Eroon iltanapostelusta

08.10.2014
16

Moikka! Ihan ensimmäisenä on aika julistaa I Love Me – messulippujen voittajat! Arvoin voittajiksi Jonnan ja Nooran, joten jos olet jättänyt kommentin jommalla kummalla nimellä, käy lukemassa sähköpostisi pikapikaa. Tarvitsen teidän yhteystiedot, jotta liput ehditään postittaa perille!

IMG_6329

Iltanapostelu ja yleensä iltasyöminen taitaa olla aika monien ongelma, eikö vain? Olen ennenkin sivunnut tätä aihetta, mutta ajattelin paneutua tällä kertaa mahdollisiin syihin ja jakaa vinkkejä, joiden avulla voi päästä tästä inhottavasta tavasta eroon. Mulla on myös asiasta omakohtaista kokemusta, oli aikoja jolloin vetäsin tyyliin kokonaisen leipäpaketin täytteineen yhdessä illassa. Tästä lähtee helposti kierre, sillä seuraavana aamuna edellisen illan napostelut painaa vatsassa, eikä aamiainen maistu. Ajatellaan ”säästävänsä” kaloreita, koska eilen tuli syötyä liikaa. Sitten sama homma tapahtuu taas, ja jälleen oravanpyörä on valmis. Vinkit joita tulen kertomaan, auttavat pääsemään tavasta eroon, mutta yleensä tavat ovat myös iskostuneet meihin ja näin ollen tarvitaan myös päättäväisyyttä muuttaa tapa pois. Helposti jää ajatustyyli ”söin eilenkin karkkia/leipää/tms illalla ja teen sen myös tänään”, eli homma täytyy vain katkaista, jonka jälkeen seuraava ilta onkin jo iisimpi hoitaa. Jos luit eilisen kirjoituksen siitä, että usein pyydetään ohjeita, mutta ei sitten kuitenkaan olla valmiita noudattamaan niitä, kannattaa miettiä sitä juuri nyt. Kärsitkö iltanapostelusta ja iltanälästä? Anna mahdollisuus ja kokeile näitä juttuja heti huomenna!

  1. Suunnittele päivän ateriat etukäteen, niitä ei tarvitse kirjoittaa ylös, mutta mieti mielessä mitä tulet syömään milläkin aterialla ja mihin aikaan tämä suurinpiirtein tapahtuu. Jos olet pitkään reissussa, varmista, että ruuat tai välipalat ovat tarvittaessa mukana. Pyri syömään 3-4 tunnin välein.
  2. Panosta aamuun ja lounaaseen, syö runsaimmat ateriat aamulla ja päivällä. Tämä on aika monelle se ratkaiseva askel, sillä usein aamulla ei syödä mitään ja lounaalla nautitaan vain kevyt salaatti. Syö myös hiilihydraatteja, mutta suosi vihanneksia, salaattia, riisiä tai vaikka bataattia. Rasvaakaan ei tarvitse pelätä, rasva täyttää ja tuo energiaa. Aamupuuroon voi lorauttaa pienen tujauksen kookosöljyä ja lounaalle lisätä puolikkaan avocadon tuomaan makua ja pehmeyttä.
  3. Jos urheilet, varaa välipala tai palautumisjuoma mukaan, ellet et ole menossa heti kotiin syömään. Urheilun jälkeinen venynyt syöminen räjähtää helposti käsiin!
  4. Älä mene nälkäisenä kauppaan ja vielä tärkeämpää, älä osta kaupasta mitään sellaista mitä et toivoisi itsesi syövän. Jos ne namut odottelee kaapissa viikonloppua tai vieraita varten, on suurempi houkutus käydä avaamassa pussi ”ja ottaa vain yksi…” Vieraitakaan ei aina tarvitse myrkyttää jäätävällä sokerimäärällä. 😉 Viikonlopun herkut kannattaa ostaa samana päivänä ja ostaa vain sen verran mitä aikoo syödä.
Arkistojen helmiä ;D

Arkistojen helmiä ;D

Jos teillä on omia hyviä tipsejä, laittakaa ihmeessä jakoon kommenttiboksiin! 🙂


From fat to fit – miten minä onnistuin?

