KUN HYVINVOINTI SAA VOIMAAN HUONOSTI

Se, että netistä löytyy nykyään tietoa lähes kaikkeen on lisännyt ihmisten tietämystä myös ravinto- ja treenijuttuihin liittyen. Blogeissa ja artikkeleissa jaetaan paljon myös niin sanottua hifistelytietoa, eli pienempiä juttuja, joilla voi viilata esimerkiksi ruokavaliota vieläkin tarkempaan suuntaan, mikäli haetaan jotain tiettyä tavoitetta. Kuulen välillä hyvinkin hämmentäviä juttuja treeniin ja ravintoon liittyen, jossa ollaan nimenomaan luettu näitä juttuja, jotka eivät keskity kokonaisuuteen vaan yksityiskohtaisempaan makrojen käyttöön tai treeniohjelman suunnitteluun.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuten kaikessa, myös tässä on se huono puoli, että helposti unohdetaan ne perusasiat ja aletaan keskittyä liikaa siihen, voiko yhdistää rasvoja ja hiilareita samalle annokselle, tai miten rakentaisi mahdollisimman hyvin imeytyvän palautumisaterian itselleen. Fakta on se, että jos alkaa keskittyä liikaa jokaiseen pieneen yksityiskohtaan, tulee se aiheuttamaan ihan varmasti stressiä. On hyvin haastavaa rakentaa ruokavalio niin, että se olisi joka kulmasta katsottuna täydellinen kehityksen ja palautumisen kannalta. On hyvä että perusrunko on kunnossa, mutta mun mielestä ei kannata liikaa keskittyä näihin pikkujuttuihin, sillä se ei luultavasti jälleen kerran ole se pitkäaikainen ratkaisu. Ennen kuin omasin tämän verran tietoa, kehityin hyvin myös ilman makrojen täsmäkäyttöä, tai treenien täydellistä optimointia.

Sanotaan, että tieto lisää tuskaa ja välillä itseänikin ärsyttää se, että tiedän mitä kaikki sisältää ja paljonko energiaa jossain ruoka-aineessa on. Tiedän, että treenin jälkeen olisi ihanteellista syödä nopeasti imeytyvää hiilaria ja proteiinia ilman rasvaa, mutta en todellakaan tee aina niin. Olen kuitenkin ”vain” tavallinen treenaaja, ilman mitään sen suurempia tavoitteita, joten en koe että mun jokainen ateria ja suupala tulisi olla tarkoin suunniteltu. Haluan myös muistuttaa, että vaikka jaan tietoa jostain, se ei aina tarkoita että tekisin itse kaiken aina täydellisesti.

raippis3

Tästä päästäänkin aiheeseen nimeltä hyvinvointi ja mitä se oikeasti tarkoittaa? Kirjoittelin jossain aikaisemmassa tekstissä, että hyvinvoinnistakin on tehty suorittamista. Olet hyvinvoiva vain kun nukut 10 tuntia yössä, treenaat säännöllisesti, vältät sokeria ja syöt superterveellisesti. Jos tekee jotain toisin, pitää ryhdistäytyä ja ”palata ruotuun”. Mielestäni kannattaakin kysyä itseltään, onko nämä asiat niitä joita oikeasti haluan tehdä ja onko minulla hyvä olo? Vai tekeekö niitä vain koska joka paikassa toitotetaan miten elää terveellisesti.

En toki tarkoita että pitäsi unohtaa terveelliset elämäntavat ja alkaa vetää pizzaa päivästä toiseen, sillä ei siitäkään pidemmän päälle tule hyvä olo. Jos miettii asioita joista tulee hyvä olo, kuuluu niihin aika usein muutakin kuin terveysjuttujen suorittamista. Sosiaaliset tilanteet, normaalista ruokavaliosta poikkeaminen tai crazybailausilta tekee varmasti hyvää aina silloin tällöin, eikä siitä todellakaan saisi kokeka morkkista, tai että pitää palata johonkin ruotuun. Kuka haluaa elää ruodussa koko elämänsä ja mitä se edes tarkoittaa?! 😀 Se pizzamättö on osa hyvinvointia yhtä lailla kuin treenaaminenkin. Tämä on tosin myös yksilöllistä, meillä on kaikilla ne omat jutut, joista nautitaan.

