REALITY CHECK – ASIAT JOITA EI SOMESSA NÄE

Somesta ja sen vaikutuksista kirjoitetaan paljon ja itselle tämä on aina mielenkiintoinen aihe, sillä työskentelen myös somessa. Musta tuntuu, että sosiaalinen media vaikuttaa meihin kokoajan enemmän ja enemmän, eikä aina vain positiivisesti.

Muutamia vuosia sitten mua nauratti, kun jotkut ihmiset pohtivat ja stressasivat ihan hirveästi sitä mistä kukin tykkää somessa. Mietittiin kuka tykkää omista kuvista ja minkä takia joku ei tykkää. Mulle tykkäämiset eivät olleet mitenkään ”big deal” enkä ajatellut kovinkaan paljon millaista sisältöä pitäisi tai kannattaisi postata esimerkiksi instagramiin. Tänä päivänä asiat ovat kuitenkin eri tavalla. Sosiaalinen media vaikuttaa ihan hirveästi meidän elämään, ajatuksiin, tuntemuksiin ja fiilikseen.

Monesti syytetään somea ja mediaa sen luomista paineista, mutta harvoin ajatellaan, että me itse vaikutetaan ihan hirveästi siihen, millaiset asiat ovat pinnalla ja millaiset kuvat ovat suosittuja. Niillä tykkäämisillä ja tykkäämättä jättämisillä on nimittäin suuri merkitys tähän kaikkeen.

On ihan selvää, että tietynlaiset julkaisut keräävät helpommin huomiota. Mun alalla ne ovat kehosta tai pakaroista otetut vähäpukeiset kuvat. Vähäpukeiset kuvat ovat ylipäätään nykypäivänä ihan normikauraa, eikä ole mitenkään erikoista että jengi postailee pikkarikuvia someen. 😀 Jotenkin ihan älytöntä, mutta kai silti nykypäivää. Suositut tilit ja kuvat määrittävät paljon sitä mitä iskeytyy meidän verkkokalvoille ja edesauttaa sitä, mitä ihmiset tuottavat tileillään. Tämä on siis oravanpyörä jota kannattaa itsekin miettiä. Sun toiminta on myös tavallaan äänestämistä sen eteen mitä siellä somessa näkyy ja menestyy.

Paljon puhutaan siitä, ettei some ole todellisuus, mutta siltikin on vaikea ymmärtää mitä kaikkea niiden kuvien takana tai niiden lisäksi tapahtuu. On ihan luonnollista jakaa hyviä ja kivoja asioita ja jättää ne tylsät, negatiivisemmat asiat julkaisematta. Aloin miettiä myös omaa some-käyttäytymistäni ja tässä on esimerkiksi ihan tavallisen lauantain tarina kuvina:

Mielikuva: Aikaisin aamusta muokkailen spinning-tunnin listaa ja lähden hyvillä fiiliksillä ohjaamaan tuntia! Tunnin jälkeen syön pari sisun uutta suolasalmiakkia, kurvaan lidlin kautta hakemassa kauraleipiä.

Todellisuus: Nukun todella huonosti, jonka vuoksi herään aikaisin ja tämän vuoksi mulla on aikaa muokata spinningin listaa. Väsy painaa ja olo on hieman puolikuntoinen, mutta lähden silti töihin. Jumppa sujuu hyvin, mutta ääni lähti melkein kokonaan ja olo on hieman voimaton.

Löydän autosta viime viikonloppuna ostetut sisut, jotka olivat todella hyviä. En syö yhtäkään, mutta nappaan kuvan tarinaan. Päätän hakea Lidlistä kauraleipiä, koska aamupala jäi kokonaan syömättä aamulla. Kaupasta kiirellä kotiin, sillä päivällä on ohjelmaa ja mulla paljon tekemistä tätä ennen.

Mielikuva: Lauantain kunniaksi kokkailen herkullista pizzaa, ulkoilen ja olen kaverin synttäreillä!