07.10.2014
57

Muutamien edellisten postausten kommentteihin on tullut kyselyitä, miten minä olen onnistunut omassa muodonmuutoksessani. Sanotaanko vielä pieni korjaus otsikkoon, eli en ole koskaan ollut lihava, mutta elämäntavat olivat hieman hakoteillä, enkä voinut hyvin. Mun ongelma on aina ollut jojoilu, välillä oon ollut hyvässä kunnossa ja välillä taas en. Tällainen veivaaminen ei todellakaan tee hyvää keholle ja pidemmän päälle se hidastaa aineenvaihduntaa ja kohta on todella vaikea enää päästä fätistä fitiksi. Alla on taas luvassa huikeeta kuvamateriaalia ennen-jälkeen meiningillä! Näitä kuvia on aina niin kiva katsella jälkeenpäin. Kuvista tuskin tarvitsee kertoa kumpi on ennen ja kumpi jälkeen. 🙂

DSC02409_Fotor_Collage

Olen kertonut tämän polkuni jo aikaisemmin, joten jos haluat lukea matkani bileprinsessasta sporttimimmiksi, löydät sen täältä. Tässä kirjoituksessa ajattelin keskittyä enemmän siihen, mitkä muutokset ovat saaneet aikaan pysyvän muutoksen ja tasapainon. Toki mullakin on vaiheita, kun poikkean rutiineista, mutta kun pohja on suurimman osan ajasta kunnossa, tasapaino säilyy. Mun esimerkki ei ole oikea vastaus kaikille, mutta ehkä näistä saa taas inspiraatiota omaan onnistumiseen. Onnistuminen on siis oikeasti mahdollista, toisilla se on helpompaa ja toisilla vaikeampaa. En väitä etteikö mulla olisi ollut epätoivon hetkiä joskus, kun oon syönyt monia kuukausi oikein, eikä tuloksia silti näy. Joskus kroppa voi olla niin ”sekaisin” että vie aikaa saada se tasapainoon ja vasta sen jälkeen hommat alkaa sujua ja muutos näkyä.

40694_423310779741_6235465_n_Fotor_Collage

Yksi tärkeimmistä asioista on se, että on valmis tekemään muutoksen ihan oikeasti. Tapaan paljon ihmisiä, jotka kysyvät ja haluavat ohjeita, mutta eivät kuitenkaan loppujenlopuksi tee kuten ohjeistan. Joskus ne omat tavat ja tyylit ovat niin juurtuneet takaraivoon, että on hyvin vaikea hyväksyä erilaista, uutta tapaa. Kysytään vaikka vinkkiä välipalalle ja kun sanon, että smoothie on hyvä vaihtoehto, sanotaan että se vie liikaa aikaa, eikö olis jotain helpompaa? Okei, tuo oli vain esimerkki, mutta jos haluaa muutoksen, täytyy olla valmis myös tekemään jotain. Kaikki ei voi aina olla helppoa. Toisena esimerkkinä toimii painonpudotus. Kun sanotaan, että täytyykin syödä enemmän, on se monille hyvin haastavaa.

Tapaankin aina sanoa että ruokavaliossa vähemmän ei ole enemmän, mutta liikunnassa vähemmän voi olla parempi. Yleinen ajatustyyli kun on, ”mahdollisimman vähän ruokaa ja mahdollisimman paljon liikuntaa.” Painonpudotus ja painonhallinta on hyvin harvoin vain fyysistä tekemistä, sillä suurin ongelma on usein se miten ajatellaan. Ihan aluksi täytyy olla valmis muuttamaan omaa ajatusmallia. Jos entinen tapa ei ole toiminut tähän mennessä, miksi se toimisi nytkään? ”if you always do what you always did you will always get what you always got” Kannattaa muistaa, että tämä lause ei aina tarkoita, että pitäsi tehdä enemmän, se voi myös tarkoittaa että pitäisi tehdä vähemmän, tai luopua jostain pinttyneestä tavasta.

IMG_6219_3_Fotor_Collagem

Olen hyvin pitkälle joko-tai tyyppi ja tämä on ollut se suurin ongelma mun kohdalla. Joko söin pilkun tarkasti ja treenasin kuin eläin, tai sitten vedin kirjaimellisesti ihan läskiksi ja söin niin paljon, että meinasin ratketa. Ihan vaan siksi, että nyt saa syödä ja pitää syödä kun on mahdollisuus. Nykyään vältän itseni syömistä ähkyyn. Vaikka herkuttelen, en syö enää niin, että napa ratkee. Mun tapauksessa voin kyllä syödä todella paljon ennen sitä ähkyä, sillä mulla on aika pohjaton vatsa. Kun aineenvaihdunta pelaa ja liikkuu näillä määrillä, ei ihan pienet annokset enää riitä. 😀

Kannattaa siis unohtaa molemmat ääripäät ja löytää tasapaino. Ruokahimot iskevät silloin kun on syönyt liian kevyesti, tai saanut liian vähän ravintoaineita. Ruoka ei ole vain kaloreita, vaan elimistön polttoainetta. Kun elimistölle antaa laadukasta polttoainetta, se kulkee ongelmitta pidempään. Jos katsotte alla olevia kuvia, uskoisitteko, että oikeanpuoleisessa syön melkein tuplasti enemmän kuin vasemman puoleisessa? Suurin vaikuttaja on se, mitä syön.

