Aluksi mietin, että en jaksa puuttua, koska mua ei niin kovasti kiinnosta. Tiedättekö, jos on jokin kompleksi itsestään, esim. ajattelee nenänsä olevan ruma, sitten joku sanoo sulle/kirjottaa johonkin, että onpa sillä Riitalla iso ja ruma nenä. Yleensä silloin kolahtaa ja sattuu. Sitten on asioita, jotka ei juurikaan kosketa, sillä tietää niiden olevan puppua. Jos vaikka joku sanoisi mulle, että on muuten rumat nuo sun mustat ja lyhyet hiukset, ei mua se haittais, koska mulla ei oo mustia tai lyhyitä hiuksia. Samaan kategoriaan menee jutut anorektisuudesta ja liiallisesta laihuudesta.

Jos mua ei asia kiinnosta, miksi mä kirjoitan siitä täällä? Aina sanotaan, että älä välitä, anna olla, tai ettei asiaan kannata puuttua. Eli kaikelta pitäisi vaan sulkea silmänsä ja kulkea omassa kauniissa kuplassa, missä kaikki on hyvin. Mitä jos mä välittäisin? Mitä jos meistä kukaan ei antaisi olla, vaan puuttuisi aina haukkumiseen, kiusaamiseen tai syrjimiseen. Ehkä ne asiat voisivat muuttua, tai sitten ei.

Jaoin tällä viikolla kirjoituksen, jossa kerroin omasta matkasta kohti parempaa vartaloa ja ennen kaikkea hyvinvoivaa oloa. Tiesin jo etukäteen, että se tulee aiheuttamaan erilaisia mielipiteitä, eikä siinä mitään, tykkään jos mun jutut herättää asiallista keskustelua, kuten täällä blogin puolella kävikin. Postaus oli levinnyt myös Facebookissa ja joku herrasmies oli sitten kommentoinut että ”toi oikeanpuoleinen ei näytä naiselta, vaan anorektiseltä pikkutytöltä.nainen pitää olla nainen ja siinä pitää olla jotakin pehmeetä halattavaa.” Oikeanpuoleisella hän siis viittasi nykyistä olemustani. Kommenttiin oli tullut myös vastakommentteja tälle herralle ja hän vain totesi että ”jos et halua ihmisten vastauksia, älä laita sitä sosiaaliseen mediaan, turha tänne on tulla itkeen, älä postaa ni mä en vastaa, ja sitä paitsi tuollaiset mainokset on juuri se mikää saa ihmiset ajatteleen et tuo ois ainut vartalomalli mitä joku vois ihailla, mä vaan kerroin et on niitä jotka tykkää oikeista naisista.”

Eli tällä perusteella mäkin voisin sanoa muutaman kauniin sanan tämän miehen syöpälookista, kymmenestä liikakilosta ja siitä että hän ei muistuta oikeaa miestä lainkaan. Niin, ja millä perusteella mulla olisi oikeus sanoa näin rumasti? Koska hän on itse laittanut kuvansa sosiaaliseen mediaan. Kaikki sosiaalisessa mediassa on siis vapaata ristaa, ei muuta kun hanat auki ja puretaan kaikki paha olo ulos, muihin ihmisiin. Anoreksia-sanan viljeleminen joka toista hoikkaa ihmistä kohtaan vie uskottavuutta siitä, että kyseessä on oikeasti vakava sairaus, johon voi myös kuolla. Olen pahoillani, että otin tuon syöpä-sanan mukaan, mutta halusin vain tuoda kontrastia kommenttiin, joka osoitettiin mua kohtaan.

Ylipäätään ärsyttää jutut siitä, millainen on oikea nainen tai mies. Eiköhän kurkkaus pöksyihin sen viimeistään kerro. Yleensä nämä ”muhkeita muotoja” liputtavat eivät ymmärrä, että kaikki eivät ole luonnostaan muhkeita, eikä se ole edes kaikille mahdollista.

Yleensä tällaisien kirjoituksien jälkeen tulee niitä ”älä Aino välitä” kommentteja, osan mielestä pitäisi kestää palautetta, koska kirjoittaa blogia. Ei siinä, mä kyllä kestän palautetta, aika hyvinkin vielä. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, vaan yleisesti kiusaamisen ja haukkumisen sallimisesta. En yhtään ihmettelisi, jos nykyään koulukiusaaminenkin tapahtuisi puhelimien ja somen välityksellä. Virtuaalisessa maailmassa on niin helppoa olla julma! Jos me lähdetään siitä, ettei täällä saa välittää ja pitää kestää kaikki paska mitä satelee, niin millaisen viestin se lähettää eteenpäin? Kyllä mä kestän, mutta kestääkö viidesluokkalainen epävarma lapsi? Uusia blogeja nousee kuin sieniä sateella, mutta samaan aikaan niitä putoilee pois, koska osa ei vaan enää jaksa ottaa jatkuvaa negatiivista palautetta vastaan.

Mä halusin kirjoittaa tästä ihan yleisellä tasolla, sillä itse kirjoittelen kuitenkin sellaisella aihepiirillä, että pahimmilta hyökkäyksiltä on ainakin toistaiseksi vältytty. Toki oon saanut oman palani, viettänyt myös unettomia öitä. Nahka kuitenkin paksuuntuu jatkuvasti, onko se sitten hyvä asia siitä en tiedä? Ehkä nykyään on hyvä jos pystyy olla ”tunteeton” vahva ihminen, jota ei hetkauta juuri mikään. Kiitos teidän, mä en oo koskaan harkinnut blogin lopettamista, sillä 95% kaikesta tähän liityvästä on positiivista ja se riittää mulle. 🙂

On aina helppoa sanoa ettei kannata välittää, mutta kun asia osuu omalle kohdalle, kyllä sitä vaan välittää. Ainakin aluksi. Jos olet kanssani samoilla linjoilla, voit mielellään jakaa postausta sosiaalisessa mediassa, näin näytämme, että ainakin me välitämme!

Kuvat: Anna Snickars