Todellisuus: Järjestämme kaverille yllätys-synttärit, jonne minä teen pizzapohjat. Vaivaan taikinan pienessä kiireessä jumpan jälkeen ja lähden (kiireessä) kohti kemuja. Nenä vuotaa kuin niagran putous, eikä edes meikki peitä punaiseksi niistettyä nenää ja suupieliä. Nappaan kuvan kävellessäni kotiovelta autolle. Eksyn reitiltä ja saavun juhliin samaan aikaan kuin sankari itse (vaikka piti olla paikalla aiemmin). 😀

Mielikuva: Ihanaa juhlintaa, skumppaa ja herkkuja. Illaksi on varmasti luvassa juhlimaan lähtöä ja lisää skumppaa!

Todellisuus: Ihanat juhlat ja kiva nähdä ystäviä sekä jutella rauhassa. Hyvää sapuskaa, mutta ei skumppaa eikä sen kummempaa juhlimista. Lenssuinen olo vie hieman voimia. Kotona jo kello 18:00 ja loppuilta rennosti kalsareissa sohvalla. 😀 

Ja tässä tosiaan esimerkki ihan tavallisesta päivästä, jolloin ei siis todellakaan ollut tarkoitus antaa vääränlaista kuvaa päivästä, mutta mitä pelkät kuvat voivat silti saada aikaseksi. Monesti oletetaan paljon juuri sen perusteella mitä nähdään ja sitten kun nähdään vain kivoja juttuja, ajatellaan helposti että kaikilla muilla on aina kivaa, vaikka ei ole.

Yllä oleva kuva voisi herättää ajatuksen, että se on napattu raikkaalla talvilenkillä ulkona, mutta todellisuudessa kuva on otettu meidän takapihalla, jonne mentiin vain ottamaan parit fotot ja siitä samantien sisälle lämpöiseen. 😀 Pieniä juttuja, mutta kertoo juuri sen, että se mitä näet, ei aina ole se miten asiat oikeasti ovat!

Täällä ollaan btw nyt jonkun ihme taudin kourissa. Tuo viikonloppuinen olotila parani sunnuntain aikana ja olin eilisen töissä, mutta illalla iskikin sitten ihan jäätävät olot ja koko yön ajan sain outoja vatsakipukohtauksia. En ole siis nukkunut juurikaan ja heti jos syön jotain, kipukohtaus iskee päälle. 🙁 Eipä auta kuin kävästä lääkärissä ja sitten lepäillä ja toivoa parantumista.

Kivaa ja aktiivista tiistaita silti kaikille teille! 🙂

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


TÄMÄ OLI VIIKON TEHOKKAIN TREENI!

Viikon treenit ovat omalta osaltani paketissa ja sunnuntai vietetään lepopäivänä. Mulle iski inhottava räkätauti eilen, mutta yöunien jälkeen olo on ainakin nyt jo paljon parempi. Toivottavasti menee ohi yhtä nopeasti kuin saapuikin!

Viikko on sisältänyt tuttuun tapaan suhteellisen paljon aerobista treeniä, muutamia palauttavia harjoituksia sekä puhdasta voimatreeniä! Kaikki treenit on kirjattu ylös mun Polar Flow – sovellukseen, joten nyt tarkastellaankin tehon näkökulmasta, mikä olikaan kaikkein tiukoin ja teholtaan kovin treeni?

Treenikertoja tuli yhteensä 14 ja tähän on laskettu siis ryhmäliikunnat sekä salitreenit. Kävelylenkkejä en laske treeneiksi, vaikka ne toimivat hyvinä palauttavina setteinä kaiken muun ohella. Mielenkiintoista on, että vaikka ryhmäliikunta ajatellaan hyvin samantyyppisenä harjoituksena olen saanut silti aikaiseksi perusharjoituksia,  keskitehoisia perusharjoituksia, kova- ja keskitehoisia harjoituksia sekä ihan puhtaasti yhden kovatehoisen harjoituksen, joka oli myös tämän viikon viimeinen treeni.