raippis1

Aika usein jos joku bloggaa esimerkiksi siitä että on vetänyt kunnon herkutteluillan tai skipannut treeninsä, tulee kommentteja että ”ihanaa kun säkin syöt suklaata” tai ”hyvä että säkin osaat ottaa välillä rennosti”. Mielestäni tämä on jollain tavoin jännä efekti. Miksi tarvitsemme tiedon, että muut eivät ole täydellisiä, vaikka tiedämme ettei kukaan ole? Oikeuttaako se silloin oman toimintamme niin, ettei tule paha mieli kun syö jäätelöä? Eikö tällainen tyyli ole kuitenkin jollain lailla omaa elämää rajoittavaa, jos kokee morkkista jostain itseä miellyttävästä asiasta vain, koska joku muu ihminen ei harrasta sitä samaa?

Mulle esimerkiksi usein selitellään omia ruokailutapoja tai vaikka karkin syömistä. Että ostan tässä nyt vaan näitä herkkuja lapsille/miehille/juhliin yms. Aivan kuin minä tuomitsisin ihmisiä siitä, että he eivät elä samalla tyylillä kuin minä. En koskaan esimerkiksi yrittäisi tunkea asiakkaitanikaan samaan muottiin missä itse elän, vaan mun rooli on auttaa heitä löytämään elämäntyyli, joka sopii heidän sen hetkiseen tilanteeseen.

PS. Söin eilen niin paljon poppareita että on taas iho kipeenä kyljistä. ;D

kuvat: Riikka


RUOKASUOSIKIT JOITA EN ENÄÄ LAITTAISI SUUHUNI

Just for the record – eilinen postaushan oli sitten aprillipilaa. Tiesin, että moni tajuaa homman heti, mutta kyllä siellä oli joku mennyt lankaan. Joidenkin asioiden suhteen vaan voi sanoa että never! 😀 En ole siis menossa mihinkään bikini fitness kisoihin. Jo pelkkä itsensä ajatteleminen siellä lavalla keikistelemässä pistää naurattamaan.

Eilinen oli muutenkin ihan huisinhauska päivä, kun sain (vahingossa) huijattua kavereita ihan tyhmillä jutuilla ja muutenkin tapahtui kaikenlaista hölmöä. Jonotettiin mm. autopesuun 45 minuuttia ja tietysti kun oli meidän vuoro niin ovet jumittuivat ensin kiinni ja sitten joku mies tuli koputtelemaan ikkunaan, että ottakaa tuo antenni pois. Tokaisin vaan että juu ei se lähde irti, yritettiin jo irrottaa ja ollaan maksettukin jo, johon mies vaan että no sitten tuo pesu rikkoo kyllä koko auton jos meette sinne antennin kanssa. Siitä sit nolona kurvattiin pois jonosta ja joku sai ilmaisen autopesun. 😀

P3270434

Jos palataan kuitenkin päivän aiheeseen, on tämä blogi siitäkin hyvä juttu, että lötyy dataa monien vuosien takaa – mikä on ollut milloinkin in ja millaiselta oma ruokavalio on näyttänyt. Ajattelinkin summailla muutamia ruoka-aineita, joita olen joskus pitänyt terveellisenä ja käyttänyt runsain mitoin, mutta nykyään nämä jäävät kaupan hyllylle, enkä mielellään niitä suuhuni laita maun tai terveyden näkökulmasta.

Fun light – mehut – Olen tainnut mainita ennenkin, mutta näitä meni siis todella paljon. Ostin aina sellaisen ison pönikän tiivistettä ja se hupeni aika nopeasti. Nykyään juon ihan vaan vettä. 

