leukoja ja yleinen kestävyyskunto sekä lihaskestävyys oli hyvällä mallilla.

Oikealla vuosi 2018 (ja eri asento 😉 ) jolloin edelleen käyn salilla suhteellisen säännöllisesti, mulla on ollut kausia kun en ole tehnyt muuta kuin ohjauksia, mutta aika ahkerasti oon kyllä jaksanut nostella painoja näiden neljän vuoden aikana. Kehitys voisi olla huomattavasti suurempi, mikäli en tekisi niin paljon aerobista, mutta suuret lihakset ei ole koskaan ollut mun päätavoite! Kyllä mulla nykyään on enemmän lihasmassaa kuin neljä vuotta sitten ja voimatasotkin hieman eri levelillä. Edelleen ohjaan jumppia, mutta määrällisesti vähemmän kuin ennen. Treenimäärät ovat siis tippuneet suunnilleen viidellä tunnilla per vko alaspäin. Enää en priorisoi matalaa rasvaprosenttia samalla tavalla ja se näkyy tietysti myös ulkonäössä. En väitä etteikö olisi kivaa olla yhtä rapsakassa kunnossa, mutta yksinkertaisesti se ei ole mulle niin tärkeää enää, että jaksaisin tehdä vaadittavan duunin. 😀

Tein tuossa taannoin pitkästä aikaa selkätreeniä meidän naisten salilla ja siellä muistui mieleen, millä painoilla treenasin kun aloitin. Tuolloin vetelin esimerkiksi ylätaljaa 35-40 kilolla kun nykyään sarjapainot on parhaimmillaan 70 kg:ssa. On siellä jotain tapahtunut. Koen, että mun kestävyyskunto on edelleen samalla mallilla, mutta esim. leuanvedot on kyllä heikommassa kunnossa, koska en ole tehnyt niitä pitkiin aikoihin (ja lisäksi painan varmaan enemmän kuin tuossa ylemmän kuvan vasemmalla :D).

Tässä toiseen suuntaan, eli ennen kesää ja sen jälkeen 😀 (oli niin siisti kesä että ei haittanut yhtään että palikat painui unholaan hetkeksi!)

Mä en kuitenkaan halua sanoa, että mikään noista kuvista olisi huonompi tai parempi kuva tai kunto. Se on ehkä surullista, että aina ajatellaan jotenkin, että ennen olin ihan paska ja nyt kaikki on hyvin kun aloin nostaa puntteja ja syödä hyvin. Kaikella on aikansa ja kehittyminen on aina siisti juttu, mutta siltikään aina ei tarvitse pyrkiä jotenkin parempaan tai yrittää olla erilainen kuin vuosi sitten. Joskus voi treenata ihan vaan koska se on kivaa, tai vetää kolme jumppaa putkeen, koska haluaa kokeilla jos se onnistuu. Elämää ei tarvitse optimoida jokaisella osa-alueella jatkuvasti! 🙂

Hyvää viikonloppua ystäväiset! 🙂

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook: TÄÄLLÄ.


AHNEUS JA ELÄMÄN SUORITTAMINEN

Oon miettinyt viime aikoina paljon elämää, suorittamista ja sellaista yletöntä asioiden haalimista. Monet meistä elää päivät läpi selviten aamusta iltaan ja odottaen aina jotain. Odotat iltaa, viikonloppua, lomamatkaa jne. On toki kiva, että on asioita joita odottaa, mutta helposti päivät, viikot ja lopulta vuodet menee ohi odottaessa aina jotain parempaa. Lisäksi odotetaan vielä sitä oikeaa hetkeä tehdä asioita joita halutaan, mutta ei uskalleta tehdä. Vielä.

Se onkin nykypäivän vitsaus, kun mikään ei tunnu riittävän. Aina voisi olla parempi, kauniimpi, timmimpi tai rikkaampi. Kun sulla on hyvä fiilis, niin oota vaan kun hyppäät hetkeksi somen maailmaan ja oot taas siinä pisteessä, missä mikään ei tunnu olevan tarpeeksi tai riittävästi.

Me eletään jonkinlaisessa kuvien sokaisemassa maailmassa. Mä mietin tätä tänään, että kun selailee kuvia somessa, törmää usein siihen fiilikseen, ettei ole tarpeeksi hyvä/kaunis/hoikka/lihaksikas/u name it sellaisena kuin on. Mutta hei, kuinka usein tätä tapahtuu normaalissa elämässä? Törmäiletkö päivän aikana jatkuvasti toista upeammin viilattuihin kroppiin ja kasvoihin, vai olisiko siinä some-illuusiossa sittenkin jotain perää? Me tiedetään, että monet kuvat ovat illuusiota, mutta silti aivot uskoo helpommin sitä mitä näkee. Enkä tarkoita pelkkää ulkonäköä, sillä tietynlainen jatkuva unelmien tavoittelu ja menestymisen hypettäminen tulee ainakin mun silmille vähän liian usein.