Ryhmäliikuntaa harjoittavan kannattaakin valita repertuaarin erilaisia tunteja ja pitää mielessä, ettei jokaisen tunnin tarvitse olla maksimaalinen verenmakusuussa – meininki. Kun menoa lasketaan sykkeen avulla, on tietenkin olennaista ymmärtää, että enemmän lihaskuntoa sisältävillä tunneilla keskisyke ja kulutus ei ole yhtä kova kuin tunneilla joissa tehdään vain aerobista alusta loppuun.

Treeni voi siis olla tehokasta monella eri tavalla, mutta nyt mittaan sitä ensisijaisesti kulutuksen ja kalorien palamisen näkökulmasta. Lauantai aamun spinning-tunnilla paukutin viikon kovimman keskisykkeen ja sekä maksimisykkeen. Vedän kyseisen tunnin kahdesti viikossa ja maanantaina tehty tunti jäi hieman tehoista. Uudistin spinningin biisilistaa lauantaille ja uskon, että kovimmat tehot tulivat juuri uusien työbiisien ansiosta. Keho tunnetusti tottuu siihen mitä se tekee ja sen vuoksi myös ryhmäliikunnassa on tärkeää, että hommat vaihtelee aika ajoin. Muistan lukeneeni jonkun Les Millsin tutkimuksen, jossa ohjelmien miksaamisella pystyttiin vaikuttaa asiakkaiden kalorin kulutukseen useilla kymmenillä prosenteilla ylöspäin. Miksaaminen ei siis ole pelkästä mielekkyydestä kiinni, vaan myös siitä, että asiakkaat saavat vaihtelua kehittymisen näkökulmasta!

Vaihteluun lisätäkseni, sen ei aina tarvitse tarkoittaa kovempaa treeniä, vaikkakin se useimmin sitä on. Itse olen kuitenkin huomannut, että käyttäessäni Les Mills – tunneilla vanhoja biisejä, ne ovat usein jopa helpompia kuin nykyiset. Siltikin se on vaihtelua ja tekee hyvää! 🙂

Spinning-tunnin keskisyke oli 148 ja korkein 170. Mulle nuo on aika korkeita lukuja, sillä joudun tehdä jo kovaa hommia, että syke nousee yli 140. Kaloreita 45 minuutin aikana kului 440, mikä on noin lyhyellä treenille aivan hyvä tulos! Spinning on kyllä siitä aivan loisto laji, että se sopii ihan jokakuntoiselle. Vastusta käyttämällä pystyy säätää ne omat tehot ja itse olen suunnitellut tuntini niin, että sen pystyy tehdä kovatehoisesti oli sitten aloittelija tai kokenut konkari. Polkeminen ei rasita niveliä samoin kuin hyppiminen/juokseminen, mutta silti se pistää alaraajojen suuret lihasryhmät töihin ja parantaa hapenottokykyä tehokkaasti.

Moni on kysellyt tästä mun uudesta Polarin vantage m sykekellosta ja siitä tulossa ihan oma postauksensa, kunhan olen ensin ehtinyt testata kaikki ominaisuudet huolella läpi. 🙂

Mukavaa sunnuntaita ystävät!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


MITÄ KAIKKEA PITÄÄ TEHDÄ 3000 KULUTETUN KALORIN ETEEN?

Kerroin aiemmin tällä viikolla, että olen alkanut seuraamaan sykettäni tarkemmin viime aikoina ja samalla olen myös ottanut seurantaan vuorokausittaisen aktiivisuuteni sekä myös energiankulutuksen. Alhaisen sykkeen vuoksi, mun treenien aikainen kulutus ei ole mitään kovin hurjaa, mutta toisaalta, treenit eivät ole kai sitten mun kunnolleni niin raskaitakaan, jolloin energiankulutus on luultavasti pienempi kuin jollain toisella, joka tekee ihan saman treenin.