Kalkkunanakit – Entisaikojen lemppari. Joskus vinkkailin täälläkin kuinka hyvä välipala tuollainen nakkipaketti on. 😀 No, eipä ole tullut ostettua aikapäiviin. Nakit ovat toki vähäkalorisia ja proteiinipitoisia normaaleihin verrattuna, mutta sisältävät kyllä liudan lisäaineita myös.

Mehukeitot – Olen myös aikoinaan lorautellut vähäkalorisia mehukeittoja puuron ja rahkan sekaan, mutta nykyään lähinnä ällöttää nuo lisäainelitkut, joissa on itse marjaa vain muutama prosentti. Syön mielummin marjat marjoina.

Ruisleipä/leipä – Olen tyyliin elänyt pelkällä leivällä joskus aikoinaan ja muistan ajatelleeni etten voisi elää ilman leipää. Mun päivän kohokohta oli pitkään se, kun sain illalla vetää pari isoa siivua ruisleipää graavilohella ja suolakurkulla. Nykyään leipä ei kuulu ruokavaliooni, kuin silloin tällöin, hyvin harvoin. En koe saavani leivän syömisestä mitään ”järkevää” ravitsemuksen tai nautinnon näkökulmasta, joten sen vuoksi se on jäänyt unholaan.

P3270436

P3270435

Onko teillä jotain juttuja, jotka ovat olleet runsaassa käytössä joita ei enää suosi lainkaan?


BIKINI FITNESS 2017

Never say never, vai miten se meni? Okei, hieman jopa hävettää myöntää tätä, mutta monien eipäs ja joopas – miettimisien jälkeen olen lyönyt lukkoon kisatavoitteen. Mietin pitkään fitneksen ja bikinin välillä, sillä telinevoikka ja kilpa-aerobic taustasta olisi kivasti hyötyä vapaaohjelman kasaamiseen, mutta päädyin kuitenkin lopulta bikiniin, sillä lihasmassaa ei ole vielä riittävästi.

Oon tässä kuitenkin treenannut jo sen verran pitkään ja tykkään kurinalaisuudesta, joten miksei sitten kokeilisi viedä hommaa ihan loppuun asti ja katsoa mitä tästä kropasta saadaan kuorittua irti!

Ootteko nyt ihan shokissa?

IMG_6691_Fotor_Collage


SUMMER FIT HAASTEEN MUODONMUUTOKSIA?

Mihin katosi pari kuukautta? Näin vain kävi, että Summer Fit – haaste tuli viralliseen päätökseensä eilen. Olen ennenkin maininnut tästä, mutta näiden haasteiden parissa on aina sellainen jännä fiilis, kun ei oikeastaan ole mitään hajua, kuinka moni niissä on loppupeleissä ollut mukana. Moni on aina innokas aloittamaan ja tiedän, että monet eivät kommentoi mitään, mutta silti on vähän sellainen olo että onkohan tehty ihan turhaa työtä vai ei. Haasteen ohjelmia on kyllä luettu kymmeniä tuhansia kertoja, joten eiköhän joku teistä ole päässyt sen loppuunkin saakka. 😀

Collage_Fotor3

Mitäs mieltä olette? Tehdäänkö aikaisempien vuosien tavoin yhteenveto, jossa lähetätte ennen ja jälkeen kuvat ja sitten palkitaan muutamat muodonmuutokset? 🙂 Tarvitsen nyt tosiaan teidän ääniä, muuten on turhaa alkaa keräillä palkintoja kasaan, jos kukaan ei ole valmis lähettämään kuviaan arvioitavaksi. Muutakin fiiliksiä haasteen tiimoilta otetaan vastaan.

Mulla on myös ollut pientä projektia päällä viime aikoina ja jos kaikki menee hyvin, on tulevaisuudessa mahdollista ostaa multa treeni- ja ravinto-ohjelmia täältä blogin kautta kätevästi. Olisiko tällaisella kiinnostusta?