Onko se sitten sen onnellisen elämän salaisuus? Panostaa kaikki menestymiseen, kehittymiseen ja paremmaksi tulemiseen? Myönnän itsekin, että toki silloin on hyvä fiilis kun saa asioita aikaiseksi, saavuttaa jotain tavoitteita tai ylittää itsensä. Noissa höyryissä on usein todella hyvä fiilis, mutta sitten toisaalta, kun aina ei vaan jaksaisi jahdata unelmia tai olla superihminen. Silloin iskee sitten se toinen ääripää, kun tunteekin itsensä riittämättömäksi, koska ei vaan saa riittävästi motivaatiota paremmasta perämisestä tai isommasta rahapussista.

Saavuttaminen ja raha tekee myös ahneeksi. Sitä tottuu siihen, että rahaa riittää mihin tahtoo ja siitä fiiliksestä ei halua luopua. Tuo piirre johtaa taas helposti työnarkomaniaan ja itsensä loppuun polttamiseen. Havahduin jälleen kerran itsekin siihen, että tässä on ehkä vähän liian monta juttua meneillään samaan aikaan ja oli aika priorisoida asioita. On siistiä että on töitä, mutta on ihan ok myös kieltäytyä työtehtävistä välillä. Raha ei lopulta tee onnelliseksi. Se, että sitä on riittävästi normaaliin elämäntyyliin on toki elämää helpottava juttu, mutta enemmän rahaa ei tarkoita enemmän onnea.

Kaikkeen turtuu, myös siihen että voit ostaa mitä milloin tahdotkin. Kun miettii, millaista työtä haluaa elämässään tehdä, kannattaakin miettiä työn mieluisuutta mielummin kuin sitä paljonko siitä tienaa. Työssä vietetään sen verran suuri aika omasta elämästä, että se paksu lompakko ei paljoa lämmitä siinä vaiheessa kun joka aamu ahdistaa lähteä töihin.

En tiedä saitteko tästä tekstistä kiinni, mutta halusin ravistella ajattelemaan hieman boksin ulkopuolelle. Oon ennenkin kirjoittanut tästä, mutta jos mietit hetkiä kun olit onnellinen tai iloinen, harvoin mieleen tulee esimerkiksi se työviikko kun painoit ylitöitä päivästä toiseen, tai se hetki kun olit treenannut 20 tuntia yhden viikon aikana? Yleensä ne hetket, jotka muistuu mieleen, onkin jotain ihan tavallisia juttuja, joita ei välttämättä osaa arvostaa kaiken saavuttamisen huumassa. Näin ainakin itselläni on. 🙂

PS. Meikkasin näitä kuvia varten ja olin juuri käynyt kampaajalla, minkä vuoksi hiukset olivat kerrankin nätisti! En siis todellisuudessa pyöri päivästä toiseen helmat leimuten, hiukset hienosti letitettynä. 😀

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook: TÄÄLLÄ.


MITEN ME TAVATTIIN?

Moikka! Se olisi jälleen uusi viikko ja tällä kertaa vähän erilainen maanantai, sillä mulla on tänään synttärit! 🙂 Vietettiin kuitenkin synttäreitä jo viikonloppuna ja kävin viihteelläkin piiiitkästä aikaa ja nyt muistan taas miksi käyn niin harvoin. 😀 Ihan hauskaa vaihteluahan tuo on, mutta voi jestas kun on taas raskasta kaikki tänään. Odotan vaan, että olis jo ilta ja päivä paketissa, hah! Synttäreiden kunniaksi ajattelin postailla vähän erilaista settiä tänään. Oon pitänyt aina yksityiselämän suhteellisen pienenä osana blogia, koska se ei varsinaisesti liity aihepiiriin, mutta usein nämä erilaiset tekstit on ollut tykättyjä, joten ajattelin kertoa hieman, miten me tavattiin mun miehen kanssa.

Ollaan tallattu yhteisiä polkuja kohta 8 kuukauden ajan ja oon tällä hetkellä tosi onnellinen, että silloin kesän lopulla tavattiin. Sitähän monesti sanotaan, että asiat tapahtuu kun sitä vähiten odottaa ja niinhän se meni tälläkin kertaa. Oon täälläkin kertonut, että siihen aikaan saatoin olla vähän pettynyt kokonaan tuohon toiseen sukupuoleen huonojen kokemuksien vuoksi. Tuolloin olin myös palaamassa takaisin töihin pitkän kesäloman jälkeen ja ajattelin lähinnä keskittyä töihin ja siihen että saisin treenit takaisin rutiiniksi sairastelun jäljiltä.

