Oon kertonut, että olen (valitettavasti) käynyt läpi vaiheen, jolloin vedin itseni liian tiukille ja sain diagnoosiksi ylirasitustilan. Monien mielestä tämä oli varmasti vain ajan kysymys, sillä mun menohan oli ollut treenien osilta aika hurjaa jo yli kymmenen vuoden ajan ennen diagnoosia. Olen siedättänyt kroppani jaksamaan aika suuria määriä teholiikuntaa, mutta se ei tietenkään poista faktaa, että palautumista tarvittaisiin.
Kun aloitin ohjaamaan ryhmäliikuntaa, oli taustalla kilpaurheilu-ura ja alussa siis sekä kilpailin että ohjasin tunteja. Treenejä ja liikuntaa tuli tuolloin jo todella paljon. Muistan kun joskus meidän treenit kestivät jopa 4-6 tuntia ja niiden välissä kävin vielä vetämässä jonkun spinningin tai jumpan! 😀
Olen aina kokenut palautuvani todella nopeasti ja viime kesällä tehdyssä geenitestissä sain tästä jopa ihan faktaa, sillä testin mukaan harjoittelun jälkeinen palautumisnopeuteni on huomattavasti keskivertoa nopeampaa.
Perimän perusteella meitsillä on ollut hyvät lähtökohdat tällaiseen työhön ja intohimoon, sillä olen lähes aina treenannut omia juttuja myös ohjauksien lisänä, joka on tietysti pistänyt palautumiskapasiteetin entistä kovemmalle. Vuodesta 2006 aloitin ohjaamisen ja siitä saakka olen siis treenannut paljon ja kovaa jatkuvaan tahtiin ja seinä tuli lopulta vastaan 2016 vuoden joulukuussa. Liikuntaa oon harrastanut kuitenkin ihan pienestä lapsesta saakka.
Näin jälkiviisaana olen sataprosenttisen varma, että ylikunto pääsi valoilleen lopulta psyykkisen stressin vuoksi. Ärsyttävintä oli tuolloin se, että en kokenut mitään ongelmia treenaamisessa, jaksoin suunnilleen samalla tavalla kuten ennenkin, mutta korvien välissä oli eniten ongelmia, sillä takana oli todella raskas syksy ja koko elämä oli heittänyt kuperkeikkaa.
Palauduin lopulta hyvinkin nopeasti, sillä vain 3 viikon jälkeen olin takaisin töissä. Tärkeintä oli se, että olin saanut hetken aikaa hengähtää ilman aikatauluja ja stressiä. Itse asiassa mua auttoi paljon se, että pääsin takaisin arkeen kiinni. Tämänkään jälkeen mulla ei ollut ongelmia treenaamisessa tai palautumisessa, mutta kroppa ilmoitteli muilla tavoin vielä koko kevään ajan esimerkiksi erikoisilla vatsavaivoilla joita en ollut kokenut aiemmin. Myös aineenvaihdunta toimi hitaammin ja keho keräsi helpommin rasvaa, vaikka söin aivan kuten ennenkin. Kesällä 2017 tuli uusi takaisku kun treenasin kipeänä ihan sairaalakuntoon saakka, joten loppujen lopuksi kokonaisvaltaiseen palautumiseen taisi mennä vuoden verran.
Tällä hetkellä tunnen olevani täysin voimissani, eikä ongelmia ole ollut pitkiin aikoihin. Asiasta viisastuneena, osaan tasapainottaa elämäni hieman paremmin kuin ennen. Jos elää stressaavaa aikaa, on ihan turhaa rasittaa kehoa entistä enemmän kovatehoisella liikunnalla liian usein. Liikuntaa ei tarvitse lopettaa, mutta tehojen säätelyllä, riittävällä palautumisella ja ruokavaliolla pystytään välttämään tila, jossa se seinä tulee kokonaan vastaan. Omalla kohdalla liikunta on aina ollut keino purkaa stressiä, joten sen vuoksi en osannut hellittää ajoissa.