”SIIS TÄÄ RAAKASUKLAA ON PAREMPAA KUIN FAZERIN SININEN”

Moni on ehkä kuullut tai lukenut erilaisia hehkutuksia siitä, miten joku terveysjuttu on aivan älyttömän herkullista ja upeeta. Sitten on innoissaan testannut reseptiä ja todennut, että hyi hitto, eihän tää ole lähelläkään sitä mitä luvattiin. Useinhan näitä reseptejä verrataan johonkin vastaavaan epäterveellisempään versioon ja haetaan tietynlaista makuelämystä sitä kautta.

Jos on käynyt näin, että on kokeillut jotain uutta ja sitten pettynyt, tulee siinä varmaan mietittyä, että mikä meni vikaan? Kusettiko kirjoittaja röyhkeästi klikkailujen toivossa vai teinkö jotain väärin? Sanoisin, että kyseessä on makuaisti ja se mihin se on tottunut. Voin ihan rehellisesti sanoa käsi sydämellä, että itse nautin raakasuklaasta, raakaleivonnaisista ja muista resepteistä joita valmistan. Kyseessä on siis se, että olen totuttanut makuaistini tiettyyn tyyliin. Kun ei syö sokeria ja tavanomaisia rasvaisia sekä suolaisia ruokia, maistuu maut paljon herkemmin. Kaikki jotka ovat olleet dieetillä pidempään, tietävät kuinka hyvältä pelkkä omenakin voi maistua, tavallisesta ruuasta puhumattakaan.

Collage_Fotor1

Kyseessä ei siis ole kusetus, vaan se mihin on tottunut. Jos on syönyt aiemmin vain sitä Fazerin sinistä ja sitten maistaa raakasuklaata, maistuu se luultavasti mauttomalta tai vähintään oudolta. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että kuka tahansa voi halutessaan oppia nauttimaan terveellisemmästä ruuasta ja myös niistä herkuista. En olisi ikinä uskonut kirjoittavani näin, mutta kun ei mässäile joka viikko karamelleilla, silloin ihan oikeasti tavallinen tuore taateli voi maistua niin hyvältä, että ei muuta tarvitse. Tähän ei ehkä riitä viikon tai kahdenkaan sokerittomuus, mutta ajan kanssa muutos kyllä tapahtuu.

Moni kuvittelee, että jos ei vetele niitä perinteisiä herkkuja, joutuu jotenkin luopumaan jostain, mutta ideahan on juurikin siinä, että raakasuklaa tai nicecream maistuvat ihan yhtä hyvälle kuin tavallisetkin ja niiden jälkeenkin on hyvä olo. Tällöin ei tarvitse luopua mistään, enkä koe että tarvisi edes ”silloin tällöin” poiketa linjasta. Jos tulee fiilis, että nyt on pakko saada sitä makuunin karkkia niin sitten sitä haetaan. Eipä ole tullut viimeiseen vuoteen kertaakaan. (ja nyt ihan varmasti tulee vloppuna sitten himo kun kirjoitin noin :D)

Collage_Fotor

Sama juttu pätee muuhunkin syömiseen. Itse ainakin koen niin, että jos on tullut syötyä raskaammin viikonloppuna, voi maanantaina smoothiet ja puurot maistua ihan pahvilta, eikä se taatelikaan houkuta hirveästi. Kun kyseessä on lyhyempi poikkeama, makuaisti palaa tuttuihin uomiinsa yhtä nopeasti.

Monet jotka haaveilevat uusista terveellisemmistä elämäntavoista harmittelevat sitä, että sitten joutuu syödä vain mautonta ruokaa ja ei ole mitään nautintoja. Jos siellä ruudun takana on joku joka tunnistaa itsensä edellisestä niin haluan sanoa, että asia ei ole näin. Alussa voi olla hieman haasteita, mutta uudet tavat rutinoituvat hyvin nopeasti ja uudet ruoka-aineetkin alkavat maistua hyvältä. Jos jokin ruoka-aine tökkii tökkimistään, silloin se ei ole sinulle ”terveellinen” ruoka. Rahkan väkisin änkeminen suuhun ei ole millään tavoin pakollista saati järkevää. Aina löytyy vaihtoehtoja ja avain pysyvään muutokseen on juurikin siinä että löytää tasapainon, jossa on helppo elää!