Yhtenä aamuna selailin tuttuun tapaan someani läpi ja instagrammin directiin oli tullut viesti, tai siis komentti mun tarinaan ja se oli Villeltä. Hän oli kommentoinut erästä tv sarjaa, jota oltiin molemmat katsottu. 😀 Me ei tunnettu ennestään, mutta tiesin tyypin saliltamme, joten vastasin ja siitä alkoi sitten tekstailu. Tekstailtiin viikonlopun yli ja hän pyysi mua lopulta kävelylle, jonne suostuin lähtemään. 😀 Hän ehdotti, että voisi tulla tänne missä asun ja mennään sitten kävelylle tästä.

Myöhemmin ollaan juteltu asiasta ja kun hän oli aikaisemmin vihjaillut/kysynyt, että tykkäänkö käydä jätskillä, niin mä olin alkanut selittämään Lohilo – jäätelöistä jotain. 😀 Perus settiä meikäläiseltä, aina terveyshommat takaraivossa.

Tuo kävelylenkki kesti aika pitkään, jonka jälkeen keitin meille vielä iltateet ja väsäilin smoothiet. Muistan, että hommasta jäi hyvä fiilis ja sen jälkeen ollaankin pidetty yhtä aika tiiviisti. Heti pari päivää ensitreffien jälkeen mentiin treenaamaan yhdessä ja yhteiset asiat ja mielenkiinnot onkin ollut mun mielestä yksi meidän suhteen vahvuuksia. On helpompaa, kun toinen ymmärtää näitä asioita, jotka on mulle kuitenkin tosi iso osa elämää ihan vaan jo ammatinkin vuoksi. Lisäksi oon oppinut treenaamisesta paljon, vaikka mä oon se jolla on enemmän koulutusta alalta. Tää koko somen parissa työskentely on tietysti ollut miehelle aika uutta ja ymmärän, ettei varmaan ole aina helppoa kun toinen on aina kuvaamassa kaiken ja jakaa paljon omasta elämästä tuhansille ihmisille, mutta hyvin se on jaksanut ja tukenut. 🙂

Toki meillä on muutakin yhteisiä juttuja kuin treeni ja siihen liittyvä elämä ja oonkin oppinut tietynlaista tasapainoa ja rentoutta elämään tässä viime kuukausien aikana. Oon sitä mieltä, että tasapaino ja se rauha itsensä kanssa pitää löytää ihan itse, eikä muiden ihmisten kautta, mutta kyllä asioista keskustelu ja toisen tuki on myös tärkeetä.

Huh, tuntuu jopa pelottavalta jakaa näinkin henkilökohtaisia asioita avoimesti, mutta tässä tällainen tiivistetty tarina siitä miten tämä meidän juttu alkoi. Ollaan tosi onnellisia yhdessä ja näin jälkeenpäin voi taas sanoa, että everything happens for a reason. 🙂

Synttäreideni kunniaksi pistin myös mun LEAN&TONED – valmennuksen alennukseen! Tarjous on voimassa huomiseen 6.3 kl 12:00 saakka.

L&T-valmennus koostuu siis kolmesta syklistä joista jokaisella on oma tärkeä roolinsa. Kaikkia kortteja ei siis lyödä pöytään heti ensimmäisestä päivästä saakka, vaan esimerkiksi ruokamäärät ovat sellaisia, että niistä pystyy kiristää 13 viikon aikana, jolloin aineenvaihdunta pysyy käynnissä tehokkaasti ja kehitys on nousujohteista. Valmennuksen ruokavaliossa on nyt myös kasvisruokavalio! Myös treenit on suunniteltu niin, että tehoja tulee mukaan mitä pidemmälle päästään ja kroppa ei totu heti yhteen ja samaan. Treenejä ei tehdä ylenpalttisesti, vaan treenataan fiksusti mutta tehokkaasti. Lepopäivillä ja palautumisella on myös oma roolinsa ja nekin on ohjeistettu valmennuksessa niin, että tiedät tasantarkkaan koska pitää levätä ja koska treenata! 😀

Tämä ei ole pikalaihdutusohjelma, enkä lupaa kuuta taivaalta, mutta jos haluat selkeät hyvät ohjeet ja kehittää kehostasi ja olostasi voimakkaan, kiinteän ja energisen niin silloin tämä on sulle. Tuloksien eteen ei tarvitse kärsiä ja pistää koko elämää peliin 13 viikon ajaksi, mutta toki tämäkin vaatii suunnitelmallisuutta ja sitä että noudattaa ohjeita. Olen huomannut, että useimmiten on melkein hankalampaa olla treenaamatta liikaa kuin treenata sopivasti. Joskus tällainen suunnitelma voi olla hyvä herätys siihen, että vähempikin riittää. 🙂

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook: TÄÄLLÄ.