Ylirasituksen oireet voivat olla hyvin moninaisia. Kannattaa huomioida myös, että myös täysin vastakkaiset oireet voivat viestiä samasta ongelmasta, esimerkiksi toisilla ruokahalu kasvaa, kun toisilla se voi kadota täysin. Usein kehon lämmönsäätelyn muutokset ovat usein merkki siitä, että kaikki ei ole ihan kunnossa. Tämä voi johtaa todella runsaaseen hikoiluun tai sitten tilanteeseen jossa ei meinaa hikoilla millään vaikka treenaisi kovaakin. Autonominen hermosto vastaa kehon tahdosta riippumattomista toiminnoista eli säätelee ruoansulatusta, rauhasia ja esim. edellä mainittua lämmönsäätelyä. Ongelmat näillä alueilla voivat viestiä siitä, että hermosto ei ole päässyt palautumaan riittävästi. Uniongelmat, etenkin yöheräily on myös jo aika varma merkki liiallisesta psyykkisestä tai fyysisestä stressistä ja siihen kannattaa reagoida ajoissa!
TÄSSÄ VIELÄ CHECK-LIST OIREISTA JOTKA VOIVAT JOHTUA YLIRASITUKSESTA:
1. Treenihaluttomuus
On luonnollista, ettei treeni aina maistu, mutta jos harjoittelu tuntuu jatkuvasti hankalalta, on hyvä pysähtyä ja miettiä, mistä on kyse.
– Jos treeni tuntuu tökkivän vain vaikka harjoituksen alussa tai lopussa, ei kannata huolestua, mutta jos koko ajan tuntuu ikävältä, on siellä jokin ongelma.
2. Unettomuus tai jatkuva uneliaisuus
Ylikuormitus saattaa oireilla jo alkuvaiheessa unihäiriöinä. Toiset kärsivät unettomuudesta, nukkuvat koiranunta tai heräilevät öisin, toisia taas väsyttäisi jatkuvasti. Uni onkin hyvä indikaattori palautumista tutkittaessa.
3. Ruokahaluttomuus tai jatkuva nälkä
Ylivirittyneisyys saattaa aiheuttaa myös ongelmia nälänsäätelyssä. Usein ongelmat ilmenevät ruokahaluttomuutena, mutta joskus myös jatkuva nälkä saattaa olla merkki ylikuormituksesta.
4. Vatsavaivat tai muut stressioireet
Monet meistä stressaavat mahallaan, ja koska stressi liittyy ylikuormitustilan syntymiseen lähes aina, vatsavaivat ja muut stressioireet voivat liittyä ylikuormitustilaan.
5. Yleinen sairauden tunne tai infektiokierre
Kun keho ylikuormittuu, immuniteetti laskee, ja seurauksena saattaa olla jatkuva sairastelu tai yleinen sairauden tunne.
6. Jatkuvasti koholla oleva syke
Syke saattaa nousta monen asian seurauksena. Sitä voivat nostaa muun muassa huonosti nukuttu yö, alkoholi, alkava flunssa tai ihan vain mielipaha.
– Jos syke kuitenkin on jatkuvasti kohollaan tai se nousee harjoituksissa aiempaa herkemmin, se saattaa kertoa myös ylikuormituksesta.
7. Hormonitoiminnan häiriöt
Myös hormonitoiminta voi häiriintyä ylikunnon seurauksena.
– Tämä saattaa näkyä naisilla kuukautishäiriöinä ja miehillä esimerkiksi haluttomuutena tai voimanpuutteena.
Myös luuston murtuma-alttius voi pitkällä aikavälillä lisääntyä estrogeenitason alenemisen seurauksena.
8. Psyykkiset oireet
Fyysisten oireiden rinnalla ylikuormitus aiheuttaa usein henkisiä oireita, kuten flegmaattista tai väsynyttä oloa ja yleistä vireystilan laskua.
– Joskus voi olla myös ihan masennusoireita, joita ei välttämättä osata pukea sanoiksi.
instagram: ainorouhiainen
snapchat: ainopaino