60038_438200054741_7942338_n_Fotor_Collage

Erittäin tärkeä oivallus omalla kohdallani oli se, etten ajatellut ravintoa vain kaloreina, vaan keskityin enemmän siihen mitä syön. Nykyään en siis yritä kokoajan karsia jotain pois, vaan keskityn lisäämään hyviä juttuja, joista saan paljon ravintoaineita ja vitamiineja. Joka aterialla pyrin aina syömään vihanneksia ja vielä mahdollisimman paljon. Vihannekset eivät toki ole ainoa juttu mitä lisäilen, mutta pääasiallisesti yritän aina lisätä ruokavaliooni mahdollisimman ravintorikkaita ja luonnollisia ainesosia, tällöin ne huonommat vaihtoehdot jäävät automaattisesti vähemmälle.

Tähän samaan asiaan liittyen, omalla kohdalla aika ratkaiseva askel oli kun aloin syödä säännölisesti. Kaikkia palasia ei voi saada heti kohdilleen, mutta tästä on aina hyvä aloittaa. Kannattaa pyrkiä syömään niin, että nälkä ei pääse vaivaamaan missään vaiheessa. Jos tiedän meneväni jumppien jälkeen kauppaan, syön heti jumpan jälkeen questbarin, vaikka nälkä ei edes tuntuisi vielä. Muuten se ehtii iskeä ennen kuin olen saanut raahattua ruokapussit kaupasta kotiin ja silloin on jo paljon haastavampaa ajatella järkevästi. 😀

IMG_6219_3_Fotor_Collage

Kaikki nämä ohjeet nivoutuvat aika pitkälle samaan asiaan – laatu korvaa määrän. Ruokavaliossa uusin ja yksi suurimmista vaikuttajista omaan fyysiseen ja sitä kautta psyykkiseen vointiin on ollut puhtaaseen ravintoon siirtyminen. Suosin luonnonmukaisesti tuotettua ravintoa, eli luomua. Tämä saattaa kuullostaa hifistelyltä ja hienostelulta, mutta kun oikeasti perehtyy asiaan, tajuaa mistä on kyse. Mielstäni on hyvin surullista, että nykään jugurtit, leivät ja pastaruuat ovat ihmisten mielestä sitä oikeeta, tavallista ruokaa. Jos jokin näistä pilkottaisiin pienempiin osiin, huomattaisiin etteivät ne oikeastaan sisällä juurikaan mitään, mitä meidän keho tarvitsee. Tämä on vain minun mielipiteeni ja on ihan ok olla myös eri mieltä! 🙂

Liikuntapuolella muutoksena on se, että vaikka treenaan paljon edelleen, hommassa on jonkinlainen järki mukana. Voimaharjoittelu on toki tukenut hyvin suurta jumppamäärän tempomista ja sitä kautta oon saanut enemmän ulkoisia muutoksia aikaiseksi. Tässä asiassa en ole hyvä vertauspohja kenellekkään, sillä esimerkiksi Bodyattack-tunti ei ole mulle yhtä kova suoritus kuin tavalliselle liikkujalle. Oon liikkunut niin paljon, että kroppa ei rasitu enää samalla tavalla. Hyppiminen, juokseminen tai polkeminen on melkein mun perusolemus. 😀 Sen vuoksi suuretkaan määrät eivät tuota samanlaista väsymystä, kuin sellaisille jotka liikkuvat vähemmän. Koskaan ei kannata verrata omaa treenausta toiseen. Kaikilla meillä on erilaiset lähtökohdat, jonka vuoksi pitäisi aina kuunnella omaa kroppaa ja mennä sen mukaan! header-syksy-vaihe2

Loppuun vielä aiheesta poiketen pieni ilmoitus! Sain kuulla olevani ehdolla Indiedays Blog Awardseissa – Inspiroivin hyvinvointiblogi osiossa ja tämäkös teki mut onneliseksi. Olen hyvin kiitollinen tästä kunniasta, vautsi vau!! Jos koet, että blogini ansaitsee tämän palkinnon, voit läydä äänestämässä meikäläistä täällä. Kiitos tuhannesti jo teille jotka äänestitte minut ehdolle, olisihan se hienoa voittaa tällainen palkinto, kun kisailee noin kovassa seurassa!