NÄISTÄ PIIRTEISTÄ HALUAISIN EROON!

Kaikilla meillä on varmasti sellaisia puolia ja piirteitä, joista voisi mielellään luopua. Monestihan sitä tiedostaa käyttäytyvänsä typerästi tai toistavansa taas sitä huonoa tapaa. No ei oo aina helppoa, etenkään kun on vaikeeta. Mä oon tietoisesti pyrkinyt muuttamaan joitakin todella vahvoja ajatusmalleja, jotka ovat jopa hallinneet elämääni. Silti tiedostan edelleen että jotkut jutut tulevat sieltä syvältä takaraivosta.

Ennakkoluulot – Mulla on tosi vahvat ennakkoluulot asioista ja oon todella huono kokeilemaan jotain uutta. Tämä heijastuu esimerkiksi mulle tärkeisiin asioihin, kuten treenaamiseen. En esimerkiksi mielellään tuhlaa aikaani kokeilemalla jotain uutta treeniä, koska mulla ei ole varmuutta sen tehokkuudesta. 😀 Erilaiset tavat pinttyvät meikäläiseen kuin liima ja pidän mielummin kiinni siitä hyväksi havaitusta kuin kokeilisin uutta. Tässä on se hauska puoli, että joissain asioissa olenkin ihan päinvastainen ja spontaani. En mieti hirveästi päätöksiä, vaan saatan toimia hetken mielijohteesta, mistä päästäänkin seuraavaan aiheeseen…

Tuhlaaminen – Olen erittäin huono säästämään rahaa ja koska olen tottunut siihen, että ostan sitä mitä tarvitsen/haluan, on tästä jotenkin todella vaikea päästä eroon. Toisaalta ajattelen, että mihin niitä rahoja pitää aina säästellä, mielummin ”nauttii” nyt kuin kituuttelee eteenpäin. Tähänkin olisi varmasti jokin kultainen keskitie olemassa, mutta minkäs teet..

Itseltä vaatiminen – En tiedä mikä siinä on, mutta edelleen huomaan vaativani itseltäni välillä kohtuuttoman paljon. En esimerkiksi koskaan vaatisi keneltäkään muulta samaa, mutta kun kyseessä olen minä itse, ajattelen jotenkin niin, että oon superihminen joka toimii sitä tehokkaammin mitä enemmän rautoja on tulessa. Tämähän on tullut pitkään ilmi esimerkiksi treenaamisessa. Tiedän varsin hyvin, että vähempikin riittäisi, mutta jotenkin sitä on niin hemmetin vaikea ottaa käytäntöön, kun on tottunut siihen, että treenejä kertyy useampi päivään, monena päivänä viikossa. Eteenpäin olen tullut tämän kanssa, mutta jos multa jää jokin suunniteltu treeni tekemättä, niin kyllähän se ottaa pannuun ja isosti.

Stressaaminen – En tiedä milloin musta on tullut stressaaja, mutta haluan pitää langat käsissäni ja etenkin työasioista tulee stressattua ihan liikaakin nykyään. Saatan herätä yöllä miettimään, että oonkohan nyt varmasti muistanut hoitaa kaiken ajoissa. Heti jos joku huomauttaa asiasta, jota en ole tehnyt, tulee välittömästi huono fiilis ja siksi varmaan pyrinkin tekemään liikaa niin paljon. Olin nuorempana hyvin paljon rennompi, eikä mua kiinnostanut paljoakaan jos jokin vähän jäi roikkumaan. 😀

Loppuun vielä pieni sananen Inspiration Blog Awardseista! En ole hetkeen ollut ehdolla ja nyt ajattelin että tällaisen yleisöäänestyksen kautta olisi siistiä päästä mukaan. Kategorioita on kymmennen ja itse kokisin sopivani parhaiten tuohon ”energisin” – kategoriaan. Jos oot siis joskus saanut täältä energiaa tai motivaatiota terveellisiin elämäntapoihin, olisin superkiitollinen jos jaksaisit äänestää meikäläistä. 🙂 Voit halutessasi osallistua myös gaalalippujen arvontaan, nuo tapahtumat ovat aina olleet mukavia iltoja!