Olen kuitenkin huomannut, että mun vuorokausittainen kalorinkulutus on aikalailla tasan 3000 per päivä. Tämä sisältää siis kaiken peruskulutuksesta, arkiaktiivisuuteen ja treeneihin. Olen vuosien aikana tehnyt erilaisia aktiivisuutta ja energiankulutusta mittaavia testejä ja mittauksia ja näiden välillä on tietysti eroja, eikä tämäkään välttämättä ole täydellisen oikeassa, mutta ainakin suuntaa antava! Korkeimmillaan mun päivittäiseksi kulutukseksi on arvioinut kehoskannaus, jonka tulos oli reilusti yli 4000 kaloria per päivä. Alimmillaan taisi olla firstbeatin mittaus, joka arvioi kulutukseksi noin 2300-2500 kcal per päivä.

Itse ajattelen, että tuo kolme tonnia voisi olla aika lähellä totuutta ja itsellä on ainakin arkisin jopa haasteita ehtiä syömään tarpeeksi, kun oon kokoajan menossa. Sen lisäksi että syön arkisin runsaasti, syön viikonloppuisin vielä enemmän ja vapaammin! Paino on pysynyt jo pitkään samana, joten energiatasapaino lienee siis balanssissa.

Tässä kolme esimerkkipäivää tältä viikolta!

Päivä 1 – 3000 kcal

  • Askeleita 18 000
  • 1,5 h salitreeni, jossa pääosin isoja moninivel-liikkeitä (sisältää myös alkulämmittelyn 25 min)
  • tunnin kovatempoinen ryhmäliikuntatunti
  • 2 x kävelylenkkiä koiran kanssa rauhalliseen tahtiin, toinen 15 min, toinen 30 min.
  • työskentelyä koneella, normaaleja arkiaskareita; pientä siivoilua yms.

Päivä 2 – 3179 kcal

  • Askeleita 25 000
  • 2 x kovatempoista ryhmäliikuntatuntia, toinen aamupäivällä, toinen illalla.
  • 3 x kävelylenkkiä koiran kanssa; 1 x 10 min, 1 x 20 min, 1 x 40 min.
  • työskentelyä koneella, kaupassa käyntiä ja normaaleja arkiaskareita

Päivä 3 – 3118 kcal

  • Askeleita 21 000
  • 75 minuutin salitreeni – selkä, takareidet, takaolkapäät, hauikset (sisältää myös alkulämmittelyn 25 min)
  • 1, 5 tuntia ryhmäliikuntaa; yksi tunnin steppi ja puolen tunnin sisäpyöräily (les mills sprint)
  • 2 x kävelylenkkia koiran kanssa; 1 x 30 min, 1 x 20 min.
  • työskentelyä koneella, makoilua ripsihuollossa + päiväunet, kaupassa käynti + siivoilua.

Oletteko te seuranneet kokonaiskulutusta ja onko tullut itselle yllätyksiä?

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


PARASTA JA PAHINTA RYHMÄLIIKUNNASSA?

Heippa vaan kaverit! Kiitos jo kaikille edelliseen postaukseen kommentin jättäneille, sain jo hyvin vahvistusta ja tietoa tähän syke-asiaan. Vastailen vielä kaikille tarkemmin, kunhan tästä ehdin! Kommenteissa toivottiin myös enemmän jumppajuttuja ja mielellään niistä kirjoittelenkin, sillä pitkälti niiden parissa mun päivät pyörii.

Kaikissa asioissa on hyviä ja huonoja puolia, kuten myös ryhmäliikunnassa. Mikä on siis ihan parasta ja mikä taas harmittaa aika ajoin..

Parasta on..

Se, että ei edes huomaa treenaavansa, kun homma on niin kivaa! Monesti sitä tulee tehtyä hurjan kovakin suoritus ihan huomaamattaan.