Ehdokkaiden valintaan ja äänestykseen osallistuneiden kesken arvotaan 5 kahden hengen lippupakettia 25.10. järjestettävään Indiedays Blog Awards -juhlaan, jossa voittajat palkitaan.


Ammattina bloggaaminen sekä vinkit blogin kasvattamiseen

06.10.2014
6

Uusi viikko ja vanhat kujeet, vai miten se meni? Viikonlopun koulutuksen informaatiotulva on saanut oloni samaan aikaan tosi inspiroituneeksi, olen innoissaan kaikesta oppimasta ja haluan päästä kokeilemaan ihan käytäntöön näitä juttuja. Toisaalta olen aika väsynyt ja huomaan, että pienetkin jutut pistää ärsyttämään ihan huolella. Meinasin repiä pelihousuni aamulla, kun huomasin että tuo toinen osapuoli on keitellyt mun kalliita luomukahveja viikonloppuna ja yli puolet jäänyt pannuun lillumaan. Kahvipaketti oli tyhjillään ja meitsi kun oli justiin haaveillut rennosta, kiireettömästä aamusta ison kahvipannullisen kera. Lisäksi uusi kämppä kaipaisi viimeistelyä, kaikista muista rästiin jääneistä asioista puhumattakaan.. Aloin taas panikoida, että miten hitossa saan kaiken tehtyä, mutta nyt pitää vaan vetää happea ja hoitaa asia kerrallaan. Keitin kupin teetä ja nyt ajattelin kertoa teille lisää mun työstä. Tällä kertaa käsittelen tätä bloggaajan työtä. Miten kaikki alkoi ja kuinka tähän pisteeseen on tultu?

DSC02658

Perustin tämän blogin melkein 4 vuotta sitten, marraskuun 15. päivä 2010. Idea kaikkeen tähän lähti varmasti samasta syystä kuin muillakin, olin lukenut muita blogeja saanut niistä idean ryhtyä samaan puuhaan itsekin. Tuolloin ei ollut vielä paljon blogeja, treeniblogeista puhumattakaan. Itse luin paljon ruotsalaisia blogeja ja mielestäni oli aika hauskaa, että he saivat elantonsa kirjoittelemalla omasta päivästään nettiin.

Alkuun mun kirjoittelut oli aikalailla puutaheinää. Kirjoittelin lifestyle-tyyppisesti omista jutuista ja omista urheiluista. Nyt kun käy kurkkimassa noita vanhimpia postauksia, niin voi kokea melkoista myötähäpeää itseään kohtaan. 😀 Jostainhan on kuitenkin lähdettävä, ja koska minulla ei ollut muita treenibloggaajia inspiraationlähteenä, aloin kehittämään hommaa pikkuhiljaa oman näköiseksi. Aloin saada paljon kysymyksiä ruokavaliosta ja treenaamisesta. Yksi kysytyin kysymys olikin ”miten voin kiinteytyä” ja eräänä päivän päätin kirjoittaa asiasta tekstin, ihan vain siksi että voisin aina linkata tähän artikkeliin, jos joku kysyy kiinteytymisestä. Tästä syntyi koko bloggaajauran luetuin teksti: KIINTEYTYS-OHJELMA koko vartalolle, olkaa hyvät! Tekstin sisällössä ei ole varmasti mitään kovin uutta, omat mielipiteetkin ovat muuttuneet tuosta hieman, mutta kun lumipallo lähti pyörimään, se ei enää pysähtynyt. Blogin kävijämäärät räjähtivät kasvuun ja minä hiffasin mistä asioista minun kannattaa alkaa kirjoittaa. Aloin kirjoitella enemmän asiatekstejä ja siitä saakka lukijamäärät ovat olleet kasvussa. Siirto Fitfashionille ja vuosi siellä kasvatti minua bloggaajana hurjasti. Ymmärsin tärkeitä asioita ja mielestäni olen saanut kehitettyä blogiani parempaan suuntaan jatkuvasti. Blogi on kasvanut oman henkisen kasvun mukana, kun olen muuttanut elämäntapaani ja rutiineja sitä kohti missä ollaan nyt.