Äänestämään pääset täältä!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook: TÄÄLLÄ.


TREENAAMISEN HYÖDYT VS. HAITAT

Kaikki tietävät, että liikunnalla on lukuisia terveyshyötyjä ja vaikuttaa se positiivisesti myös yleisfiilikseen sekä mielialaan. Itse koen, että etenkin tähän aikaan vuodesta liikunnalla on todella paljon merkitystä omaan jaksamiseen. Työni vuoksi, mun on onneksi pakko lähteä sinne salille ja joka kerta kun jumpat on takana, kiitän siitä, että lähdin, koska se olo on vaan parasta. 🙂

Monesti kun jostain asiasta saadaan positiivisia vaikutuksia, on vaarana että sitä aletaankin tehdä liikaa. Tällöin positiiviset vaikutukset vaihtuvatkin päinvastaiseksi ja ajattelin summata alle hieman tällaisia juttuja. Kohtuudella käytettynä saat positiivisen vaikutuksen, liiallisena taas negatiivisen.

Uni & unen laatu paranee, kun liikkuu säännöllisesti. Nukahtaminen helpottuu ja uni on usein syvempää ja laadukkaampaa. Kun treenimäärät/treenitehot paukkuvat liian kovilla, käykin päinvastoin. Nukahtaminen vaikeutuu, uni häiriintyy ja usein esiintyy aamuyöllä kl. 3-5 välillä heräilyä. 

Kun treenaa sopivasti, energiatasot ovat hyvät ja jaksaminen paranee. Muisti pelaa ja muutenkin olo on skarpimpi. Arjen haasteet sujuvat helpommin, motivaatio nousee ja saa helposti asioita hoidettua. Kun liikuntamäärät paukkuvat liian kovilla, käy taas päin vastoin; muisti pätkii, hajamielinen fiilis on kaverina 24/7, väsyttää ja motivaatio puuttuu kokonaan, on vaikea saada mitään aikaiseksi.

Aineenvaihdunta paranee, kehonkoostumus muuttuu kiinteämmäksi, kun treenataan fiksusti, tehokkaasti ja kohtuudella. Tässä hommassa enemmän ei ole enemmän, sillä usein liikaa ja liian kovaa treenatessa käykin juuri toisella tavalla – Keho on pöhöttynyt ja nesteinen, rasva ei pala ja aineenvaihdunta jämähtää säästöliekille. Kroppa on fiksu ja kun se vedetään liian koville, se vetää jarrut pohjaan ja säästää energian (vain) pakollisille elintoiminnoille.

Säännöllisesti harrastettuna liikunta nuorentaa. Se parantaa ihon, hiusten ja nivelien kuntoa, mutta liiallisina määrinä liikunta on todella tehokas vanhentaja. Jos liialliseen liikuntaan liittää yhteen vähäisen energiansaannin niin tuloksena on ohuet katkeilevat hiukset, kuiva ja löysä iho sekä väsynyt olemus.

Liikunnan harrastaminen on myös todella hyvä tapa tutustua uusiin ihmisiin ja saada ystäviä. Kenties sitä löytää kumppanin salilta tai lenkkipolulta. Mikäs sen parempaa! Kun treenimäärät kasvavat korkeiksi ja treenistä tulee se ainoa tärkeä asia, kuolee ystävyys-suhteet ja muutkin suhteet helposti. Liikunta voi olla samanlainen addiktio kuin mikä tahansa, mutta koska se ajatellaan nyky-yhteiskunnassa positiivisena asiana, on sen taakse helppo piiloutua ja pistää se aina ja kaiken edelle. 

Liikunnan on sanottu olevan jopa tehokkaampi lääke masennukseen kuin lääkkeet ja kukaan ei varmaan voi väheksyä treenin aiheuttamaa mielihyvää ja fiiliksen nousua. Kun treenimäärät ovat liian kovat tai treenitehot liian kovilla pitkään, voi liikunta aiheuttaa jopa masennuksen kaltaisia oireita. Ylirasituksen/ylikunnon oireisiin kuuluu mm. mielialojen heittelyä, itkettää ja vituttaa ilman syytä. Asioita on melkein mahdoton saada aikaseksi, joka turhauttaa vielä enemmän. Usein tällaisessa tilanteessa ajatellaan, että liikunta auttaa tähän fiilikseen, jolloin ikävä oravanpyörä on valmis. 

Tuleeko teille vielä jotain muuta mieleen? 🙂

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook: TÄÄLLÄ.