Aerobinen kunto kohenee ihan hullun hyväksi! Tämä auttaa lajissa kuin lajissa. Myös rautaa on helpompi nostaa kun hommat ei kaadu siihen ettei happi kulje.

Yhteishenki. Tekemisen meininki ja tsempin saaminen muilta. Kreiseimmät jumppatyypit tietää, ettei se jumppa ole pelkkä treeni, vaan kokonaisvaltainen kokemus! 

Tunne treenin jälkeen! En saa mistään muusta treenistä samaa euforiaa kuin hyvästä ryhmäliikunta-tunnista! Kunnon hikinen treeni ja siihen päälle suihku ja olo ei voisi olla freshimpi! 😀

Musiikin tuoma energia! Joskus sitä tuntee ihan kylmiä väreitä, kun hyvä biisi pauhaa kunnon jytällä ja voin vaikka vannoa, ettei samaa suoritusta saisi tehtyä hiljaisuudessa. Musiikin voima on käsittämätön tässä lajissa!

Kun jumppaa paljon, voi syödä huoletta melkeinpä mitä tahansa! Ryhmäliikunta onkin oiva keino nostaa kulutusta ja samalla parantaa hapenottokykyä hyvässä jengissä!

Jos ei tiedä mitä treenaisi tai ei vaikka omaa kokemusta treenaamisesta, ryhmäliikunta on hyvä keino aloittaa, sillä ammattilainen on suunnitellut treenin ja treeniä myös valvoo joku, eikä tule lipsuttua yhtä helposti. 

Ryhmäliikunnassa käytetään yleensä pienempiä painoja, kuin vaikka salilla ja tämä on oiva tapa opettaa oikeat lihakset hereille ja käyttöön tietyissä liikkeissä. Isoja lihaksia ei jumpassa kasvateta, mutta lihakset vahvistuu sekä tekniikkaa ja hermotusta on helppo harjoitella kevyemmillä painoilla ja pidemmillä sarjoilla.

Sosiaalinen puoli – Olen saanut todella paljon uusia ystäviä, kavereita ja tuttuja ryhmäliikunnan kautta. Yleensä lajin pariin eksyy  hieman samanhenkiset tyypit, joiden kanssa on aina helppo höpötellä, vaikka niitä jumppajuttuja! 

Pahinta on…

Ryhmäliikunta-tunnit tehdään lähes aina musiikin tahdissa, jolloin tempo tai tekeminen on nopeaa ja ohjaajana onkin haastavaa saada aina kaikki haluttu info ja ohjeistus perille. 

Kun sali on täynnä eri tasoisia treenaajia, et vain aina saa korjattua kaikkien tekniikkaa, vaikka kuinka tahtoisit! 

Jatkuvasti on joku ohjelma, jota pitää uudistaa, miksata tai opetella! Se ajankäyttö, joka mulla menee jumppien ympärillä on aika älyttömän suuri. 

Tässä lajissa jalat ovat aina kovemmalla rasituksella kuin ylävartalo! Varsinkin jos jumppaa paljon, saattaa olla haasteita saada koivet palautumaan riittävän nopeasti. Lisäksi pohkeet ja jalanpohjat ovat ikijumissa kun hyppii päivät pitkät!

Joidenkin treeni ominaisuuksien kehittäminen saattaa olla haastavaa juuri nopean tahdin vuoksi. Esimerkiksi plyometrisessä harjoittelussa tulisi olla aina täydellinen palautuminen ennen seuraavaa sarjaa. Kun hommat tehdään joukossa musiikkiin, ei näitä lainalaisuuksia pysty aina täyttämään niin hyvin kuin itse tahtoisi.

Tämä ei ehkä kuulu suoranaisesti ryhmäliikuntaan, mutta ohjaajana joskus on hyvin haastavaa lähteä ohjaamaan tuntia, jos takana on huono päivä tai on tapahtunut jotain surullista/pahaa. Pätee varmasti kaikkiin ammatteihin, joissa ollaan tekemisissä muiden ihmisten kanssa. 