DSC_0236-001_Fotor_Collage

Bloggaan tällä hetkellä päivätyöni ohella, mutta tulevaisuuden suunnitelmana on luultavasti tasapainottaa näitä kahta niin, että vähennän mahdollisesti jostain nykyisistä työtehtävistä. Sen aika on kuitenkin vasta hieman myöhemmin, sillä ensin haluan saada asiat rullaamaan kunnolla täällä Indiedaysin puolella. Mitä bloggaajan työpäivään sitten kuuluu? Olette varmasti lukeneet myös muiden bloggaajien tekstejä asiasta, mutta kerron hieman omista rutiineista.

Mun tavoitteena on kirjoittaa ainakin yksi postaus per päivä. Joskus, melko harvoin saattaa olla päiviä kun en postaa mitään, mutta viimeisimpään vuoteen näitä ei ole mahtunut kovinkaan montaa. Varaan postaamiseen 1-3 tuntia päivässä, riippuen hieman muista työajaoista. Useimpina päivinä kirjoitan aamupäivällä. Tekstejä ideoin jatkuvasti omassa päässä ja jos saan hyvän idean, kirjoitan sen valmiiksi luonnoksiin, jolloin kuivan kauden iskiessä voin kaivaa vanhoista ajatuksista jotain raapustettavaa. Ideointia helpottaa se, että työskentelen blogin aihealueen parissa ja saan paljon ideoita ihan sitä kautta. Saan paljon inspiraaatoita myös lukijoiden kysymyksistä ja toiveista. Neljän vuoden aikana olen ehtinyt kirjoittaa todella monesta asiasta, joten olen antanut itselleni luvan käyttää myös vanhempien tekstien aiheita uudelleen, yritän silti löytää niihin uuden näkökulman tai jotain uutta lisättävää. Itse kirjoittamiseen menee siis se 1-3 tuntia päivässä, aiheesta riippuen.

Kirjoittamisen lisäksi tähän puuhaan kuuluu uusien kuvien päivittäminen, muokkaaminen ja ideoiminen. Yhteistyö-ehdotuksia ja kutsuja erilaisiin tapahtumiin tippuu sähköpostiin säännöllisin väliajoin, joten niiden läpikäynti, valinta, vastaaminen ja toteuttaminen ottaa oman aikansa. Harmittaa, kun usein kaikki tapahtumat järjestetään Helsingissä, jolloin itsellä ei ole mahdollisuutta osallistua näihin, kuin erittäin harvoin. Kommenttien moderointi ja vastaaminen vie myös aikaa. Tapaankin keskittyä kommentteihin aina iltaisin, tai jos olen kiireinen, teen sen ennen uuden artikkelin kirjoittamista. Kommentointi ja vuorovaikutus lukijoiden kesken pitää blogin hengissä, joten arvostan myös teidän aikaa ja vaivaa. On hienoa että jaksatte kommentoida päivästä toiseen. 🙂

10627429_10152584153424774_1436757314_o

Välillä bloggaaminen voi olla stressaavaa, jos on vaihe ettei keksi mitään sanottavaa, tai on kiirettä ehtiä kirjoittamaan. Jos tiedän, että edessä on vaikka kiireisempi viikonloppu, pyrin kirjoittamaan postauksia valmiiksi ja ajastan ne näille päiville. Bloggaamisesta ei juurikaan ole vapaapäiviä, ellei niitä itse päätä pitää. Blogi ja bloggaaminen pyörii päässä jatkuvasti, mutta en koe sitä silti rasitteena, sillä nautin suunnattomasti kirjoittamisesta ja kaikesta tähän liityvästä.

Loppuun vielä mun vinkit aloitteleville bloggaajille:

* Blogin aihepiiri täytyy olla sellainen josta on oikeasti jotain sanottavaa sekä myös paljon sanottavaa. On hyvä, että aihepiiri on ns. osa omaa elämää, muuten inspiraatio katoaa aika nopeasti. Toki on eri asia, kirjoittaako ihan muuten vaan vai haluaako kasvattaa blogista suuremman. Satsaa siistiin ulkoasuun ja oikeinkirjoitukseen, sillä se antaa heti alkuun ammattimaisen kuvan koko touhusta. Liian ”virallinen” kirjotustapa voi kuitenkin olla tylsää, joten anna persoonasi näkyä myös tekstissä, kyseessähän ei kuitenkaan ole oppikirja tai virallinen artikkeli.

* Päivitä usein ja mielenkiintoisilla aiheilla – mieti millaiset kirjoitukset herättävät sinun mielenkiinnon? Useimpia ihmisiä ei kiinnosta onko Pirkko kävellyt tänään 10 km lenkin ja tehnyt salitreenin päälle, ainakaan jos he eivät tunne Pirkkoa. Tunnetumpien persoonien tekemiset toki kiinnostaa enemmän, eikä ole juurikaan väliä mistä he kirjoittavat.

* Käytä laadukkaita kuvia ja yritä keksiä muitakin asentoja, kuin peilin kautta otettuja selfieitä. On myös hyvin tärkeää minkä kuvan valitset ensimmäiseksi kuvaksi postaukseen, sillä se näkyy portaalien etusivuilla ja seurantakanavilla, kuten bloglovinissa.

* Otsikolla on väliä! Otsikko on se joka herättää mielenkiinnon ja saa lukijan klikkaamaan sivullesi. Ei kannata kuitenkaan yrittää liikaa tai kirjoittaa otsikkoa, joka ei vastaa tekstin sisältöä. Lyhyesti ja ytimekkäästi toimii usein parhaiten.

* Vastaa kommentteihin, muuten kommentointi vähenee ja blogin vuorovaikutus katoaa. Alkuvaiheessa en itse ymmärtänyt tätä, luin toki kaikki kommentit ja olin niistä iloinen, en silti ”ymmärtänyt” miksi niihin olisi pitänyt vastata, eihän Kenzakaan koskaan vastaa! 😀

* Tee blogille Facebooksivut, lisää se blogloviniin ja blogilistalle. Hyvällä säkällä jokin teksteistäsi lähtee leviämään sosiaalisessa mediassa ja tämä tuo blogille rutkasti näkyvyyttä ja uusia lukijoita.

* Liity portaaliin. Etenkin alussa portaalissa bloggaamisesta saa paljon hyötyä, sillä portaalin etusivun kautta kulkee läjä potentiaalista lukijakuntaa. Lisäksi portaalien kautta voi saada tuloja ja mahdollisuuksia yhteistöihin.

Minullakin on vielä paljon opittavaa, enkä väitä olevani valmis vieläkään. Jos teillä on jotain ajatuksia tähän liittyen niitä voi mielellään jakaa kommenttiboksissa! =)

 


Oman elämän huippusuorittaja

05.10.2014
22

Moikka! Täytyy heti alkuun hehkuttaa tätä viikonloppua ja steppi-koulutusta. Etukäteen tiesin, että tulen oppimaan paljon uutta, mutta en osannut ajatella, että saisin näin paljon uusia näkökulmia. Tämähän on ihan loistava juttu ja juuri sitä mitä halusinkin. Olisi niin paljon sanottavaa ja kerrottavaa, mutta en vaan osaa pukea kaikkea sanoiksi, ainakaan vielä. Olemme ohjanneet useemman ohjauksen päivässä ja saaneet jälkeenpäin palautetta. Omalla kohdalla vahvuudet ovat ne, mitkä jo periaatteessa tiesin. Joskus kuitenkin se oma vahvuus voi olla samalla myös heikkous. Tätä olen saanut miettiä tänään ohjaamiseen liittyen ja samalla ihan muussakin elämässä. Sain seuraavan päivän tehtäväksi olla enemmän inhimillinen, eli suorittaa vähemmän ja ”relata” enemmän. Oon aika kova piiskaamaan itseäni ja haluan suoriutua aina mahdollisimman hyvin.

_MG_8467Jos ihan rehellisiä ollaan, niin tämähän pätee myös normaalissa elämässä ja siitä sain myös idean tähän postaukseen. En tiedä milloin musta on tullut tällainen suorittaja, mutta jostain syystä heräsin siihen, että nyt vois ehkä hieman löysätä. Homman nimi on se, että nuoremapana ja vielä muutama vuosi sitten, olin hyvinkin huoleton ja elin enemmän hetkessä. Urheilun saralla oon tietysti aina ollut aika perfektionisti, se kai kuuluu asiaan jos kilpa-urheilee, jolloin urheilu-uran jälkeen sama juttu helposti jatkuu. Pikkuhiljaa suorittaminen ja itseltä vaatiminen on siirtynyt myös muille osa-alueille. On vaikea elää hetkessä, sillä mietin tosi paljon miten nykyhetki vaikuttaa tulevaan ja välillä tuntuu että aina ”odotan” jotain. Esim. jos mun tekee mieli jäätelöä, mietin, että en syö sitä, koska huomenna on sitten huono olo ja löysä fiilis sen vuoksi. Tämä nyt oli vain heitto, mutta ehkä ymmärsitte pointin. Jos en jaksa lähteä treenaamaan, mietin että mua kaduttaa kuitenkin illalla jos en ole tehnyt kaikkea mitä olin suunnitellut. Onko muilla samankaltaisia ajatustyylejä? Tämähän on tiettyyn pisteeseen ihan hyvä juttu, sillä saa paljon aikaiseksi ja itsekurin kanssa ei tosiaan ole ongelmia, mutta jos homma menee siihen, ettei koskaan voi löysätä, alkaa se menemään liiallisen suorittamisen puolelle.

_MG_8723

Helposti sitä kuvittelee, että kaikki asiat on vain pakko hoitaa. On toki tärkeää hoitaa sovitut jutut, kuten ne kuuluu. Mutta oikeasti, kuinka tärkeää on aina osallistua kaikkeen ja hoitaa kaikki itse? Kuten sanoin, mulla ei ole viime aikoina juurikaan vapaapäiviä ollut, sillä on ollut ”pakollisia” asioita joka viikonloppu. Jos nyt ihan rehellisesti mietin, osan olisin voinut jättää väliin, mutta en vaan antanut itselle lupaa luopua mistään. Oon joskus ennenkin puhunut omasta rimasta ja kuinka joskus voi olla vaikeaa mennä oman riman alle. Jos on vaikka treenannut joka viikko viisi kertaa ja yhtenä viikkona treenaa vain kolme, voi se tuntua epäonnistumiselta. Itse koen hyvin monissa asioissa näin. Pikkuhiljaa se rima vaan nousee ja nousee, kunnes oravanpyörä on valmis.

Uskon, että tämä on nykyään melko yleistä. Tunnollisuus ja ahkeruus on voimavara, joka auttaa menestymään elämässä ja joka yleensä johtaa terveelliseen elämäntapaan. Mutta jos homma lähtee käsistä ja oma pärjäämisen sekä näyttämisen tarve korostuu liikaa, on saattanut lipsahtaa ylitunnollisuuden puolelle. Jos aina on kiire, eikä tehtävät koskaan lopu, pidemmän päälle alkaa ahdistaa. Silloin taas ajattelee helposti, että jos olen oikeen tehokas ja teen kaiken tiukan aikataulun mukaan, asiat tuntuvat olevan ainakin näennäisesti hallinnassa ja ahdistus helpottaa. Näinhän se ei kuitenkaan aina mene, sillä yleensä ne tehtävät ei koskaan lopu.

_MG_8491

Mulla olisi muutama pohdinta tähän liittyen. Haluan, että mietit..

..elätkö omaa elämääsi? Elätkö sinun unelmiasi kohti, vai opiskeletko alaa jota sinulta oletetaan? Haluatko lajisi mestariksi vain koska sitä kuuluu haluta? Meillä kaikilla on vain yksi elämä ja sitä tulisi elää kuten itse tahtoo, tavoitellen asioita joita oikeasti haluaa.

..kuka oikeasti olet? Oletko sellainen kuin sismmässäsi haluat, vai oletko rakentanut itsellesi imagon jollainen sinun kuuluu olla? Jos sinun tulisi kertoa itsestäsi tuntemattomille, ilman että saisit kertoa työstä, harrastuksista tai perheestä, mitä kertoisit?

..mitä muistat viimeisen puolen vuoden ajalta? Onko tähän aikaan mahtunut paljon kokemuksia ja elämyksiä, vai onko aika tasaista ”harmaata massaa”?

Seuraava askel olisikin sitten alkaa pikkuhiljaa päästämään irti joistakin naruista ja antaa itselle oikeus myös epäonnistua ja mennä sen riman ali joskus. En tiedä saitteko yhtään kiinni tästä tekstistä, mutta halusin jakaa näitä ajatuksia johonkin ja samalla selventää myös omaa päätä. Kertokaa ihmeessä jos on omia ajatuksia aiheeseen liittyen. 🙂

Kuvat: Anna Snickars


Parhaat liikkeet ja treenit jalkojen&pakaroiden treenaamiseen

04.10.2014
7

Treenaatko aina samalla tavalla? Kroppa on nimittäin sellainen kapistus, että se tottuu hyvin nopeasti moniin asioihin, jolloin pitkään samalla tavalla treenaaminen ei enää kehitäkkään, kuten alussa. On olemassa pieniä kikkoja, miten treeniin saa uusia ulottuvuuksia ja uutta ärsykettä. Helpoin tapa on kuitenkin kokeilla välillä jotain ihan muuta, eli tehdä erilainen treeni mihin on tottunut. Tällaiset pienet muutokset nostavat yleensä myös motivaation uusiin sfääreihin. Mietin tätä asiaa yhtenä päivänä, ja tulin tulokseen, että hyvin helposti (etenkin pienessä kiireessä) sitä tulee aina tehtyä niitä samoja asioita, tuttuja treenejä, jotka osaa ulkoa. Tuntuu ehkä hieman pelottavaltakin mennä tekemään jotain uutta, sillä ei ole varma osaako, jaksaako tai onko se edes tehokasta? Tuleeko siitä  ylipäätään mitään? Yleensä kun vaan menee ja kokeilee, jälkeenpäin on todella iloinen että uskalsi kokeilla ja tehdä uutta. Tätä voi olla ihan pienet asiat, kuten salitreeni erilaisilla toistomäärillä, uusi ryhmäliikuntatunti tai vaikka vain uusi reitti lenkillä.

_MG_8664

Viime aikoina on ollut pop treenata pakaroita erilaisilla liikkeillä salilla. Reisiä ja pakaroita voi kuitenkin treenata myös monella muulla tavalla! Olen parhaillaan Bodystepin ATM-koulutuksessa ja tänään ollaan pohdittu mm. miten erilaiset pienet viilaukset tekniikkaan aktivoivat ne halutut lihasryhmät. Itselläkin syttyi muutama lamppu tänään ja tajusin yhden syyn, miksi mun etureidet dominoi niin voimakkaasti. Hassua on, että tämä on periaatteessa ihan pieni muutos tekniikkaan, mutta suuri muutos tuntumaan ja tuloksiin. Näistä lisää myöhemmin, mutta oon tosi innoissani jo ensimmäisen päivän jälkeen, paljon uutta näkökulmaa omiin tuttuihin rutiineihin. 🙂 Mun steppiasiakkaat pääsee kunnon tekniikkakouluun heti ensi viikolla, heheh.

Jos nyt kuitenkin palataan takaisin aiheeseen, ajattelin listata omasta mielestäni parhaat liikkeet sekä treenit reisien ja pakaroiden treenaamiseen!

  • Isoja lihasryhmiä kuormittavat liikeet salilla, kuten kyykky, maastaveto ja niiden erilaiset versiot, lantionnosto lisäpainolla on myös erittäin hyvä tapa saada polte pakaraan, pakaran pienemmät lihakset aktivoituvat loitonnusliikkeillä, eli liikkeillä joissa jalkaa avataan sivulle. Mulla on tällä hetkellä RPV-tunnilla tehokas kuminauhaloikka, jonka avulla saa kivasti nuo pienemmät pakaran lihakset hapoille.
  • Loikkatreenit, täältä yksi
  • Plyometristet harjoitukset kehon omalla painolla, esimerkiksi circuit-tyyliin tehtynä, myös erilaiset pudotushypyt tuovat kivaa maustetta ja ärsykettä omiin jalkatreeneihin
  • Mäkivetotreenit, jyrkkään ylämäkeen kävely tai spurttailu on mitä loistavinta kankkujen kiintetys treeniä, lisäksi hapenottokyky ja kestävyys paranee
  • Tasapainoa haastavat liikkeet, kuten yhden jalan kyykky bosupallon päällä, ponnistukset yhdellä jalalla tehtynä tai vaikka yhden jalan maastaveto polttelee kivasti kankuissa
  • Rappusjuoksu haastaa alavartalon lisäksi kestävyyden! Tähän tarvii toki melko pitkät portaat, mutta usein esim. urheilukenttien katsomoista löytyy hyviä, pitkiä rappusia joita voi sitten tikata menemään. Askeltaminen on todella tehokasta treeniä alavartalolle, joten myös bodystep ja muut steppilaudalla tehtävät tunnit muokkaavat kivasti reisiä ja peppua, mutta kuten aikaisemmin mainitsin, myös oikeanlainen askellustekniikka on hyvin tärkeää.

10612138_10152584115009774_1599284904_o

Pahoittelut jos tekstissä on kirjoitusvirheitä tai lauseet ovat töksähteleviä. Olin tosiaan herännyt 5 aamulla eilen ja steppaillut koulutuksessa koko päivän. Illalla kirjoittaessa ei ollut enää ihan terävimmillään.

Noiden aikaisemmin mainittujen tekniikkajuttujen lisäksi eilen tuli aimo annos uutta aateltavaa omaan ohjaamiseen liittyen. Tarkoitus olisi haastaa itseään, eli kokeilla niitä juttuja, joissa ei ehkä ole parhaimmillaan. Kehittää niin sanotusta heikompia puolia itsessään! Tänään siis jatkuu steppailut uudella energialla ja innolla!

Mukavaa lauantaita kaverit! <3


« Vanhemmat
Uudemmat »