Plussat kyllä vie heittämällä nuo miinukset ja molempia olisi varmasti lisääkin, jos alkaisi oikein kaivelemaan. Tuleeko teille mieleen jotain hyvää tai huonoa, jota ehkä unohdin listata? Moni saattaisi sanoa miinuspuolena esimerkiksi tammikuun ruuhka-ajat, mutta näin ohjaajana vain tykkään siitä kun on paljon jengiä liikkeessä. Sopu sijaa antaa ja kyllä se siitä taas tasoittuu! 😀

Nyt olisikin mun aika lähteä päivän toiselle treenirundille, ohjelmassa odottaa Bodystep sekä tiukkaakin tiukempi Sprint!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


TEIDÄN VUORO AUTTAA MUA! PYSTYTKÖ SAMAISTUMAAN?

Hiio hoi ystävät! Tänään kaipaisin hieman teidän apua! Tiedän, että siellä ruudun takana on paljon treenaavia tyyppejä ja haluaisin ottaa esiin asian, jota olen pohtinut jo hetken itsekseni. Mulla on todettu hyvin matala leposyke, matalimmillaan se oli vain 30 (mitattiin sairaalassa) ja kuten olen täälläkin kertonut, erilaisten tutkimuksien jälkeen mun sydämestä ei ole löydetty mitään vikaa ja lääkärin diagnoosi oli ainoastaan huippu kunto. Mun leposyke on aina ollut suht matala, mutta nyt se on vetänyt ihan pohjat.

 

Olen alkanut seurata sykettäni ihan vuorokauden ympäri, myös treeneissä. Olen käyttänyt sykemittaria ennenkin jaksoittain, mutta viime vuosien aikana todella harvoin. Nyt oon tosiaan viime aikoina mitannut myös treenien aikaista sykettä ja huomannut, että myös treenin aikaiset sykkeet ovat treenin tehoon nähden melko matalia. Mun spinning-tunti on tunnetusti todella tehokas ja maanantaina kokeilin oikeasti pistää kaiken peliin. Poljin ihan raivolla, mutta korkein syke mitä sain oli 169. Tuo onkin koko viikon korkein lukema eri jumpista, joita olen ohjannut. Edes Bodyattackissa ei nouse kovimmissakaan sykepiikeissä paljoa 160 yli.

Ohjaajana tuohan on siinä mielessä positiivista, että jumpat eivät rasita kroppaa ihan niin paljon, jos keskisyke menee sellaiselle alueelle, että treenin voi laskea peruskuntotreeniksi. Oma teoriani on, että olen tehnyt tällaista treenityyliä niin paljon, että mun keho on jotenkin adaptoitunut tuollaiseen kuormitukseen, eikä koe sitä enää niin rasittavana. Tässä on kuitenkin jo 12 vuotta jumppauraa alla ja viikkomäärät eivät ole kahteentoista vuoteen alittaneet 10 tuntia / vko.

Olen myös huomannut, että mun syke laskee todella nopeasti ihan neljäänkymmeneen, kun vaikka istahdan hetkeksi tai vain seisoskelen paikalla. Syke laskee myös treeneissä ihan vauhdilla alas, heti jos homma kevenee hetkeksi. Tämähän on hyvä asia ja kertonee nopeasta palautumiskyvystä.

Se, miksi kirjoitan asiasta on puhdas mielenkiinto aihetta kohtaan! Onko muita matalasykkeisiä tyyppejä? Oletteko aina olleet samanlaisia vai onko syke muuttunut jotenkin elämäntapojen myötä? Onko jotain teorioita tai tutkimuksia mistä alentunut syke voisi johtua (muu kuin ylirasitus)? Nyt kaikki ajatukset ja tieto kommenttiboksiin!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook